He ovat ’ostaneet totuutta’!

”OSTA totuutta äläkä sitä myy.” (Sananlaskut 23:23.) Tällaisen kehotuksen esitti viisas mies Salomo. Vaikka näin voidaan sanoa totuudesta yleensäkin, se pätee etenkin silloin kun on kyse Jumalan sanassa, Raamatussa, olevasta totuudesta. Sellainen totuus voi johtaa ikuiseen elämään! (Johannes 17:3, 17.) Pane kuitenkin merkille, että tällaista totuutta ei saa ilmaiseksi. Ihmisen täytyy haluta ’ostaa’ sitä eli uhrata jotain tai luopua jostakin saadakseen sitä. (Vrt. Matteus 13:45, 46.) Yleensä ihmiset eivät ole tähän halukkaita. Mutta monissa maissa kasvavat joukot rohkeita yksilöitä ostavat Raamatun totuutta – ja usein se tulee heille henkilökohtaisesti kalliiksi.

Otetaanpa esimerkiksi Jehovan todistajat länsiafrikkalaisessa Ghanassa. Tuossa maassa oli kesäkuussa 1989 yli 34 000 ihmistä, jotka olivat omaksuneet Raamatun totuuden ja kertoivat siitä aktiivisesti toisille. Sitten julkiselle saarnaamistyölle asetettiin lakisääteisiä rajoituksia. Silti rehellissydämiset ’ostivat totuutta’ edelleen, huolimatta lain asettamista esteistä. Rajoitukset poistettiin 31. lokakuuta 1991, ja vuoden 1995 puolivälissä, vain kolme ja puoli vuotta sen jälkeen, Ghanassa toimivien aktiivisten Jehovan todistajien määrä oli noussut 46 104:ään! Tänä vuonna luku on kasvanut yli 52 800:aan.

Mikä on vetänyt ihmisiä Jumalan sanan totuuden puoleen? Millaisia uhrauksia joidenkuiden on täytynyt tehdä voidakseen ’ostaa totuutta’? Saamme vastauksen, kun tutustumme kolmen ghanalaiskristityn kokemuksiin.

Raamatun opetukset vetoavat

Tarkastellaanpa ensin erään hieman yli 20-vuotiaan naisen tapausta. Hänen isänsä oli pappi, mutta hän päätti kuitenkin jättää isänsä uskonnon. Mistä syystä? Hän rakasti totuutta.

Tuo nuori nainen selitti kerran: ”Todistajilla oli tapana käydä meillä ollessaan talosta-taloon-palveluksessa. Muutaman keskustelun jälkeen tajusin, että heidän opetuksensa perustui lujasti Raamattuun. Esitin kysymyksiä esimerkiksi kolminaisuudesta, helvetintulesta, sielun kuolemattomuudesta ja varsinkin uskolla parantamisesta. Uskoin vakaasti, että nämä opit olivat Raamatusta. Todistajat auttoivat minua kuitenkin näkemään, että asia ei ollut niin.” (Ks. seuraavia raamatunkohtia, jotka osoittavat Raamatun näkökannan näistä aiheista: Markus 13:32; Roomalaisille 6:23; Apostolien teot 10:40; ja 1. Korinttilaisille 13:8–10.)

Hän jatkoi: ”Perheeni ja etenkin isäni vastustivat silti voimakkaasti. Isä ajatteli, että minua johdettiin harhaan. Minä kuitenkin tiesin, että se, mitä olin oppimassa Jehovan todistajilta, oli totuus. Yritin kertoa isälle näistä Raamatun asioista, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan. Vastustus vain voimistui.

