Lukijoiden kysymyksiä

Efesolaiskirjeen 3:14, 15:ssä sanotaan, että ”jokainen suku taivaassa ja maan päällä on kiitollisuudenvelassa nimestään” Jumalalle. Onko taivaassa sukuja, ja saako jokainen ihmissuku nimensä jollain tavalla Jehovalta?

Taivaassa ei ole samanlaisia perheitä kuin maan päällä, niin että niihin kuuluisi isä, äiti ja lapsia – kaikki sukua toisilleen lihallisesti (Luukas 24:39; 1. Korinttilaisille 15:50). Jeesus osoitti selvästi, että enkelit eivät mene naimisiin, eikä mikään viittaa siihen, että he tuottaisivat millään tavoin jälkeläisiä (Matteus 22:30).

Raamatussa puhutaan kuitenkin kuvaannollisesti siitä, että Jehova Jumala olisi naimisissa taivaallisen järjestönsä kanssa; hän on naimisissa hengellisessä mielessä (Jesaja 54:5). Tuo taivaallinen järjestö tuottaa jälkeläisiä, esimerkiksi enkeleitä (Job 1:6; 2:1; 38:4–7). Tässä mielessä taivaassa on siis suurenmoinen hengellinen perhe.

Lisäksi taivaassa on muodostumassa uusi kuvaannollinen perhe, joka koostuu Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen seurakuntamorsiamestaan, 144 000:sta (2. Korinttilaisille 11:2). Useimmat näistä voidelluista ovat jo kuolleet, taivaallinen elämä edessään. Jotkut ovat yhä elossa maan päällä. He kaikki odottavat innokkaasti taivaallisia ”Karitsan häitä”. Raamattu yhdistää nuo häät lähestyvän suuren ahdistuksen aikaan – Suuren Babylonin tuhoon ja sitten Saatanan muun järjestelmän poistamiseen (Ilmestys 18:2–5; 19:2, 7, 11–21; Matteus 24:21).

Mitä tulee maanpäällisiin sukuihin, apostoli Paavali ei osoita Efesolaiskirjeen 3:15:ssä, että jokainen yksittäinen perhe saa nimensä suoraan Jehovalta. Sen sijaan Paavalilla on ilmeisesti mielessään pitkät sukuhaarat, joissa säilyy jokin nimi. Tästä on esimerkki Joosuan 7:16–19:ssä. Jehova paljastaa siinä Aakanin synnin. Ensin syyllisyys kohdistettiin tai rajoitettiin Juudan heimoon. Sitten se kavennettiin serahilaisten sukuun. Viimein osoitettiin Aakanin huonekuntaa. Aakania sekä hänen vaimoaan ja lapsiaan pidettiin eli heistä puhuttiin Sabdin, Aakanin isoisän, huonekunnan (eli suvun) osana. Tuo suku oli vuorostaan se laaja ryhmä, joka säilytti esi-isänsä Serahin nimen.

Tällaiset sukuhaarat olivat heprealaisten keskuudessa hyvin tärkeitä, ja monia niistä on lueteltu Raamatussa. Jumala tuki niiden säilymistä tekemällä sellaisen järjestelyn, että tarpeen mukaan perilliset siirsivät perheen nimen jälkeläisille leviraatin eli lankousavioliiton välityksellä (1. Mooseksen kirja 38:8, 9; 5. Mooseksen kirja 25:5, 6).

Toisena esimerkkinä tällaisista suuremmista tai laajoista suvuista voidaan tarkastella Jeesusta Daavidin poikana. Hän ei selvästikään ollut kuningas Daavidin välitön jälkeläinen, koska hän syntyi vasta satoja vuosia Daavidin kuoleman jälkeen. Yksi Messiaan tuntomerkki oli kuitenkin se, että hänen oli määrä kuulua Daavidin sukuun, minkä juutalaiset yleensä tiesivät (Matteus 22:42). Jeesus kuului Daavidin haaraan sekä äitinsä että kasvatusisänsä kautta (Matteus 1:1; Luukas 2:4).

Mutta miten tällaiset suvut saavat nimensä Jehovalta? Jehova antoi kirjaimellisesti nimen perheenpäälle muutaman kerran, esimerkiksi Abrahamin ja Iisakin tapauksissa (1. Mooseksen kirja 17:5, 19). Nuo kerrat olivat poikkeuksia. Useimmiten Jehova ei anna kullekin yksittäiselle suvulle nimeä, joka siirtyy lapsille.

Jehova pani kuitenkin alulle ihmisten perheyksikön, kun hän käski Aadamia ja Eevaa: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Mooseksen kirja 1:28.) Lisäksi hän antoi epätäydellisten Aadamin ja Eevan tuottaa jälkeläisiä ja loi näin perustan kaikille ihmissuvuille (1. Mooseksen kirja 5:3). Jumalaa voidaan siis sanoa sukujen nimien Alkuunpanijaksi useammassa kuin yhdessä merkityksessä.

Monissa kulttuureissa ei enää pidetä tarpeellisena säilyttää sukujen nimiä sukupolvien ajan. Silti kristityt kiittävät Jehovaa kaikissa maissa perhejärjestelystä ja kunnioittavat häntä työskentelemällä lujasti saadakseen oman perheyksikkönsä menestymään.