Vahvistamme uskoamme Jumalan sanaan
RAAMATULLA on ollut lukijoita enemmän kuin millään muulla kirjalla. Mutta kuinka monet ovat ilmaisseet uskoa sen sanomaan? Raamattu itse selittää, että ”usko ei ole kaikkien omaisuutta” (2. Tessalonikalaisille 3:2). Meillä ei selvästikään ole uskoa syntyessämme. Sitä täytyy kehittää. Niidenkään, joilla on uskoa, ei pitäisi suhtautua siihen itsestään selvänä asiana. Usko voi rapistua ja kuolla. Siksi tarvitaan ponnistelua, jotta pysyisimme ”terveinä uskossa” (Titukselle 2:2).
Jehovan todistajien hallintoelin valitsikin syystä piirikonventtien 1997–98 teemaksi ”Usko Jumalan sanaan”. Miljoonat todistajat sekä muut ovat näin saaneet kokoontua yhteen vahvistamaan uskoaan Jumalan sanaan.
Jumalan sana on totuus – uskomme perusta
Tämä oli ensimmäisen konventtipäivän teema. Päivä alkoi yleisölle osoitetuin kiitoksin. Läsnäolo konventissa kertoi kunnioituksesta Raamattua kohtaan. Uskomme laadusta esitettiin kuitenkin vakavoittavia kysymyksiä: Kykenemmekö puolustamaan uskonkäsityksiämme käyttäen Jumalan sanaa auktoriteettina? Arvostammeko hengellistä ruokaa pitämättä koskaan Raamattua, seurakunnankokouksia ja Raamattuun perustuvia julkaisuja itsestään selvinä asioina? Kasvammeko rakkaudessa, täsmällisessä tiedossa ja tarkkanäköisyydessä? Puhuja kannusti kaikkia kuuntelemaan huolellisesti ja sanoi, että ”tämän ’Usko Jumalan sanaan’ -piirikonventin tarkoitus on auttaa meitä tutkimaan tarkoin itseämme ja tarkastelemaan kukin oman uskomme määrää ja laatua”.
Avainpuheen teemana oli ”Vaella uskon äläkä näkemisen avulla” (2. Korinttilaisille 5:7). ”Niiden ihmisten usko, joista tulee Jehovan todistajia, ei ole herkkäuskoisuutta”, sanoi puhuja. Miten totta tämä onkaan! Aito usko ei ole sokeaa. Se perustuu todellisuuksiin. Heprealaiskirjeen 11:1:ssä sanotaan: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” Puhuja huomautti: ”Jos todella aiomme vaeltaa uskon avulla, tarvitsemme – – uskollemme vankat perusteet.” Koska vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla, emme tarvitse yksityiskohtaista tietoa siitä, miten ja milloin Jehova toteuttaa tarkoituksensa jokaisen piirteen. Se mitä jo tiedämme hänestä, saa meidät luottamaan ehdottomasti hänen kykyynsä täyttää lupauksensa rakkaudellisesti ja vanhurskaasti.
Puhe ”Kristityt nuoret – elintärkeä osa seurakuntaa” muistutti nuoria heidän kallisarvoisuudestaan Jehovan silmissä. Heitä kannustettiin pyrkimään joihinkin tavoitteisiin, esimerkiksi lukemaan koko Raamattu sekä täyttämään kastetta ja vihkiytymistä koskevat vaatimukset, ja tällä tavoin kasvamaan hengellisesti. Lisäkoulutuksen hankkimisesta jokainen päättää itse vanhempiensa kanssa, mutta jos siihen hakeudutaan, tavoitteena tulisi aina olla varustautuminen palvelemaan Jumalaa tehokkaammin. Maallinen koulutus voi palvella hyödyllistä tarkoitusta, kun varmistaudumme uskoomme liittyvistä ”tärkeämmistä asioista” (Filippiläisille 1:9, 10).
