Tarkkailijat hämmästyneitä näkemästään
VIIME kesänä tehtiin sekä monissa osissa Itä-Eurooppaa että kaukana Kazahstanissa ja Siperiassa Jehovan todistajista sellaisia havaintoja, joita heistä ei ollut aiemmin päästy tekemään. Se, mitä paikalliset asukkaat ja vierailijat näkivät noissa paikoissa pidetyissä konventeissa, teki heihin suuren vaikutuksen, tai voidaan jopa sanoa, että he olivat näkemänsä johdosta hämmästyneitä.
Zagrebin konventin osanottajille kerrottiin yhä uudelleen: ”Emme uskoneet teidän tulevan!” Useimmat muut matkailijat olivat peruuttaneet matkasuunnitelmansa – mutta Jehovan todistajat eivät olleet. Lontoossa ilmestyvä sanomalehti The Times mainitsi Zagrebin konventista: ”Se on ensimmäinen Jehovan todistajien järjestämä konventti valtiossa, joka on sodassa itsensä kanssa.”
Erityisen ihmeissään olivat poliisit. Zagrebissa sanoi eräs poliisi: ”Olisi hyvä näyttää tiedotusvälineille, mitä paraikaa tapahtuu tällä stadionilla, kun täällä serbien, kroaattien, sloveenien, montenegrolaisten ja muitten nähdään istuvan vierekkäin sovussa.”
Budapestissa pyydettiin erästä poliisia vertaamaan jättistadionille kokoontuneita Jehovan todistajia tavalliseen jalkapalloyleisöön. Hän hymyili, kohotti katseensa ja sanoi: ”Eroa on kuin taivaalla ja maalla.”
”Mitä tarkoitatte?”
”Katsokaa nyt”, hän vastasi. ”Kukaan ei tupakoi, missään ei ole roskia ja ihmiset ovat kohteliaita. Kun heitä pyytää tekemään jotakin, he eivät pullikoi vastaan.”
Kiovassa Ukrainan pääkaupungissa kokoontui Dynamo-stadionille 14654 ihmistä, ja heistä muutamia voidaan nähdä tämän lehden kansikuvassa. Eräs paikallinen todistaja kysyi poliisipäällystöön kuuluvalta, oliko konventti kovasti työllistänyt hänen miehiään. ”Ei. Seuraavan kerran tänne lähetetään vain kaksi poliisia.”
”Miksi kaksi?” häneltä kysyttiin.
”Kun toinen nukahtaa, niin toinen voi huolehtia hänestä”, hän vastasi leikkimielisesti.
Tarkkailijat ihmetyksen vallassa
Budapestissa ilmestyvä sanomalehti Pesti Hírlap kertoi: ”Yli 40000 henkeä vietti kuluneen viikonlopun Népstadionilla. Heidän jäljiltään ei jäänyt yhtään paperinpalasta, leivänmurua eikä tupakantumppia.” Toinen paikallinen sanomalehti, Fehérvár Hírlap, kirjoitti: ”Ne, jotka sattumalta poikkesivat Népstadionille jolloinkin 26.–28. heinäkuuta, kokivat varmasti miellyttävän yllätyksen. – – He saattoivat nähdä harvinaisen esimerkin kristillisestä käytöksestä ja elämäntavasta.”
Tuona viikonloppuna Budapestissa oli kaatosateita, ja vettä tuli yhteensä yli 50 millimetriä. Se ei kuitenkaan ollut esteenä Jehovan todistajille. ”Suurenmoista! Häkellyttävää!” kuultiin erään poliisin sanovan. ”Heitä tulee aina vain lisää. – – Mikään ei pysty pidättelemään heitä.” Maanantaina löytyi eräästä sanomalehdestä otsikko ”Rukous sateessa” ja kirjoituksessa lainattiin osanottajien sanoja: ”Sade on kyllä kastellut meidät, mutta se ei ole huuhdellut meitä pois!”
