Kätkössä ollut aarre tulee päivänvaloon
Kertomus Makarioksen Raamatusta
VUONNA 1993 eräs tutkimustyötä tehnyt mies löysi Venäjän kansallisesta kirjastosta Pietarista pinkan vanhoja, kellastuneita ortodoksisen Pravoslavnoje obozrenije -lehden numeroita. Vuosina 1860–67 ilmestyneiden lehtien sivuilla oli aarre, joka oli ollut kätkössä venäläiseltä yleisöltä toista sataa vuotta. Se oli Raamatun heprealaisten kirjoitusten eli ”Vanhan testamentin” venäjänkielinen käännös!
Raamatunkäännöksen olivat tehneet Mihail Jakovlevitš Gluharev, joka tunnettiin arkkimandriitta Makarioksena, ja Gerasim Petrovitš Pavski. He olivat molemmat Venäjän ortodoksisen kirkon huomattavia jäseniä ja kielentutkijoita. Kun nämä miehet aloittivat työnsä viime vuosisadan alussa, Raamattua ei ollut vielä käännetty kokonaan venäjäksi.
Raamattu oli kyllä kirkkoslaavin kielellä, joka oli olemassa ennen nykyvenäjää. Kirkkoslaavi oli kuitenkin 1800-luvun puoliväliin mennessä jäänyt jo kauan sitten pois käytöstä muualla kuin jumalanpalveluksissa, joissa sitä käyttivät papit. Samanlainen tilanne oli vallinnut lännessä, missä roomalaiskatolinen kirkko oli yrittänyt pitää Raamatun yksinomaan latinaksi pitkään sen jälkeen, kun siitä oli tullut kuollut kieli.
Makarios ja Pavski pyrkivät saamaan Raamatun tavallisen kansan ulottuville. Heidän pitkään unohduksissa olleen työnsä nyt löydyttyä onkin voitu herättää henkiin tärkeä osa Venäjän kirjallista ja uskonnollista perintöä.
Mutta keitä oikeastaan olivat Makarios ja Pavski? Miksi heidän ponnistuksensa saattaa Raamattu kansankielelle kohtasivat niin suurta vastarintaa? Kertomus heistä on sekä kiehtova että uskoa vahvistava kaikille niille, jotka rakastavat Raamattua.
Venäläisen Raamatun tarve
Makarios ja Pavski eivät olleet ensimmäisiä, jotka huomasivat kansankielisen Raamatun tarpeen. Sen oli pannut merkille sata vuotta aiemmin myös Venäjän tsaari Pietari I Suuri. On merkittävää, että hän suhtautui Pyhään Raamattuun kunnioittavasti ja hänen kerrotaan sanoneen: ”Raamattu kohoaa kaikkien muiden kirjojen yläpuolelle ja sisältää kaiken, mikä koskee ihmisen velvollisuutta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.”
Niinpä Pietari antoi vuonna 1716 käskyn kuninkaalliselle neuvostolleen painattaa Raamattu Amsterdamissa hänen omalla kustannuksellaan. Kullakin sivulla oli määrä olla kaksi palstaa: toinen venäläistä ja toinen hollantilaista tekstiä varten. Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset eli ”Uusi testamentti” valmistui jo vuoden kuluttua, vuonna 1717.
Vuoteen 1721 mennessä oli painettu myös Raamatun heprealaisten kirjoitusten neliosaisen käännöksen hollantilainen osuus. Toinen palsta jätettiin tyhjäksi myöhemmin lisättävää venäläistä tekstiä varten. Pietari antoi Raamatun Venäjän ortodoksisen kirkon ”pyhälle synodille” – kirkon ylimmälle uskonnolliselle elimelle – jotta se saattaisi painatuksen päätökseen ja huolehtisi levityksestä. Synodi ei kuitenkaan toiminut näin.
Vajaan neljän vuoden kuluttua Pietari kuoli. Miten kävi hänen Raamatuilleen? Venäläiselle tekstille varattuja tyhjiä palstoja ei koskaan täytetty. Raamatut varastoitiin korkeisiin pinoihin kellariin, missä ne menivät piloille – myöhemmin ei ollut löydettävissä ainoatakaan vahingoittumatonta kappaletta! Synodi päätti myydä ”kaiken jäljellä olevan kauppiaille”.
