Onnellinen tilaisuus – Gilead-koulun 104. kurssin päättäjäiset

”TÄMÄ on onnellinen päivä, ja olemme kaikki hyvin iloisia.” Näillä sanoilla Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen Carey Barber avasi 14. maaliskuuta 1998 Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 104. kurssin päättäjäisjuhlan. 4 945-henkistä yleisöä kehotettiin alkajaisiksi laulamaan Valtakunnan laulu numero 208 nimeltä ”Riemulaulu”.

Käytännön neuvoja onnellisuuden säilyttämiseksi

Ohjelman avausjakso, viiden lyhyen, Raamattuun perustuvan puheen sarja, tarjosi käytännön neuvoja siitä, miten säilyttää päättäjäispäivästä huokunut iloinen henki.

Ensimmäisen puheen esitti kirjoitusosastolla palveleva Joseph Eames. Hän puhui aiheesta ”Jäljittele uskollisten henkeä”. Se perustui 2. Samuelin kirjan luvuissa 15 ja 17 olevaan Raamatun kertomukseen, jossa Daavidin poika Absalom tekee salaliiton isäänsä vastaan viedäkseen häneltä kapinaa lietsomalla hänen Jumalalta saadun valtakuntansa. Jotkut kuitenkin pysyivät uskollisina Jehovan voidellulle, kuningas Daavidille. Mitä uudet lähetystyöntekijät voisivat oppia tästä? ”Menittepä minne tahansa lähetystehtävässänne, edistäkää uskollisesti yhteishenkeä ja kunnioitusta teokraattista valtaa kohtaan. Auttakaa muita toimimaan samalla tavalla”, sanoi veli Eames lopuksi.

Seuraavana vuorossa oli David Sinclair, joka loi katsauksen psalmissa 15 mainittuihin kymmeneen vaatimukseen niille, jotka saavat olla vieraina ’Jehovan teltassa’. Hänen puheensa ”Pysykää vieraina lähetysteltassanne” kannusti kurssilta valmistuvia oppilaita soveltamaan tätä psalmia lähetysalueillaan, missä he olisivat vieraina. Veli Sinclair tähdensi, miten tärkeää on elää jumalisten mittapuiden mukaan kaikkina aikoina. Mitä siitä olisi tuloksena? Psalmissa 15:5 sanotaan: ”Joka näin tekee, sitä ei ikinä horjuteta.”

Hallintoelimeen kuuluva John Barr kiinnitti sen jälkeen huomiota siihen, miten virkistävästi vaikuttaa laulaminen kristillisissä kokouksissa. Mutta mikä on iloisin laulu, jota kaikkialla maapallolla nykyään lauletaan? Hyvä uutinen Jumalan messiaanisesta valtakunnasta. Mitä on tuloksena kaikesta tästä laulamisesta eli Valtakunnan saarnaamisesta? Laulun numero 208 toinen säkeistö sanoo sen ytimekkäästi: ”Todistamalla, opettamalla monia saamme luo Jehovan. Riemuitsemalla he kaikkialla laulavat kiitosta Korkeimman.” Joka päivä tosiaankin noin tuhat uutta opetuslasta menee kasteelle. Puheensa päätteeksi veli Barr kysyi: ”Eikö ole suurenmoista ajatella, veljet, että teidät lähetetään alueille tapaamaan juuri sellaisia ihmisiä, jotka vain odottavat saavansa kuulla ylistyslaulunne?”

”Kuuntele kokemuksen ääntä” oli nimeltään seuraava puhe, jonka piti kirjoitusosastolla toimiva James Mantz. Hän totesi, että jotkin asiat oppii vain omasta kokemuksesta (Heprealaisille 5:8). Sananlaskujen 22:17:ssä kannustetaan silti ’kallistamaan korvansa ja kuulemaan viisaiden sanoja’ eli niiden sanoja, joilla on kokemusta. Kurssilta valmistuvat oppilaat voivat oppia paljon niiltä, jotka ovat menneet alueelle ennen heitä. ”He tietävät, miten paikallisten kauppiaiden kanssa hierotaan kauppaa. He tietävät, mitä kaupunginosia pitää karttaa fyysisten tai moraalisten vaarojen vuoksi. He tietävät, mitkä ovat paikalliselle väestölle arkoja aiheita. Pitkäaikaiset lähetystyöntekijät tietävät, miten voit olla onnellinen ja menestyä tehtävässäsi”, sanoi veli Mantz.

