Takaisin tomuun – miten?
”TOMUA sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” Kun ensimmäinen ihminen, Aadam, kuuli nuo sanat, hän tiesi, mitä tuleman piti. Hänet oli tehty maan tomusta, ja hänestä tulisi jälleen pelkkää tomua. Hän kuolisi, koska hän ei ollut totellut Luojaansa, Jehova Jumalaa. (1. Mooseksen kirja 2:7, 15–17; 3:17–19.)
Raamatussa osoitetaan, että ihmiset on tehty tomusta. Lisäksi siinä sanotaan: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (Hesekiel 18:4; Psalmit 103:14.) Kuolema on aiheuttanut surua miljoonille ihmisille ja herättänyt toistuvasti kysymyksiä siitä, mitä ihmisen maallisille jäännöksille tulisi tehdä.
Entisiä ja nykyisiä tapoja
Mitä ihmisten maallisille jäännöksille tehtiin Jumalan kansan keskuudessa muinoin? Raamatun alkulehdillä mainitaan eri tapoja käsitellä kuolleita, muun muassa maahan hautaaminen (1. Mooseksen kirja 35:8). Patriarkka Abraham ja hänen vaimonsa Saara sekä heidän poikansa Iisak ja pojanpoikansa Jaakob haudattiin Makpelan luolaan (1. Mooseksen kirja 23:2, 19; 25:9; 49:30, 31; 50:13). Israelilaistuomarit Gideon ja Simson haudattiin ’isiensä hautapaikkaan’ (Tuomarit 8:32; 16:31). Tämä osoittaa, että Jumalan kansa suosi muinoin sukuhautoja. Kun Jeesus Kristus kuoli ensimmäisellä vuosisadalla, hänen ruumiinsa pantiin vastalouhittuun kalliohautaan (Matteus 27:57–60). Yleensä vainajat siis haudattiin maahan tai johonkin muuhun hautapaikkaan. Sama käytäntö jatkuu edelleen useimmissa paikoissa ympäri maapallon.
Joissakin maailman osissa on kuitenkin nykyään ankaran tilanpuutteen ja maan kalliin hinnan vuoksi yhä vaikeampaa hankkia hautapaikkoja. Sen vuoksi jotkut harkitsevat muita hautaustapoja.
Tuhkan sirotteleminen polttohautauksen jälkeen on yleistymässä. Englannissa noin 40 prosenttia vainajista käsitellään nykyään siten. Ruotsissa, missä kaupunkialueilla yli 80 prosenttia vainajista polttohaudataan, on varattu joitakin metsiä tuhkan sirottelemista varten. Ja Shanghaissa ja muutamissa muissa Kiinan rannikkokaupungeissa kaupungin viranomaiset kustantavat useita kertoja vuodessa joukkohautauksia, joissa tuhka sirotellaan mereen.
Saako tuhkan sirotella mihin tahansa? Ei saa. Jotkut voivat pelätä, että tuhkan sirotteleminen vahingoittaa ympäristöä. Polttohautaus kuitenkin poistaa mahdollisen sairauksien leviämisen riskin. Joillakin hautausmailla Englannissa ja muistolehdoissa Yhdysvalloissa on varattu nurmikenttiä tai kukkatarhoja tuhkan sirottelemista varten. Kristityt ovat tietenkin erityisen kiinnostuneita siitä, miten Raamattu suhtautuu polttohautaukseen ja tuhkan sirotteluun.
Raamatun näkemys
”Babylonin kuningasta” vastaan esitetyssä julistuksessa profeetta Jesaja sanoi: ”Sinut itsesi on viskattu pois vailla omaa hautapaikkaa.” (Jesaja 14:4, 19.) Tulisiko tuhkan sirottelu rinnastaa tällaiseen nöyryytykseen? Ei, sillä tässä ei puhuta polttohautauksesta eikä siinä syntyvän tuhkan säilyttämisestä tai sirottelemisesta.
Jeesus Kristus puhui kuolleiden maanpäällisestä ylösnousemuksesta, joka tapahtuu hänen tuhatvuotishallituksensa aikana, kun hän sanoi: ”Kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Eräs toinen ylösnousemusta koskeva profeetallinen kuvaus kuitenkin vahvistaa sen, ettei kuolleen herättäminen vaadi mitään nimenomaista hautaa. Ilmestyksen 20:13:ssa sanotaan: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat.” Sillä ei siis ole merkitystä, missä tai miten ihminen ’palaa tomuun’. Pikemminkin kyse on siitä, muistaako Jumala häntä ja saako hän ylösnousemuksen (Job 14:13–15; vrt. Luukas 23:42, 43). Jehova ei varmastikaan tarvitse näyttäviä hautoja muistaakseen ihmiset. Polttohautaus ei estä kuollutta saamasta ylösnousemusta. Ja jos tuhka sirotellaan oikeista vaikuttimista ja ilman väärään uskontoon liittyviä seremonioita, se ei ole Raamatun mukaan sopimatonta.
Niiden jotka päätyvät tuhkan sirotteluun, tulee ottaa huomioon maan laki. Heidän olisi myös sopivaa harkita omaisten ja muiden tunteita. Jehovan palvelijoiden on hyvä olla tarkkoja, ettei Raamatun suoman vapauden käyttö tässä asiassa tuo häpeää kristittyjen hyvälle nimelle. Tämä on erityisen tärkeää maissa, joissa polttohautaus ja tuhkan sirottelu ovat laillisesti sallittuja mutteivät vielä yleisesti täysin hyväksyttyjä. Tietenkin kristityt välttävät kaikkia menoja ja tapoja, jotka perustuvat siihen käsitykseen, että sielu on kuolematon.
Ei enää lainkaan hautoja!
Jotkut tuhkan sirottelun puolestapuhujat sanovat sen merkitsevän sitä, ettei hautaamista tarvita enää lainkaan. Suurin helpotus saadaan kuitenkin sitten, kun täyttyy se Raamatun lupaus, jonka mukaan ”viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema” (1. Korinttilaisille 15:24–28).
Tämä merkitsee sitä, että haudat, hautakivet, jopa polttohautaus ja tuhkan sirottelu jäävät menneisyyteen. Kuolemaa ei todellakaan enää ole. Apostoli Johannes kirjoitti Jumalan henkeyttämänä: ”Minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.’” (Ilmestys 21:3, 4.)
Kaikki tämä toteutuu, kun Aadamin synnistä johtuva ihmisten kuolema tehdään täysin tyhjäksi Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Silloin tottelevaisen ihmiskunnan ei tarvitse odottaa palaavansa tomuun.
[Kuvat s. 29]
Yleisiä hautaustapoja
[Kuva s. 31]
Tuhkaa sirotellaan Sagaminlahteen Japanissa
[Lähdemerkintä]
Koueisha, Tokyo