Miten olemme saaneet Raamatun – osa 3

BURMA vuonna 1824. Kuninkaan virkamiehet ovat juuri tutkineet Adoniram ja Ann Judsonin lähetyskodin ja vieneet mukanaan kaiken arvokkaaksi katsomansa. Heiltä jäi kuitenkin huomaamatta kaikkein kallisarvoisin: Raamatun käännöksen käsikirjoitus, jonka Ann oli haudannut salaa talon alle. Adoniram, kääntäjä, makaa kahleissa moskiittoja kuhisevassa vankilassa vakoilusta syytettynä. Nyt käsikirjoitusta uhkaa kosteus. Miten se voidaan pelastaa? Ann ompelee sen kovan tyynyn sisään ja vie tyynyn miehelleen vankilaan. Tyyny pysyy turvassa, ja sen sisällöstä tulee osa ensimmäistä burmankielistä Raamattua.

Raamattu on historian varrella kokenut monta tällaista seikkailua. Tarkastelimme lehtemme aiemmissa numeroissa Raamatun kääntämistä ja levitystä sen valmistumisesta 1600-luvun alkupuolelle saakka. Miten Raamattu on selviytynyt siitä nykyaikaan asti? Olisiko se koskaan kaikkien ihmisten käytettävissä? Millainen osa Vartiotorni-seuralla on ollut?

Lähetystyöntekijöitä ja raamattuseuroja

Monissa maissa Raamatun lukeminen lisääntyi voimakkaasti 1600- ja 1700-luvulla. Varsinkin Englantiin Raamattu vaikutti syvästi tänä aikana. Sen kertomukset ja opetukset tunkeutuivat siellä käytännöllisesti katsoen kaikkien ajatuksiin kuninkaasta kyntöpoikaan. Raamatun vaikutus ulottui kuitenkin laajemmalle. Englanti oli tuolloin merimahti ja siirtomaavalta, ja jotkut englantilaiset ottivat sen mukaansa matkoilleen. Näin luotiin pohja laajemmalle raamatunlevityskampanjalle.

1700-luvun lopulla Raamattu innosti muutamia englantilaisia ajattelemaan Brittiläisen imperiumin kaukaisissa maissa asuvien alkuperäisasukkaiden hengellisiä tarpeita. Tällainen kiinnostus ei silti suinkaan ollut yleistä. Monet kirkonmiehet uskoivat ennaltamääräytymiseen, ja siksi he pitivät Jumalan tahtona sitä, että jotkut eivät pelastuisi. Kun tuleva lähetyssaarnaaja William Carey piti intomielisen puheen saadakseen tukea Intiaan tehtävälle lähetysmatkalle, joku huusi hänelle moittivasti: ”Istu alas, nuorimies! Kun Jumala haluaa käännyttää pakanat, Hän tekee sen ilman sinun apuasi!” Siitä huolimatta Carey purjehti Intiaan vuonna 1793. Hämmästyttävää kyllä hän käänsi lopulta koko Raamatun tai sen osia 35:lle Intian kielelle.

Lähetyssaarnaajat tajusivat, että heidän keskeisin työvälineensä oli Raamattu paikallisella kielellä. Mutta kuka toimittaisi Raamattuja? On kiinnostavaa, kuinka eräs 16-vuotias walesilainen tyttö, Mary Jones, antoi tietämättään kipinän liikkeelle, joka levittäisi niitä joka puolelle maailmaa. Vuonna 1800 Mary käveli paljain jaloin 40 kilometriä ostamaan papilta kymrinkielistä Raamattua. Hän oli säästänyt siihen rahaa kuusi vuotta, ja saatuaan tietää, että kaikki Raamatut oli myyty, hän alkoi nyyhkyttää pettymyksestä. Syvästi liikuttuneena pappi antoi Marylle yhden omista Raamatuistaan.

