Miksi meidän kaikkien tulisi ylistää Jumalaa?

HALLELUJA! Sana on tuttu useimmille kristikunnan kirkossakävijöille. Jotkut heistä huutavat sitä suurella äänellä sunnuntain jumalanpalveluksissaan. Kuinka moni kuitenkaan tietää, mitä tuo sana oikeastaan merkitsee? Se on todellisuudessa heprean kieltä ja merkitsee ’ylistäkää Jahia’! Se on iloinen, raikuva suosionhuuto Luojalle, jonka nimi on Jehova.a

Sana ”halleluja” esiintyy Raamatussa usein. Miksi? Koska Jumalan ylistämiseen on hyvin monia syitä. Jah (Jehova) on valtavan maailmankaikkeuden Luoja ja Ylläpitäjä (Psalmit 147:4, 5; 148:3–6). Hän on pannut alulle ekosysteemit, jotka mahdollistavat elämän maan päällä (Psalmit 147:8, 9; 148:7–10). Lisäksi hän on erityisen kiinnostunut ihmiskunnasta. Jos me teemme hänen tahtonsa, hän siunaa ja tukee meitä elämässämme ja antaa meille varman toivon jopa paremmasta tulevasta elämästä (Psalmit 148:11–14). Juuri Jah (Jehova) henkeytti sanat: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29.)

Tästä syystä kaikkia kehotetaan: ”Halleluja!” ”Ylistäkää Jahia!” (Psalmit 104:35; engl. viitelaitoksen alaviite.) Kaikilla ei ikävä kyllä ole halua osoittaa vastakaikua. Ihmiset kärsivät nykyään. Monet ovat nälkäisiä, sairaita tai sorrettuja. Lukemattomat kokevat paljon murhetta huumeiden käytön tai alkoholin väärinkäytön takia tai moraalittomuutensa tai kapinallisuutensa vuoksi. Onko tällaisilla ihmisillä mitään syytä ylistää Jumalaa?

’Vain Jehova saattoi antaa minulle toivon’

Kyllä on. Jehova esittää poikkeuksetta jokaiselle kehotuksen opetella tuntemaan hänet ja tekemään hänen tahtonsa sekä kehotuksen nauttia siunauksista, jotka synnyttävät ihmisissä halun ylistää häntä. Ja monet osoittavat vastakaikua. Otetaanpa esimerkiksi guatemalalainen Adriana. Kun Adriana-tyttönen oli seitsemänvuotias, hänen äitinsä kuoli. Vähän sen jälkeen hänen isänsä lähti kotoa. Kymmenen vanhana hän alkoi tehdä työtä elatuksen hankkimiseksi. Koska Adrianan äiti oli käskenyt hänen palvella Jumalaa ja kirkkoa, hän oli yhteydessä erilaisiin katolisiin ryhmiin, mutta 12-vuotiaana hänen kuvitelmansa olivat jo haihtuneet ja hän liittyi katujengiin. Hän alkoi tupakoida, käyttää huumeita ja varastaa. Miksi hänen kaltaisensa nuori tyttö haluaisi ylistää Jumalaa?

Adrianan sisar alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, mutta Adriana nauroi hänelle. Sitten heidän tätinsä kuoli. Tädin hautajaisissa Adrianaa alkoivat vaivata monet kysymykset. Minne hänen tätinsä meni? Oliko hän taivaassa? Joutuiko hän tuliseen helvettiin? Se oli hyvin hämmentävää, ja Adriana meni hautauskappeliin rukoilemaan apua ja käytti Jumalan nimeä Jehova, kuten hänen sisarensa oli häntä opettanut.

Pian hän tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja kävi heidän kristillisissä kokouksissaan. Se muutti täysin hänen elämänkatsomuksensa, ja hän katkaisi rohkeasti siteensä katujengeihin. Adriana, joka on nyt 25-vuotias, kertoo: ”Vain rakkaus Jehovaan sai minut jättämään sellaisen huonon elämäntavan. Vain Jehova suuressa armossaan saattoi antaa minulle ikuisen elämän toivon.” Adrianalla on vaikeista lähtökohdistaan huolimatta erittäin hyvät syyt ylistää Jumalaa.

