Pääsiäinen vai muistojuhla – kumpaa sinun tulisi viettää?

KUN taivaanranta alkaa ruskottaa huhtikuun 7. päivän koitteessa, miljoonat ihmiset ottavat tuon päivän vastaan vuoden tärkeimpänä pyhäpäivänä – pääsiäisenä. Yhteen aikaan tuota nimeä käytettiin 120 päivää kestävästä juhla- ja paastoajasta, joka alkoi septuagesima-nimisestä pyhäpäivästä ja päättyi niin sanottuun kolminaisuudenpäivään. Nykyään pääsiäinen tarkoittaa lähinnä yhtä päivää, pääsiäissunnuntaita, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi.

Tuon saman viikon eräänä iltana miljoonia muita kokoontuu kuitenkin viettämään Kristuksen kuoleman muistojuhlaa, joka tunnetaan myös Herran illallisena. Jeesus itse pani alulle tuon juhlan vieton viimeisenä iltanaan maan päällä. Hän sanoi silloin opetuslapsilleen: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19.)

Kumpaa juhlaa sinun tulisi viettää?

Pääsiäisen alkuperä

Monissa kielissä käytettävää pääsiäisjuhlaa tarkoittavaa sanaa ei löydy Raamatusta. Näin on esimerkiksi englanninkielisen Easter-sanan laita. Kirjassa Medieval Holidays and Festivals kerrotaan, että ”juhla sai [englanninkielisen] nimensä pakanallisen aamunsarastuksen- ja keväänjumalattaren, Eostren, mukaan”. Kuka tämä jumalatar sitten oli? ”Legendan mukaan juuri Eostre avasi Valhallan portit Balderille, jota sanottiin valkoiseksi jumalaksi puhtautensa vuoksi ja myös auringonjumalaksi, koska hänen otsansa valaisi ihmiskuntaa”, vastataan teoksessa The American Book of Days. Siinä lisätään: ”Alkuaikoinaan kirkko epäilemättä omaksui vanhoja pakanallisia tapoja ja antoi niille kristillisen merkityksen. Koska Eostren juhlaa vietettiin elämän uudistumisen kunniaksi keväällä, siitä oli helppo tehdä juhla sen kunniaksi, että Jeesus, jonka evankeliumia he saarnasivat, oli herätetty kuolleista.”

Tämä pakanallisten tapojen omaksuminen selittää sen, mistä joidenkin maiden pääsiäistavat, esimerkiksi pääsiäismunat, pääsiäisjänis ja lämpimät ristisämpylät, ovat saaneet alkunsa. Kirjassa Easter and Its Customs kerrotaan tavasta leipoa lämpimiä ristisämpylöitä, joissa oli risti ”kiiltävän ruskealla pinnalla”, ja sanotaan: ”Risti oli pakanallinen symboli jo kauan ennen kuin se sai ikuisen merkityksen ensimmäisen pitkänperjantain tapahtumista, ja esikristillisinä aikoina sellainen tehtiin toisinaan leipään ja kakkuihin.”

Raamatusta ei löydy mistään kohdin mainintaa näistä asioista, eikä siinä ole mitään todisteita siitä, että Jeesuksen varhaiset opetuslapset olisivat uskoneet niihin. Apostoli Pietari kehottaakin meitä ’kehittämään kuin vastasyntyneet pienokaiset kaipauksen sanan väärentämättömään maitoon, jotta sen avulla kasvaisimme pelastukseen’ (1. Pietarin kirje 2:2). Miksi kristikunnan kirkot sitten omaksuivat tällaisia selvästikin pakanallisia symboleja uskomuksiinsa ja tapoihinsa?

Kirjassa Curiosities of Popular Customs vastataan: ”Kun jäljellä olleita pakanallisia tapoja ei kyetty kitkemään pois, varhaiskirkko otti tavakseen antaa niille kristillisen merkityksen. Pääsiäisen tapauksessa tuo muutos oli erityisen helppo. Ilo luonnollisen auringon nousemisesta ja luonnon heräämisestä talviunestaan muuttui iloksi vanhurskauden Auringon nousemisesta, Kristuksen nousemisesta ylös haudasta. Myös jotkin niistä pakanallisista juhlamenoista, joita oli vietetty vapun tienoilla, siirrettiin vanhoilta paikoiltaan ja yhdistettiin pääsiäisen viettoon.” Sen sijaan että uskonnolliset johtajat olisivat karttaneet suosittuja pakanallisia tapoja ja maagisia rituaaleja, he suvaitsivat niitä ja antoivat niille ”kristillisen merkityksen”.