Seuraavana oli vuorossa kolmen puheen sarja teemasta ”Kenen mittapuita noudatat?”. Usko Jumalan sanaan saa meidät pitämään kiinni Raamatun mittapuista. Kristityt noudattavat Jehovan lakeja ja periaatteita. Raamatussa esimerkiksi neuvotaan välttämään rivoa ja herjaavaa puhetta (Efesolaisille 4:31, 32). Puhuja kysyi: ”Kun olet harmistunut tai ärsyyntynyt, huudatko herjauksia puolisollesi tai lapsillesi?” Se olisi tietysti epäkristillistä. Jumalalla on myös henkilökohtaista ulkoasuamme koskevat mittapuut. Kristittyjen tulisi pukeutua ”huoliteltuun pukuun, häveliäästi” (1. Timoteukselle 2:9, 10). Sana ”häveliäs” sisältää ajatuksen itsekunnioituksesta, kunniallisuudesta, maltillisuudesta ja vaatimattomuudesta. Vaikuttimenamme on rakkaus toisia kohtaan, ja meitä ohjaavat Raamatun periaatteet ja sopivaisuuden taju.
Kahdessa seuraavassa puheessa tarkasteltiin jae jakeelta Heprealaiskirjeen 3:7–15:tä ja 4:1–16:ta. Näissä raamatunkohdissa varoitetaan vaarasta ’paatua synnin petollisesta voimasta’ (Heprealaisille 3:13). Miten voimme onnistua taistelussamme syntiä vastaan? Jehova auttaa meitä Sanansa välityksellä. ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva – – ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Heprealaisille 4:12.)
Ensimmäisen konventtipäivän viimeinen puhe oli nimeltään ”Kirja kaikille ihmisille”. Siinä tähdennettiin Raamatun oikeaperäisyyttä, paikkansapitävyyttä ja käytännöllistä arvoa. Oli hyvin innostavaa kuulla puhujan ilmoittavan uuden, 32-sivuisen kirjasen Kirja kaikille ihmisille julkaisemisesta. Tämä uusi julkaisu valmistettiin erityisesti niitä varten, jotka ovat saaneet koulutusta mutta eivät tiedä paljon Raamatusta. Puhe päättyi seuraaviin sanoihin: ”Ihmisten – – täytyy tutkia Jumalan sanaa itse. Olemme varmoja siitä, että jos he tutkivat sitä itse, he tajuavat, että tämä ainutlaatuinen kirja, Raamattu, on todellakin kirja kaikille ihmisille!”
Jäljittele ’uskomme Täydellistäjää’
Tämä toisen konventtipäivän teema kiinnitti huomion Jeesukseen Kristukseen, ’uskomme Täydellistäjään’. Meidän täytyy ’seurata tarkoin hänen askeleitaan’. (Heprealaisille 12:2; 1. Pietarin kirje 2:21.) Monille sanotaan kristikunnassa, että uskomalla Herraan Jeesukseen he pelastuvat. Mutta onko usko vain tätä? Raamattu tekee selväksi, että ”usko ilman tekoja on kuollut” (Jaakobin kirje 2:26). Niinpä sen lisäksi, että uskomme Jeesukseen, meidän on tehtävä samoja tekoja kuin hän, varsinkin saarnaamalla Jumalan valtakunnan hyvää uutista.
Aamupäivän ohjelma keskittyi evankelioimistyöhön. Meidän tulisi olla Paavalin tavoin alttiita julistamaan pelastuksen hyvää uutista (Roomalaisille 1:14–16). Jeesus saarnasi ihmisille kaikkialla. Vaikka tavanomainen talosta-taloon-palveluksemme tuottaa tulosta, yhä useammat ihmiset eivät ole kotona käydessämme heidän ovellaan (Apostolien teot 20:20). Monet ovat koulussa, työssä, ostoksilla tai matkoilla. Siksi meidän täytyy saarnata myös julkisilla paikoilla ja kaikkialla, missä ihmisiä sitten onkin.
Puhe ”Juurru totuuteen ja tule siinä vakaaksi” muistutti uusien opetuslasten suuresta määrästä: kasteella käy keskimäärin yli tuhat henkeä päivässä! On erittäin tärkeää, että nämä uudet juurtuvat totuuteen ja tulevat siinä vakaiksi (Kolossalaisille 2:6, 7). Puhuja selitti, että kirjaimelliset juuret imevät itseensä vettä ja ravinteita mutta myös kiinnittävät kasvin maahan ja tukevat sitä. Samalla tavoin uudet opetuslapset voivat tulla vakaiksi totuudessa hyvien tutkimistottumusten ja tervehenkisen seuran avulla.