Vielä vähemmän lupaava tilanne oli Ukrainassa. Mies odottaa vankilassa teloitusta. Onko hän vaipunut itsesääliin? Masentunut? Ei, vaan aivan päinvastoin. Jehovan todistajat ovat hiljattain olleet kosketuksissa häneen ja hän on saanut tietoa Jehovasta, ja niinpä hän pyysi heitä ottamaan yhteyttä hänen äitiinsä. Nyt hän kirjoittaa heille, koska hän on kuullut, että he ovat täyttäneet hänen pyyntönsä. Hän sanoo: ”Kiitos siitä, että kävitte äitini luona. Se oli iloisin uutinen, minkä viime vuonna sain.”

Hän kirjoittaa itsestään ja sellitovereistaan, joille hän on todistanut: ”Nyt me uskomme Jumalaan ja yritämme toimia uskomme mukaan.” Hän päättää kirjeensä: ”Kiitos, että autoitte meitä oppimaan, mitä on rakkaus, sekä saamaan uskon. Jos jään eloon, minäkin autan teitä. Jumalalle kiitos, että olette olemassa ja että autatte toisia rakastamaan Jumalaa ja uskomaan häneen.” Tämä mies on hakenut muutosta kuolemantuomioonsa. Mutta teloitetaanpa hänet tai onpa hän monta vuotta vankilassa, hänellä on selvästikin syy ylistää Jumalaa.

’Vaikka olen sokea, näen’

Ajattelehan nyt eloisaa teinityttöä, joka menettää yllättäen näkönsä. Juuri niin tapahtui Argentiinassa asuvalle Glorialle. Hän sokeutui yhtäkkiä ollessaan 19-vuotias eikä ole koskaan saanut näköään takaisin. 29-vuotiaana hän muutti yhteen erään miehen kanssa, ja pian hän tuli raskaaksi. Nyt hänestä tuntui, että hänen elämällään oli tarkoitus. Mutta kun hän menetti lapsensa, hän alkoi tehdä kysymyksiä. Hän mietti: ”Miksi minulle tapahtuu tällaista? Mitä olen tehnyt? Onko Jumalaa todellisuudessa olemassa?”

Tässä vaiheessa hänen ovelleen tuli kaksi Jehovan todistajaa. Hän alkoi tutkia Raamattua ja sai kuulla sen lupaavan, että uudessa maailmassa sokeat näkevät jälleen (Jesaja 35:5). Mikä ihmeellinen tulevaisuudennäkymä Glorialle avautuikaan! Hän oli hyvin onnellinen, varsinkin kun hänen miehensä suostui laillistamaan heidän liittonsa. Sitten mies joutui onnettomuuteen, ja hänestä tuli pyörätuoli-invalidi. Tämän sokean naisen täytyy nykyään työskennellä kovasti saadakseen rahat riittämään. Lisäksi hän tekee kaikki kotityöt sekä huolehtii miehestään. Silti Gloria ylistää Jehovaa! Kristittyjen veljiensä ja sisartensa avustuksella hän tutkii pistekirjoituksella kirjoitettua Raamattua, ja hän saa paljon rohkaisua valtakunnansalissa pidettävistä kristillisistä kokouksista. Hän sanoo: ”Sitä on vaikea selittää, mutta vaikka olen sokea, minä ikään kuin näen.”

Joskus ihmisiä vainotaan, kun he ylistävät Jumalaa. Eräs kroatialainen nainen oli onnellinen, kun hän kuuli Jumalasta, mutta hänen miehensä vastusti hänen vasta löytämäänsä uskoa, hylkäsi hänet ja otti heidän vuoden ikäisen tyttärensä. Nyt kun hän oli kadulla miehensä ja perheensä hylkäämänä, ilman kotia, työtä ja jopa lastaan, hän oli aluksi murtunut. Mutta hänen rakkautensa Jumalaan auttoi häntä jaksamaan, vaikka hänellä oli vain vähän mahdollisuuksia olla yhteydessä tyttäreensä, ennen kuin pienokainen kasvoi. Nainen oli löytänyt ”hyvin kallisarvoisen helmen” eikä päästänyt sitä käsistään (Matteus 13:45, 46). Miten hän säilytti ilonsa näinä vaikeina aikoina? Hän kertoo: ”Ilo on Jumalan hengen hedelmä. Sitä voi kasvattaa ulkoisista olosuhteista riippumatta, aivan niin kuin kasvi voi kasvaa kasvihuoneessa, olipa sää ulkopuolella millainen tahansa.”

