Todellinen onnellisuus – mikä on sen avain?
IHMISTEN oli tarkoitus olla onnellisia. Miksi voimme olla siitä varmoja? Tarkastellaanpa ihmisen alkua.
Jehova Jumala loi ensimmäiselle ihmisparille kyvyn tuntea onnellisuutta. Aadam ja Eeva asetettiin paratiisiin, mielihyvän puutarhaan jota sanottiin Eedeniksi. Luoja antoi heille kaiken elämässä tarvittavan aineellisen. Puutarhassa oli ”kaikenlaisia puita, haluttavan näköisiä ja hyviä ravinnoksi” (1. Mooseksen kirja 2:9). Aadam ja Eeva olivat terveitä, vahvoja ja kauniita – he olivat täydellisiä ja todella onnellisia.
Mutta mikä oli heidän onnellisuutensa avain? Oliko se heidän paratiisikotinsa vai ehkä heidän fyysinen täydellisyytensä? Nämä Jumalan lahjat kyllä myötävaikuttivat heidän elämänsä nautittavuuteen. Heidän onnellisuutensa ei kuitenkaan riippunut tuollaisista konkreettisista asioista. Eedenin puutarha oli muutakin kuin kaunis puisto. Se oli pyhäkkö, paikka jossa palvottiin Jumalaa. Heidän ikuisen onnellisuutensa avain oli heidän kykynsä luoda rakkaudellinen suhde Luojaan ja säilyttää se. Ollakseen onnellisia heidän täytyi ensin olla hengellisiä. (Vrt. Matteus 5:3.)
Hengellisyys johtaa onnellisuuteen
Aadamilla oli alun perin hengellinen suhde Jumalaan. Se oli samanlainen rakkaudellinen, hellä suhde kuin pojalla on isäänsä (Luukas 3:38). Eedenin puutarhassa Aadamilla ja Eevalla oli ihanteelliset olosuhteet, jotka antoivat heille mahdollisuuden tyydyttää halunsa palvoa. Tottelemalla Jehovaa halukkaasti ja rakkaudellisesti he tuottaisivat kunniaa ja kirkkautta Jumalalle paljon enemmän kuin eläinkunta saattoi tuottaa. He saattoivat älyllisesti ylistää Jumalaa hänen suurenmoisten ominaisuuksiensa johdosta ja tukea hänen suvereeniuttaan. He saattoivat myös nauttia jatkuvasti Jehovan rakkaudellisesta ja hellästä huolenpidosta.
Tämä yhteys Luojaan ja hänen lakiensa noudattaminen toivat ensimmäisille vanhemmillemme aitoa onnellisuutta (Luukas 11:28). Aadamin ja Eevan ei odotettu löytävän onnellisuuden avainta yrityksen ja erehdyksen kautta monien vuosien varrella. He olivat onnellisia siitä hetkestä lähtien, jona heidät luotiin. Rauha Jumalan kanssa ja alistuminen hänen valtaansa tekivät heidät onnellisiksi.
Tuo onnellisuus loppui kuitenkin heti, kun Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalaa vastaan. Kapinoimalla he katkaisivat hengellisen suhteensa Jehovaan. He eivät olleet enää Jumalan ystäviä. (1. Mooseksen kirja 3:17–19.) Ilmeisesti Jehova lopetti kaiken kanssakäymisen heidän kanssaan sinä päivänä, jona heidät ajettiin ulos tuosta puutarhasta. He menettivät täydellisyytensä, odotteen elää ikuisesti ja puutarhakotinsa. (1. Mooseksen kirja 3:23.) Mutta mikä tärkeämpää, koska he menettivät suhteensa Jumalaan, he menettivät onnellisuuden avaimen.
Pystymme valitsemaan
Ennen kuolemaansa Aadam ja Eeva siirsivät jälkeläisiinsä inhimilliset ominaisuutensa, luontaisen omantuntonsa ja kyvyn olla hengellinen. Ihmissuku ei vajonnut eläinten tasolle. Voimme tulla sovitetuiksi Luojan kanssa (2. Korinttilaisille 5:18). Älyllisinä olentoina ihmisillä on yhä valta valita, tottelevatko he Jumalaa vai eivät. Tämä kävi ilmi vuosisatoja myöhemmin, kun Jehova antoi vastamuodostetulle Israelin kansakunnalle mahdollisuuden valita elämä tai kuolema. Hän sanoi edustajansa Mooseksen välityksellä: ”Minä panen tänään eteesi elämän ja hyvän ja kuoleman ja pahan.” (5. Mooseksen kirja 30:15–18.)