Lvov-nimisessä kaupungissa, jossa 17531 kokoontui ”Keski-Ukrainan stadionille”, sanoi poliisivirkamies eräälle Jehovan todistajalle: ”Muita näin suuria joukkotilaisuuksia varten me tarvitsemme aina satoja poliiseja. Teidän konventtianne varten meillä oli kymmenen poliisia, eikä heitä todellisuudessa tarvittu.”
Sen jälkeen tämä virkamies ilmaisi, miten suuren vaikutuksen konventti oli tehnyt häneen: ”Teette erinomaista työtä opettaessanne toisille sitä, mikä on hyvää, puhutte Jumalasta ettekä mellakoi. Olemme pohtineet sitä, miksi aiemmin vainosimme teitä, ja tulimme siihen tulokseen, että emme olleet kuunnelleet teitä emmekä olleet tienneet teistä mitään.”
Vierailtuaan Siperiassa Usolje-Sibirskojen konventissa neuvostoliittolaisen Leninski Put’ -sanomalehden toimittaja kirjoitti: ”Olin ihmeissäni nähdessäni ystävällisyyden samoin kuin kyvyn havaita toisten tarpeet ja tehdä jotakin niiden hyväksi, joita molempia ominaisuuksia Jehovan palvelijat ilmaisivat toisiaan kohtaan. En koskaan unohda näitä konventissa lausuttuja sanoja: ’Ei saa varastaa! Ei saa valehdella! Ei saa juopotella! Olkaamme ahkeria! Auttakaamme lähimmäisiämme!’ Nehän ovat periaatteita, joita kaikkien pitäisi pyrkiä toteuttamaan. Silti me usein unohdamme ne.
”Suuren vaikutuksen teki myös havaittavissa ollut veljellinen asenne, halukkuus auttaa toinen toistaan. Eräs nainen tarjosi meille sanomalehden, jotta meidän ei olisi tarvinnut istua pölyiselle penkille. Kun alkoi sataa, vieressäni istunut nuori nainen ojensi minulle hymyssä suin sateenvarjon ja lähellä eräs mies kirjaimellisesti veti läpimärän pojan sateenvarjonsa alle. – –
”Konventti teki jo pelkällä ilmapiirillään ihmisistä jotenkin hieman parempia, hieman sivistyneempiä ja jalompia. Oli mahdotonta olla vastaamatta hymyllä ventovieraitten osoittamaan ystävällisyyteen. – – Meillä oli stadionilta poistuessamme sellainen tunne, että olimme puhdistuneet, että olimme kohdanneet jotakin, mikä oli kaunista.”
Kiovan konventtiin saapui Moskovasta yli 2000 ja Kaukasukselta noin 4500 henkeä. Lentokentälle perustettiin neuvontapiste, ja sinne pantiin esille Raamattua selittävää kirjallisuutta. Monet tekivät kysymyksiä, ja niihin vastattiin ystävällisesti. Yhtenä iltana eräs mies lähestyi ja sanoi: ”Olen tarkkaillut teitä jo jonkin aikaa. Olen suorastaan ihmeissäni sen johdosta, miten ystävällisesti te keskustelette ihmisten kanssa Valtakunnasta. Sallikaa minun antaa teille nämä kukat lahjaksi sen takia, että teette erinomaista työtä.”
Usolje-Sibirskojen konventissa järjestetyn kastetoimituksen aikana teki erääseen lehtimieheen vaikutuksen se, kun hän näki useitten venäläisten halaavan ja onnittelevan vastakastettua, joka oli burjaattikansan jäsen. Vaikka Siperiassa ei yleensä esiinnykään kansallisuusvihaa, syntyy venäläisten ja alkuperäisten kansanheimojen jäsenten välille harvoin aitoa ystävyyttä. ”Miten olette kyenneet voittamaan kansallisuusesteet?” lehtimies kysyi.
”Toteuttamalla Raamatun periaatetta ’sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’”, hänelle vastattiin.
