”Jehovan päivästä” elossa säilyminen

”Jehovan päivä on suuri ja hyvin pelottava, ja kuka voi kestää sitä?” (JOEL 2:11)

1. Miksi ’Jehovan pelottavan päivän’ pitäisi olla ilon aikaa?

”PELOTTAVA”! Näin kuvailee Jumalan profeetta Joel suurta ”Jehovan päivää”. Mutta meidän, jotka rakastamme Jehovaa ja olemme tulleet hänen luokseen vihkiytymisessä Jeesuksen lunastusuhrin perusteella, ei tarvitse kyyristellä peloissamme, kun Jehovan päivä lähestyy. Se tulee tosin olemaan kunnioittavaa pelkoa herättävä päivä, mutta samalla suuren pelastuksen päivä, se päivä, jolloin koittaa vapautus tuhansia vuosia ihmiskuntaa vitsanneesta jumalattomasta asiainjärjestelmästä. Tuon päivän edessä Joel kehottaa Jumalan kansaa ’riemuitsemaan ja iloitsemaan, sillä Jehova on tekevä suuria’, ja lisää vakuutuksen: ”On tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pääsee turvaan.” Silloin ”osoittautuu, että pakoon päässeet ovat” Jumalan valtakunta -järjestelyn alaisuudessa, ”niin kuin Jehova on sanonut, sekä niiden eloon jääneiden joukossa, jotka Jehova kutsuu”. (Joel 2:11, 21, 22, 32.)

2. Mitä tapahtuu Jumalan tarkoitusten toteutuessa a) ”Herran päivän” aikana? b) ”Jehovan päivänä”?

² Jehovan pelottavaa päivää ei tule sekoittaa Ilmestyksen 1:10:n ”Herran päivään”. Viimeksi mainittuun päivään sisältyy niiden 16 näyn täyttyminen, joita kuvaillaan Ilmestyksen luvuissa 1–22. Se käsittää kaikkien niiden tapahtumien täyttymisen ajan, jotka Jeesus ennusti vastauksessaan opetuslastensa kysymykseen: ”Milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” Jeesuksen taivaalliseen läsnäoloon on liittynyt maan päällä pelottavia ’sotia, nälänhätää, vihaa, ruttotauteja ja laittomuutta’. Samalla kun nämä vaikeudet ovat moninkertaistuneet, Jeesus on antanut Jumalaa pelkääville ihmisille lohtua lähettämällä nykyiset opetuslapsensa julistamaan ”tätä valtakunnan hyvää uutista – – koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille”. Sitten Herran päivän yhtenä huippukohtana koittaa nykyisen asiainjärjestelmän ”loppu”, Jehovan pelottava päivä. (Matteus 24:3–14; Luukas 21:11.) Se tulee olemaan Jehovan päivä tuomion panemiseksi nopeasti täytäntöön Saatanan turmeltuneelle maailmalle. ”Taivas ja maa todellakin järkkyvät, mutta Jehova on kansansa turva.” (Joel 3:16.)

Jehova toimii Nooan päivinä

3. Miten nykyisiä olosuhteita voidaan rinnastaa siihen, millaista oli Nooan päivinä?

³ Maailman nykyisiä olosuhteita voidaan rinnastaa siihen, millaista oli ”Nooan päivinä” yli 4 000 vuotta sitten (Luukas 17:26, 27). Ensimmäisen Mooseksen kirjan 6:5:ssä kerrotaan: ”Jehova näki, että ihmisen pahuus maan päällä oli hyvin suuri ja että hänen sydämensä ajatusten kaikki taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” Miten samanlaista kuin nykymaailmassa! Pahuus, ahneus ja rakkaudettomuus rehottavat kaikkialla. Joskus meistä voi tuntua, että ihmiskunnan turmeltuneisuus on jo saavuttanut pohjan. Mutta koko ajan tapahtuu niin kuin apostoli Paavali ennusti ”viimeisistä päivistä”: ”Pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan eksyttäen ja eksyen.” (2. Timoteukselle 3:1, 13.)

