Milloin ja miten koittaa tosi oikeus?

SYYTTÖMILLÄ ihmisillä ei pitäisi olla mitään aihetta pelätä tosi oikeuden toteutumista. Kansalaisilla onkin lähes kaikkialla syytä kiitollisuuteen, jos heidän maassaan on oikeuden toteutumiseen pyrkivä oikeusjärjestelmä. Sellainen järjestelmä koostuu lukuisista eri laeista, niiden noudattamista valvovasta poliisista ja oikeutta jakavista tuomioistuimista. Tosi kristityt kunnioittavat oman maansa oikeusjärjestelmää ja noudattavat siten Raamatun neuvoa olla ”alamainen esivalloille” (Roomalaisille 13:1–7).

Eri maiden oikeusjärjestelmät ovat kuitenkin tehneet vahingollisia ja kiusallisia erehdyksiä.a Sen sijaan että syyllistä olisi rangaistu ja syytöntä suojeltu, on syyttömiä ihmisiä joskus rangaistu rikoksista, joita he eivät ole tehneet. Toiset ovat olleet vuosia vankilassa, mutta päässeetkin vapaiksi ennen kuin ovat kärsineet rangaistuksensa loppuun, koska heidän syyllisyytensä ja heidän tuomionsa perusteet on asetettu vakavasti kyseenalaisiksi. Siksi monet kysyvätkin: Tulevatko kaikki ihmiset joskus saamaan tosi oikeutta? Jos tulevat, niin milloin ja miten? Keneen voimme luottaa syyttömien suojelijana? Ja mitä toivoa on epäoikeudenmukaisuuden uhreilla?

Oikeus erehtyy

Saksassa nähtiin 1980-luvulla ”yksi sodanjälkeisen ajan sensaatiomaisimmista oikeudenkäynneistä”, jonka aikana muuan äiti sai elinkautisen vankeusrangaistuksen kahden tyttärensä murhasta. Vuosien kuluttua häntä vastaan esitettyjä todisteita arvioitiin kuitenkin uudelleen, ja hänet päästettiin vapaaksi uuteen oikeudenkäyntiin asti. Die Zeit kertoi vuonna 1995, että alkuperäinen tuomio ”voi osoittautua oikeuserehdykseksi”. Kirjoitushetkeen mennessä nainen oli ollut vankilassa yhdeksän vuotta keskellä epävarmuutta siitä, oliko hän syyllinen.

Eräänä marraskuisena iltana vuonna 1974 Birminghamin kaupungin keskusta Britanniassa vavahti, kun kaksi pommia räjähti ja surmasi 21 henkeä. Tuota tapahtumaa ”ei kukaan birminghamilainen koskaan unohda”, kirjoitti parlamentin jäsen Chris Mullen. Myöhemmin ”kuusi syytöntä miestä tuomittiin Britannian historian suurimmasta murhasta”. Sittemmin heidän tuomionsa kumottiin – mutta vasta kun miehet olivat olleet 16 vuotta kalterien takana!

Oikeudenkäyntiavustaja Ken Crispin kertoi oikeusjutusta, joka ”ruokki yleisön mielikuvitusta tavalla, jonka vertaista ei löydy Australian oikeudenkäyntihistorian aikakirjoista”. Eräs perhe oli leireilemässä lähellä Ayers Rockia, kun heidän pikkulapsensa katosi, eikä tätä koskaan löydetty. Äitiä syytettiin murhasta ja hänet julistettiin syylliseksi ja tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hänen oltuaan vangittuna yli kolme vuotta eräässä virallisessa kyselyssä kävi vuonna 1987 ilmi, että häntä vastaan esitetyt todisteet eivät riittäneet tuomioon. Hänet vapautettiin ja armahdettiin.