Kansalliset raja-aidat ylittävä veljeys
Erityisen rohkaisevaa oli se sydämellinen kanssakäyminen, jota eri puolilta maailmaa saapuneet osanottajat harrastivat Itä-Euroopan kolmessa kansainvälisessä konventissa. Budapestissa oli vieraita 35 maasta, useimmat heistä Puolasta ja Saksasta tulleita, mutta melko hyvin olivat edustettuina myös monet muut maat – esimerkiksi Neuvostoliitosta oli saapunut noin 500 henkeä. Prahassa oli osanottajia 39 maasta. Heistä oli yli 26000 tullut Saksasta, lähes 13000 Puolasta, yli 900 Italiasta, 570 Hollannista, 746 Ruotsista ja 743 Japanista. Zagrebissa oli sisällissodan uhasta huolimatta vieraita 15 maasta.
Kussakin kansainvälisessä konventissa oli keskikentälle rakennettu kolme eri puolille stadionia suunnattua puhujalavaa. Näiltä lavoilta koko ohjelma esitettiin samanaikaisesti kolmella kielellä. Budapestissa kielinä olivat unkari, puola ja saksa; Prahassa tšekkoslovakia, puola ja saksa; ja Zagrebissa serbokroaatti, sloveeni ja italia. Konventtien ohjelmassa oli myös opettavainen raamatullinen näytelmä, joka perustui vanhalla ajalla eläneen Esran ja hänen tovereittensa kokemuksiin, ja sitä saattoivat eri kieliä puhuvat osanottajat seurata jossain niistä kolmesta osastosta, jossa puhuttiin sellaista kieltä, jota he ymmärsivät.
Useimmat kansainvälisten konventtien tärkeimmistä puheista esitettiin englanniksi yhtä aikaa joidenkin Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenten pitäminä. Kukin heistä puhui yhdellä näistä kolmesta puhujalavasta. Nämä puheet luonnollisesti tulkattiin kolmen pääkieliryhmän hyödyksi, ja Budapestissa ja Prahassa ne tulkattiin myös monille muille kielille.
Kutakin kieliryhmää varten oli aina oma tulkkinsa, joka seisoi kentällä suoraan oman osastonsa edessä. Kutakin kieliosastoa varten oli lisäksi omat kaiuttimensa, joiden ansiosta kuulijat saattoivat kuulla omaa kieltään ilman, että heitä olisivat tarpeettomasti häirinneet ne käännökset, joita esitettiin toisilla kielillä toisissa osastoissa. Esimerkiksi Budapestissa hallintoelimen jäsenten puheet käännettiin pääkielten unkarin, puolan ja saksan lisäksi myös espanjaksi, hollanniksi, italiaksi, japaniksi, kreikaksi, norjaksi, ranskaksi, ruotsiksi ja suomeksi.
Kaikissa kansainvälisissä konventeissa innostavan loppupuheen piti kolme hallintoelimen jäsentä. Heidän vaikeana tavoitteenaan oli lopettaa mahdollisimman yhtä aikaa. Sen jälkeen monet kansallisuudet liittyivät äänillään lauluun, ja lopuksi kaikki olivat sydämestään mukana hartaassa rukouksessa, jossa Jehova Jumalaa kiitettiin siitä, että hän oli antanut siunauksensa näille suurenmoisille konventeille, minkä vuoksi ne olivat onnistuneet hyvin.
Lopussa lausutun aamenen jälkeen kukaan ei halunnut poistua. Kyyneleet valuivat pitkin tuhansien poskia. Näillä suurilla stadioneilla heiluivat nenäliinat, kaulahuivit ja sateenvarjot kaikkialla hyvästijätön merkiksi rakkaille ystäville, jotka pitkistä kieltojen ja vankilassaolon vuosista huolimatta eivät olleet tinkineet jumalisista periaatteistaan. Prahassa jäivät monet ystävät stadionille vielä vähintään tunniksi, ja he lauloivat ja nauttivat yhdessäolosta.