Olin kuitenkin järkkymätön. Tiesin, että ainoastaan tosi tieto johtaa ikuiseen elämään paratiisissa, ja olin päättänyt pitää siitä kiinni. Kun paikalliset todistajat kuulivat ongelmistani, he tulivat rakkaudellisesti avukseni ja rohkaisivat minua ja antoivat minulle joitakin välttämättömyyksiä. Silloin ymmärsin, mitä tarkoittavat Jeesuksen sanat Johanneksen 13:35:ssä: ’Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.’ Olin entistä vakuuttuneempi siitä, että Jehovan todistajat harjoittavat tosi uskontoa. Kun vanhempani myöhemmin huomasivat, että tekemäni muutokset paransivat elämääni, he pitivät näkemästään ja heidän asenteensa minua kohtaan muuttui – niin paljon, että isä pyysi todistajia tutkimaan Raamattua isoveljeni kanssa!”

Totuudesta vakuuttuminen

’Totuuden ostaminen’ on haastavaa myös joillekin sellaisille nuorille, jotka ovat kasvaneet todistajaperheessä. Jotkut nuoret pitävät Raamatun totuutta helposti itsestään selvänä. Elleivät he omaksu noita totuuksia sydämeensä, heidän uskonsa on yleensä heikko, pintapuolinen (vrt. Matteus 13:20, 21). Nathaniel, yli 30-vuotias ghanalaismies, kertoo, miten hän ’osti totuutta’ ollessaan vielä nuori.

”Vanhempani opettivat minulle Raamatun totuuksia pienokaisesta asti”, hän muistelee. ”Varttuessani olin heidän mukanaan saarnaamassa, mutta en ollut varsinaisesti päättänyt tulla todistajaksi. Aikanaan tajusin, että minun täytyi tutkia asioita itse.

Ensin minun täytyi olla varma siitä, että juuri Raamattu, ei mikään muu uskonnollinen pyhä kirja, on Jumalan sana. Tutkimalla asiaa henkilökohtaisesti opin, että ainoastaan tässä pyhässä kirjassa on lukemattomia selviä ennustuksia, jotka ovat täyttyneet tarkasti. Opin myös, että Raamatussa on monia tieteellisiä totuuksia; siinä esimerkiksi sanotaan, että maa riippuu ’tyhjyyden päällä’ (Job 26:7). Nämä sanat kirjoitettiin tuhansia vuosia ennen kuin tiedemiehet tiesivät aurinkokunnastamme. Vain Jumala pystyi henkeyttämään ihmiset kirjoittamaan sellaista!a

Seuraavaksi halusin selvittää, mikä uskonnollinen järjestö opettaa ja noudattaa Raamatun totuuksia. Useimmat uskonnot opettavat helvetintulta, kolminaisuutta ja kuolematonta sielua, joka säilyy elossa ihmisen kuollessa. Nämä opit eivät kuitenkaan tuntuneet minusta järkeviltä. Päättelin: Jos isä rankaisisi lastaan pitämällä tämän kättä kiehuvassa vedessä, niin eikö hän olisi julma isä? Miten sitten rakkauden Jumala voisi panna lapsensa tuliseen helvettiin ja antaa heidän kärsiä? Jehovan todistajat opettavat kuitenkin sen mukaisesti, mitä sanotaan Raamatussa esimerkiksi Roomalaiskirjeen 6:23:ssa, että ’synnin palkka on kuolema’ – ei mikään tulinen helvetti. Tämä tuntui minusta järkevältä.

Panin myös merkille, että Jehovan todistajat vaativat kaikkien jäsenten elävän Raamatun normien mukaisesti ja että he erottavat jokaisen, joka harjoittaa syntiä katumatta sitä. Kaiken tämän perusteella tulin siihen tulokseen, että Jehovan todistajilla on totuus, ja tein henkilökohtaisen päätöksen liittyä heihin. Tein kovasti työtä pätevöityäkseni kasteelle, niin että minusta tulisi todistaja.” (1. Korinttilaisille 5:11–13.)

Nathanielin kokemus valaisee hyvin sitä, että jopa kristittyjen vanhempien kasvattamien nuorten täytyy ’ostaa totuutta’. Heidän ei pitäisi vain käydä passiivisesti seurakunnan kokouksissa. Muinaisten beroialaisten tavoin heidän tulisi ’tutkia huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, ovatko nämä asiat niin’ (Apostolien teot 17:11). Se vaatii aikaa ja ponnistelua, mutta tuloksena voi olla luja usko ja vakaumus (vrt. Efesolaisille 3:17–19).