4. Miten väärä palvonta vaikutti varhaisina aikoina?

⁴ Olisiko uskonto voinut helpottaa ihmiskunnan tilannetta Nooan aikoina? Päinvastoin silloinen luopiouskonto on varmaankin suuresti pahentanut rappeutuneita olosuhteita. Ensimmäiset vanhempamme olivat antaneet myöten sen ”alkuperäisen käärmeen” valheelliselle opetukselle, ”jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi”. Aadamista laskettuna toisessa sukupolvessa ”ruvettiin huutamaan avuksi Jehovan nimeä”, ilmeisesti rienaavasti. (Ilmestys 12:9; 1. Mooseksen kirja 3:3–6; 4:26.) Myöhemmin kapinalliset enkelit, jotka hylkäsivät yksinomaisen antaumuksen osoittamisen Jumalalle, aineellistuivat ihmismuotoon ollakseen luvattomissa sukupuolisuhteissa ihmisten kauniiden tyttärien kanssa. Näille naisille syntyneistä sekasikiöistä tuli jättiläisiä, joita sanottiin nefileiksi ja jotka sortivat ja tyrannisoivat ihmiskuntaa. Tämän demonisen vaikutuksen alaisena ’kaikki liha turmeli tiensä maan päällä’. (1. Mooseksen kirja 6:1–12.)

5. Minkä varoittavan kehotuksen Jeesus esittää meille viitatessaan Nooan päivien tapahtumiin?

⁵ Yksi perhe säilytti kuitenkin nuhteettomuuden Jehovan edessä. Siksi Jumala ”varjeli Nooan, vanhurskauden saarnaajan, sekä seitsemän muuta tuottaessaan vedenpaisumuksen jumalattomien maailmalle” (2. Pietarin kirje 2:5). Tuo vedenpaisumus oli esikuva Jehovan pelottavasta päivästä, joka merkitsee tämän asiainjärjestelmän loppua ja josta Jeesus ennusti: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä. Sillä niin kuin Nooan päivät olivat, niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan. Sillä niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan.” (Matteus 24:36–39.) Me olemme samanlaisessa tilanteessa nykyään, ja siksi Jeesus kehottaa meitä ’kiinnittämään huomiota itseemme ja pysymään hereillä rukoillen kaiken aikaa, että meidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua’ (Luukas 21:34–36).

Jehovan rangaistustuomio Sodomalle ja Gomorralle

6, 7. a) Mistä Lootin ajan tapahtumat olivat esikuva? b) Mikä selvä varoitus tässä on meille?

⁶ Joitakin satoja vuosia vedenpaisumuksen jälkeen, kun Nooan jälkeläiset olivat lisääntyneet maan päällä, uskollinen Abraham ja hänen veljenpoikansa Loot näkivät erään toisen Jehovan pelottavan päivän. Loot asui perheineen Sodoman kaupungissa. Se oli naapurikaupunkinsa Gomorran kanssa vajonnut iljettävään sukupuoliseen moraalittomuuteen. Myös materialistiset asiat olivat keskeisellä sijalla, ja se vaikutti lopulta Lootin vaimoonkin. Jehova oli sanonut Abrahamille: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran takia on todella kova ja heidän syntinsä todella hyvin raskas.” (1. Mooseksen kirja 18:20.) Abraham pyysi hartaasti Jehovaa säästämään nuo kaupungit niissä olevien vanhurskaiden ihmisten tähden, mutta Jehova julisti, ettei hän voinut löytää niistä edes kymmentä vanhurskasta. Jumalan luota tulleet enkelit auttoivat Lootia ja hänen kahta tytärtään pakenemaan läheiseen Soarin kaupunkiin.

⁷ Mitä sitten tapahtui? Luukkaan 17:28–30:ssä verrataan meidän ’viimeisiä päiviämme’ noihin Lootin päiviin: ”Samoin, niin kuin tapahtui Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja rikkiä taivaasta, ja se tuhosi heidät kaikki. Samalla tavoin on sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” Se mitä tapahtui Sodomalle ja Gomorralle tuona kunnioittavaa pelkoa herättävänä Jehovan päivänä, on selvä varoitus meille tänä Jeesuksen läsnäolon aikana. Myös nykyiseen ihmissukupolveen kuuluvat ovat ”syyllistyneet – – ylettömään haureuteen ja lähteneet luonnotonta käyttöä varten olevan lihan perään”. (Juudaan kirje 7.) Lisäksi oman aikamme moraalittomat seksitavat ovat aiheuttaneet monia niistä ”ruttotaudeista”, joiden Jeesus ennusti riehuvan näinä päivinä (Luukas 21:11).