Nämä konventit eivät olisi onnistuneet näin erinomaisesti, ellei etukäteen olisi tehty paljon työtä. Jehovan todistajat käyttivät kirjaimellisesti satojatuhansia tunteja paitsi omiin konventtivalmisteluihinsa myös niistä sadoista erilaisista asioista huolehtimiseen, joita ilman nämä konventit eivät olisi onnistuneet toivotulla tavalla.
Konventtipaikkojen kunnostaminen
Prahassa sijaitseva jättimäinen Strahov-stadion, jolla ei ollut vuosiin järjestetty suuria väenkokouksia, kaipasi kipeästi kunnostamista. Siellä oli vain noin 55000 kunnollista istumapaikkaa, mikä oli aivan liian vähän, kun tiedossa oli, että koko Itä-Euroopan suurin konventti pidettäisiin tuona kesänä juuri Prahassa. Löytyi viallinen höyläkone, ja kun se oli pantu kuntoon, sillä höylättiin niin paljon lautoja, että niistä voitiin rakentaa yli 19 kilometriä penkkejä eli istumapaikat vielä noin 30000 ihmiselle.
Jouduttiin luonnollisesti tekemään muitakin valmisteluja kuin vain rakentamaan ja asentamaan penkkejä: maalaamaan, siivoamaan, kitkemään rikkaruohoja ja tekemään muita tavanomaisia kunnostustöitä. Lopuksi Prahan stadionin koristeeksi tuotiin 8300 ruukkua, joissa oli yhteensä 33200 kukkaa, ja 1357 havupuuta. Aika ajoin paikalla oli jopa tuhat työntekijää. Vapaaehtoiset, joita oli saapunut 260:sta Jehovan todistajien seurakunnasta, käyttivät kaikkiin näihin töihin yhteensä yli 66000 tuntia.
Samanlaisia kunnostustöitä tehtiin stadioneilla Budapestissa, Zagrebissa ja muissa kaupungeissa. Noin 4000 vapaaehtoista osallistui Lvovin konventin valmisteluihin yhteensä yli 40000 tunnin työpanoksella. Heidän työnsä kelpasi maksuksi konventtipaikan käytöstä. Kaikki stadionin penkit korjattiin ja maalattiin, ja kaikki käymälät siivottiin ja pantiin kuntoon. Rakennettiin myös noin 30 metriä pitkä tiilirakennus, johon tuli lisää käymälöitä. Näin tapahtui myös Usolje-Sibirskojen Khimik-stadionilla, sillä sinne rakennettiin konventin käyttöön 52 ylimääräistä käymälää.
Lvovin stadionin pääinsinööri sanoi: ”En ole koskaan ennen tavannut näin erikoisia ihmisiä. Te työskentelette yhtenä suurena perheenä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta teidän kanssanne on ollut erittäin miellyttävää työskennellä.” Stadionin hallintovirkamiehet laativat tiedonannon, jossa he kiittivät Jehovan todistajia ”siitä antaumuksellisesta työstä, jota he ovat tehneet, ja heidän erinomaisista ominaisuuksistaan ja vastuuntunnostaan”. Tiedonanto päättyi sanoihin: ”Toivotamme konventillenne menestystä Lvovissa.”
Kiovassa haluttiin ottaa eräs huone konventin käyttöön, mutta huoneen lattia olikin korjauksen tarpeessa. Kahden päivän kuluttua työ oli valmis. Kaksi stadionin työntekijää tuli katsomaan tätä ”ihmettä”, ja toinen heistä sanoi toiselle: ”He ovat tehneet kahdessa päivässä sellaisen työn, jonka tekemiseen meikäläisiltä olisi kulunut puoli vuotta.” Vesiurheilukerhon puheenjohtaja sanoi konventinvalvojalle: ”Te olette muuttaneet stadionin niin erilaiseksi, että sitä tuskin enää tuntee.”
