Venäjän ensimmäinen Jehovan todistajien kansainvälinen konventti
VENÄJÄLLÄ sijaitseva Pietari tunnetaan laajalti ”valkeista öistä”, joiksi paikalliset asukkaat nimittävät kesäkuussa kolmisen viikkoa kestävää ajanjaksoa – aikaa, jolloin taivas ei koskaan täysin pimene. Mutta 26.–28. kesäkuuta 1992 koettiin jotakin ainutlaatuista.
Tuolloin Jehovan todistajat pitivät konventin, joka ei kiinnittänyt huomiota kirjaimelliseen valoon, jossa Pietarin kaupunki kylpi kellon ympäri, vaan tosi kristittyjen heijastamaan hengelliseen valoon. Konventin teema olikin ”Valon kantajat”.
Tämä oli todistajien ensimmäinen kansainvälinen konventti entisessä Neuvostoliitossa. Osanottajia oli noin 30 maasta eri puolilta maailmaa, esimerkiksi Alankomaista, Englannista, Italiasta, Japanista, Kanadasta, Norjasta, Ruotsista, Saksasta, Suomesta, Sveitsistä, Tanskasta ja Yhdysvalloista.
Läsnä oli lisäksi noin 29000 todistajaa entisestä Neuvostoliitosta. Jotkut tulivat Georgiasta, Latviasta, Liettuasta, Moldovasta, Ukrainasta ja Virosta. Osanottajamäärä oli huomattava, kun otetaan huomioon se, että Venäjä koki parhaillaan vaikeita taloudellisia muutoksia. Erityisen huomattavaa oli se, että läsnä oli venäläisiä, jotka olivat matkustaneet noin 8000 kilometrin päästä Vladivostokista ja muista Venäjän itärannikon osista.
Suurin ulkomaisten osanottajien ryhmä – yli 10000 henkeä – tuli läheisestä Suomesta. Stadion oli jaettu kahdeksi osastoksi, venäjänkielisten ja suomenkielisten osastoksi. Kummallakin puolella oli oma puhujalava, jolta ohjelma esitettiin.
Valmistelut
Konventtipaikkana toimi 42 vuotta vanha Kirovin stadion, joka sijaitsee Krestovinsaarella, vain muutaman kilometrin päässä Pietarin keskustasta. Siellä on noin 60000 istumapaikkaa, ja se on entisen Neuvostoliiton toiseksi suurin stadion. Taustalla saattoi nähdä Nevajoen vesien laskevan Suomenlahteen.
Stadion vaati kuitenkin kunnostusta. Viemäriputket puhdistettiin ja lisää käymälöitä rakennettiin. Stadionin penkkirivit – yhteensä noin 30 kilometriä – piti maalata. Lisäksi stadionin ympärillä olevat pensaat ja ruoho leikattiin. Tämä työ vei useita viikkoja.
Matka ja majoitus
Matkan ja majoituksen järjestäminen noin 17000 ulkomaiselle kutsuvieraalle osoittautui valtavaksi urakaksi. Venäjän viranomaiset olivat hyvin yhteistoiminnallisia paitsi eri konsulaateissa myös rajanylityspaikoissa ja Pietarin kansainvälisellä lentokentällä.
32 hotellin kanssa sovittiin lähes kaikkien 17000 ulkomaisen osanottajan majoittamisesta. Eri puolilta entistä Neuvostoliittoa tulleet 29000 konventtivierasta majoitettiin 132 kouluun ja päiväkotiin. Konventtiin osallistuvat tarvitsivat joka päivä myös kuljetuksen konventtipaikalle, ja tätä tarkoitusta varten vuokrattiin noin 390 linja-autoa.
Monille ulkomaisille osanottajille tarjottiin ruokaa heidän hotelleissaan. Useita kuukausia ennen konventtia Pietarin viranomaiset ilmaisivat kuitenkin olevansa huolissaan siitä, miten tuhannet entisen Neuvostoliiton eri osista tulevat konventtivieraat voitaisiin ruokkia. He sanoivat, ettei kaupungissa olisi riittävästi ruokaa ja että todistajien pitäisi tuoda se jostakin muualta.