Israel niittää ”myrskytuulta”

8. Missä määrin Israel piti liiton Jehovan kanssa?

⁸ Aikanaan Jehova valitsi Israelin olemaan ’kaikista muista kansoista hänen erikoisomaisuutensa, – – pappisvaltakunta ja pyhä kansakunta’. Ehtona oli kuitenkin se, että he ’tottelisivat tarkoin hänen ääntään ja pitäisivät hänen liittonsa’. (2. Mooseksen kirja 19:5, 6.) Kunnioittivatko he tätä suurenmoista etuoikeutta? Kaukana siitä! Tosin tuossa kansassa oli uskollisia yksilöitä, jotka palvelivat häntä kuuliaisesti – Mooses, Samuel, Daavid, Josafat, Hiskia, Josia sekä innokkaita mies- ja naisprofeettoja. Mutta kansakunta yleensä oli uskoton. Aikanaan valtakunta jakautui kahtia: Israeliin ja Juudaan. Suurimmaksi osaksi molemmat kansakunnat kietoutuivat naapurimaiden pakanalliseen palvontaan ja muihin Jumalaa häpäiseviin tapoihin (Hesekiel 23:49).

9. Miten Jehova tuomitsi kapinallisen kymmenen heimon valtakunnan?

⁹ Miten Jehova ratkaisi asiat? Kuten aina, hän esitti varoituksen sen periaatteen mukaisesti, jonka Aamos ilmaisi: ”Suvereeni Herra Jehova ei tee mitään, ellei hän ole paljastanut luottamuksellista asiaansa palvelijoilleen, profeetoille.” Aamos itse julisti, että Israelin pohjoinen valtakunta kohtaisi kärsimyksiä: ”Mitä Jehovan päivä sitten merkitsee teille? Se tulee olemaan pimeyttä eikä valoa.” (Aamos 3:7; 5:18.) Lisäksi Aamoksen profeettatoveri Hoosea julisti: ”Tuulta he – – kylvävät, ja myrskytuulta he saavat niittää.” (Hoosea 8:7.) Vuonna 740 eaa. Jehova käytti Assyrian armeijaa hävittämään lopullisesti Israelin pohjoisen valtakunnan.

Jehova tekee tiliä luopio-Juudan kanssa

10, 11. a) Miksi Jehova ei suostunut antamaan anteeksi Juudalle? b) Millaiset inhottavuudet olivat turmelleet kansakunnan?

¹⁰ Jehova lähetti profeettojaan myös eteläiseen Juudan valtakuntaan. Silti esimerkiksi Juudan kuninkaat Manasse ja hänen seuraajansa Amon tekivät jatkuvasti sitä, mikä oli pahaa Hänen silmissään, kun he vuodattivat ’erittäin paljon viatonta verta ja palvelivat saastaisia epäjumalia ja kumarsivat niitä’. Vaikka Amonin poika Josia teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä, häntä seuranneet kuninkaat ja kansa vajosivat jälleen pahuuteen, niin ettei ”Jehova suostunut antamaan anteeksi”. (2. Kuninkaiden kirja 21:16–21; 24:3, 4.)

¹¹ Jehova julisti profeettansa Jeremian välityksellä: ”Maahan on aiheutettu hämmästyttävä tilanne, niin, jotakin pöyristyttävää: Profeetat itse profetoivat todellisuudessa valhetta, ja papit puolestaan voimiensa mukaan kulkevat alistaen. Ja minun kansani on rakastanut sellaista; entä mitä te teette, kun tulee sen loppu?” Juudan kansakunta oli tullut äärimmäisen verivelkaiseksi, ja sen asukkaat olivat turmeltuneet: he varastivat, murhasivat, syyllistyivät aviorikokseen, vannoivat väärin, kulkivat muiden jumalien perässä ja tekivät muita inhottavuuksia. Jumalan temppelistä oli tullut ”ryöstäjien luola”. (Jeremia 2:34; 5:30, 31; 7:8–12.)