Sen jälkeen tuo pappi mietti niitä monia muita, jotka tarvitsivat Raamattuja, ja keskusteli ongelmasta lontoolaisten ystävien kanssa. Tämä johti Britannian ja ulkomaan raamattuseuran perustamiseen vuonna 1804. Sen lähtökohta oli yksinkertainen: järjestää ihmisille kohtuuhintaisia Raamattuja heidän omalla kielellään sellaisina painoksina, joissa ei olisi ”selityksiä eikä huomautuksia”. Jättämällä pois reunahuomautukset tuon seuran perustajat toivoivat välttävänsä oppikiistat. Raamattuseurassa tulisi kuitenkin useita kertoja olemaan erimielisyyksiä apokryfikirjojen, upotuskasteen ja kolminaisuusopin johdosta.

Alkuinnostus levisi nopeasti, ja vuoteen 1813 mennessä oli rinnakkaisyhdistyksiä perustettu Saksaan, Hollantiin, Tanskaan ja Venäjälle. Myöhemmin mukaan tuli muiden maiden raamattuseuroja. Kun varhaiset raamattuseurat asettivat tavoitteensa, ne luulivat, että suurin osa maailman ihmisistä puhui vain muutamaa pääkieltä. Ne eivät koskaan kuvitelleetkaan, että kieliä oli tuhansia! Suhteellisen harvat kääntäjät osasivat hepreaa ja kreikkaa, niin että he olisivat voineet kääntää niistä suoraan paikalliselle kielelle. Kun Britannian ja ulkomaan raamattuseura sponsoroi käännöksiä, kääntäjien lähtötekstinä oli siksi hyvin usein englanninkielinen Kuningas Jaakon käännös.

Kääntäjän koettelemuksia

Suuri osa Raamatusta koostuu jokapäiväisiin kokemuksiin perustuvista kertomuksista ja kuvauksista. Tämän vuoksi se on helpompi kääntää kuin jos se olisi kirjoitettu filosofian abstraktein ilmauksin. Mutta kuten arvata saattaa, lähetyssaarnaajien varhaiset ponnistukset tuottivat toisinaan hämmentäviä tai koomisia vastineita. Esimerkiksi eräs käännös antoi ihmisille yhdessä osassa Intiaa sellaisen kuvan, että Jumala oli sinertävä olento. Sana, jolla ”taivaallinen” oli käännetty ilmauksessa ”taivaallinen Isä”, tarkoitti sellaista, ’joka on taivaankannen värinen’ – kirjaimellisen taivaan!

Adoniram Judson kirjoitti vuonna 1819 kääntäjän eteen tulevista esteistä, että kun ryhdytään opiskelemaan kieltä, jota puhutaan toisella puolen maapalloa, jonka ilmaisut ovat toinen toisensa perään täysin uusia ja jonka kirjaimet ja sanat eivät muistuta vähimmässäkään määrin mitään tuntemaamme kieltä, ja kun ei ole sanakirjaa eikä tulkkia ja on ymmärrettävä tuota kieltä jonkin verran ennen kuin voi käyttää hyväkseen sitä äidinkielenään puhuvan opettajan apua – se tietää työtä! Ja Judsonin kaltaisten kääntäjien työ edesauttoi suuresti Raamatun saatavuutta (ks. taulukkoa s. 12).

Ann Judson auttoi miestään vaikeassa käännöstyössä. Heidän koettelemuksensa eivät kuitenkaan jääneet vain tekstiin liittyviin vaikeuksiin. Kun kuninkaan virkamiehet raahasivat Adoniramin vankilaan, Ann odotti lasta. Rohkeasti hän esitti vihamielisille viranomaisille vetoomuksia miehensä puolesta vuoden ja yhdeksän kuukauden ajan. Tuo koetus sekä sairastuminen vaativat veronsa. Kohta Adoniramin vapautumisen jälkeen hänen urhea Anninsa ja heidän pieni tyttärensä kuolivat kuumeeseen. Adoniram oli murtunut. Hän kuitenkin etsi Jumalalta voimaa ja jatkoi kääntämistä, kunnes sai burmankielisen Raamatun valmiiksi vuonna 1835. Samaan aikaan oli kehittymässä muita Raamattua uhkaavia salakavalia haasteita.