Ensimmäisiä käännösyrityksiä
John Paterson, Britannian ja ulkomaan raamattuseuran jäsen, saapui Venäjälle vuonna 1812. Hän sytytti Pietarin älymystön kiinnostuksen raamattuseuran perustamista kohtaan. Joulukuun 6. päivänä vuonna 1812 – samana vuonna, jona Venäjän armeija torjui maahan tunkeutuneet Napoleonin sotajoukot – tsaari Aleksanteri I hyväksyi Venäjän raamattuseuran peruskirjan. Vuonna 1815 tsaari käski seuran puheenjohtajaa ruhtinas Aleksandr Golitsinia muistuttamaan hallitsevaa synodia siitä, että ”venäläistenkin tulisi saada tilaisuus lukea Jumalan sanaa omalla äidinkielellään venäjäksi”.
Raamatun heprealaisten kirjoitusten kääntämiselle venäjäksi suoraan alkuperäisestä hepreasta annettiin kiitettävästi hyväksymys. Heprealaisten kirjoitusten kirkkoslaavilaisten käännösten pohjana oli ollut muinainen kreikankielinen Septuaginta. Niille, joiden piti kääntää Raamattu venäjäksi, sanottiin, että kääntämisen pääperiaatteet olisivat tarkkuus, selvyys ja puhtaus. Miten kävi näille varhaisille yrityksille saattaa Raamattu venäjän kielelle?
Kuolinisku raamatunkäännöstyölle?
Vanhoilliset ainekset niin kirkossa kuin hallituksessakin huolestuivat pian ulkomaisesta uskonnollisesta ja poliittisesta vaikutuksesta. Lisäksi jotkut kirkon johtajat väittivät, että kirkkoslaavi – liturginen kieli – välitti Raamatun sanoman paremmin kuin venäjä.
Tämän vuoksi Venäjän raamattuseura lakkautettiin vuonna 1826. Useita tuhansia seuran valmistamia käännöksiä poltettiin. Sen johdosta Raamattu jäi rituaalien ja perinteiden varjoon. Roomalaiskatolisen kirkon mallin mukaisesti synodi sääti vuonna 1836: ”Jokainen harras maallikko saa kuunnella Raamatun lukua, mutta kukaan ei saa itse lukea eräitä sen osia, varsinkaan Vanhaa testamenttia, ilman opastusta.” Raamatunkäännöstyölle oli kaikesta päättäen annettu kuolinisku.
Pavskin työ
Sillä välin Gerasim Pavski, heprean professori, ryhtyi kääntämään Raamatun heprealaisia kirjoituksia venäjäksi. Vuonna 1821 hän sai valmiiksi käännöksensä Psalmeista. Tsaari hyväksyi sen viivyttelemättä, ja tammikuussa 1822 Psalmien kirja oli julkaistu yleisölle. Se saavutti heti suosion, ja siitä täytyi ottaa 12 lisäpainosta – sitä painettiin yhteensä 100 000 kappaletta!
Pavski voitti tieteellisellä työllään monien kielentutkijoiden ja teologien kunnioituksen. Häntä kuvaillaan suoraksi ja rehelliseksi mieheksi, joka pysyi ympärillään punottujen juonien yläpuolella. Siitä huolimatta että kirkko vastusti Venäjän raamattuseuraa ja että se joidenkuiden mielestä palveli ulkomaiden etuja, professori Pavski jatkoi raamatunjakeiden kääntämistä venäjäksi luennoillaan. Hänen ihailevat oppilaansa jäljensivät hänen käännöksensä käsin ja saivat aikanaan koottua ne yhteen. Vuonna 1839 he keräsivät rohkeutta ja painoivat teosta 150 kappaletta yliopiston painossa – ilman sensoreiden lupaa.
