Kuka ansaitsee arvonimen rabbi?

TILANTEEN yllättämällä turistilla ei juuri ollut mahdollisuuksia ehtiä lentokentälle ajoissa. Sadat poliisit yrittivät ohjata liikennettä ja valvoa samalla yli 300 000 hengen hautajaissaattoa, joka täytti Jerusalemin kadut tungokseen asti. The Jerusalem Post -lehdessä tätä kuvailtiin ”sen suuruiseksi hautajaissaatoksi, jollainen yleensä järjestetään vain presidenteille, kuninkaille ja diktaattoreille”. Kuka saattoi herättää näin valtavaa antaumusta, niin että Israelin pääkaupunkikin lamaantui tuntikausiksi? Muuan kunnioitettu rabbi. Miksi rabbin asema saa osakseen tällaista kunnioitusta ja antaumusta juutalaisten parissa? Milloin nimitystä ”rabbi” alettiin käyttää? Keneen sitä on oikein soveltaa?

Oliko Mooses rabbi?

Juutalaisuuden kunnioitetuin henkilö on Mooses, Israelin lakiliiton välittäjä. Uskonnolliset juutalaiset sanovat häntä ”Moosekseksi, ’rabbiksemme’”. Moosekseen ei kuitenkaan viitata arvonimellä ”rabbi” missään kohti Raamattua. Itse asiassa tuota nimitystä ei ole Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa lainkaan. Miten juutalaiset sitten alkoivat kutsua Moosesta tällä tavalla?

Raamatun heprealaisten kirjoitusten mukaan vastuu ja valta opettaa ja selittää Lakia annettiin Aaronin jälkeläisille, Leevin heimon papeille (3. Mooseksen kirja 10:8–11; 5. Mooseksen kirja 24:8; Malakia 2:7). Juutalaisuuden piirissä alkoi kuitenkin 100-luvulla eaa. hiljainen vallankumous, joka vaikutti pysyvästi juutalaiseen ajatteluun.

Daniel Jeremy Silver kirjoittaa juutalaisuuden historiassaan tästä hengellisestä muodonmuutoksesta: ”Ei-papillisten kirjureiden ja oppineiden luokka alkoi – – [tuohon] aikaan asettaa kyseenalaiseksi pappien yksinoikeuden tulkita tooraa [Mooseksen lakia]. Jokainen myönsi, että pappeja tarvittiin pitämään temppeli toiminnassa, mutta miksi heillä piti olla viimeinen sana tooraan liittyvissä asioissa?” (A History of Judaism.) Ketkä olivat ensimmäisinä kyseenalaistamassa pappisluokan arvovallan? Juutalaisuuden sisällä oleva uusi ryhmä nimeltä fariseukset. Silver jatkaa: ”Fariseukset asettivat koulujensa pääsyvaatimukseksi ansiot syntymän [papillisen sukuperän] asemesta, ja he toivat uskonnolliseen johtoon uuden juutalaisluokan.”

Näistä fariseusten kouluista valmistuneet miehet tulivat ensimmäisellä vuosisadalla tunnetuiksi juutalaisen lain opettajina eli mestareina. Muut juutalaiset alkoivat kunnioituksen merkiksi käyttää heistä nimitystä ”opettajani” eli ”mestarini”, hepreaksi rabbi.

Mikään ei voisi lisätä tämän uuden nimen arvovaltaa enemmän kuin sen soveltaminen häneen, jota pidettiin suurimpana opettajana juutalaisten historiassa, Moosekseen. Tällainen soveltaminen vähentäisi entisestään papiston merkitystä mutta vahvistaisi samalla yhä vaikutusvaltaisempien fariseusten imagoa johtajina. Niinpä Mooses nimitettiin ”rabbiksi” takautuvasti runsaat 1 500 vuotta kuolemansa jälkeen.

Mestaria jäljitellen

Vaikka tavalliset ihmiset viittasivat joskus ”rabbilla” (’mestarini’) muihinkin kunnioittamiinsa opettajiin, nimitystä käytettiin tavallisesti fariseuksiin kuuluvista huomattavista opettajista, ”viisaista”. Kun temppeli tuhottiin vuonna 70 ja papiston valta käytännössä loppui, fariseuksiin kuuluvista rabbeista tuli juutalaisuuden kiistattomia johtajia. Heidän vankkumaton asemansa edisti rabbiinisiin viisaisiin keskittyvän eräänlaisen kultin kehittymistä.

Professori Dov Zlotnick toteaa puhuessaan tästä ensimmäisen vuosisadan siirtymävaiheesta: ”’Viisaiden tarkkaileminen’ ohitti tärkeydessä tooran tutkimisen.” Juutalainen oppinut Jacob Neusner selittää lisää: ”’Viisaiden opetuslapsi’ on sellainen oppilas, joka on liittynyt johonkin rabbiin. Näin hän tekee siksi, että hän haluaa oppia tuntemaan ’tooraa’. – – Tooraa ei opita tuntemaan lain välityksellä, vaan näkemällä lain ruumiillistuminen elävien viisaiden eleissä ja teoissa. He opettavat lakia teoillaan, eivät ainoastaan sanoillaan.”