Yhdysvaltain eteläosissa asunut 18-vuotias nainen murhattiin vuonna 1986. Siitä syytettiin keski-ikäistä miestä, joka julistettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan. Hän oli kuusi vuotta kuolemaantuomittujen osastolla ennen kuin osoitettiin, ettei hänellä ollut mitään tekemistä rikoksen kanssa.

Ovatko nämä harvinaisia esimerkkejä oikeuserehdyksistä? David Rudovsky Pennsylvanian yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta sanoo: ”Olen ollut tällä alalla noin 25 vuotta ja nähnyt monia oikeusjuttuja. Arvelisin, että sellaisia tuomittuja, jotka todellisuudessa ovat syyttömiä . . . on ehkä 5–10 prosenttia.” Crispin esittää tukalan kysymyksen: ”Istuuko vankiselleissä alakuloisina muitakin syyttömiä?” Miten tällaiset traagiset erehdykset ovat mahdollisia?

Ihmisten oikeusjärjestelmissä ihmisten heikkouksia

”Yhdeltäkään ihmisten järjestelmältä ei voi odottaa täydellisyyttä”, korosti Britannian muutoksenhakutuomioistuin vuonna 1991. Oikeusjärjestelmä voi olla vain yhtä oikeudenmukainen ja luotettava kuin ne ihmiset, jotka sen suunnittelevat ja sitä hoitavat. Ihmiset ovat taipuvaisia erehtymään, olemaan epärehellisiä ja tuntemaan ennakkoluuloja. Siksi ei pitäisi olla yllätys, että ihmisen oikeusjärjestelmissä ilmenee täsmälleen samoja vikoja. Ajatellaanpa seuraavaa.

Saksalaisen tuomarin Rolf Benderin mukaan todistajanlausunnot ovat ratkaisevia todisteita 95 prosentissa kaikista rikosjutuista. Mutta ovatko todistajat oikeudessa aina luotettavia? Benderin mielestä eivät. Hänen arvionsa mukaan puolet oikeudessa todistavista henkilöistä puhuu totuudenvastaisesti. Samanlaisen havainnon teki Bernd Schünemann, Münchenin yliopiston rikosoikeuden professori. Die Zeit -lehden haastattelussa Schünemann vahvisti, että todistajanlausunnot ovat pääasiallinen – joskin epäluotettava – todistusmuoto. ”Sanoisin, että tyypillinen syy oikeuserehdyksiin on se, että tuomari luottaa epäluotettaviin todistajanlausuntoihin.”

Todistajat ovat erehtyviä, ja niin on poliisikin. Etenkin yleisöä kuohuttavan rikoksen jälkeen poliisi tuntee painetta pidättää joku. Sellaisissa olosuhteissa yksittäiset poliisit ovat langenneet kiusaukseen tuottaa todisteita tai pakottaa epäilty tunnustamaan. Kun Birminghamin pommi-iskuista tuomitut kuusi miestä vapautettiin, brittiläisessä The Independent -sanomalehdessä oli otsikko: ”Kuuden tuomiosta syytetään turmeltunutta poliisia”. The Times -lehden mukaan ”poliisi valehteli, vehkeili ja petti”.

Joissakin tapauksissa ennakkoluuloisuus voi saada poliisin ja yleisön epäilemään johonkin tiettyyn rotuun, uskontoon tai kansallisuuteen kuuluvaa henkilöä. U.S.News & World Report -lehdessä sanottiinkin, että rikoksen selvittäminen voi silloin rappeutua ”pikemminkin rasistiseksi kuin järkiperäiseksi kysymykseksi”.

Kun juttu menee oikeuteen, päätöksiin saattavat vaikuttaa todistajanlausuntojen lisäksi myös tieteelliset todisteet. Tällä yhä monimutkaisemmaksi käyvällä alueella tuomaria tai valamiehistöä voidaan vaatia ratkaisemaan syyllisyys tai syyttömyys ammusten ominaisuuksien tai sormenjälkien, käsialan, veriryhmien, hiusten värin, langanpätkien tai DNA-näytteiden tunnistamisen perusteella. Eräs asianajaja sanoi, että tuomioistuinten edessä on ”liuta tutkijoita kuvailemassa hämmentävän monimutkaisia menettelytapoja”.

