Valtakunnan julistajat kertovat

Haasteita voitetaan ”Yllätysten maassa”

APOSTOLI Paavali kysyi ensimmäisen vuosisadan korinttilaiskristityiltä: ”Jos trumpetti kaiuttaa epäselvän kutsun, kuka valmistautuu taisteluun? Samoin jos tekään ette esitä kielellä helposti ymmärrettävää puhetta, mistä tiedetään, mitä puhutaan?” (1. Korinttilaisille 14:8, 9.)

Papua-Uudessa-Guineassa – jota toisinaan sanotaan Yllätysten maaksi – Jehovan todistajat kohtaavat lannistavia esteitä kaiuttaessaan Raamatun selvää sanomaa. He saarnaavat ihmisille, jotka puhuvat yli 700:aa eri kieltä ja joilla on hyvin erilaisia tapoja. Todistajilla on haasteenaan myös vuoristoinen maasto, teiden puuttuminen ja lisääntyvä rikollisuus. Kaikkien näiden vaikeuksien lisäksi jotkin uskonnolliset ryhmät ja toisinaan jopa kouluviranomaiset vastustavat heitä.

Siitä huolimatta hyvä hengellinen opetus ja erikielisten Raamatun tutkimisen apuvälineiden kasvava kirjasto varustavat todistajat kertomaan hyvää uutista selvänä trumpetin kutsuna. Monesti he saavat vastakaikua, kuten seuraavat raportit osoittavat:

• Eräänä syksynä koulujen alkaessa muuan miesopettaja halusi tietää, miksi Jehovan todistajien lapset eivät tervehdi lippua eivätkä laula kansallislaulua. Hän esitti kysymyksensä Maiolalle, 13-vuotiaalle oppilaalle, joka on kastettu Jehovan todistaja. Tyttö antoi selvän, Raamattuun perustuvan vastauksen. Opettaja hyväksyi hänen perustelunsa, koska se oli Raamatusta. Selitys kerrottiin myös koulun muulle henkilökunnalle.

Kun oppilaiden piti myöhemmin kirjoittaa aine, Maiola valitsi aiheekseen kolminaisuusopin. Hän sai aineestaan luokan parhaan arvosanan, ja opettaja kysyi häneltä, mistä hän oli löytänyt lähdeaineistoa. Maiola näytti hänelle englanninkielistä kirjaa Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Opettaja esitteli kirjan koko luokalle, ja monet halusivat sellaisen itselleen. Seuraavana päivänä Maiola levitti koulutovereilleen 14 kirjaa ja 7 lehteä ja alkoi tutkia Raamattua heistä kolmen kanssa. Hänen tavoitteenaan on ryhtyä kokoaikaiseksi sananpalvelijaksi.

• Muuan erillään oleva Jehovan todistajien ryhmä, joka toimii eräässä rannikkokylässä lähellä Port Moresbya, on kohdannut vastustusta 1970-luvun alusta lähtien. Hiljattain se sai kuitenkin apua yllättävästä lähteestä. Eräänä päivänä Yhdistyneen kirkon piispa, ulkomailla koulutuksensa saanut papuauusiguinealainen, pyysi kirkossa kuulijoita esittämään kysymyksiä. Muuan mies tiedusteli: ”Kylässämme on kaksi uskontoa: Yhdistynyt kirkko ja Jehovan todistajat. Mitä meidän pitäisi tehdä, kun todistajat tulevat ovellemme?” Pitkän hiljaisuuden jälkeen piispa vastasi: ”Tiedättekö, en todellakaan tiedä, mitä sanoa. Ovelleni tuli äskettäin kaksi nuorta todistajaa. He esittivät minulle kysymyksen, johon en kaikesta yliopistokoulutuksestani huolimatta osannut vastata. He kuitenkin vastasivat siihen vaivattomasti Raamatun avulla. En siis aio sanoa, mitä teidän pitäisi tehdä – saatte itse päättää. Teidän ei tarvitse kuunnella, ellette halua, mutta älkää olko heille töykeitä.”

Vartiotorni-seuran matkaedustaja, joka myöhemmin vieraili tämän todistajaryhmän luona, raportoi: ”Lähes kaikki kylän asukkaat kuuntelivat todistajia, kun nämä lähtivät saarnaamaan. Jotkut jopa kutsuivat heidät sisään. Nyt se on saarnaamisen kannalta oikea paratiisi.”