Talmudin tuntija Adin Steinsaltz vahvistaa tämän kirjoittaessaan: ”Viisaat itse ovat sanoneet: ’On tutkittava viisaiden arkisia keskusteluja, kaskuja ja satunnaisia lausuntoja.’” Missä määrin tämä olisi sovellettavissa? Steinsaltz kertoo: ”Ääriesimerkki tästä oli opetuslapsi, jonka kerrottiin piiloutuneen suuren opettajansa sängyn alle saadakseen selville, miten tämä toimi vaimonsa kanssa. Kun nuori opetuslapsi joutui tiedonhalunsa vuoksi kuulusteltavaksi, hän vastasi: ’Se kuuluu tooran piiriin ja on tutkimisen arvoinen.’ Tällaista lähestymistapaa pitävät hyväksyttävänä sekä rabbit että oppilaat.”

Kun rabbien asema korostui tooran kustannuksella – koska tooraa opiskeltiin rabbin välityksellä – juutalaisuudesta tuli ensimmäisellä vuosisadalla rabbikeskeinen uskonto. Ihminen ei lähestynyt Jumalaa henkeytetyn, kirjallisen Sanan välityksellä vaan henkilökohtaisen esikuvan ja mestarin – rabbin – välityksellä. Näin painotus luonnostaan siirtyi henkeytetystä Raamatusta näiden rabbien opettamaan suulliseen lakiin ja perinteisiin. Tästä lähtien juutalainen kirjallisuus, esimerkiksi Talmud, keskittyy enemmän rabbien keskusteluihin, anekdootteihin ja käytökseen kuin Jumalan julistuksiin.

Rabbit eri aikoina

Vaikka varhaisilla rabbeilla oli mahtava arvo- ja vaikutusvalta, he eivät ansainneet elantoaan uskonnollisella toiminnallaan. Eräässä hakuteoksessa sanotaan: ”Talmudin ajan rabbi oli – – täysin erilainen kuin tuon arvonimen nykyinen kantaja. Talmudin ajan rabbi oli Raamatun ja suullisen lain tulkitsija ja selittäjä, ja hänellä oli miltei poikkeuksetta ammatti, jonka avulla hän sai elantonsa. Rabbista tuli vasta keskiajalla – – juutalaisen seurakunnan tai yhteisön opettaja, saarnaaja ja hengellinen johtaja.” (Encyclopaedia Judaica.)

Kun rabbit alkoivat muuttaa asemaansa palkalliseksi ammatiksi, jotkut nousivat vastustamaan sitä. Maimonides, 1100-luvulla elänyt kuuluisa rabbi joka ansaitsi elantonsa lääkärinä, arvosteli jyrkästi tällaisia rabbeja. ”He vaativat itselleen rahaa yksilöiltä ja yhteisöiltä ja saivat ihmiset ajattelemaan, kaikessa typeryydessä, että on välttämätöntä ja oikein auttaa [rahallisesti] viisaita ja oppineita ja tooran opiskelijoita, ja näin heidän tooransa on heidän ansiotyönsä. Mutta kaikki tällainen on väärin. Sille ei löydy minkäänlaista tukea toorasta eikä viisaiden sanoista.” (Commentary on the Mishnah, Avot 4:5.) Maimonideen tuomiolla ei kuitenkaan ollut vaikutusta rabbien tuleviin sukupolviin.

Kun juutalaisuus astui uuteen aikaan, se jakaantui ryhmäkuntiin: reformi- ja ortodoksijuutalaisuuteen sekä konservatiiviseen juutalaisuuteen. Monien juutalaisten kohdalla uskonnolliset käsitykset ja tavat jäivät muiden kysymysten varjoon. Tämä puolestaan heikensi rabbien asemaa. Rabbista tuli lähinnä seurakunnan nimitetty johtaja, joka toimi ryhmänsä jäsenien palkallisena ammattimaisena opettajana ja neuvonantajana. Ääriortodoksisten hasidiryhmien keskuudessa näkemys rabbista mestarina ja esikuvana kehittyi kuitenkin edelleen.

Pane merkille, mitä Edward Hoffman sanoo kirjassaan, joka käsittelee hasideihin kuuluvien lubavitcherien liikettä: ”Varhaiset hasidit korostivat myös sitä, että jokaisessa sukupolvessa on yksi juutalainen johtaja, zaddik [vanhurskas], joka on oman aikansa ’Mooses’ ja jonka oppineisuus ja antaumuksellisuus ovat vertaansa vailla. Jokainen hasidiryhmä uskoi, että heidän rebbensä [”rabbi” jiddišin kielellä] saattoi pelottavaa kunnioitusta herättävän hurskautensa välityksellä jopa vaikuttaa Kaikkivaltiaan säädöksiin. Häntä kunnioitettiin esikuvana näyistä kertovien puheidensa vuoksi, mutta lisäksi hänen koko olemistapansa (’miten hän solmii kengännauhansa’, kuten asia ilmaistiin) nähtiin ylentävän ihmisyyttä ja osoittavan hienovaraisesti tien jumalalliseen.”

