Ykseys jota maailma hämmästelee
KOMMUNISMIN äkillinen luhistuminen tuli maailmalle yllätyksenä, ja sen jälkeen maailma on kauhistellut alati lisääntyviä kansallisuuksien välisiä väkivaltaisuuksia. Toisaalta miljoonat ovat Itä-Euroopassa samanaikaisesti hämmästelleet erään yhteisön yksituumaista, iloista toimintaa. Tämä yhteisö on kyennyt voittamaan rotu- ja kansallisuusvihan, ja se koostuu Jehovan todistajista.
Jehovan todistajat ovat onnistuneet säilyttämään ykseytensä sielläkin, missä sota on raivonnut heidän ympärillään. Kun 14684 Jehovan todistajan kansainvälinen joukko kokoontui vuonna 1991 Zagrebissa Kroatiassa, eräs poliisi sanoi: ”Olisi hyvä näyttää tiedotusvälineille, mitä paraikaa tapahtuu tällä stadionilla, kun täällä serbien, kroaattien, sloveenien, montenegrolaisten ja muitten nähdään istuvan vierekkäin sovussa.”
Samana vuonna näki eräs lehtimies venäläisten halailevan Siperiassa pidetyssä konventissa vastakastettua, burjaattikansan jäsentä. Tietäessään sen, että näin erilaisten kansallisuuksien välille vain harvoin syntyy aitoa ystävyyttä, hän kysyi: ”Miten olette kyenneet voittamaan kansallisuusesteet?”
Viime kesänä Jehovan todistajat järjestivät Itä-Euroopassa ja Aasiassa 45 konventtia, ja niistä kaksi, Moskovassa ja Kiovassa pidetyt, olivat kansainvälisiä konventteja. Näissä 45 konventissa oli yhteensä yli 368000 osanottajaa – heistä yli 112000 entisessä Neuvostoliitossa ja lähes 11000 neljässä entisen Jugoslavian kaupungissa.
Kotiseuduillaan riehuvista taisteluista huolimatta 215 todistajaa onnistui pääsemään konventtiin, joka pidettiin Belgradissa Serbiassa 19.–22. elokuuta. Läsnä oli 3241 henkeä. Eräs toimittaja totesi: ”Sarajevonkin seudulta pääsi tulemaan ryhmiä. Oli vuokrattu linja-auto, ja 56 ihmistä saapui. He olivat Lukavicasta, Palesta, Ilidžasta ja Vogošćasta. Viisi ihmistä tuli myös Benkovacista. Huomionarvoinen seikka on sekin, että 174:stä tässä konventissa kastetusta oli 23 näiltä kriisialueilta.”
Moskovassa ja Kiovassa
28. heinäkuuta tänä vuonna The New York Timesin etusivulla oli Moskovassa olleista Jehovan todistajista iso kuva, ja sen alla luki: ”Uskonnon vapautuminen Venäjällä toi Moskovan Lokomotiv-stadionille käännynnäisiä Jehovan todistajien järjestämään joukkokastetilaisuuteen.”
Lehti kirjoitti: ”Kyyneleet vierivät pitkin vanhojen jäsenten poskia heidän syleillessään uusia jäseniä. Päinvastoin kuin yleensä muulloin, tällä kertaa Lokomotiv-stadionilla ei kukaan tupakoi, käytä siivotonta kieltä eikä ole juovuksissa.” Venäläiset ja yli 30 muusta maasta saapuneet Jehovan todistajat viettivät neljä päivää tällä stadionilla. Kaikille oli siellä riittävästi tilaa, ja suurin yleisömäärä oli 23743.
Kiovassa, Ukrainan pääkaupungissa, järjestetty Jehovan todistajien konventti oli vielä suurempi. Republika-stadionilla, joka on lajissaan Itä-Euroopan suurimpia, oli yleisöä enimmillään 64714 henkeä. Paikallinen sanomalehti sanoi etusivun uutisessaan: ”Jehovan todistajia – – yhdistää paitsi sininen rintamerkki, jossa lukee ’Jumalallinen opetus’, myös tosi usko.”
Miten ykseys on saavutettu
Sitä, miten tällainen ykseys on saavutettavissa, kuvaili hyvin eräs vanhempi ukrainalainen Jehovan todistaja Kiovan konventissa. Nainen nosti käsivartensa kohden taivasta ja sanoi: ”Jehova.” Sen jälkeen hän levitti käsivartensa ympyräksi ja nosti pystyyn yhden sormen. Hänen sanomansa oli selvä: me olemme kaikki yhtä, yhdistettyjä Jehova Jumalasta lähtöisin olevan jumalallisen opetuksen avulla.
