Lohdutusta niille joilla on ”murtunut henki”

NYKYÄÄN Saatanan maailma on ’menettänyt kaiken moraalitajunsa’ (Efesolaisille 4:19; 1. Johanneksen kirje 5:19). Aviorikokset ja haureus ovat aivan yleisiä. Monissa maissa 50 prosenttia avioliitoista tai vielä useampi päättyy eroon. Homoseksuaalisuus hyväksytään laajalti. Seksuaalinen väkivalta – väkisinmakaaminen – on tavallinen uutisaihe. Pornografia on miljardien dollarien liiketoimintaa. (Roomalaisille 1:26, 27.)

Halpamaisimpia sukupuolisia luonnottomuuksia on viattomien lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Saatanan maailman viisauden tavoin se on ”eläimellistä, demonista” (Jaakobin kirje 3:15). Time-lehden mukaan yksistään Yhdysvalloissa ”opettajat ja lääkärit ilmoittavat viranomaisille joka vuosi yli 400 000 seksuaalisesta hyökkäyksestä, jotka voidaan näyttää toteen”. Kun tällaisen hyväksikäytön uhreista tulee aikuisia, monilla heistä on yhä tuskallisia haavoja, ja nuo haavat ovat todellisia! Raamatussa sanotaan: ”Miehen henki [mielen taipumus, sisäiset tuntemukset ja ajatukset] voi kestää hänen sairautensa, mutta kuka voi murtunutta [haavoittunutta, ahdistunutta] henkeä kantaa?” (Sananlaskut 18:14.)

Jumalan valtakunnan hyvä uutinen vetoaa kaikenlaisiin ihmisiin, myös niihin, joiden ”sydän on särkynyt” ja joilla on ”masentunut henki” (Jesaja 61:1–4). Ei ole yllätys, että monet henkistä tuskaa tuntevat ihmiset vastaavat kutsuun: ”Joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” (Ilmestys 22:17.) Tällaiset ihmiset voivat saada lohtua kristillisestä seurakunnasta. He ilahtuvat saadessaan tietää, että kärsimykset kuuluvat pian menneisyyteen (Jesaja 65:17). Mutta ennen kuin tuo aika koittaa, heitä täytyy ehkä ’lohduttaa’ ja heidän haavansa täytyy kenties ’sitoa’. Paavali antoi hyvän neuvon kristityille: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tessalonikalaisille 5:14.)

”Torjutut muistot”

Viime vuosina joidenkuiden ”sydän on särkynyt” syistä, jotka toisista tuntuvat vaikeilta ymmärtää. He ovat aikuisia ihmisiä, jotka sanovat sen perusteella, mitä on kuvailtu ”torjutuiksi muistoiksi”, että heitä on heidän lapsuudessaan käytetty seksuaalisesti hyväksi.a Jotkut eivät ole ajatelleet, että heitä olisi ahdisteltu, ennen kuin heidän mieleensä nousee odottamatta jokin äkillinen kuva tai ”muisto” siitä, miten joku aikuinen (tai aikuiset) on käyttänyt heitä hyväkseen heidän ollessaan pieniä. Onko kellään kristillisen seurakunnan jäsenellä tällaisia hämmentäviä ajatuksia? Muutamissa maissa on, ja nämä vihkiytyneet ihmiset voivat tuntea voimakasta ahdistusta, vihaa, syyllisyyttä, häpeää tai yksinäisyyttä. He voivat Daavidin tavoin tuntea olevansa kaukana Jumalasta ja huutaa: ”Miksi, oi Jehova, seisot jatkuvasti kaukana? Miksi pysyttelet kätkössä ahdingon aikoina?” (Psalmit 10:1.)

Näihin ”muistoihin” liittyy monia sellaisia piirteitä, joita mielenterveyden ammattilaiset eivät ymmärrä täysin. Tuollaiset ”muistot” voivat silti vaikuttaa vihkiytyneiden kristittyjen hengellisyyteen. Siksi etsimme luottavaisina Jumalan sanasta opastusta niiden käsittelemiseen. Raamattu antaa ”tarkkanäköisyyttä kaikessa” (2. Timoteukselle 2:7; 3:16). Se auttaa myös kaikkia tällaisia ihmisiä uskomaan Jehovaan, ”hellän armon Isään ja kaiken lohdutuksen Jumalaan, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4).