Todistajat toimivatkin juuri siten. Monet Vartiotorni-seuran haaratoimistot lahjoittivat suuria ruokalähetyksiä. Yksistään Suomen haaratoimisto lahjoitti konventtiin 200 tonnia ruokaa! Useimmat ulkomaiset osanottajat toivat lisäksi pieniä ruokapaketteja, joissa oli säilykelihaa, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, leipää ja muita peruselintarvikkeita. Viimeisenä konventtipäivänä stadionilla jaettiin autokuormittain ruokapaketteja niille, jotka olivat tulleet entisen Neuvostoliiton alueilta, jotta heillä olisi evästä kotimatkaansa varten.
Mittava mainoskampanja
Pietari on Venäjän toiseksi suurin kaupunki, jossa on viitisen miljoonaa asukasta. Ensimmäistä kertaa Jehovan todistajien sallittiin käynnistää Venäjällä mittava mainoskampanja.
Tämä ainutlaatuinen kampanja aloitettiin useita viikkoja ennen konventtia. Noin miljoona venäjänkielistä jakeluilmoitusta levitettiin. Jakeluilmoituksen etupuolella oli kutsu lauantai-iltapäivän esitelmään ja toisella puolella selostettiin sunnuntain ohjelmaa. Lisäksi Pietarin asukkaille jaettiin lähes 750000 traktaattia nimeltä Mitä Jehovan todistajat uskovat?. Näin he saattoivat tutustua todistajien opetuksiin.
Enemmistö osanottajista tuli Pietariin yhdestä neljään päivää ennen konventtia. Noiden päivien aikana tuhannet heistä levittivät kaduilla jakeluilmoituksia sekä tarjosivat venäjänkielisiä traktaatteja ja muuta kirjallisuutta. Lisäksi tehtiin useita isoja ulkomainoksia, jotka sijoitettiin Pietarin keskikaupungin vilkkaimpien katujen varsille. Ne olivat kolmisen metriä korkeita ja puolitoista metriä leveitä, ja niiden molemmilla puolilla oli värikäs esitelmäkutsu. Jotkut niistä oli pystytetty kaikkein vilkkaimpien metroasemien sisäänkäyntien kohdalle.
Ohjelma
Lopulta koitti ensimmäinen konventtipäivä, jolloin oli läsnä yli 45000 henkeä! Ohjelmaan oli tehty pieniä muutoksia monien sellaisten osanottajien hyväksi, jotka eivät puhuneet venäjää tai suomea. Esimerkiksi useita puheita pidettiin englanniksi ja tulkittiin suomeksi ja venäjäksi. Seitsemän Jehovan todistajien hallintoelimen jäsentä piti monta näistä puheista.
Jokaisena konventtipäivänä eri maista kerrottiin raportteja ja kokemuksia, joissa tuotiin esille, miten Jehova siunaa noissa maissa tehtävää saarnaamistyötä. Myös nämä raportit samoin kuin monet kokemukset esitettiin englanniksi ja tulkittiin sekä venäjäksi että suomeksi.
Venäläisellä osastolla pidetty esitelmä käsitteli kysymystä, joka nykyään huolestuttaa suuresti monia venäläisiä. Esitelmän teema oli ”Välittääkö Jumala todella meistä?”. Puheen jälkeen läsnäolijat iloitsivat saadessaan uuden kirjasen ”Välittääkö Jumala todella meistä?” venäjäksi ja suomeksi.
Laulukirjaa, jota Jehovan todistajat käyttävät kokouksissaan, ei ole vielä saatavana venäjän kielellä. Tästä syystä Vartiotorni-seura valmisti erityisen kirjasen, jossa oli kaikkien niiden laulujen sanat, jotka laulettiin konventissa. Venäläiset konvettivieraat saivat oman kirjasen saapuessaan stadionille. Oli todella liikuttavaa kuulla 46000 ihmisen noin 30:stä eri maasta laulavan ylistystä Jehova Jumalalle kukin omalla kielellään, myös venäjäksi.
Vuosikymmenet on kehitysoppiteoriaa opetettu monissa osissa maailmaa, myös entisen Neuvostoliiton alueilla. Näiden maiden Jehovan todistajat ovat nyt paremmin varustautuneita paljastamaan tämän teorian virheellisyyden ja levittämään totuutta elämän Luojasta. Läsnäolijat olivat haltioissaan sunnuntaiaamupäivän ohjelmajakson lopussa, kun hallintoelimen jäsen julkaisi kirjan Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? venäjän kielellä. Kaikilla oli mahdollisuus saada lahjakirja.