Puhuessaan aiheesta ”Arvosta teokraattista aluemääräystäsi” Gilead-koulun rehtori Wallace Liverance selitti, että vaikka jotkut lähetystyöntekijät, kuten apostoli Paavali, Timoteus ja Barnabas, saivat aluemääräyksensä Jumalalta pyhän hengen tai jonkin yliluonnollisen ilmentymän välityksellä, Gileadissa valmennetut lähetystyöntekijät määrää johonkin paikkaan maailmanlaajuisella kentällä ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” (Matteus 24:45–47). Hän vertasi lähetystyöntekijöiden määräalueita asemiin, jotka Gideon määräsi miehilleen midianilaisia vastaan käytävässä taistelussa (Tuomarit 7:16–21). ”Arvostakaa teokraattista lähetysaluemääräystänne. Aivan kuten Gideonin sotilaat ’seisoivat kukin paikallaan’, ajatelkaa, että olette määräalueellanne omalla paikallanne. Uskokaa siihen, että Jehova voi käyttää teitä aivan kuten hän käytti Gideonin kolmeasataa miestä”, kehotti veli Liverance.

Ihmisläheisyys johtaa onnellisuuteen

Vartiotornissa sanottiin kerran: ”Kuinka paljon parempi ja viisaampaa onkaan – – tehdä ihmisistä tosi kiinnostuksemme kohteita ja oppia saamaan aitoa iloa jonkin tekemisestä toisten hyväksi, sen sijaan että keskittäisimme kiinnostuksemme ja elämämme tämän nykyisen järjestyksen tehdasvalmisteisten tavarain ja laitteitten ympärille, joiden jatkuvuudesta ei ole mitään varmuutta!” Gilead-koulun opettajiin kuuluva veli Mark Noumair keskusteli näillä linjoilla joidenkin oppilaiden kanssa heidän kenttäpalveluskokemuksistaan ja sanoi: ”Nimenomaan henkilökohtaisen kiinnostuksen osoittaminen toisia kohtaan tekee teistä hyviä lähetystyöntekijöitä.”

Onnellisuuden avaimia ulkomaisella kentällä

Mitkä ovat menestymisen ja onnellisuuden avaimia lähetystyössä? Veljet Charles Woody palvelusosastolta ja Harold Jackson, Latinalaisessa Amerikassa aiemmin toiminut lähetystyöntekijä ja opetuskomitean avustaja, haastattelivat eri haaratoimistokomiteoiden jäseniä, jotka olivat parhaillaan haaratoimistojen henkilökunnalle tarkoitetun koulun yhdeksännellä kurssilla. Tässä muutama neuvo heiltä:

Sambiassa palveleva Albert Musonda oli pannut merkille: ”Kun lähetystyöntekijä menee oma-aloitteisesti tervehtimään veljiä, se luo erittäin hyvää henkeä, sillä lähetystyöntekijä tulee veljille läheiseksi ja veljet lähetystyöntekijälle.”

Rolando Morales Guatemalasta ehdotti, että kun ystävälliset ihmiset tarjoavat uusille lähetystyöntekijöille juotavaa, nämä voivat vastata huomaavaisesti ja tahdikkaasti: ”Olen uusi tässä maassa. Joisin sitä mielelläni, mutta elimistöni luonnollinen vastustuskyky on erilainen kuin teidän. Jonain päivänä voin toivottavasti juoda sitä.” Mitä hyötyä tällaisesta vastauksesta on? ”Ihmiset eivät loukkaannu, ja lähetystyöntekijät ovat olleet ystävällisiä.”