Kiovan stadionin henkilökunta ilmaisi arvostuksensa kirjeessään näin: ”On ollut sykähdyttävää seurata, miten hyvin Jehovan todistajat saavat kaiken sujumaan ja toimimaan konventissaan. – – Niin kuin kevätpuroista syntyy tulviva joki, niin myös pienestä syntyy suurta Jehovan todistajien virratessa koolle juhlaansa. Se ansaitsee ihailumme. Olemme ensi kertaa sen silminnäkijöitä. Kiitos teille siitä, että olette opettaneet meille jotakin esimerkillänne.”
Konventtivieraista huolehtiminen
Yksi suurimmista tehtävistä oli majoituksen järjestäminen tuhansille vieraille. Paikalliset todistajat avasivat kotinsa konventtivieraille. Prahan konventin aikana tšekkiläiset todistajat majoittivat 6280 Puolasta tullutta omiin koteihinsa. Budapestissa yöpyi 2203 konventtivierasta yksityiskodeissa. Kiovan 278 Jehovan todistajaa majoittivat noin 750–800 konventtivierasta.
Lisäksi käytettiin Budapestissa ja Prahassa monia kouluja ja voimistelusaleja majoituspaikkoina. Budapestissa majoitettiin 7930 henkeä yli 40 kouluun. Prahassa yöpyi 12530 henkeä kouluissa ja voimistelusaleissa. Näihin paikkoihin oli hankittu tuhansia ilmapatjoja. Yli 29000 Prahan konventtiin osallistunutta yöpyi opiskelija-asuntoloissa ja retkeilymajoissa, ja tuhannet muut olivat majoitettuina tavallisiin hotelleihin.
Joissakin konventeissa oli järjestetty niin, että osanottajat saattoivat yöpyä heidät tuoneissa junissa. Kiovassa käytti noin 2000 Neuvostoliiton Karpaateilta saapunutta todistajaa yöpymispaikkanaan heidät tuoneen junan vaunuja. Ne, jotka olivat tulleet Kiovaan Kaukasukselta, tekivät samoin. Myös Tallinnan konventin aikana yöpyivät Liettuasta saapuneet todistajat junissa, joilla he olivat tulleet.
Huomaavaiset isännät huolehtivat konventtivieraistaan monin tavoin senkin jälkeen, kun he olivat saapuneet. Esimerkiksi Prahassa oli järjestetty 40 linja-autoa liikennöimään linjaa, jota normaalisti hoitaa vain yksi linja-auto. Tämän lisäksi konventtivieraat saattoivat matkustaa aamuisin konventtipaikalle ja iltaisin majapaikkaansa yleisillä kulkuneuvoilla vain näyttämällä konventtimerkkiään, koska liikennelaitokselle oli annettu maksu etukäteen. Neuvostoliitossa oli Angarskin kaupungista 11 linja-autoa menossa läheiseen Usolje-Sibirskojen konventtikaupunkiin, kun liikennepoliisi antoi hyväntahtoisuuttaan niille saattajiksi kaksi poliisiautoa, joista toinen ajoi edellä ja toinen tuli perässä.
Konventtiin suurin uhrauksin
Erityisesti Neuvostoliitossa olivat jotkut joutuneet tekemään suuria uhrauksia päästäkseen konventtiin pitkien matkojen takaa. Jotkut olivat säästäneet kokonaisen vuoden voidakseen maksaa matkansa. Usolje-Sibirskojen konventtiin saapui osanottajia yli 3200 kilometrin päästä, Vladivostokin satamakaupungista Tyynenmeren rannalta. Japanin pohjoispuolella sijaitsevalta Sahalin-nimiseltä Tyynenmeren saarelta saapui tähän konventtiin 12 henkeä. Eräs heistä oli 20-vuotias nuorimies, jolla oli mukanaan kolme muuta nuortamiestä, joille hän pitää raamatuntutkistelua.
