Oletko Jumalan ystävä? Mitä rukouksesi paljastavat?

OLETKO koskaan kuullut sattumalta, kun kaksi ihmistä on keskustellut keskenään? Sinulta ei varmaankaan vienyt kauan ennen kuin pääsit selville siitä, millainen suhde heillä oli – olivatko he toisilleen läheisiä vai vieraita, pelkkiä tuttavia vai uskottuja ystäviä. Samalla tavoin rukouksemme voivat paljastaa, millainen on suhteemme Jumalaan.

Raamatussa vakuutetaan, että Jumala ”ei ole kaukana meistä kenestäkään” (Apostolien teot 17:27). Hän kehottaakin meitä oppimaan tuntemaan hänet. Meistä voi tulla jopa hänen ystäviään. (Psalmit 34:8; Jaakobin kirje 2:23.) Meillä voi olla todella läheinen suhde häneen! (Psalmit 25:14.) On selvää, että suhteemme Jumalaan on kalleinta, mitä meillä epätäydellisillä ihmisillä voi yleensäkään olla. Ja Jehova pitää ystävyyttämme suuressa arvossa. Se on ilmeistä, koska ystävyytemme hänen kanssaan perustuu siihen, että uskomme hänen ainosyntyiseen Poikaansa, joka antoi elämänsä meidän puolestamme (Kolossalaisille 1:19, 20).

Rukoustemme pitäisi sen tähden heijastaa syvää rakkautta ja arvostusta Jehovaa kohtaan. Onko sinusta kuitenkin joskus tuntunut siltä, että vaikka rukouksesi ovat olleet kunnioittavia, niistä on jossain määrin puuttunut todellinen, syvä tunne? Se ei ole epätavallista. Miten parantaa tilannetta? Kehitä ystävyyttäsi Jehova Jumalan kanssa.

Aikaa rukoukselle

Ensinnäkin ystävyyden kehittäminen ja vaaliminen vaatii aikaa. Saatat päivittäin tervehtiä monia ihmisiä – naapureita, työtovereita, bussinkuljettajia ja myyjiä – tai jopa jutella heidän kanssaan. Tämä tuskin kuitenkaan merkitsee sitä, että he olisivat todella ystäviäsi. Ystävyys kasvaa, kun asioista puhutaan yksityiskohtaisesti ja kun siirrytään pinnallisesta rupattelusta syvimpien tunteiden ja ajatusten ilmaisemiseen.

Samalla tavoin rukoileminen auttaa meitä pääsemään lähelle Jehovaa. Siihen on kuitenkin käytettävä tarpeeksi aikaa; ei riitä, että esittää lyhyen kiitoksen ruokapöydässä. Mitä enemmän puhumme Jehovalle, sitä paremmin pystymme erittelemään omia tunteitamme, vaikuttimiamme ja tekojamme. Ratkaisut vaikeisiin ongelmiin alkavat hahmottua, kun Jumalan henki palauttaa mieleemme hänen Sanansa periaatteita (Psalmit 143:10; Johannes 14:26). Lisäksi Jehova tulee rukoillessamme todellisemmaksi ja näemme selvemmin hänen rakkaudellisen kiinnostuksensa ja huolenpitonsa meistä.

Näin on varsinkin silloin, kun tunnemme saavamme vastauksen rukouksiimme. Jehovahan voi ”tehdä enemmän kuin yltäkylläisesti yli kaiken sen, mitä pyydämme tai mielessämme kuvittelemme”! (Efesolaisille 3:20.) Tämä ei merkitse sitä, että Jumala tekisi puolestamme ihmeitä. Hän voi kuitenkin antaa tarvittavia neuvoja tai ohjausta kirjoitetun Sanansa, uskollisen orjaluokan julkaisujen tai rakkaudellisten veljien ja sisarten suun välityksellä. Tai hän voi antaa tarvittavan voiman kestää tai vastustaa kiusausta. (Matteus 24:45; 2. Timoteukselle 4:17.) Tällaiset kokemukset täyttävät sydämemme arvostuksella taivaallista Ystäväämme kohtaan!

Rukoukselle on siksi järjestettävä aikaa. Se on kyllä kortilla tänä stressiä aiheuttavana aikana. Mutta kun todella välittää jostakusta, häntä varten yleensä löytyy aikaa. Huomaa, miten psalmista ilmaisi tuntemuksiaan: ”Niin kuin naarasjalohirvi, joka kaipaa vesivirtoja, niin kaipaa sieluni sinua, oi Jumala. Sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla ja ilmaantua Jumalan eteen?” (Psalmit 42:1, 2.) Kaipaatko sinä samalla tavoin sitä, että saat puhua Jumalalle? Osta siihen siinä tapauksessa aikaa! (Vrt. Efesolaisille 5:16.)