Suomessa kuusivuotiaalla Markuksella todettiin parantumaton lihassairaus. Pian hän joutui pyörätuoliin. Joitakin vuosia myöhemmin hänen äitinsä vei hänet erään helluntailaisen luokse, joka oli saanut paljon julkisuutta väittämällä parantavansa sairaita ihmisiä. Mitään ihmeparannusta ei kuitenkaan tapahtunut. Markus menetti siksi kiinnostuksensa Jumalaan ja alkoi opiskella maantiedettä ja muita ei-uskonnollisia aineita. Viitisen vuotta sitten muuan pyörätuolissa istuva nainen tuli erään nuoren miehen kanssa taloon, jossa Markus asui. He olivat Jehovan todistajia. Markus oli nyt ateisti, mutta hänellä ei ollut mitään uskonnollista keskustelua vastaan, ja hän pyysi heidät sisään.

Myöhemmin hänen luonaan kävi aviopari, ja aloitettiin raamatuntutkistelu. Aikaa myöten Raamatun totuuden voima muutti Markuksen suhtautumistavan, ja hän tajusi, että vammaisuudestaan huolimatta hänellä oli todellakin syitä ylistää Jumalaa. Hän sanoi: ”Olen todella iloinen, koska olen löytänyt totuuden ja järjestön, jota Jehova käyttää. Elämälläni on nyt suunta ja tarkoitus. Kadonnut lammas on löytynyt, eikä se halua enää pois Jehovan tarhasta!” (Vrt. Matteus 10:6.)

’Ylistäkää kaikki Jahia’

Nämä ovat vain muutamia niistä lukemattomista kokemuksista, joita voidaan kertoa osoituksena siitä, että nykyajan ihmisillä voi olla syytä ylistää Jumalaa olosuhteistaan riippumatta. Apostoli Paavali selitti asiaa näin: ”Jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” (1. Timoteukselle 4:8.) Jos teemme Jumalan tahdon, hän täyttää ’nykyisen elämän lupauksen’. Hän ei tässä asiainjärjestelmässä tietenkään tee köyhistä rikkaita tai sairaista terveitä. Mutta hän antaa henkeään häntä palveleville, niin että he voivat olla iloisia ja tyytyväisiä, ovatpa heidän ulkoiset olosuhteensa millaiset tahansa. Jopa ’nykyisessä elämässä’ sairailla, sorretuilla ja köyhillä voi tosiaan olla syytä ylistää Jumalaa.

Mutta entä ”tuleva elämä”? Jo pelkän ajatuksenkin siitä pitäisi saada meidät ylistämään Jumalaa palavan innokkaasti! On sykähdyttävää ajatella aikaa, jolloin köyhyyttä ei maailmassa tunneta, jolloin ”yksikään siellä asuva ei sano: ’Minä olen sairas’” ja jolloin Jehova Jumala ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Jesaja 33:24; Ilmestys 21:3, 4; Psalmit 72:16.) Miten sinä suhtaudut näihin Jumalan lupauksiin?

Muuan elsalvadorilainen nuorimies otti vastaan raamatullisen lehtisen, jossa kerrottiin näistä asioista. Hän sanoi todistajalle, joka sen antoi: ”Hyvä rouva, se mitä tässä lehtisessä sanotaan, on yksinkertaisesti liian hyvää ollakseen totta.” Monet ajattelevat näin. Nämä lupaukset on kuitenkin antanut Hän, joka on luonut maailmankaikkeuden, joka on pannut luonnon kiertokulut alulle maapallollamme ja joka auttaa jopa köyhiä ja sairaita iloitsemaan. Voimme uskoa siihen, mitä hän sanoo. Edellä mainittu nuorimies tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja totesi tämän olevan totta. Jos sinä et vielä tutki Raamattua, kannustamme sinuakin siihen. Toivottavasti olet silloin paikalla, kun nykyinen asiainjärjestelmä on kadonnut ja koko luomakunta yhtyy huutoon: ”Halleluja!” ”Ylistäkää Jahia!” (Psalmit 112:1; 135:1.)

[Alaviite]

[Kuva s. 5]

Toivottavasti olet paikalla, kun koko luomakunta yhtyy huutoon: ”Halleluja!”