Kiistaa Raamatun ympärillä

1800-luku oli suurten yhteiskunnallisten ja poliittisten kiistojen aikaa, ja Raamattu oli niissä toisinaan keskeisessä osassa. Esimerkiksi vaikka Venäjän raamattuseura aloitti toimintansa tsaarin ja Venäjän ortodoksisen kirkon suojeluksessa, myöhemmin nämä hajottivat ja kielsivät tuon seuran. (Noin vuotta aiemmin raamattuseuran vastustajat olivat jo polttaneet tuhansia Raamattuja.) Ortodoksipapit yrittivät nyt kiihkeästi lopettaa sen, minkä varhaiskristityt olivat niin innokkaasti aloittaneet: Raamatun maailmanlaajuisen levittämisen. Tuon ajan ortodoksijohtajat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että Raamattu uhkasi sekä kirkon että valtion arvovaltaa. Ironista kyllä heräävä poliittinen vallankumousliike ei pitänyt Raamattua uhkana vallanpitäjille, vaan pikemminkin kirkon ja valtion aseena, jolla ne pitivät massat alamaisina. Raamattua vastaan hyökättiin kummaltakin suunnalta!

Seuraavina vuosina nähtiin myös tiheneviä ”älyllisiä” hyökkäyksiä Raamattua vastaan. Vuonna 1831 Charles Darwin purjehti tutkimusmatkalleen, joka johti hänen evoluutioteoriansa syntymiseen. Vuonna 1848 Marx ja Engels julkaisivat Kommunistisen manifestin, jossa kristillisyys kuvattiin sorron välineenä. Tänä aikana lisäksi historiallis-kriittisen koulukunnan kannattajat kyseenalaistivat Raamatun oikeaperäisyyden ja sen henkilöiden – jopa itse Jeesuksen – historiallisuuden! Jotkut ajattelevat ihmiset tajusivat kuitenkin noiden Jumalan ja Raamatun kieltävien teorioiden virheellisyyden, ja he pyrkivät vahvistamaan Raamatun luotettavuuden tieteellisesti. Yksi heistä oli lahjakas saksalainen kielitieteilijä Konstantin von Tischendorf.

Löydöt vahvistavat Raamatun tekstin

Tischendorf matkusti halki Lähi-idän etsiessään muinaisia Raamatun käsikirjoituksia, koska hän toivoi voivansa vahvistaa Raamatun alkuperäisen tekstin niin, ettei siitä olisi mitään epäilyksiä. Vuonna 1859, jolloin myös Darwin julkaisi teoksensa Lajien synty, Tischendorf löysi eräästä luostarista Siinainvuoren juurelta käsikirjoituksen, joka oli tiettävästi vanhin kokonainen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten jäljennös. Se tunnetaan nimellä Codex Sinaiticus, ja se tehtiin todennäköisesti noin 50 vuotta ennen kuin Hieronymus sai valmiiksi latinankielisen Vulgatan. Vaikka edelleen kiistellään siitä, oliko koodeksin vieminen pois luostarista sopivaa, Tischendorf julkaisi sen ja saattoi sen täten oppineiden saataville.a

Koska Sinaiticus oli vanhimpia alkukielisiä käsikirjoituksia, se paitsi osoitti, että Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset olivat säilyneet pohjimmiltaan muuttumattomina, myös auttoi oppineita löytämään virheet, joita myöhempiin käsikirjoituksiin oli pujahtanut. Esimerkiksi 1. Timoteuksen kirjeen 3:16:ssa oleva viittaus Jeesukseen kuuluu Sinaiticuksessa seuraavasti: ”Hänet tehtiin ilmeiseksi lihassa.” Suurin osa silloin tunnetuista käsikirjoituksista käytti ”hänen” paikalla ”Jumalaa” tarkoittavaa lyhennettä, joka saadaan tekemällä pieni muutos kreikan sanaan ”hän”. Sinaiticus oli kuitenkin tehty monia vuosia aiemmin kuin yksikään kreikankielinen käsikirjoitus, jossa luki ”Jumala”. Niinpä se paljasti, että tekstiä oli myöhemmin väärennetty, ilmeisesti kolminaisuusopin tueksi.