Pavskin käännös teki suuren vaikutuksen lukijoihin, ja sen kysyntä vain kasvoi. Mutta vuonna 1841 synodi sai nimettömän valituksen, joka koski tämän käännöksen aiheuttamaa ”vaaraa” ja jossa väitettiin, että se poikkesi ortodoksisesta opista. Kahden vuoden kuluttua synodi sääti: ”Takavarikoikaa kaikki G. Pavskin Vanhan testamentin käännöksen käsin kirjoitetut ja litografiset kappaleet ja tuhotkaa ne.”
Jumalan nimi kunniaan
Pavski oli kuitenkin sytyttänyt uudelleen kiinnostuksen raamatunkäännöstyötä kohtaan. Hän oli myös antanut tärkeän mallin tuleville kääntäjille eräästä toisesta tärkeästä kysymyksestä: Jumalan nimen käytöstä.
Venäläinen tutkija Korsunski selitti, että Jumalan oikea nimi, hänen nimistään pyhin, muodostui neljästä heprean kirjaimesta יהוה ja se lausuttiin hänen aikanaan ”Jehova”. Tuo Jumalan nimi, joka erottaa Hänet selvästi muista, esiintyy Raamatun muinaisissa käsikirjoituksissa tuhansia kertoja yksistään Heprealaisissa kirjoituksissa. Juutalaiset alkoivat kuitenkin uskoa virheellisesti, että Jumalan nimi oli liian pyhä kirjoitettavaksi tai lausuttavaksi. Tähän viitaten Korsunski kertoi, että tuo nimi korvattiin puheessa ja kirjoituksessa tavallisesti sanalla Adonaj, joka yleensä käännetään ”Herraksi”.
Jumalan nimen käytöstä luopuminen johtui selvästikin taikauskoisesta pelosta, ei jumalanpelosta. Itse Raamatussa ei missään kohti yritetä estää Jumalan nimen käyttöä. Jumala itse sanoi Moosekselle: ”Näin sinun pitää sanoa Israelin pojille: ’Jehova, teidän esi-isienne Jumala, – – on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Tämä on minun nimeni ajan hämärään asti, ja tämä on muistona minusta sukupolvesta sukupolveen.” (2. Mooseksen kirja 3:15.) Palvojia kehotetaan Raamatussa toistuvasti: ”Kiittäkää Jehovaa! Huutakaa avuksenne hänen nimeään.” (Jesaja 12:4.) Silti useimmat raamatunkääntäjät päättivät noudattaa juutalaista perinnettä ja välttivät käyttämästä Jumalan nimeä.
Pavski ei kuitenkaan seurannut näitä perinteitä. Pelkästään hänen kääntämissään Psalmeissa nimi Jehova esiintyy yli 35 kertaa. Hänen rohkeutensa vaikuttaisi merkittävästi erääseen hänen aikalaiseensa.
Arkkimandriitta Makarios
Tämä aikalainen oli arkkimandriitta Makarios, venäläinen ortodoksilähetyssaarnaaja, joka oli erittäin lahjakas kielellisesti. Hän osasi jo seitsenvuotiaana kääntää lyhyitä venäläisiä tekstejä latinaksi. Täyttäessään 20 vuotta hän osasi hepreaa, saksaa ja ranskaa. Nöyrä asenne ja herkkä vastuuntunto Jumalan edessä auttoivat häntä kuitenkin välttämään liiallisen itsevarmuuden ansan. Hän kysyi tämän tästä neuvoa muilta kielitieteilijöiltä ja oppineilta.
Makarios halusi uudistaa Venäjän lähetystoiminnan. Ennen kuin kristinuskoa voitiin viedä Venäjän muslimeille ja juutalaisille, kirkon piti hänen mielestään ”valistaa massoja perustamalla kouluja ja levittämällä venäjänkielisiä Raamattuja”. Maaliskuussa 1839 Makarios saapui Pietariin siinä toivossa, että saisi luvan kääntää Raamatun heprealaiset kirjoitukset venäjäksi.
Makarios oli jo kääntänyt Raamatusta Jesajan ja Jobin kirjat. Synodi ei kuitenkaan suostunut antamaan hänelle lupaa käännöstyöhön. Itse asiassa hänen käskettiin unohtaa koko ajatus. Synodi määräsi 11. huhtikuuta 1841, että Makarioksen piti ”suorittaa kolmesta kuuteen viikkoa kestävä katumusharjoitus Tomskissa erään piispan luona puhdistaakseen omantuntonsa rukoilemalla ja polvistumalla”.