Nämä neuvot olivat erityisen sopivia kastettaville. Toisena konventtipäivänä suuret joukot uusia opetuslapsia tosiaan kastettiin Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Puhe ”Usko Jumalan sanaan johtaa kasteeseen” muistutti kastettavia siitä, että upotus veteen on osuva vertauskuva heidän kuolemisestaan entiselle itsekkäälle elämäntavalleen. Nostaminen vedestä ylös edustaa sitä, että heidät tehdään eläviksi Jumalan tahdon tekemistä varten.
Puhe ”Ryhdy ankaraan taisteluun uskon puolesta” perustui Raamatussa olevaan Juudaan kirjeeseen. Meitä kehotettiin uskomme suojelemiseksi vastustamaan vahingollisia asioita, esimerkiksi moraalittomuutta, kapinallisuutta ja luopumusta. Sitten vanhemmat, varsinkin isät, saivat osakseen erityishuomiota puheessa ”Pidä huolta huonekunnastasi”. Raamattu velvoittaa huolehtimaan perheen hengellisistä, aineellisista ja tunneperäisistä tarpeista (1. Timoteukselle 5:8). Tämä vaatii aikaa, viestintää ja läheisyyttä. Jehova Jumalaa miellyttää varmasti kaikki se kova työ, jota kristityt vanhemmat tekevät kasvattaessaan lapsiaan totuudessa.
Seuraava puhesarja ”Menkäämme Jehovan huoneeseen” rakensi arvostusta kristillisiä kokouksia kohtaan. Niissä voimme levähtää tämän maailman huolista. Kokouksissa meillä on tilaisuus saada keskinäistä rohkaisua ja voimme osoittaa rakkautemme toisia uskovia kohtaan (Heprealaisille 10:24, 25). Kokoukset myös hiovat opetustaitojamme ja syventävät Jumalan tarkoitusta koskevaa ymmärrystämme (Sananlaskut 27:17). Älkäämme koskaan eristäytykö seurakunnasta, vaan muistakaamme Jeesuksen sanat: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matteus 18:20.)
Päivän päätteeksi kuultiin puhe ”Uskosi laatu koetellaan nyt”. Koettelemattomalla uskolla ei ole todistettua arvoa, eikä sen laadusta ole varmuutta. Se on kuin sekki, jota ei ole vielä lunastettu. Onko se tosiaan siihen kirjoitetun summan arvoinen? Samaten uskomme on koeteltava, jotta sen sisältö ja todellinen laatu tulisi todistetuksi (1. Pietarin kirje 1:6, 7). Puhuja sanoi: ”Toisinaan uutisvälineet ja viranomaiset esittävät pappien ja luopioiden harhaan johtamina valheellisia syytöksiä meitä vastaan ja antavat siten väärän kuvan kristillisestä uskostamme ja elämäntavastamme. – – Annammeko Saatanan sokaisemien ihmisten pelotella itseämme ja lannistaa itsemme ja saada meidät häpeämään hyvää uutista? Annammeko totuudesta esitettyjen valheiden vaikuttaa säännölliseen kokouksissa käymiseemme ja saarnaamistoimintaamme? Vai pysymmekö kestävinä ja rohkeina ja jatkammeko entistä päättäväisemmin totuuden julistamista Jehovasta ja hänen Valtakunnastaan?”
Elä uskosta
Kolmannen konventtipäivän teema perustui Paavalin sanoihin: ”On selvää, ettei lain perusteella ketään julisteta vanhurskaaksi Jumalan edessä, sillä ’vanhurskas tulee elämään uskosta’.” (Galatalaisille 3:11.) Puhesarja ”Joelin profeetalliset sanat meidän ajallemme” oli aamupäivän kohokohtia. Joelin kirjassa viitataan meidän aikaamme ja sanotaan kiireellisyyden tunnetta heijastaen: ”Voi sitä päivää, sillä Jehovan päivä on lähellä, ja se tulee niin kuin hävitys Kaikkivaltiaalta!” (Joel 1:15.) Peräänantamattomien kulkusirkkojen tapaan voidellut kristityt eivät ole antaneet minkään estää Valtakunnan julistamista tänä lopun aikana.