Mutta onko siitä mitään haittaa, saatetaan ihmetellä. Joidenkuiden mielestä ei ole. ”Kun kristinuskon kaltainen uskonto tuodaan jollekin kansalle ulkopuolelta, se mukauttaa ja ’pyhittää’ tuon kansan tapoja, jotka ovat peräisin vanhemmista uskonnoista”, sanoo episkopaalipappi Alan W. Watts kirjassaan Easter—Its Story and Meaning. ”Se valikoi ja sisällyttää liturgiaan kansan uskonnollisia juhlia, jotka näyttävät heijastavan samoja ikuisia periaatteita kuin kirkko opettaa.” Monet voivat mielestään syystä hyväksyä nämä juhlat, koska heidän kirkkonsa on hyväksynyt ne ja pitää niitä pyhinä. Tällöin kuitenkin sivuutetaan joitakin tärkeitä kysymyksiä. Mitä Jumala ajattelee näistä tavoista? Onko hän antanut asiasta mitään ohjeita?

Jumalan näkemyksen selvittäminen

”Pääsiäispäivä, Herramme ylösnousemuksen juhla, on suurin kaikista kristillisen kirkon juhlista”, kirjoitti Christina Hole kirjassaan Easter and Its Customs. Toiset kirjoittajat ovat samaa mieltä. ”Yksikään kristillisen vuoden pyhäpäivä tai juhla ei voi olla yhtä tärkeä kuin pääsiäissunnuntai”, huomauttaa Robert J. Myers kirjassa Celebrations. Tämä kuitenkin herättää joitakin kysymyksiä. Jos pääsiäisen vietto on niin tärkeää, miksi Raamatussa ei nimenomaan käsketä viettämään sitä? Kerrotaanko missään, että Jeesuksen varhaiset opetuslapset olisivat viettäneet pääsiäissunnuntaita?

Ei ole kyse siitä, että Raamatussa jätettäisiin neuvomatta, mitä tulee ja mitä ei tule viettää. Jumala ilmoitti hyvin yksityiskohtaisesti, mitä juhlia muinaisen Israelin kansakunnan tuli viettää, ja kuten aiemmin todettiin, kristityille annettiin tarkkoja ohjeita siitä, miten heidän tuli jatkaa Kristuksen kuoleman muistojuhlan viettämistä. (1. Korinttilaisille 11:23–26; Kolossalaisille 2:16, 17.) Eräässä The Encyclopædia Britannica -tietosanakirjan varhaisessa laitoksessa sanotaan: ”Uudessa testamentissa ja apostolisten isien kirjoituksissa ei ole merkkiäkään [kristikunnan] pääsiäisjuhlan vietosta. Ajatus joidenkin erikoisaikojen pyhyydestä oli ensimmäisille kristityille vieras. – – Ei Herra eivätkä hänen apostolinsakaan käskeneet viettämään tätä tai mitään muutakaan juhlaa.”

Joidenkuiden mielestä noiden juhlien iloisuus ja niiden tuottama onnellisuus ovat riittävä syy viettää niitä. Voimme kuitenkin oppia jotakin tapauksesta, jossa israelilaiset omaksuivat erään egyptiläisen uskonnollisen tavan ja nimesivät sen uudelleen ”juhlaksi Jehovan kunniaksi”. Kansa myös ”istui syömään ja juomaan” ja nousi ”pitämään hauskaa”. Mutta heidän tekonsa vihastutti suuresti Jehova Jumalaa, ja hän rankaisi heitä ankarasti. (2. Mooseksen kirja 32:1–10, 25–28, 35.)

Jumalan sana on hyvin selvä. Tosi uskon ”valolla” ja Saatanan maailman ”pimeydellä” ei voi olla mitään yhteistä; Kristus ja pakanapalvonta eivät mitenkään ’sovi yhteen’. Meitä kehotetaan: ”’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen’; ’ja minä otan teidät vastaan.’” (2. Korinttilaisille 6:14–18.)

Koska Raamatussa käsketään kristittyjä viettämään vain Kristuksen kuoleman muistojuhlaa – ei pääsiäistä – sitä tulee viettää. Miten voimme viettää sitä arvollisesti?

[Kuva s. 5]

Israelilaisten ”juhla Jehovan kunniaksi” vihastutti suuresti Jumalaa

[Kuvan lähdemerkintä s. 2]

Kansikuva: M. Thonig/H. Armstrong Roberts