12. Miten Jehova ryhtyi rankaisemaan luopio-Jerusalemia?

¹² Jehova julisti: ”Minä tuon pohjoisesta [Kaldeasta] onnettomuuden, niin, suuren romahduksen.” (Jeremia 4:6.) Hän toikin Babylonian maailmanvallan, silloisen ”koko maan pajavasaran”, moukaroimaan luopio-Jerusalemia ja sen temppeliä (Jeremia 50:23). Vuonna 607 eaa., katkeran piirityksen jälkeen, tuo kaupunki kukistui Nebukadnessarin mahtavan armeijan edessä. ”Ja Babylonin kuningas ryhtyi surmaamaan [kuningas] Sidkian poikia Riblassa hänen silmiensä edessä, ja kaikki Juudan jalosukuiset Babylonin kuningas surmasi. Ja Sidkian silmät hän sokaisi, minkä jälkeen hän sitoi hänet kuparikahlein viedäkseen hänet Babyloniin. Ja kuninkaan talon ja kansan talot kaldealaiset polttivat tulella, ja Jerusalemin muurit he hajottivat. Ja loput kansasta, joka oli jäänyt jäljelle kaupunkiin, ja hänen puolelleen menneet ja loput kansasta, joka oli jäänyt jäljelle, vei henkivartioston päällikkö Nebusaradan pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin.” (Jeremia 39:6–9.)

13. Ketkä pelastettiin Jehovan päivänä vuonna 607 eaa. ja miksi?

¹³ Todella pelottava päivä! Silti muutamat sielut, jotka tottelivat Jehovaa, olivat niiden joukossa, jotka vapautettiin tuosta tulisesta tuomiosta. Näihin kuuluivat ei-israelilaiset rekabilaiset, jotka päinvastoin kuin juudealaiset ilmaisivat nöyrää ja tottelevaista henkeä. Lisäksi säästyivät uskollinen eunukki Ebed-Melek, joka oli pelastanut Jeremian kuolemasta mutaiseen vesisäiliöön, ja Jeremian uskollinen kirjuri Baruk. (Jeremia 35:18, 19; 38:7–13; 39:15–18; 45:1–5.) Heidän kaltaisilleen Jehova julisti: ”Minä itse tunnen hyvin ne ajatukset, joita minulla on teitä kohtaan, – – ne ovat rauhan eivätkä onnettomuuden ajatuksia, antaakseni teille tulevaisuuden ja toivon.” Tuolla lupauksella oli pienoistäyttymys vuonna 539 eaa., jolloin Babylonin valloittaja, kuningas Kyyros, vapautti Jumalaa pelkäävät juutalaiset ja nämä palasivat rakentamaan uudelleen Jerusalemin kaupunkia ja temppeliä. Ne jotka tulevat nykyään ulos babylonilaisesta uskonnosta ja jotka saatetaan taas Jehovan puhtaan palvonnan piiriin, voivat samoin odottaa loistavaa tulevaisuutta: ikuista rauhaa Jehovan ennallistetussa paratiisissa. (Jeremia 29:11; Psalmit 37:34; Ilmestys 18:2, 4.)

Ensimmäisen vuosisadan ”suuri ahdistus”

14. Miksi Jehova hylkäsi Israelin lopullisesti?

¹⁴ Siirrytäänpä ajanlaskumme ensimmäiselle vuosisadalle. Maahansa palanneet juutalaiset olivat tuolloin langenneet jälleen luopumukseen. Jehova lähetti ainosyntyisen Poikansa maan päälle Voidellukseen eli Messiaakseen. Vuosina 29–33 Jeesus saarnasi kautta Israelin maan ja sanoi: ”Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matteus 4:17.) Lisäksi hän kokosi ja valmensi opetuslapsia julistamaan kanssaan Valtakunnan hyvää uutista. Miten juutalaisten hallitusmiehet suhtautuivat? He parjasivat Jeesusta ja syyllistyivät lopulta katalaan rikokseen: he aiheuttivat hänelle tuskallisen kuoleman kidutuspaalussa. Jehova lakkasi pitämästä juutalaisia kansanaan. Nyt tuo kansakunta hylättiin lopullisesti.

15. Mitä katuvat juutalaiset saivat tehdä?

¹⁵ Kuolleista herätetty Jeesus vuodatti vuoden 33 helluntaina pyhää henkeä, ja se antoi hänen opetuslapsilleen kyvyn puhua kielillä juutalaisille ja käännynnäisille, jotka olivat tulleet nopeasti koolle. Apostoli Pietari sanoi puheessaan ihmisjoukolle: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme. – – Tietäköön sen tähden koko Israelin huone varmasti, että Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.” Millainen oli rehellisten juutalaisten reaktio? ”He saivat piston sydämeensä”, he katuivat syntejään, ja heidät kastettiin. (Apostolien teot 2:32–41.) Valtakuntaa saarnattiin kasvavassa määrin, ja 30 vuodessa sitä oli saarnattu ”kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kolossalaisille 1:23).