Tischendorfin aikojen jälkeen päivänvaloon on tullut lisää käsikirjoituksia. Nykyään Raamatun Heprealaisten kirjoitusten käsikirjoituksia tunnetaan yhteensä noin 6 000 kappaletta ja Kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoituksia yli 13 000 kappaletta. Näiden vertaileva tutkiminen on tuottanut alkukielisen tekstin, johon voi varmasti luottaa. Oppinut F. F. Bruce on esittänyt asian näin: ”Erilaiset lukutavat – – eivät vaikuta historiallisia seikkoja tai kristillistä uskoa ja sen harjoittamista koskeviin olennaisiin kysymyksiin.” Raamatun kääntäminen jatkui monille muille kielille, mutta miten tämä lisääntynyt tieto voisi hyödyttää ihmisiä?

Vartiotorni-seura ja Raamattu

Vuonna 1881 pieni mutta innokas ryhmä Raamatun opettajia ja tutkijoita muodosti yhdistyksen, josta tuli myöhemmin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura. Aluksi he levittivät muiden raamattuseurojen tuottamia Raamattuja, kuten Tischendorfin Kreikkalaisia kirjoituksia. Vuonna 1890 he olivat kuitenkin jo mukana julkaisemassa Raamattuja, kun he kustansivat ensimmäisen monista raamattulaitoksistaan. Vuonna 1926 Seura alkoi painaa Raamattua omassa kirjapainossaan. Ajanmukaisen raamatunkäännöksen tarve tuli kuitenkin yhä ilmeisemmäksi. Voitaisiinko edellisen vuosisadan löytöjen ja tutkimustulosten välityksellä saatu tieto sisällyttää ymmärrettävään, kohtuuhintaiseen Raamattuun? Tämä tavoite mielessään Seuran jäsenet ryhtyivät vuonna 1946 tekemään tuoretta käännöstä Raamatusta.

Yksi käännös, monta kieltä

Englanninkielisen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen valmistamista varten kokeneista voidelluista kristityistä muodostettiin käännöskomitea. Käännös julkaistiin kuudessa osassa vuosina 1950–60, niin että ensin ilmestyivät Kreikkalaiset kirjoitukset. Vuoden 1963 jälkeen se on käännetty 27 muulle kielelle, ja lisää on tulossa. Tavoitteet ovat muunkielisissä käännöksissä olleet samat kuin englanninkielisessä. Ensiksikin käännöksen tulee olla täsmällinen, mahdollisimman lähellä alkuperäisiä ajatuksia. Merkitystä ei saa sovittaa jonkin nimenomaisen opillisen ymmärryksen mukaiseksi. Toiseksi pitää säilyttää yhtenäisyys, eli kukin tärkeimmistä sanoista käännetään yhdellä vastineella niin pitkälle kuin tekstiyhteys sen kohtuullisesti sallii. Tällainen menettelytapa auttaa lukijoita näkemään, miten raamatunkirjoittajat käyttivät nimenomaisia sanoja. Kolmanneksi käännöksen tulee olla mahdollisimman kirjaimellinen merkityksen hämärtymättä. Kirjaimellisuuden ansiosta lukija pääsee lähemmäksi alkukielten sävyjä ja niihin liittyviä ajatuskulkuja. Ja neljänneksi tavallisten ihmisten pitäisi pystyä lukemaan ja ymmärtämään sitä vaivatta.