Ulkomaisille vieraille oli kerrottu etukäteen, että monilla venäläisillä todistajilla ei ole Raamattua. Niinpä tuhansia venäjänkielisiä Raamattuja tuotiin lahjaksi. Raamatut kerättiin yhdessä pääkeräyspisteessä vietäviksi myöhemmin Jehovan todistajien seurakuntiin, joissa ne jaettaisiin tarpeessa oleville.
He olivat hämmästyneitä!
Lauantaina koko aamupäivän ja alkuiltapäivän stadionille virtasi jatkuvasti ihmisiä, jotka eivät olleet todistajia. He olivat uteliaita näkemään omin silmin, mitä siellä tapahtui. Monet olivat hämmästyneitä. Suurin osa heistä kuuli Jehovan todistajista ensimmäistä kertaa saadessaan esitelmäkutsun. Jotkut kuulivat konventista televisiouutisista. Konventin läsnäolijahuippu oli 46214.
Muuan nuori nainen, joka kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, totesi: ”Todistajat ovat tehneet minuun hyvin suuren vaikutuksen. He ovat rauhallisia, kohteliaita ja kunnioitusta herättäviä ihmisiä.” Eräs toinen vierailija sanoi: ”Toivomme, että Jehovan todistajat pitävät täällä Pietarissa vielä monia konventteja.” Eräs Venäjän poliisin eli miliisin palveluksessa oleva vanhempi ylikonstaapeli, joka oli määrätty työskentelemään konventtipaikalla, sanoi, että oli ”erittäin miellyttävä kokemus olla täällä konventissa”.
Paikallinen virkamies sanoi, että jotkut pitävät Jehovan todistajia jonkinlaisena maanalaisena lahkona, jonka jäsenet istuvat pimeässä ja kohtelevat huonosti lapsiaan ja itseään. Mutta nyt hän näkikin tavallisia, hymyileviä ihmisiä, jotka ovat jopa parempia kuin monet hänen tuntemansa. He ovat rauhallisia ja tyyniä ja rakastavat toisiaan hyvin paljon. Hän lisäsi: ”En tosiaankaan voi ymmärtää, miksi ihmiset kertovat teistä sellaisia valheita.”
Lauantai-iltapäivällä jotkut vastustajat yrittivät keskeyttää konventin. He kantoivat isoja julisteita, joissa oli valheellisia syytöksiä todistajia vastaan. Kun mielenosoittajien joukko kasvoi ja tuli äänekkäämmäksi, poliisi kutsui apuvoimia suojelemaan konventtiin osallistujia. Mielenosoittajat eivät päässeet pääporttien toiselle puolelle. Päivän päättyessä he vain lähtivät pettyneinä pois.
Erääseen osanottajaan, joka näki tuon tapahtuman, teki erityisen suuren vaikutuksen miliisien yhteistoiminnallinen henki. ”En voi uskoa silmiäni, kun näen miliisien tekevän kaikkensa suojellakseen meitä. Vain pari vuotta sitten Jehovan todistajia pidettiin valtion vihollisina. Nyt miliisit jopa suojelevat meitä!” Eräs miliisi ilmaisi avoimesti tunteensa sanoessaan useille läsnäolijoille: ”Emme halua teidän pelkäävän meitä. Olemme tulleet tänne suojelemaan teitä ja varmistamaan sen, että kaikki sujuu hyvin.”
Kaikki tosiaankin sujui hyvin. Jopa sää oli ihanteellinen. Jokaisena konventtipäivänä ilma oli kuiva, lämmin ja hyvin kirkas.
Tuhansia kastetaan
Monien mielestä konventin huippukohta oli tuhansien kastaminen. Eräs Pietarin seurakunta, jossa on 254 julistajaa, raportoi 108 kastettua! On vaikea pukea sanoiksi niitä liikutuksen tunteita, joita läsnäolijat kokivat nähdessään 3256:n kasteelle aikovan nousevan seisomaan. Puhuja esitti kaksi kysymystä, jotka koskivat heidän vihkiytymistään Jehovalle, ja he vastasivat voimakkaalla äänellä ”da” (kyllä).
Rukouksen jälkeen naispuoliset kastettavat ohjattiin toista ja miespuoliset toista kautta omiin pukuhuoneisiinsa. Lähtiessään kilpakentältä sadat heistä ja yleisö tervehtivät toisiaan heiluttamalla kättään.