Makarioksen rohkea asennoituminen
Joulukuun 1841 ja tammikuun 1842 välisenä aikana Makarios suoritti katumusharjoituksensa. Mutta kun se oli hoidettu, hän alkoi heti kääntää muita Raamatun heprealaisia kirjoituksia. Hän oli hankkinut itselleen Pavskin käännöksen Heprealaisista kirjoituksista ja tarkisti siitä omat käännöksensä. Pavskin tavoin hän kieltäytyi pimittämästä Jumalan nimeä. Nimi Jehova esiintyykin hänen käännöksessään yli 3 500 kertaa!
Makarios lähetti työnsä jäljennöksiä myötämielisille ystäville. Muutama käsin kirjoitettu kappale levisi laajemmalle, mutta kirkko esti edelleen käännöksen julkaisemisen. Makarios teki suunnitelmia edistääkseen raamatunkäännöstyötään ulkomailla. Lähtöään edeltävänä iltana hän sairastui ja kuoli pian tämän jälkeen, vuonna 1847. Hänen raamatunkäännöstään ei julkaistu hänen elinaikanaan.
Käännös julkaistaan vihdoin
Lopulta poliittiset ja uskonnolliset tuulet muuttivat suuntaa. Uusi vapaamielisyyden aalto pyyhkäisi maan yli, ja vuonna 1856 synodi hyväksyi uudelleen Raamatun kääntämisen venäjäksi. Tämän otollisemman ilmapiirin vallitessa Makarioksen Raamattu julkaistiin Pravoslavnoje obozrenije -lehden peräkkäisissä numeroissa vuosina 1860–67 nimellä ”Kokeellinen käännös venäjän kielelle”.
Tšernigovskin arkkipiispa Filaret, venäjän uskonnollisen kirjallisuuden tuntija, ylisti Makarioksen Raamattua seuraavasti: ”Hänen käännöksensä on uskollinen heprealaiselle tekstille, ja käännöksen kieli on puhdasta ja aiheeseen sopivaa.”
Makarioksen Raamattua ei kuitenkaan koskaan laskettu suuren yleisön käytettäväksi. Todellisuudessa se melkeinpä unohdettiin. Koko Raamattu, niin Heprealaiset kuin Kreikkalaisetkin kirjoitukset, saatiin synodin hyväksymyksellä käännettyä venäjäksi viimein vuonna 1876. Tätä koko Raamattua kutsutaan usein synodaaliseksi käännökseksi. Ironista kyllä tämän Venäjän ortodoksisen kirkon ”virallisen” käännöksen tärkeimpiä lähteitä olivat Makarioksen ja Pavskin käännökset. Jumalan nimeä käytettiin kuitenkin vain muutamassa niistä kohdista, joissa se esiintyy heprealaisessa tekstissä.
Makarioksen Raamattu nykyään
Makarioksen Raamattu pysyi unohduksissa vuoteen 1993 asti. Kuten kirjoituksen alussa kerrottiin, tuona vuonna se löytyi vanhoista Pravoslavnoje obozrenije -lehdistä Venäjän kansallisen kirjaston harvinaisten kirjojen osastosta. Jehovan todistajat tajusivat, miten arvokasta olisi saattaa tämä Raamattu yleisön ulottuville. Kirjasto antoi Jehovan todistajien uskonnolliselle järjestölle Venäjällä luvan ottaa kopion Makarioksen Raamatusta, jotta siitä voitaisiin tehdä julkaistava laitos.
Sitten Jehovan todistajat painattivat tätä Raamattua lähes 300 000 kappaletta Italiassa levitettäväksi Venäjällä ja niissä monissa muissa maissa, joissa puhutaan venäjää. Tässä laitoksessa on paitsi Makarioksen käännös suurimmasta osasta Heprealaisia kirjoituksia myös Pavskin tekemä Psalmien käännös sekä ortodoksisen kirkon hyväksymä synodaalinen käännös Kreikkalaisista kirjoituksista.