Sajanogorskissa pyysi eräs linja-autonkuljettaja, joka aikoi käydä kasteella Usoljessa, työnantajaltaan moneen kertaan muutamaa vapaapäivää päästäkseen tähän konventtiin, mutta hänen esimiehensä oli haluton antamaan hänelle vapaata. Niinpä tämä mies ajoi Abakanin kaupunkiin ja hankki sieltä itselleen jäljennöksen viime maaliskuun 27. päivänä julkaistusta asiakirjasta, jossa Neuvostoliiton viranomaiset olivat tunnustaneet Jehovan todistajat uskonnolliseksi järjestöksi. Nähtyään asiakirjan hänen esimiehensä ei vieläkään halunnut päästää häntä lähtemään. Lähtöpäivänsä aamuna hän hartaan rukouksen jälkeen pyysi jälleen vapaata, ja vihdoinkin hän sai luvan lähteä.
Kaste ja uusia julkaisuja
Kastetoimitus oli sykähdyttävä kohokohta kaikkien näitten Itä-Euroopan konventtien ohjelmassa. Vertauskuvaksi tulkittavan veteen upottamisen avulla yhteensä 18293 näiden konventtien osanottajaa ilmoitti julkisesti todistajien edessä, että he olivat varauksetta vihkiytyneet Jehova Jumalan palvelukseen. Eräs nuori kasteelle aikova, joka vastikään oli saanut houkuttelevan työtarjouksen, selitti Prahassa: ”Tunsin, että minun oli tehtävä valinta kahden asian välillä: joko valittava kolmiyhteinen jumaluus – Yhdysvaltojen dollari, Saksan markka ja Itävallan šillinki – tai Jehova Jumala. Valitsin Jehovan ja hylkäsin tarjouksen.”
Tallinnassa kaste toimitettiin ulkona altaassa lähellä Suomenlahtea. Taustalla näkyi vanha linnoitus, jota on käytetty vankilana. Siellä pidettiin 1950-luvun alussa myös monia Viron Jehovan todistajia ennen kuin heidät passitettiin työleireille Venäjälle. Varsinkin näille veteraaneille oli riemullista nähdä 447 uuden uskonveljen osallistuvan tällaiseen julkiseen seremoniaan Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi!
Konventtien kohokohtia olivat aina myös ne hetket, jolloin ilmoitettiin jostakin uudesta julkaisusta. Tallinnassa liettualaiset ystävät olivat ratketa riemusta saatuaan tietää, että kirjanen ”Katso! Minä teen kaiken uudeksi” oli nyt saatavissa heidän omalla kielellään. Näin oli asianlaita myös Romanian konventeissa, joissa julkaistiin kirja Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä! romaniaksi, samoin Prahassa, jossa tšekit ja slovakit saivat ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen” kummatkin omalla kielellään.
Useimmissa konventeissa oli kuitenkin uuden kirjan Suurin ihminen joka koskaan on elänyt julkaiseminen jotakin sellaista, mikä todella herätti suurta riemua. Sitä on painettu jo 10 miljoonaa kappaletta 59 kielellä.
Vapauden käyttäminen oikein
Itä-Eurooppaan, myös Neuvostoliittoon, voidaan nyt viedä vapaasti kirjallisuutta. Saksan Seltersissä sijaitsevasta valtavasta kirjapainosta viedään säännöllisesti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä kuorma-autoilla rajojen yli Itä-Euroopan maihin. Miten suuresti ajat ovatkaan muuttuneet siitä, jolloin Jehovan todistajat joutuivat salakuljettamaan kirjallisuutta näihin maihin ja jolloin sen viejiä uhkasi vankeusrangaistus!
Seuraava kokemus osoittaa, miten suuresti olosuhteet ovat muuttuneet. Siinä keskustelevat tullivirkailija ja eräs Jehovan todistaja konventin aikoihin Tallinnassa:
”Mitä sinulla on siinä pienessä laatikossa?”