Pettynyt väärään uskontoon

Ghanalainen mies nimeltä Godwin oli lähes 70-vuotias, kun hän erosi presbyteerisestä kirkosta ja vapaamuurareista. ”Kirkossa tapahtui sellaista, mikä tuntui minusta vastenmieliseltä”, sanoo Godwin. ”Siellä esimerkiksi riideltiin paljon, mikä jatkuu vieläkin. Joskus rauhan ja järjestyksen palauttamiseksi tarvittiin poliisia! Minusta sellainen ei sopinut Kristuksen seuraajille. Sitten erään toisen presbyteerin ja minun kesken syntyi ongelma. Asia käsiteltiin julkisessa tuomioistuimessa, ja oikeus katsoi tuon toisen miehen syylliseksi. Kirkon pappi piti kuitenkin epäreilusti hänen puoltaan ja yritti tuomita minut koko seurakunnan edessä! Sanoin hänelle pari valittua sanaa ja kävelin kirkosta ulos – enkä palannut sen koommin.

Jonkin ajan kuluttua Jehovan todistajat tulivat ovelleni. Aluksi kuuntelin heitä vain siksi, etten halunnut torjua ihmisiä, jotka puhuivat Jumalasta. Aloin kuitenkin huomata, että vaikka olin ollut presbyteeri vuosikymmenien ajan, oli paljon sellaista, mitä en tiennyt Raamatusta. En ollut esimerkiksi koskaan tiennyt, että Raamattu esittää toivon ikuisesta elämästä paratiisissa maan päällä.b Ja kun aloin käydä Jehovan todistajien kokouksissa, heidän tapansa ja varsinkin heidän joukossaan olevien nuorten pukeutuminen ja ulkoasu tekivät minuun suuren vaikutuksen. Nämä ihmiset todella elivät Raamatun periaatteiden mukaan!”

’Totuuden ostaminen’ vaati häntä kuitenkin tekemään joitakin tuskallisia muutoksia elämässään. Godwin muistelee: ”Kuuluin vapaamuurariloosiin. Ja vaikka se tunnetaan veljeskuntana, joka auttaa jäseniään, näin rituaaleja, joissa käytettiin pääkalloja ja luita ja kutsuttiin henkiä. Näiden henkien oletetaan auttavan niiden kanssa tekemisissä olevia kehittymään henkisesti.

Tutkimusteni avulla ymmärsin, että Jehova Jumala inhoaa kaikenlaista sekaantumista spiritismiin, koska se voi saattaa ihmisen Saatanan ja hänen pahojen henkivoimiensa vaikutuspiiriin.c Jatkaisinko tuon vapaamuurariloosin jäsenenä kaikesta sen mystisyydestä huolimatta vai lähtisinkö siitä pois miellyttääkseni Jehovaa? Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Hävitin kaikki vapaamuurareihin liittyvät välineeni, jopa asun, jota käytin loosin istunnoissa. Sain kokea Jeesuksen lupauksen totuudenmukaisuuden: ’Totuus vapauttaa teidät.’ (Johannes 8:32.) Nyt saan ilokseni kertoa muille oppimastani. En kadu mitään.”

Monet tuhannet rehellissydämiset ihmiset ovat samalla tavoin tehneet suuria uhrauksia voidakseen ’ostaa totuutta’. He eivät kadu tekemiään muutoksia, niin kuin eivät kadu ne kolme kristittyäkään, joista edellä on kerrottu. Raamatun totuus on antanut heille ”hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään” (1. Timoteukselle 6:19). Sinäkin voit saada ikuisiksi ajoiksi tuon ”todellisen elämän” kaikkine mukana tulevine siunauksineen, jos ’ostat totuutta’.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 9]

Nathaniel

[Kuva s. 9]

Godwin