Onko näin todella tapahtunut?

Maailmassa kiistellään paljon siitä, mitä nämä ”muistot” ovat ja missä määrin ne edustavat tositapahtumia. Jehovan todistajat ”eivät ole osa maailmasta”, eivätkä he osallistu tähän kiistelyyn (Johannes 17:16). Julkaistujen raporttien mukaan ”muistot” ovat joskus osoittautuneet aidoiksi. Kun esimerkiksi vakuutustarkastaja Frank Fitzpatrick ”muisti”, että eräs pappi oli ahdistellut häntä, ilmaantui melkein sata muuta, jotka väittivät saman papin käyttäneen hyväksi heitäkin. Papin kerrotaan myöntäneen syyllisyytensä.

On kuitenkin pantava merkille, että monet ihmiset eivät ole kyenneet esittämään todisteita ”muistoilleen”. Joillekin tällä tavoin ahdistuneille ihmisille on palautunut elävästi mieleen, miten joku tietty ihminen on käyttänyt heitä hyväkseen tai miten heitä on käytetty hyväksi jossakin tietyssä paikassa. Pätevät vastatodisteet ovat kuitenkin myöhemmin osoittaneet selvästi, etteivät nämä ”muistiin” jääneet yksityiskohdat ole voineet pitää paikkaansa.

Turvapaikka

Miten voimme siitä huolimatta lohduttaa niitä, joilla on ”murtunut henki” tällaisten ”muistojen” vuoksi? Muistathan Jeesuksen vertauksen lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. Erään miehen päälle hyökkäsi ryöstäjiä, jotka pieksivät hänet ja anastivat häneltä kaiken, mitä hänellä oli mukanaan. Kun samarialainen tuli paikalle, hänen kävi sääliksi pahoinpideltyä miestä. Mitä hän teki? Halusiko hän ehdottomasti kuulla kaiken pahoinpitelystä viimeistä piirtoa myöten? Tai kysyikö hän, minkä näköisiä ryöstäjät olivat olleet, lähteäkseen heti heidän peräänsä? Ei. Mies oli vakavasti loukkaantunut! Siksi samarialainen sitoi lempeästi hänen haavansa ja kuljetti hänet rakkaudellisesti turvaan läheiseen majataloon, missä hän pääsisi toipumaan. (Luukas 10:30–37.)

Fyysisten haavojen ja lapsuudessa koetun todellisen seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttaman ”murtuneen hengen” välillä on kyllä eroa. Mutta molemmat tuottavat suurta tuskaa. Siksi se, mitä samarialainen teki pahoinpidellylle juutalaiselle, osoittaa, miten ahdistunutta kristittyä toveria voidaan auttaa. Kaikkein tärkeintä on lohduttaa häntä lämpimästi ja auttaa häntä toipumaan.

Panettelija ahdisti uskollista Jobia, koska hän ilmeisesti uskoi, että joko henkinen tai fyysinen tuska murtaisi tämän nuhteettomuuden (Job 1:11; 2:5). Saatana on siitä lähtien yrittänyt usein heikentää Jumalan palvelijoiden uskoa kärsimyksillä, onpa hän sitten aiheuttanut niitä suoranaisesti tai ei (vrt. 2. Korinttilaisille 12:7–9). Voimmeko epäillä sitä, että Panettelija pelaa nyt lasten hyväksikäytöllä ja monien siitä kärsineiden (tai sitä koskevien ”muistojen” vaivaamien) aikuisten ”masentuneella hengellä” yrittäessään heikentää kristittyjen uskoa? Kristitty, joka tuntee tuskaa mutta kieltäytyy vankkumatta luopumasta nuhteettomuudestaan, sanoo samalla tavoin kuin Jeesus tämän jouduttua Saatanan hyökkäyksen kohteeksi: ”Mene pois, Saatana!” (Matteus 4:10.)