”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi”

Jeesus, ensimmäisen vuosisadan juutalainen joka perusti kristillisyyden, eli aikana, jolloin fariseusten näkemys rabbista alkoi vallata alaa juutalaisuudessa. Jeesus ei ollut fariseus, eikä hän ollut käynyt heidän koulujaan, mutta silti häntäkin sanottiin rabbiksi (Markus 9:5; Johannes 1:38; 3:2).

Jeesus tuomitsi juutalaisuuden rabbiinisen suuntauksen sanoessaan: ”Kirjanoppineet ja fariseukset ovat istuutuneet Mooseksen istuimelle. He pitävät huomattavimmasta paikasta illallisilla ja etumaisista istuimista synagogissa ja tervehdyksistä toreilla ja siitä, että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi. Mutta teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä.” (Matteus 23:2, 6–8.)

Jeesus varoitti siitä erottelusta pappeihin ja maallikoihin, joka juutalaisuudessa oli kehittymässä. Hän tuomitsi sen, että ihmisille annettiin tällaista asiatonta merkitystä. ”Yksi on teidän opettajanne”, hän julisti rohkeasti. Kuka sitten?

Mooses, ”jonka Jehova tunsi kasvoista kasvoihin” ja jota itse viisaat kutsuivat ”rabbiksemme”, oli epätäydellinen ihminen. Hänkin teki virheitä. (5. Mooseksen kirja 32:48–51; 34:10; Saarnaaja 7:20.) Sen sijaan että Jehova olisi nostanut Mooseksen ylimmäksi esimerkiksi, hän sanoi tälle: ”Profeetan minä herätän heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaiken, minkä minä käsken hänen puhua. Ja on tapahduttava, että sen miehen, joka ei kuuntele minun sanojani, jotka hän puhuu minun nimessäni, hänet minä itse vaadin tilille.” (5. Mooseksen kirja 18:18, 19.)

Raamatun profetiat osoittavat, että nämä sanat täyttyvät Jeesuksessa, Messiaassa.a Jeesus ei ollut ainoastaan Mooseksen ”kaltainen” – hän oli suurempi kuin Mooses (Heprealaisille 3:1–3). Raamattu paljastaa, että Jeesus syntyi täydellisenä ihmisenä ja toisin kuin Mooses hän palveli Jumalaa ”ilman syntiä” (Heprealaisille 4:15).

Seuraa Esikuvaa

Juutalaiset eivät ole päässeet lähemmäksi Jumalaa tutkimalla hartaasti jonkun rabbin jokaista tekoa ja sanaa. Vaikka epätäydellinen ihminen voi olla esimerkki uskollisuudesta, niin jos tutkimme ja jäljittelemme hänen jokaista tekoaan, tulemme jäljitelleeksi hänen virheitään ja puutteitaan hänen hyvien puoliensa ohella. Antaisimme asiatonta kunniaa luodulle ennemmin kuin Luojalle (Roomalaisille 1:25).

Jehova on kuitenkin antanut Esikuvan ihmiskunnalle. Raamatun mukaan Jeesus eli ennen ihmiseksi tuloaan. Häntä sanotaankin ”näkymättömän Jumalan kuvaksi, koko luomakunnan esikoiseksi” (Kolossalaisille 1:15). Koska Jeesus palveli taivaassa lukemattomia vuosituhansia Jumalan ”mestarityöntekijänä”, hänellä on parhaat edellytykset auttaa meitä oppimaan tuntemaan Jehova (Sananlaskut 8:22–30; Johannes 14:9, 10).

Tämän vuoksi Pietari saattoi kirjoittaa: ”Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan.” (1. Pietarin kirje 2:21.) Apostoli Paavali kannusti kristittyjä katsomaan ”kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen”. Lisäksi hän selitti, että ”hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti kätkettyinä”. (Heprealaisille 12:2; Kolossalaisille 2:3.) Ei yksikään toinen ihminen – ei Mooses eikä kukaan rabbeihin kuuluva viisas – ole tällaisen huomion arvoinen. Jeesusta jos ketä tulee jäljitellä tarkoin. Jumalan palvelijat eivät tarvitse mitään rabbin kaltaisia arvonimiä, etenkään tuon nimityksen nykyisessä merkityksessä, mutta Jeesus jos kuka ansaitsi arvonimen rabbi.

[Alaviite]

[Kuvan lähdemerkintä s. 28]

© Brian Hendler 1995. Kaikki oikeudet pidätetään