Raamatunlaitos julkaistiin tämän vuoden tammikuussa lehdistötilaisuudessa Pietarissa (ks. s. 26). Uusi Raamattu valistaa ja rakentaa varmasti venäjänkielisiä lukijoita.
Makarioksen Raamatun julkaiseminen on näin ollen uskonnollinen ja kirjallinen voitto. Se on myös uskoa vahvistava muistutus Jesajan 40:8:ssa olevien sanojen paikkansapitävyydestä: ”Vihreä ruoho on kuivunut, kukka on kuihtunut, mutta ajan hämärään asti pysyy Jumalamme sana.”
[Tekstiruutu/Kuva s. 26]
Kriitikot ylistävät Raamattua
”JÄLLEEN yksi merkkiteos on julkaistu: Makarioksen Raamattu.” Tällä johdannolla sanomalehti Komsomolskaja Pravda ilmoitti Makarioksen Raamatun julkaisemisesta.
Mainittuaan, että Raamattu ilmestyi venäjäksi ensi kertaa vasta noin ”120 vuotta sitten”, lehti pahoitteli: ”Kirkko vastusti vuosikausia pyhien kirjojen kääntämistä helppolukuiselle kielelle. Hylättyään useita käännöksiä kirkko antoi vihdoin hyväksymyksensä yhdelle niistä vuonna 1876, ja se tultiin tuntemaan synodaalisena käännöksenä. Sitä ei kuitenkaan saanut käyttää kirkoissa. Niissä ainoa hyväksytty Raamattu on vielä tänäkin päivänä kirkkoslaavinkielinen.”
Myös sanomalehti Sankt-Peterburgskoje Eho kiinnitti huomiota Makarioksen Raamatun julkaisemisen arvoon sanoessaan: ”Arvovaltaiset oppineet Pietarin valtionyliopistosta, Herzenin pedagogisesta yliopistosta ja uskonnonhistorian valtionmuseosta pitivät tätä uutta raamattulaitosta erittäin hyvänä.” Lehti viittasi siihen, miten Makarios ja Pavski käänsivät Raamattua venäjäksi viime vuosisadan alkupuoliskolla, ja totesi: ”Siihen asti Venäjällä ei voinut lukea Raamattua kuin kirkkoslaaviksi, jota ymmärsivät vain papit.”
Siitä että Jehovan todistajat julkaisivat Makarioksen Raamatun, kerrottiin lehdistötilaisuudessa Pietarissa alkuvuodesta. Paikallinen päivälehti Nevskoje Vremja huomautti: ”Arvovaltaiset oppineet – – korostivat, että tätä laitosta tulisi pitää erittäin merkittävänä teoksena Venäjän ja Pietarin kulttuurielämälle. Riippumatta siitä, mitä mieltä itse kukin on tämän uskonnollisen järjestön toiminnasta, tämän aiemmin tuntemattoman raamatunkäännöksen julkaiseminen on epäilemättä erittäin hyödyllistä.”
Kaikki Jumalaa rakastavat ihmiset ovat varmasti iloisia, kun hänen kirjoitettu Sanansa saatetaan kielelle, jota tavallinen kansa voi lukea ja ymmärtää. Ne jotka rakastavat Raamattua, ovat kaikkialla iloisia siitä, että eri puolilla maailmaa elävien miljoonien venäjää puhuvien ihmisten ulottuville on saatettu uusi raamatunkäännös.
[Kuva]
Makarioksen Raamatun julkaisemisesta ilmoitettiin tässä lehdistötilaisuudessa
[Kuva s. 23]
Kätkössä ollut aarre löytyi Venäjän kansallisesta kirjastosta
[Kuva s. 23]
Pietari Suuri yritti saada julkaistua venäjänkielisen Raamatun
[Lähdemerkintä]
Corbis-Bettmann
[Kuva s. 24]
Gerasim Pavski, joka edisti Raamatun kääntämistä venäjäksi
[Kuva s. 25]
Arkkimandriitta Makarios, jonka mukaan uusi venäjänkielinen Raamattu on nimetty