Joelin kirja valaa myös toivoa, kun siinä sanotaan: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pääsee turvaan.” (Joel 2:32.) Tämä merkitsee enemmän kuin vain Jehovan nimen käyttämistä. Tarvitaan vilpitöntä katumusta, ja siihen sisältyy selän kääntäminen väärinteoille (Joel 2:12, 13). Aikaa ei ole hukattavana, sillä Jehova panee pian täytäntöön tuomionsa kansakunnille, aivan niin kuin hän teki Moabille, Ammonille ja Seirin vuoristolle Juudan kuningas Josafatin päivinä (2. Aikakirja 20:1–30; Joel 3:2, 12).
Kaikki saivat rohkaisua puheesta ”Ilmaise uskoa odottamalla Jehovaa”. Nyt kun lopun aika on pitkällä, voimme muistella monien Jehovan lupausten täyttymistä, ja olemme hyvin kiinnostuneita siitä, mitä vielä tapahtuu. Jehovan kansan täytyy edelleen olla kärsivällinen ja muistaa, että kaikki, mitä Jehova on luvannut, toteutuu. (Titukselle 2:13; 2. Pietarin kirje 3:9, 10.)
Aamupäivän ohjelma päättyi näytelmään ”Pidä silmäsi yksinkertaisena”. Tämä realistinen dramatisointi kannusti meitä tutkimaan asennettamme aineellisia tavoitteita kohtaan. Elämmepä missä tahansa, niin jos haluamme elämämme olevan vailla huolia, meidän on noudatettava Jeesuksen neuvoa pitää silmämme yksinkertaisena, tarkasti kohdistettuna Jumalan valtakuntaan (Matteus 6:22).
Esitelmällä oli kiehtova teema: ”Usko ja tulevaisuutesi.” Siinä esitettiin todisteita siitä, että ihmisjohtajat eivät kykene ratkaisemaan maailman ongelmia (Jeremia 10:23). Ihmisen historia toistaa itseään, yhä suuremmassa ja vahingollisemmassa mitassa. Mitä Jehovan todistajat ajattelevat tulevaisuudesta? Uskomme, että uskollisella ihmiskunnalla on valoisa tulevaisuus Jumalan valtakunnan alaisuudessa (Matteus 5:5). Jumala tulee täyttämään lupauksensa kaikkien niiden hyväksi, jotka uskovat hänen Sanaansa. Siinä kehotetaan: ”Etsikää Jehovaa, kun hän on löydettävissä. Huutakaa häntä, kun hän osoittautuu olevan lähellä.” (Jesaja 55:6.)
Jeesus herätti hyvin tärkeän kysymyksen meidän ajastamme. Hän kysyi: ”Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän kuitenkaan uskoa maan päältä?” (Luukas 18:8.) Loppupuheessa kerrattiin konventin ohjelmaa ja osoitettiin sen tarjonneen voimakkaita todisteita sen puolesta, että uskoa Jumalan sanaan on olemassa, vaikka elämmekin uskottomassa ja maallistuneessa maailmassa.
Voimme silti kysyä jokainen itseltämme: kuulunko minä niihin, joilla on vankkumaton usko Jumalaan ja hänen Sanaansa? ”Usko Jumalan sanaan” -piirikonventin pitäisi auttaa meitä vastaamaan tuohon kysymykseen myöntävästi. Ja miten kiitollisia olemmekaan Jehovalle siitä, että hän vahvistaa uskoamme häneen ja hänen henkeytettyyn Sanaansa, Raamattuun!
[Kuvat s. 24]
Monet vapaaehtoiset työskentelivät iloisesti tuhansien konventtivieraiden hyväksi
[Kuvat s. 25]
Käytössä oli eri puolilla maailmaa suuria stadioneja
[Kuva s. 25]
Hallintoelimeen kuuluva L. A. Swingle julkaisee uuden kirjasen
[Kuva s. 26]
Monet kävivät kasteella vertauskuvaksi vihkiytymisestään Jehovalle
[Kuvat s. 27]
Konventtivieraat lauloivat iloisesti Valtakunnan lauluja. Pikkukuva näytelmästä ”Pidä silmäsi yksinkertaisena”