Pysy hengellisesti vahvana

”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on julkaissut aineistoa siitä, miten käsitellä lasten hyväksikäytön aiheuttamia hengellisiä ja tunne-elämän vammoja (Matteus 24:45–47). Kokemus on osoittanut, että tällaista ihmistä auttaa se, että hän voi luottaa ’Herran voimaan ja hänen voimansa väkevyyteen’ ja pukea ylleen ”Jumalan koko sota-asun” (Efesolaisille 6:10–17). Tähän sota-asuun kuuluu Raamatun ”totuus”, joka paljastaa Saatanan perimmäiseksi viholliseksi ja hälventää sitä pimeyttä, jossa hän kätyreineen työskentelee (Johannes 3:19). Sitten on ”vanhurskauden rintahaarniska”. Ahdistuneen ihmisen tulisi pyrkiä pitämään kiinni vanhurskaista normeista. Jotkut esimerkiksi saavat voimakkaita mielijohteita tehdä itselleen vahinkoa tai syyllistyä moraalittomuuteen. Joka kerta kun he onnistuvat vastustamaan näitä mielijohteita, he saavat voiton!

Hengelliseen sota-asuun kuuluu myös ”rauhan hyvä uutinen”. Puhuminen toisille Jehovan tarkoituksista vahvistaa sitä, joka puhuu, ja sitä, joka kuuntelee (1. Timoteukselle 4:16). Jos sinulla sattuu olemaan ”murtunut henki”, niin että sinusta on vaikea puhua hyvästä uutisesta, yritä lähteä jonkun toisen kristityn mukaan tähän elintärkeään työhön. Äläkä unohda ”uskon suurta kilpeä”. Usko siihen, että Jehova rakastaa sinua ja antaa sinulle takaisin kaiken, minkä olet menettänyt. Luota varauksetta siihen, että Jeesuskin rakastaa sinua; ja hän on osoittanut sen kuolemalla sinun puolestasi (Johannes 3:16). Saatana on aina väittänyt valheellisesti, että Jehova ei välitä palvelijoistaan. Se on vain yksi hänen törkeistä, pahanilkisistä valheistaan. (Johannes 8:44; vrt. Job 4:1, 15–18; 42:10–15.)

Jos sinun on sydämen tuskan takia vaikea uskoa Jehovan välittävän sinusta, on hyvä olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka uskovat lujasti siihen, että hän todella välittää (Psalmit 119:107, 111; Sananlaskut 18:1; Heprealaisille 10:23–25). Älä anna Saatanan riistää sinulta elämän palkintoa. Muista, että sota-asuun kuuluu ”pelastuksen kypärä”, samoin ”hengen miekka”. Raamattu on kirjoitettu pyhän hengen vaikutuksesta, ja tuota henkeä Saatana ei pysty nujertamaan (2. Timoteukselle 3:16; Heprealaisille 4:12). Raamatun parantavat sanat voivat lievittää henkistä tuskaa (vrt. Psalmit 107:20; 2. Korinttilaisille 10:4, 5).

Viimeisenä seikkana rukoile jatkuvasti voimaa kestää (Roomalaisille 12:12; Efesolaisille 6:18). Vilpitön rukous auttoi Jeesusta menemään läpi voimakkaan henkisen tuskan, ja se voi auttaa sinuakin (Luukas 22:41–43). Onko sinun vaikea rukoilla? Pyydä toisia rukoilemaan kanssasi ja puolestasi (Kolossalaisille 1:3; Jaakobin kirje 5:14). Pyhä henki tukee rukouksiasi (vrt. Roomalaisille 8:26, 27). Jotkin syvät tunne-elämän haavat eivät ehkä parane täysin tässä asiainjärjestelmässä, niin kuin eivät parane jotkin tuskalliset fyysiset sairaudetkaan. Mutta Jehovan avulla voimme kestää, ja kestävyys on voitto, kuten se oli Jeesuksen tapauksessa (Johannes 16:33). ”Luota häneen [Jehovaan] kaikkina aikoina, oi kansa. Vuodattakaa sydämenne hänen eteensä. Jumala on turvamme.” (Psalmit 62:8.)

Entä se jonka väitetään käyttäneen hyväksi?