Voisit esimerkiksi yrittää nousta ylös varhain aamulla saadaksesi rukoilla kaikessa rauhassa (Psalmit 119:147). Valvotko joskus öisin? Silloin voit psalmistan tavoin ajatella, että nuo levottomat hetket antavat sinulle tilaisuuden kertoa huolistasi Jumalalle (Psalmit 63:6). Tai kyse voi olla vain siitä, että esität useita lyhyitä rukouksia pitkin päivää. Psalmista sanoi Jumalalle: ”Sinua minä huudan kaiken päivää.” (Psalmit 86:3.)

Rukoustemme laadun parantaminen

Joskus voi myös olla hyödyllistä esittää pitempiä rukouksia. Lyhyessä rukouksessa saattaa helposti puhua pinnallisista asioista. Mutta pitemmissä ja syvällisemmissä rukouksissa tulee herkemmin ilmaistua ajatuksiaan ja syvimpiä tunteitaan. Jeesus vietti ainakin kerran koko yön rukoillen (Luukas 6:12). Sinäkin varmasti huomaat, että omat rukouksesi tulevat henkilökohtaisemmiksi ja merkityksellisemmiksi, jos et pidä niissä kiirettä.

Ei kuitenkaan ole tarkoitus jaaritella silloin kun ei ole paljon sanottavaa; tarkoitus ei liioin ole turvautua merkityksettömään toistamiseen. Jeesus varoitti: ”Rukoillessanne älkää kuitenkaan hokeko samoja asioita niin kuin kansakuntien ihmiset, sillä he kuvittelevat, että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja. Älkää siis tehkö itsestänne heidän kaltaisiaan, sillä Jumala, teidän Isänne, tietää mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä pyydättekään.” (Matteus 6:7, 8.)

Rukous on merkityksellisempi, kun miettii etukäteen, mitä asioita haluaa käsitellä. Mahdollisuudet ovat rajattomat: ilonaiheemme palveluksessa, heikkoutemme ja puutteemme, pettymyksemme, taloudelliset huolemme, paineet työssä tai koulussa, perheemme hyvinvointi sekä kotiseurakuntamme hengellisyys, vain muutamia mainitaksemme.

Tahtovatko ajatuksesi joskus lähteä harhailemaan kesken rukouksen? Ponnistele silloin enemmän voidaksesi keskittyä. Onhan Jehova halukas ’kiinnittämään huomionsa hartaisiin pyyntöihimme’ (Psalmit 17:1). Eikö meidänkin pitäisi olla halukkaita ponnistelemaan vilpittömästi voidaksemme kiinnittää huomiota omiin rukouksiimme? ’Kohdista mielesi hengen asioihin’ äläkä päästä ajatuksiasi harhailemaan (Roomalaisille 8:5).

Tärkeää on myös se, millä tavalla puhumme Jehovalle. Vaikka hän haluaa meidän pitävän häntä ystävänä, emme koskaan saa unohtaa, että puhumme kaikkeuden Suvereenille. Luehan Ilmestyskirjan 4. ja 5. luku, joissa kuvaillaan kunnioittavaa pelkoa herättävää näkymää, ja mietiskele sitä. Niissä kerrotaan, miten Johannes näki näyssä sen Persoonan valtasuuruuden, jota lähestymme rukouksessa. Millainen etu meillä onkaan, kun voimme lähestyä ”valtaistuimella istuvaa” ja päästä hänen luokseen! Emme koskaan halua, että alkaisimme puhua liian tuttavallisesti tai epäkunnioittavasti. Sen sijaan meidän pitäisi ponnistella määrätietoisesti, jotta ’suumme sanat ja sydämemme mietteet olisivat mieluisia Jehovalle’ (Psalmit 19:14).

Meidän on kuitenkin hyvä ymmärtää, ettemme tee Jehovaan vaikutusta kaunopuheisuudella. Hän on hyvillään kunnioittavista, sydämestä lähtevistä sanoistamme, olivat ne sitten kuinka yksinkertaisia tahansa (Psalmit 62:8).