16. Miten Jehova ohjaili tapahtumia, jotka johtivat siihen, että hän pani täytäntöön tuomion luonnolliselle Israelille?

¹⁶ Jehovan oli nyt aika panna täytäntöön tuomio hylätylle kansalleen, luonnolliselle Israelille. Useita tuhansia ihmisiä eri kansakunnista kautta silloin tunnetun maailman oli kerääntynyt kristilliseen seurakuntaan, ja heidät oli voideltu hengelliseksi ”Jumalan Israeliksi” (Galatalaisille 6:16). Sen ajan juutalaiset olivat kuitenkin lähteneet vihan ja lahkolaisväkivallan tielle. Vastoin sitä, mitä Paavali oli kirjoittanut ’alamaisuudesta esivalloille’, he kapinoivat avoimesti heitä hallitsevaa Rooman valtaa vastaan (Roomalaisille 13:1). Ilmeisesti Jehova ohjaili tapahtumia, jotka seurasivat. Vuonna 66 roomalaislegioonat tulivat kenraali Galluksen johdolla piirittämään Jerusalemia. Hyökkäävät roomalaiset tunkeutuivat niin syvälle kaupunkiin, että he kaivoivat jo maata temppelin muurin alta. Kuten Josefuksen historiassa kerrotaan, kaupunkia ja ihmisiä kohtasi tosiaan ahdistus.a Mutta yhtäkkiä nuo hyökkäämässä olleet sotilaat lähtivät pakoon. Tämän ansiosta Jeesuksen opetuslapset saattoivat ”paeta vuorille”, kuten kehotettiin hänen Matteuksen 24:15, 16:een muistiin merkityssä ennustuksessaan.

17, 18. a) Minkä ahdistuksen välityksellä Jehova jakoi oikeutta juutalaisille? b) Mikä liha ’pääsi turvaan’, ja mistä tämä oli esikuva?

¹⁷ Jehovan tuomion täydellinen täytäntöönpano ahdistuksen huipuksi oli kuitenkin vielä edessä. Vuonna 70 roomalaislegioonat hyökkäsivät uudelleen, nyt kenraali Tituksen johdolla. Tällä kertaa taistelu oli ratkaiseva! Juutalaiset, jotka olivat sotineet jopa keskenään, eivät pystyneet pitämään puoliaan roomalaisille. Kaupunki ja sen temppeli hävitettiin maan tasalle. Yli miljoona nälkiintynyttä juutalaista kärsi ja kuoli, ja noin 600 000 ruumista heitettiin ulos kaupungin porteista. Sen jälkeen kun kaupunki kukistui, 97 000 juutalaista vietiin vankeuteen, monet kuolemaan myöhemmin gladiaattorinäytännöissä. Tosiaankin ainoa liha, joka pelastui tuon ahdistuksen vuosina, oli niiden tottelevaisten kristittyjen liha, jotka olivat paenneet vuorille Jordanin toiselle puolelle. (Matteus 24:21, 22; Luukas 21:20–22.)

¹⁸ Näin sai Jeesuksen suuri ennustus ”asiainjärjestelmän päättymisestä” ensimmäisen täyttymyksensä; tapahtumat huipentuivat Jehovan päivään, jona Hän jakoi oikeutta kapinalliselle juutalaiskansalle vuosina 66–70 (Matteus 24:3–22). Se oli kuitenkin vain varjo ”Jehovan suuren ja pelottavan päivän tulosta”, lopullisesta ahdistuksesta, joka on pääsemäisillään valloilleen kautta koko maailman (Joel 2:31). Miten sinä voit ’päästä turvaan’? Seuraavassa kirjoituksessa kerrotaan siitä.

[Alaviite]

Kertauskysymyksiä

◻ Miten ”Herran päivä” liittyy ”Jehovan päivään”?

◻ Mitä varoitusta meidän pitäisi noudattaa, kun otamme huomioon Nooan päivät?

◻ Miten Sodoma ja Gomorra antavat voimakkaan opetuksen?

◻ Ketkä pelastettiin ensimmäisen vuosisadan ”suuresta ahdistuksesta”?

[Kuvat s. 15]

Jehova avasi pakotien Nooan ja Lootin perheille, ja samoin hän toimi vuosina 607 eaa. ja 70 ya.