Kertoessaan Jehovan todistajista entisessä Neuvostoliitossa tietosanakirja Encyclopædia Britannica esittää kiintoisan selityksen sille, mistä Jehovan todistajien ykseys johtuu. Siinä sanotaan: ”He tuntevat [Raamattuun perustuvan] oppinsa, tekevät innokkaasti käännytystyötä ja ovat saattaneet koko elämänsä sopusointuun uskonnollisen vakaumuksensa kanssa.” Olikin siksi hyvin sopivaa, että Jehovan todistajien viimekesäisten konventtien teemana oli ”Jumalallinen opetus”.
Jeesus Kristus, jumalallisen opetuksen innokas puolustaja, kiinnitti huomion tärkeään yhdistävään periaatteeseen, kun hän rukoillessaan sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Jehovan todistajilla on siis yhdistävänä tekijänä puolueettomuusasenne, aivan kuten Jeesus oli pyytänyt rukoillessaan: ”Jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, että hekin olisivat meidän yhteydessämme.” (Johannes 17:16–21.)
Erään Espanjasta saapuneen konventtivieraan kokemus osoittaa, miten Jehovan todistajia yhdistää se, että he eivät ole maailmasta. Hänen ollessaan matkalla Moskovan konventtiin hänen vierustoverinaan oli Afganistanista tullut mies, joka selitti, miten samaankin uskontoon kuuluvat tappavat toisiaan tuon maan sisällissodassa. Sitten hän kysyi: ”Mitä poliittista puoluetta teidän uskontonne kannattaa?” ”Ei mitään puoluetta”, kuului vastaus. Koska Jehovan todistajat eivät ota poliittisiin asioihin kantaa, he eivät sekaannu taisteluihin, joissa eri kansallisuudet ottavat mittaa toisistaan.
Eräästä entisestä neuvostotasavallasta saapuneet konventtivieraat saivat omakohtaisesti tuntea sen, miten kamalaa sotiminen voi olla. Heidän junansa ajoi keskelle kilpailevien ryhmittymien tulitaistelua. Miten onnellisia he olivatkaan päästyään turvallisesti perille Kiovaan ja voidessaan tuntea sen rakkauden ja ykseyden, joka vallitsi stadionilla monista valtioista saapuneitten eri kansallisuuksien välillä!
Monet saksalaiset ja venäläiset osanottajat olivat hyvin kiitollisia siitä, mitä jumalallinen opetus oli tehnyt heidän hyväkseen. Oli ehtinyt kulua sukupolven verran aikaa siitä, kun he nuorina miehinä toisessa maailmansodassa yrittivät tappaa toisiaan. Kuten sivulta 7 näkyy, Kiovan konventissa he kuitenkin olivat yhdessä, tosi palvonnan yhdistäminä.
Tarkkailijat ihmeissään
Moskovalla, noin yhdeksän miljoonan asukkaan kaupungilla, oli aiemmin ollut vain niukasti tilaisuuksia tutustua Jehovan todistajiin. Monet toki tiesivät, että heitä oli vainottu ja pidetty vankiloissa kommunistivallan aikana. Viime kesään mennessä Moskovaan oli myös perustettu 18 ja Kiovaan 13 seurakuntaa huolehtimaan niistä, joita kävi aina vain enemmän Jehovan todistajien kokouksissa. Nyt paikalliset asukkaat kuitenkin näkivät kymmeniätuhansia rintamerkistään tunnistettavia konventtivieraita itse konventtipaikoilla ja kaikkialla näissä kahdessa kaupungissa. Monet tarkkailijat olivat ihmeissään.
Moskovan pääpalotarkastaja sanoi: ”Tämä konventti on hyvin vaikuttava. On ihmeellistä, että näin monia eri kansallisuuksia olevat ihmiset voivat löytää yhteisen kielen. Olen ihmetellyt teidän siisteyttänne ja hyvää järjestystänne. Olen työskennellyt tällä stadionilla 20 vuotta enkä ole aiemmin nähnyt mitään vastaavaa.”
Eräs matkaopas sanoi: ”Kun lähden opastamaan jotakin ryhmää, niin yleensä sen eripuraisuus alkaa näkyä heti lentokentältä lähdettyämme. Tämä ei päde Jehovan todistajiin.” Eräs vieras sanoi painavasti Kiovan konventissa: ”Olette todella yksimielisiä. Miten erilainen onkaan tilanne stadionin aitojen ulkopuolella!”