Se joka todella käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen, on seksuaalirikoksen tekijä, ja sellaisena häneen pitäisi suhtautuakin. Jos joku on joutunut tällaisen teon uhriksi, hänellä on oikeus syyttää hyväksikäyttäjäänsä. Syytöstä ei kuitenkaan tulisi esittää hätiköidysti, mikäli se perustuu ainoastaan ”torjuttuihin muistoihin” hyväksikäytöstä. Tässä tapauksessa on kärsivän ihmisen tärkeintä päästä jälleen jonkinlaiseen henkiseen tasapainoon. Jonkin ajan kuluttua hän voi kyetä paremmin arvioimaan ”muistoja” ja päättämään, mitä hän haluaa niiden suhteen tehdä vai haluaako yleensäkään tehdä mitään.

Ajatellaanpa Donnan tapausta. Hänellä sanotaan olleen syömishäiriöitä, minkä vuoksi hän meni jonkun – pätevyydeltään ilmeisesti kyseenalaisen – neuvojan luokse. Pian hän jo syytti isäänsä insestistä, ja tämä haastettiin oikeuteen. Valamiehistö ei päässyt asiasta yksimielisyyteen, joten isä ei joutunut vankilaan, mutta hänelle jäi maksettavaksi 100 000 dollarin oikeudenkäyntikulut. Kaiken tämän jälkeen Donna sanoi vanhemmilleen, ettei hän enää uskonut hyväksikäytön tapahtuneenkaan!

Salomo sanoi viisaasti: ”Älä ryhdy hätäisesti oikeudenkäyntiin.” (Sananlaskut 25:8.) Jos on päteviä syitä epäillä, että väitetty rikoksentekijä käyttää yhä lapsia hyväkseen, varoitus on ehkä annettava. Seurakunnan vanhimmat voivat tällöin auttaa. Muussa tapauksessa älä hätiköi. Sinusta voi lopulta tuntua hyvältä jättää asia sikseen. Jos kuitenkin haluat kohdata väitetyn rikoksentekijän (arvioituasi ensin, miltä hänen mahdolliset reaktionsa sinusta tuntuisivat), sinulla on siihen oikeus.

Kun ihminen, jolla on ”muistoja”, on toipumassa, saattaa syntyä hankalia tilanteita. Hänellä voi esimerkiksi olla eläviä mielikuvia siitä, että häntä ahdistelee joku, jonka hän näkee päivittäin. Tällaisen tilanteen käsittelystä ei voida laatia mitään sääntöjä. ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.) Toisinaan joku voi ajatella, että tällaista tekee joku sukulainen tai perheenjäsen. On muistettava, että jotkin ”torjutut muistot” eivät osoita selvästi, kuka rikoksen on tehnyt. Niin kauan kuin asiaa ei ole selvästi vahvistettu, yhteydenpito perheeseen – ainakin käymällä sen luona silloin tällöin, kirjoittamalla kirjeitä tai soittamalla – osoittaisi tällaisessa tilanteessa, että ihminen yrittää noudattaa raamatullista menettelytapaa (vrt. Efesolaisille 6:1–3).

Mitä vanhimmat voivat tehdä?

Jos joku seurakunnan jäsen, jolla herää äkillisiä mielikuvia tai ”torjuttuja muistoja” lapsuudessa kokemastaan hyväksikäytöstä, kääntyy vanhinten puoleen, niin tavallisesti kaksi heistä määrätään auttamaan. Näiden vanhinten tulisi ystävällisesti rohkaista ahdistunutta keskittymään tällä hetkellä henkisen ahdistuksen voittamiseen. Kaikki nimet, jotka ehkä ”muistuvat” mieleen hyväksikäyttäjinä, tulee pitää ehdottoman luottamuksellisina.

Vanhinten ensisijainen tehtävä on toimia paimenina (Jesaja 32:1, 2; 1. Pietarin kirje 5:2, 3). Heidän tulee erityisen huolellisesti pukeutua ”sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen” (Kolossalaisille 3:12). Kuunnelkoot he huomaavaisesti ja soveltakoot sitten Raamatun lääkitseviä sanoja (Sananlaskut 12:18). Jotkut tuskallisista ”muistoista” kärsivät ovat kertoneet arvostavansa vanhimpia, jotka käyvät heillä säännöllisesti tai jopa soittavat kysyäkseen, miten heillä menee. Tällaisten yhteydenottojen ei tarvitse viedä paljon aikaa, mutta ne osoittavat, että Jehovan järjestö välittää. Kun ahdistunut tajuaa, että hänen kristityt veljensä todella rakastavat häntä, se voi auttaa häntä pääsemään huomattavassa määrin takaisin henkiseen tasapainoon.