Englanninkielisen Uuden maailman käännöksen melko kirjaimellinen tyyli helpottaa sen kääntämistä muille kielille. Tätä tarkoitusta varten Seuran käännöstyöryhmät käyttävät nykyisin apunaan pitkälle kehitettyjä tietokoneohjelmia, jotta työ nopeutuisi ja käännös olisi tarkempi. Tämä järjestelmä auttaa kääntäjiä kokoamaan luetteloita kunkin tärkeimmän sanan käännösvastineista. Sen avulla he pystyvät myös tutkimaan kaikkien Raamatussa olevien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen englanninkielisiä vastineita.

Tekstin kääntämisessä englannista eikä suoraan hepreasta ja kreikasta on merkittäviä etuja. Sen lisäksi, että se lyhentää kääntämiseen kuluvaa aikaa, se mahdollistaa suuremman ilmaisullisen yhtenäisyyden kaikkien kielien välillä. Miten niin? Koska on paljon helpompaa kääntää täsmällisesti jostakin nykykielestä toiseen kuin jostakin muinaisesta kielestä eri nykykielille. Kääntäjäthän voivat neuvotella nykykieliä äidinkielenään puhuvien ihmisten kanssa, mutta eivät tuhansia vuosia sitten puhuttujen kielien käyttäjien kanssa.

Hyvä uutinen kaikille kansoille

Olisi vielä paljon kirjoitettavaa niistä päättäväisistä miehistä ja naisista, joiden avulla Raamatusta on tullut selvästikin maapallon laajimmin saatavilla oleva kirja. Vuosisatojen varrella Raamattuja ja sen osia on painettu ainakin neljä miljardia kappaletta yli kahdellatuhannella kielellä, joita puhuu runsaasti yli 90 prosenttia maapallon väestöstä!

Raamatussa ennustettiin, että Jumalan valtakuntaa julistettaisiin maailmanlaajuisesti meidän aikanamme. Tämä päämäärä mielessään itse Jehova Jumala on selvästikin ohjannut ihmisiä, niin että Raamattu on nykyään saatavissa lähes kaikkialla. (Matteus 13:47, 48; 24:14.) Menneen ajan pelottomat raamatunkääntäjät ja -julkaisijat vaaransivat kaikkensa antaakseen meille Jumalan sanan – ainoan hengellisen valon lähteen moraalisesti pimentyneessä maailmassa. Saakoon heidän esimerkkinsä sinut lukemaan tuota Sanaa, elämään sen mukaisesti ja kertomaan siitä yhtä vakaumuksellisesti kuin he. Käytä tosiaan joka päivä hyödyksesi sitä luotettavaa Raamattua, joka on käsissäsi! (Jesaja 40:6–8.)

[Alaviite]

[Taulukko s. 12]

Raamatunkäännösten määrän kasvu

(Ks. painettu julkaisu)

Kielten määrä

1 Juutalaiset alkavat kääntää Heprealaisia kirjoituksia kreikaksi (n. v. 280 eaa.)

12 Hieronymus saa latinankielisen Vulgatan valmiiksi n. v. 400

35 Gutenberg valmistaa ensimmäisen painetun Raamatun n. v. 1455

81 Britannian ja ulkomaan raamattuseura perustetaan v. 1804

Arvioitu kielten määrä vuosikohtaisesti

522

1900

600

700

800

900

1 049

1950

1 100

1 200

1 300

1 471

1970

2 123

1996

2 200

2 300

2 400

[Lähdemerkintä]

Lähteet: Christianity Today, United Bible Society

[Lähdemerkintä s. 9]

Mountain High Maps® Copyright © 1995 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 8]

Judson sidottiin ja raahattiin pois

[Lähdemerkintä]

Jesse Pagen kirjasta Judson the Hero of Burma

[Kuvat s. 10]

Tischendorf pelasti arvokkaan käsikirjoituksen tässä Siinainvuoren juurella sijaitsevassa luostarissa

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.