Kun Moskovan konventti alkoi torstaina 22. heinäkuuta, läheisellä rakennustyömaalla oli keskeneräisen talon katolla töissä ryhmä miehiä ja heidän nähtiin keskeyttävän hetkeksi työnsä. Heihin oli kaikesta päättäen tehnyt vaikutuksen yli 23000 ihmisestä lähtevä ääni näiden aloittaessa laulun. He olisivat olleet vielä hämmästyneempiä, jos olisivat tienneet, että konventin laulut laulettiin yli kymmenellä eri kielellä. Kuurotkin Jehovan todistajat, jotka eivät kykene laulamaan ääneen, ”lauloivat” käsillään, viittomakieltä käyttäen.
Punainen tori, joka sijaitsee aivan Kremlin muurien edessä, oli iltaisin suosittu kokoontumispaikka. Konventin alkamista edeltäneenä iltana (ilta pimeni vasta kello 22:n jälkeen) monet sadat erirotuiset ja eri kansallisuuksia edustaneet Jehovan todistajat syleilivät siellä onnellisina toisiaan. Muuan Moscow Times -lehden toimittaja sattui pistäytymään torilla, ja hänen uteliaisuutensa heräsi. ”Keitä te edustatte?” hän kysyi. Saatuaan vastauksen hän sanoi: ”En ole ennen nähnyt Punaisella torilla näin monien eri kansallisuuksien viihtyvän tyytyväisen näköisinä yhdessä. Yleensä näin iso joukko on täällä osoittamassa mieltään.”
Moskovan ja Kiovan asukkaisiin teki suuren vaikutuksen se, kun he näkivät rintamerkkiä käyttävien konventin osanottajien iloisen tunnelman vallitessa tervehtivän ja halailevan toisiaan ja yrittävän kommunikoida toistensa kanssa. Iranissa toimiva liikemies, joka oli käymässä Kiovassa, lähestyi erästä amerikkalaista Jehovan todistajaa ja sanoi: ”Teissä on jotakin ihmeellistä. Olen nyt pari kolme päivää tarkkaillut teikäläisiä. Haluaisin saada teidän kirjallisuuttanne englannin kielellä voidakseni lukea sitä.” Hän selitti, että hän olisi tullut konventtiin, jollei olisi joutunut seuraavana aamuna palaamaan Iraniin.
Kaikkialla Moskovassa ja Kiovassa – etenkin kaduilla, toreilla ja metrovaunuissa – konventtivieraat lähestyivät ihmisiä tarjotakseen näille Raamattua selittäviä traktaatteja ja kirjasia. Joka ilta saattoi nähdä Jehovan todistajia seisoskelemassa lähellä Leninin mausoleumia Punaisella torilla ja keskustelemassa rauhallisesti ja levittämässä traktaatteja. Tarjous otettiin yleensä auliisti vastaan, usein lämpimästi hymyillen. Jos näin tapahtui metrovaunussa, vastaanottaja alkoi yleensä heti lukea saamaansa kirjallisuutta. Ei ollut harvinaista nähdä viiden kuuden ihmisen lukevan raamatullisia traktaatteja samassa metrovaunussa.
Luettuaan sanoman metromatkustaja ilmaisi usein kiitollisuutensa. ”Meillä ei ole ollut tilaisuutta ottaa vastaan tällaisia asioita”, selitti keski-ikäinen mies vierasvoittoisella englannin kielellä. Paljon kiitoksia!” Eräässä toisessa tapauksessa sanoma teki nuoreen mieheen ja hänen äitiinsä niin suuren vaikutuksen, että voidakseen jatkaa keskustelua he nousivat metrojunasta samalla asemalla konventtivieraan kanssa.
Kiova täyttyi yli 50000 konventtivieraasta, jotka olivat saapuneet oli 30 maasta, ja he kaikki tarvitsivat majoitusta. Useimmat yöpyivät hotelleissa, yksityiskodeissa ja kouluissa, mutta noin 1800 oli majoitettuna kuuteen laivaan. Erään tällaisen laivan siivooja jätti Jehovan todistajille viestin, jossa luki: ”Minusta tuntuu siltä kuin te olisitte tulleet toiselta planeetalta. Olette niin ihania ja sopuisia, että te tuotte tullessanne siunauksen. Saattaa olla, että olette Jumalan lapsia. Tällainen ajatus ei jätä minua rauhaan.”