Mikä voi auttaa lähetystyöntekijöitä pysymään määräalueillaan? Gileadin 79. kurssilta valmistunut veli Paul Crudass, joka on palvellut Liberiassa 12 viime vuotta, esitti seuraavan havainnon: ”Tiedän, että vanhemmat kaipaavat lapsiaan. Mutta jossain vaiheessa lähetystyöntekijä yrittää tottua maahan, ympäristöön, kulttuuriin ja ihmisiin. Hän haluaisi ehkä lähteä pois. Jos hän saa kotoa kirjeen, jossa kerrotaan, miten paljon häntä kaivataan ja miten tyhjää siellä on ilman häntä, niin hän ei ehkä muuta tarvitsekaan pakatakseen laukkunsa ja lähteäkseen kotiin. Täällä läsnä olevien sukulaisten on hyvin tärkeää muistaa tämä.”

Haastattelujen jälkeen oli vuorossa ohjelman loppupuhe, jonka piti hallintoelimeen kuuluva Theodore Jaracz. Hänen aiheenaan oli ”Pidä Valtakunta ensi sijalla elämässäsi”. Miten lähetystyöntekijät voivat pysyä keskittyneinä työhönsä antamatta huomionsa hajaantua? Hän kannusti heitä tutkimaan Raamattua henkilökohtaisesti aikataulun mukaan, jolloin heidän on helpompi pitää Valtakunnan edut ensi sijalla elämässään. Kuultiin myös ajankohtainen muistutus: ”Jotkut lähetystyöntekijät ovat laiminlyöneet henkilökohtaisen tutkimisen, kun elektroniset laitteet, sähköposti ja tietokoneet ovat vieneet kaiken heidän huomionsa. Meidän tulisi olla järkevästi tasapainoisia eri laitteiden käytössä eikä uhrata kohtuuttomasti aikaa johonkin sellaiseen, joka voisi vähitellen vallata alaa Jumalan sanan henkilökohtaiselta tutkimiselta.”

Veli Jaraczin puheen jälkeen jaettiin diplomit ja luettiin kurssilaisten kiitoskirje. Kurssin edustaja ilmaisi kaikkien tunteet seuraavasti: ”Näimme kiistattomia todisteita siitä rakkaudesta, jonka Jeesus sanoi olevan ominaista opetuslapsilleen, ja se on vakuuttanut meidät siitä, että olemmepa missä tahansa, meitä tukee lämmin, rakkaudellinen äidinkaltainen järjestö. Kun meillä on tällainen tuki, olemme valmiita lähtemään maan ääriin asti.” Se oli koskettava päätös Gilead-koulun 104. kurssin onnelliselle päättäjäispäivälle.

[Tekstiruutu s. 24]

Tilastotietoja kurssista

Edustettuina olleita maita: 9

Määrämaita: 16

Oppilaita: 48

Aviopareja: 24

Keski-ikä: 33

Keskimäärin vuosia totuudessa: 16

Keskimäärin vuosia kokoaikaisessa palveluksessa: 12

[Kuva s. 25]

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 104. kurssilta valmistuneet

Alla olevassa luettelossa rivit on numeroitu edestä alkaen ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle

1) Romero, M.; Howarth, J.; Blackburne-Kane, D.; Hohengasser, E.; West, S.; Thom, S. 2) Colon, W.; Glancy, J.; Kono, Y.; Drews, P.; Tam, S.; Kono, T. 3) Tam, D.; Zechmeister, S.; Gerdel, S.; Elwell, J.; Dunec, P.; Tibaudo, H. 4) Taylor, E.; Hildred, L.; Sanches, M.; Anderson, C.; Bucknor, T.; Hohengasser, E. 5) Howarth, D.; Ward, C.; Hinch, P.; McDonald, Y.; Sanches, T.; Thom, O. 6) Drews, T.; Tibaudo, E.; Elwell, D.; Dunec, W.; Blackburne-Kane, D.; Ward, W. 7) Anderson, M.; Zechmeister, R.; McDonald, R.; Bucknor, R.; Glancy, S.; Gerdel, G. 8) Romero, D.; Hinch, R.; Hildred, S.; Taylor, J.; Colon, A.; West, W.

[Kuva s. 26]

Veljiä jotka opettivat 104. kurssia: (vasemmalta) W. Liverance, U. Glass, K. Adams, M. Noumair