”Lehtiä.”
”Mitä lehtiä? Ovatko ne Jumalan lehtiä?”
”Kyllä ovat.”
”Jehova Jumalanko lehtiä?”
”Kyllä.”
”Jaa-a, se on oikein hyvä asia. Voit mennä eteenpäin.”
Budapestin konventin jälkeen lähetti Unkarin presidentti Arpad Goncz vierailukutsun eräälle Jehovan todistajalle, joka oli ollut hänen kanssaan samassa sellissä kommunistisen sortovallan aikana. Presidentti Goncz vietti entisen sellitoverinsa kanssa tunnin ja pyysi lopuksi tätä viemään Jehovan todistajille häneltä sydämelliset terveiset. Jumalista vapautta rakastavat ovat varmasti kaikkialla kiitollisia nykyisille, Arpad Gonczin kaltaisille vallanpitäjille siitä, että nämä ovat sallineet uskonnonvapauden Itä-Euroopassa.
Osoituksena siitä, että Jehovan kansa käyttää vapauttaan oikein, olkoon se, mitä The New York Timesin kirjeenvaihtaja kertoi syyskuussa Pietarissa (entisessä Leningradissa) näkemästään: ”Gershwinin ’Summertimen’ verkkaiset sävelet kantautuvat yli Nevajoen. – – Sävelet leijuvat ohi pyylevien auringonpalvojien, koiria takaa ajavien pikkulasten, vanhan Pietarin karttoja myyvien kaupustelijoitten ja Jehovan todistajien, heidän etsiessään uusia käännynnäisiä.”
Jehovan todistajat tosiaankin käyttävät vapauttaan innokkaasti hyvän uutisen julistamiseen! Haluaisitko tutustua paremmin heidän sanomaansa? Neuvostoliittolainen sanomalehti Vostotšno-Sibirskaja Pravda selitti: ”Tarkempia tietoja Jehovan todistajien toiminnasta tarjoavat heidän raamattukoulunsa, joita on kaikissa kaupungeissa.” Asuitpa missä päin maailmaa tahansa, älä epäröi ottaa heihin yhteyttä.
[Taulukko s. 13]
ITÄ-EUROOPAN JA NEUVOSTOLIITON KONVENTIT
Valtio Suurin yleisömäärä Kastettuja
Jugoslavia (Zagreb) 14684 492
Neuvostoliitto (7 kaupungissa) 74252 7820
Puola (12 kaupungissa) 131554 4250
Romania (8 kaupungissa) 34808 2260
Tšekkoslovakia (Praha) 74587 2337
Unkari (Budapest) 40601 1134
Yhteensä 30 konventissa: 370486 18293
[Kuvat s. 8, 9]
Oikealla: Eri kieliryhmille tulkkaamista Prahassa
Alhaalla: Prahan Strahov-stadion oli täpötäynnä; siellä oli yli 74000 osanottajaa
[Kuvat s. 10]
Yllä: Tallinnan konventti Virossa
Budapestin konventti, jossa sateetkaan eivät estäneet 40000 hengen yleisöä syventymästä ohjelman seuraamiseen
[Kuvat s. 15]
Yllä: Siperiassa pidetyn Usolje-Sibirskojen konventin käyttöön rakennettuja käymälöitä
Paikkoja kunnostetaan maalaamalla ja lisäpenkkejä rakennetaan Prahan stadionilla
[Kuvat s. 16]
Raamattuaiheinen näytelmä ja kastetoimitus Zagrebissa
[Kuvat s. 17]
Ylhäällä: Ensimmäisen Jehovan todistajien Unkariin rakentaman valtakunnansalin vihkiäiset viime kesäkuussa
Keskellä: Yli 20000 oli majoitettuna kouluihin ja voimistelusaleihin Budapestissa ja Prahassa
Alla: Kirjan ”Suurin ihminen joka koskaan on elänyt” jakelua Siperian Usolje-Sibirskojessa