Miten tarkoituksenmukaista olikaan, että Jehovan todistajat pystyivät pitämään suuret konventtinsa ja että yhtä lailla viranomaiset kuin muutkin ihmiset saattoivat panna merkille tällaiset erinomaiset kristilliset ominaisuudet ja käyttäytymisen, joka tuottaa kunniaa Jumalalle! Paikalliset viranomaiset, jotka työskentelivät Jehovan todistajien kanssa, eivät voineet muuta kuin kiitellä näiden tehokkuutta, kohteliaisuutta ja hyvää yhteistoimintaa stadionin hallintovirkamiesten ja kaupungin virastojen kanssa.
”Tätä stadionia ei ole siivottu näin hyvin 13 vuoteen”, selitti muuan virkamies Kiovassa. Eräs paikallinen poliisi lausui: ”Millaisia ihmisiä! On kuin olisi uudessa maailmassa. En yksinkertaisesti voi käsittää, miksi teitä vainottiin.”
Konventtien kohokohtia
Moskovan ja Kiovan Jehovan todistajille tärkein kohokohta oli kenties tuhansien muista maista saapuneiden konventtivieraitten, muiden muassa Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenten, läsnäolo. Sitä iloa, jota jo pelkästään yhdessäolo ja näin monien eri kansallisuuksien yksituumainen, rauhaisa palvonta tuotti, ei voi sanoin selittää. Kun loppupuheen pitäjät Moskovassa ja Kiovassa sanoivat, että suurimmat kiitoksemme menevät Jehova Jumalalle, joka teki konventin mahdolliseksi, yleisö nousi seisaalleen ja puhkesi taputusten myrsky, jota kesti useita minuutteja, kunnes puhujat pääsivät jatkamaan puhettaan.
Muita konventtien kohokohtia olivat puheet, joita pitivät joka päivä hallintoelimen jäsenet englanniksi, ja lyhyet raportit, joita esittivät eri maita edustaneet konventtivieraat. Nämä englanninkieliset esitykset tulkattiin samanaikaisesti monille kielille, esimerkiksi Kiovassa 16 kielelle. Eri kieliryhmiä varten oli varattu omat osastonsa, ja istumalla niissä konventtivieraat saattoivat kuunnella tätä ohjelman osaa kukin omalla kielellään.
Konventtien kohokohtia oli myös uuden kirjasen Mikä on elämän tarkoitus? julkaiseminen venäjäksi ja ukrainaksi. Erityisen syvällä kiitollisuudella otettiin vastaan Teokraattisen palveluskoulun ohjekirjan julkaiseminen venäjäksi, sillä tämä kirja valmentaa Jehovan todistajia esittämään Raamatun totuuksia entistä tehokkaammin. Venäjäksi julkaistiin myös Kirjani Raamatun kertomuksista, lyhyesti Raamatun tapahtumista aikajärjestyksessä kertova kirja, joka on laadittu nimenomaan lapsia varten. Sitä on painettu jo yli 36 miljoonaa kappaletta yli 80 kielellä.
Valtava kastetilaisuus olikin sitten konventtien varsinainen huipentuma. Se tosiasia, että monet kastetuista olivat nuoria, ei jäänyt huomaamatta. Kiovassa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Osvita-lehden kirjeenvaihtaja kysyi: ”Konventissanne pistää silmään nuorten huomattavan suuri määrä. He ovat ystävällisiä, heitä katselee ihan mielellään ja he ovat hyvin käyttäytyviä. Miten tähän on päästy? Onko teillä nuoria varten jokin oma ohjelma? Teen itse nuorisotyötä, ja olisin hyvin kiinnostunut tietämään.”
Vaikka Jumalalle vihkiytymisen täytyykin perustua tietoon eikä tunteeseen, itse kastetoimitus on silti tunteisiin vetoava tilaisuus. Moskovassa yleisö seisoi ja taputti 1489 kastettavalle, kun nämä lähtivät liikkeelle kohti kolmea kasteallasta, aina siihen asti, kun koko kastetilaisuus oli ohi, eli yhtä menoa toista tuntia.
Kiovassa, missä oli läsnä yli 64000 henkeä, stadionin päätyyn oli pystytetty kuusi kasteallasta. Kun jokaisessa altaassa oli vähintään kuusi kastajaa, niin kahdessa minuutissa kastettiin saman verran ihmisiä kuin suurenpuoleisessa seurakunnassa on julistajia. Silti koko kastetoimitukseen kului yli kaksi tuntia. Vuonna 1958 pidetyssä kansainvälisessä ”Jumalan tahdon” konventissa New Yorkissa kastettiin 7136 henkeä. Kiovassa kuitenkin kastettiin 7402 uutta, sananpalvelukseen asetettua Jehovan todistajaa, jotka olivat Ukrainasta ja muista entisistä neuvostotasavalloista, joten siitä tuli tähän asti suurin kristillinen kastetilaisuus. Nämä venäjää puhuvat ihmiset olivat tulleet alueilta, joilla Jehovan todistajat olivat vuosikymmenien ajan aina viime aikoihin asti olleet kiellettyjä.