Lohdutusta ja ymmärrystä hädän hetkellä

Kun tarvitsemme apua ja lohdutusta, käännymme usein läheisen ystävän puoleen saadaksemme tukea ja myötätuntoa. Ketään ystävää ei kuitenkaan ole yhtä helppo lähestyä kuin Jehovaa. Hän on ”helposti saatava apu ahdistusten aikana” (Psalmit 46:1). ”Kaiken lohdutuksen Jumalana” hän ymmärtää paremmin kuin kukaan muu, mitä olemme käymässä läpi (2. Korinttilaisille 1:3, 4; Psalmit 5:1; 31:7). Hän myös tuntee todellista empatiaa ja sääliä niitä kohtaan, jotka ovat ahtaalla (Jesaja 63:9; Luukas 1:77, 78). Kun näemme, että Jehova on ymmärtäväinen ystävä, meistä tuntuu, että voimme hyvin puhua hänelle palavasti, hartaasti. Haluamme ilmaista syvimmät pelkomme ja huolemme. Siten saamme kokea itse, miten Jehovan ’lohdutukset alkavat hyväillä sieluamme’ (Psalmit 94:18, 19).

Joskus voimme tuntea itsemme arvottomiksi lähestymään Jumalaa erheidemme vuoksi. Mutta entä jos joku hyvä ystäväsi rikkoisi sinua vastaan ja pyytäisi hartaasti anteeksi? Eikö se saisi sinua lohduttamaan ja tyynnyttelemään häntä? Miksi sitten Jehovalta pitäisi odottaa vähempää? Hän antaa auliisti anteeksi ystävilleen, jotka tekevät syntiä inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi (Psalmit 86:5; 103:3, 8–11). Kun tiedämme tämän, emme jätä tunnustamatta hänelle avoimesti erheitämme; voimme luottaa hänen rakkauteensa ja armoonsa (Psalmit 51:17). Jos virheemme masentavat meitä, voimme ammentaa lohdutusta 1. Johanneksen kirjeen 3:19, 20:ssä olevista sanoista: ”Tästä me tulemme tietämään, että olemme totuudesta, ja me tulemme saattamaan sydämemme vakuuttuneeksi hänen edessään kaiken sen suhteen, mistä meidän sydämemme voi langettaa meille tuomion, koska Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken.”

Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla ahtaalla voidaksemme nauttia Jumalan rakkaudellisesta huolenpidosta. Jehovaa kiinnostaa kaikki, mikä saattaa vaikuttaa hengelliseen ja henkiseen hyvinvointiimme. Meidän ei tosiaan koskaan tarvitse ajatella, että tunteemme, ajatuksemme ja huolenaiheemme ovat liian vähäpätöisiä tuotavaksi esille rukouksessa. (Filippiläisille 4:6.) Puhutko sinä hyvän ystävän seurassa ainoastaan elämäsi suurista tapahtumista? Etkö kerro myös suhteellisen pienistä asioista? Samalla tavoin voit vapaasti puhua Jehovalle mistä tahansa elämääsi liittyvästä asiasta, koska tiedät, että ”hän huolehtii” sinusta (1. Pietarin kirje 5:7).

Ystävyys ei tietenkään ole todennäköisesti kovin pitkäikäinen, jos ei puhu muusta kuin itsestään. Rukoustemmekaan ei tulisi olla itsekeskeisiä. Meidän pitäisi ilmaista myös rakkautemme ja kiinnostuksemme Jehovaa ja hänen etujaan kohtaan (Matteus 6:9, 10). Sen lisäksi että rukous tarjoaa tilaisuuden pyytää Jumalalta apua, se antaa mahdollisuuden kiittää ja ylistää häntä (Psalmit 34:1; 95:2). Tässä meitä auttaa Jumalan ’tuntemuksen hankkiminen’ säännöllisen henkilökohtaisen tutkimisen välityksellä, sillä siten opimme tuntemaan paremmin Jehovaa ja hänen teitään (Johannes 17:3). Varsinkin Psalmien kirjan lukeminen voi olla hyödyllistä, kun kiinnittää huomiota siihen, miten muut uskolliset palvelijat ovat puhuneet Jehovalle.

Jehovan ystävyys on tosiaan kallisarvoinen lahja. Osoittakaamme arvostuksemme sitä kohtaan esittämällä vielä entistä syvempiä ja henkilökohtaisempia rukouksia. Silloin saamme kokea sitä onnellisuutta, jota psalmista ilmaisi julistaessaan: ”Onnellinen on se, jonka sinä valitset ja annat tulla lähellesi.” (Psalmit 65:4.)

[Kuvat s. 28]

Voimme rukoilla Jumalaa pitkin päivää aina tilaisuuden tullen