Vielä nykyäänkin, tuhansia vuosia alkuperäisen paratiisin menettämisestä, me ihmiset kykenemme yhä tekemään oikean valinnan. Omatuntomme toimii, ja meillä on perusluonteinen kyky totella Jumalan lakeja. Raamatussa puhutaan ”siitä ihmisestä, joka olemme sisäisesti” (2. Korinttilaisille 4:16; Roomalaisille 7:22). Tämä ilmaus viittaa meillä kaikilla oleviin synnynnäisiin mahdollisuuksiin heijastaa Jumalan persoonallisuutta, ajatella hänen tavallaan, olla hengellinen.
Apostoli Paavali kirjoitti moraalisesta luonnostamme ja omastatunnostamme: ”Aina kun kansakuntien ihmiset, joilla ei ole lakia, luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa, niin he, vaikka heillä ei ole lakia, ovat laki itselleen. Juuri he osoittavat, että lain sisällys on kirjoitettu heidän sydämeensä, kun heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan ja heidän omat ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.” (Roomalaisille 2:14, 15.)
Jumalinen viisaus ja tottelevaisuus – avain
Voitaisiin kuitenkin kysyä: jos meillä kaikilla on luonnollinen taipumus palvoa Jumalaa ja sen johdosta tuntea aitoa onnellisuutta, niin miksi onnellisuus on niin harvinaista? Syynä on se, että voidaksemme olla onnellisia meidän jokaisen täytyy kasvaa hengellisesti. Vaikka ihminen luotiin alun perin Jumalan kuvaksi, hän on vieraantunut Luojastaan (Efesolaisille 4:17, 18). Siksi jokaisen meistä on otettava tiettyjä askeleita luodakseen hengellisen suhteen Jumalaan ja säilyttääkseen sen. Sellainen suhde ei kehity automaattisesti.
Jeesus esitti pääpiirteittäin kaksi tärkeää periaatetta hengellisyyden kehittämisessä. Toinen niistä on se, että hankkii täsmällistä tietoa Jumalasta, ja toinen se, että alistuu tottelevaisesti hänen tahtoonsa (Johannes 17:3). Jeesus sanoi lainaten Jumalan sanaa: ”On kirjoitettu: ’Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.’” (Matteus 4:4.) Toisella kertaa hän sanoi: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.” (Johannes 4:34.) Meidän ei tarvitse käyttää vuosikymmeniä onnellisuuden etsimiseen yrityksen ja erehdyksen kautta. Kokemus ei ole onnellisuuden avain. Sen sijaan ainoastaan jumalinen viisaus ja tottelevaisuus Luojallemme voivat johtaa todelliseen elämäniloon (Psalmit 19:7, 8; Saarnaaja 12:13).
Onnellisuus, jonka jumalisen viisauden osoittaminen ja hyvä asema Jumalan edessä tuovat mukanaan, ei selvästikään ole ulottumattomissamme (Apostolien teot 17:26, 27). Jehovan ja hänen tarkoituksensa tuntemus on jokaisen saatavilla. Raamattu on yhä maailman levinnein kirja: sitä on painettu miljardeja kappaleita monilla kielillä. Raamatun avulla sinusta voi tulla Jumalan ystävä ja voit tuntea aitoa onnellisuutta, sillä Raamatussa kerrotaan, että ”onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova”! (Psalmit 144:15.)
[Tekstiruutu s. 6]
Onnellisuuteen johtavia askeleita
1. Arvosta hengellisyyttä ja kehitä sitä. Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat – – ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen!” (Luukas 11:28.)
2. Ymmärrä, että Jumalan hyväksyntä on tärkeämpää kuin varallisuus tai ylellisyydet. Paavali kirjoitti: ”Jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella onkin keino suuren voiton saamiseksi. – – Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Timoteukselle 6:6–8.)
3. Pyri kehittämään omaatuntoa Raamatun avulla ja toimimaan sellaisen omantunnon mukaan (Roomalaisille 2:14, 15).
4. Päätä totella Jehova Jumalaa. Silloin täytät hänen kansaansa kuulumisen vaatimukset. Muinoin elänyt Daavid kirjoitti: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” (Psalmit 144:15.)
[Kuva s. 7]
”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3)