Belgradin konventin kohokohtia oli niiden läsnäolo, jotka olivat päässeet tulemaan sodan repimiltä, piiritetyiltä alueilta. ”Nämä osanottajat ilmaisivat monta kertaa lämpimän kiitoksensa siitä, että heillä oli ollut etu saapua tähän konventtiin”, kertoi eräs konventin työntekijöistä. ”Meistä kuitenkin tuntui siltä, että rohkaisua saavana osapuolena olimme todellisuudessa me kaikki muut, jotka saatoimme tavata heitä ja nähdä omin silmin heidän rakkautensa ja intonsa Raamatun totuuden puolesta.”
Monissa ”Jumalallisen opetuksen” konventeissa luettiin liikuttava kirje, joka oli viime talvena saatu Sarajevosta. Siinä sanottiin: ”Pakkasta on noin 15 astetta. Olen vaimoni ja kahden poikani kanssa, ja – – meillä ei ole sähköä eikä riittävästi polttopuita – –. Kuulemme konekivääritulitusta ja räjähdyksiä. Mutta sydämessämme vallitsee tyyneys ja lämpö, koska meillä on totuus ja hyvä suhde Jehovaan. – – Me pyydämme hartaasti teitä rukoilemaan edelleen Jehovaa, että hän auttaisi meitä säilymään hengissä ja kestämään kaikki nämä kauheudet lujina uskossa. Me rukoilemme teidän puolestanne!”
Mitä merkitystä sillä on?
Jehovan todistajien ykseys on jyrkkänä vastakohtana sille hajaannukselle, joka on tunnusomaista maailman uskonnoille. Onko heidän erilaisuudellaan sitten mitään todellista merkitystä? Muuan sanomalehti kirjoitti kommenttinaan eräästä Jehovan todistajien vuosia sitten pitämästä konventista: ”Riittää, kun sanomme, että jos koko maailma eläisi Jehovan todistajien [Raamattuun perustuvan] uskon mukaan, niin verenvuodatus ja viha loppuisivat ja rakkaus hallitsisi kuninkaana.”
Valtaosa ihmisistä ei kuitenkaan ole koskaan noudattanut jumalallista opetusta. Ensimmäisellä vuosisadalla he jopa kieltäytyivät kuuntelemasta Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta. Onko siis liikaa odottaa, että me vielä jonakin päivänä näemme yhdistyneen maailman silmiemme edessä? Miten tällainen tavoite on saavutettavissa?
[Tekstiruutu s. 12]
ITÄ-EUROOPAN JA AASIAN KONVENTIT
Valtio Suurin yleisömäärä Kastettuja
Albania (1 konventti) 598 39
Bulgaria (1 konventti) 704 45
Tšekin tasavalta (2 konventtia) 20025 620
Entinen Neuvostoliitto
Viro (2 konventtia) 4732 383
Venäjä (3 konventtia) 32582 2454
Ukraina (2 konventtia) 69333 7797
Kirgisia (1 konventti) 5678 604
Entinen Jugoslavia
Kroatia (1 konventti) 5003 157
Makedonia (1 konventti) 642 27
Serbia (1 konventti) 3241 174
Slovenia (1 konventti) 1961 69
Unkari (5 konventtia) 22191 798
Puola (13 konventtia) 152371 4352
Romania (9 konventtia) 36615 2375
Slovakia (2 konventtia) 13215 473
YHTEENSÄ: 368891 20367
[Kuva s. 7]
Kiovan Republika-stadionille kokoontui yli 64000 henkeä
[Kuva s. 7]
Toisen maailmansodan aikaiset viholliset Saksasta ja Ukrainasta Raamatun totuuden yhdistäminä
[Kuvat s. 8, 9]
Yli 23000 osanottajaa Lokomotiv-stadionilla Moskovassa
Kiovassa kastettiin 7402 ja Moskovassa 1489 henkeä
Ulkomaiset konventtivieraat toivat tonneittain ruokaa sitä tarvitseville
Ylhäällä ja keskellä: monien eri kansallisuuksien rauhaisaa yhdessäoloa Alhaalla: todistamista Punaisella torilla
[Kuva s. 10]
Konventtivieraat olivat mielissään saadessaan ”Kirjani Raamatun kertomuksista”, ”Teokraattisen palveluskoulun ohjekirjan” ja uuden kirjasen omalla kielellään