Monet yleisön joukossa itkivät ilosta. Toiset taputtivat yli 45 minuuttia; he pitivät välillä taukoja ja taas jatkoivat. Eräs suomalainen osanottaja ei pystynyt hillitsemään tunteitaan, vaan alkoi itkeä. Hän selittää: ”Vuonna 1943 minut kutsuttiin Suomen armeijaan taistelemaan venäläisiä vastaan. Se oli hirvittävä sota. Ja nyt näin tässä konventissa satojen venäläisten vihkivän elämänsä Jehovalle! Kun näin joidenkuiden istuvan pyörätuolissa ja toisten ontuvan, itkin. Kysyin itseltäni: ’Ovatko hekin sotaveteraaneja? Ovatko suomalaiset sotilaat haavoittaneet heitä?’ Ehkä Jehova voi nyt auttaa minua tukemaan venäläisiä veljiäni.”
Arvostivatko venäjänkieliset veljet sitä, että Jehova järjesti heille tämän kolmipäiväisen hengellisen juhlan, Pietarin ensimmäisen suuren konventin? Kun viimeinen puhuja esitti loppusanojaan, hän sanoi: ”Olemme kaikki kiitollisia ennen kaikkea Jehovalle tästä suurenmoisesta konventista.” Yleisö nousi seisomaan ja taputti innokkaasti yli viisi minuuttia. Nämä suosionosoitukset kuuluivat Jehovalle!
Jehova Jumala, valon Lähde, tukee tosiaan näitä tuhansia valon kantajia, jotka toimivat näissä aiemmin Neuvostoliittoon kuuluneissa maissa. Yli 70 vuotta kestäneen rajoitusten ja vainon ajan jälkeen käy nyt selväksi, että Jehova täytti koko ajan Jesajan 60:22:ssa olevaa lupaustaan, joka kuuluu seuraavasti: ”Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.”
[Tekstiruutu s. 27]
Muita konventteja
Viime kesänä pidettiin yhteensä kuusi konventtia eri puolilla entistä Neuvostoliittoa. Läsnä oli kaikkiaan 91673 ja 8562 kastettiin. Tämä merkitsee sitä, että 9,3 prosenttia osanottajien määrästä kastettiin näissä konventeissa. Tämä luku olisi tietenkin ollut vielä suurempi, ellei Pietarin kansainvälisessä konventissa olisi ollut noin 17000 ulkomaista vierasta.
Lvivissä (entinen Lvov) ilmestyvässä Visoki Zamok -lehdessä sanottiin: ”Ystävällisyys ja rehellisyys ovat tosiaan vallinneet stadionilla näinä kolmena konventtipäivänä. Läsnäolijoiden suuresta määrästä huolimatta alue on konventin jälkeen edelleen yhtä puhdas kuin ennen sitä. Kaikkialla saattoi havaita esimerkillisen järjestyksen ja rauhan.”
Nyt kun Jehovan todistajat voivat palvoa vapaasti Jumalaa entisessä Neuvostoliitossa, monilla siellä asuvilla ihmisillä on tilaisuus nähdä omin silmin, millaisia todistajat todella ovat. Venäläisessä Krasnojarski Komsomolets -sanomalehdessä sanottiin: ”He ovat miellyttäviä, hyvin ystävällisiä ja täysin epäpoliittisia ihmisiä; he kannustavat ahkeruuteen eivätkä juokse ’helpon rahan’ perässä.”
Entisen Neuvostoliiton konventit
AIKA KAUPUNKI LÄSNÄOLIJAHUIPPU KASTETUT
26.–28.6. Pietari, Venäjä 46214 3256
10.–12.7. Lviv, Ukraina 15011 1326
Alma-Ata, Kazakstan 6605 829
17.–19.7. Harkova, Ukraina 17425 2577
24.–26.7. Irkutsk, Siperia 5051 536
Tallinna, Viro 1367 38
YHTEENSÄ 91673 8562
[Kuva s. 24]
Konventista ilmoitettiin ulkomainoksissa
[Kuvat s. 25]
Venäläinen konventtivieras saa itselleen Raamatun
Konventissa käytettiin erityisiä laulukirjasia
[Kuvat s. 26]
Vaikuttava määrä, 3256, kastettiin