Entä jos tällainen ihminen päättää nostaa syytteen?b Silloin kaksi vanhinta voivat neuvoa häntä ottamaan henkilökohtaisesti yhteyttä syytettyyn Matteuksen 18:15:n periaatteen mukaisesti. Jos syytteen esittäjä ei tunne kykenevänsä toimimaan näin kasvoista kasvoihin, hän voi soittaa tai ehkä kirjoittaa kirjeen. Tällöin syytetty saa tilaisuuden ilmoittaa julkisesti Jehovan edessä vastauksensa syytteeseen. Hän pystyy ehkä jopa esittämään todisteita sen puolesta, ettei ole voinut syyllistyä hyväksikäyttöön. Tai syytetty saattaa tunnustaa, ja voidaan päästä sovintoon. Se olisi suuri siunaus! Jos syyllisyys tunnustetaan, kaksi vanhinta voivat jatkaa asian käsittelyä Raamatun periaatteiden mukaisesti.

Jos syytös kiistetään, vanhinten pitäisi selittää syytteen nostajalle, että mitään muuta ei enää oikeudellisesti voida tehdä. Seurakunta suhtautuu syytettyyn edelleen viattomana. Raamatussa sanotaan, että tarvitaan kaksi tai kolme todistajaa, ennen kuin oikeustoimiin voidaan ryhtyä (2. Korinttilaisille 13:1; 1. Timoteukselle 5:19). Vaikka useampikin kuin yksi ”muistaisi” saman ihmisen syyllistyneen hyväksikäyttöön, nämä muistikuvat ovat luonteeltaan yksinkertaisesti liian epävarmoja oikeudellisten päätösten perusteiksi ilman muita puoltavia todisteita. Tämä ei tarkoita sitä, että tuollaisia ”muistoja” pidetään väärinä (tai tosina). Mutta ratkottaessa asioita oikeudellisesti on noudatettava Raamatun periaatteita.

Entä jos syytetty – vaikka hän kieltääkin väärinteon – on todella syyllinen? Pääseekö hän pälkähästä? Ei varmasti! Kysymys hänen syyllisyydestään tai viattomuudestaan voidaan turvallisin mielin jättää Jehovan käsiin. ”Muutamien ihmisten synnit ovat julkisesti ilmeiset ja johtavat suoraan tuomioon, mutta toistenkin synnit tulevat ilmeisiksi myöhemmin.” (1. Timoteukselle 5:24; Roomalaisille 12:19; 14:12.) Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Vanhurskaiden odotteena on ilo, mutta jumalattomien toivo raukeaa.” ”Jumalattoman ihmisen kuollessa hänen toivonsa raukeaa.” (Sananlaskut 10:28; 11:7.) Viime kädessä Jehova Jumala ja Kristus Jeesus antavat ikuisen tuomion oikeudenmukaisesti (1. Korinttilaisille 4:5).

Vastusta Panettelijaa

Kun vihkiytyneet sielut kestävät suuresta fyysisestä tai henkisestä tuskasta huolimatta, niin millainen todiste se onkaan heidän sisäisestä voimastaan ja rakkaudestaan Jumalaa kohtaan! Ja millainen todiste siitä, miten Jehovan hengen voima tukee heitä! (Vrt. 2. Korinttilaisille 4:7.)

Pietarin sanat sopivat tällaisiin ihmisiin: ”Asennoitukaa häntä [Saatanaa] vastaan vahvoina uskossa.” (1. Pietarin kirje 5:9.) Se ei ehkä ole helppoa. Joskus voi jopa olla vaikeaa ajatella kirkkaasti ja johdonmukaisesti. Mutta rohkaise mielesi! Panettelijaa vehkeilyineen ei kohta enää ole. Me tosiaan kaipaamme tuota aikaa, jolloin ”Jumala itse – – pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.)

[Alaviitteet]