Lisäksi Nature-lehdessä kerrotaan, etteivät kaikki tutkijat ole yhtä mieltä näiden todisteiden tulkinnasta. ”Oikeustutkijoiden välillä voi olla todellista erimielisyyttä.” Valitettavasti ”virheelliset todisteet ovat jo olleet syynä virheellisiin tuomioihin useammin kuin olisi kohtuullista”.

Asuimmepa missä tahansa, kaikki nykyiset oikeusjärjestelmät heijastavat ihmisten puutteita. Keneen siis voimme luottaa viattomien suojelijana? Voimmeko toivoa tosi oikeuden joskus koittavan? Ja mitä toivoa on oikeuserehdysten uhreilla?

”Minä, Jehova, rakastan oikeutta”

Vaikka sinä tai joku omaisesi olisi joutunut oikeuserehdyksen uhriksi, Jehova Jumala ja hänen Poikansa, Jeesus, ovat täysin selvillä siitä, mitä käyt läpi. Kaikkien aikojen hirvittävin vääryys tapahtui, kun Kristus teloitettiin kidutuspaalussa. Apostoli Pietari sanoo, että Jeesus ”ei tehnyt syntiä”. Silti väärät todistajat esittivät syytöksiä häntä vastaan ja hänet julistettiin syylliseksi ja teloitettiin. (1. Pietarin kirje 2:22; Matteus 26:3, 4, 59–62.)

Kuvittele, miltä Jehovasta on täytynyt tuntua, kun hänen Poikaansa on kohdeltu noin kaltoin! Oikeudenmukaisuus on Jehovan pääominaisuuksia. Raamatussa sanotaan: ”Kaikki hänen tiensä ovat oikeutta.” (5. Mooseksen kirja 32:4; Psalmit 33:5.)

Jehova antoi Israelille merkittävän oikeusjärjestelmän. Kun murhaa ei pystytty selvittämään, kuolema sovitettiin teurasuhrilla. Jokaista rikosta ei ollut selvitettävä väkisin, koska vaarana oli silloin tuomita syytön. Ketään ei voinut tuomita murhasta pelkästään epäsuorien tai tieteellisten todisteiden perusteella; vaadittiin vähintään kaksi silminnäkijää. (5. Mooseksen kirja 17:6; 21:1–9.) Nämä esimerkit osoittavat, että Jehovalla on korkeat normit ja että hän on kiinnostunut oikeuden jakamisesta oikein. Hän sanookin: ”Minä, Jehova, rakastan oikeutta.” (Jesaja 61:8.)

Israelin oikeusjärjestelmä oli tietenkin ihmisten käsissä, ja näillä oli samanlaisia puutteita kuin meillä. Joissakin tapauksissa lakia sovellettiin väärin. Kuningas Salomo kirjoitti: ”Jos näet vähävaraisen sortamista ja oikeuden ja vanhurskauden väkivaltaista riistämistä hallintoalueella, älä sitä asiaa hämmästy.” (Saarnaaja 5:8.)

Jehova pystyi oikaisemaan Pojalleen tehdyn vääryyden. Varmuus tästä antoi voimaa Jeesukselle, joka ”sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, – – kesti kidutuspaalun”. Samalla tavalla iloinen odote elää paratiisimaassa Messiaan hallintovallan alaisuudessa, tosi oikeuden vallitessa, voi antaa meille voimaa, niin että kestämme kuulla tämän vanhan järjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta tai jopa kokea sitä. Ei ole mitään vahinkoa tai vauriota, jota Jehova ei voisi korjata omana aikanaan. Jopa ne, jotka menettävät henkensä oikeuserehdyksen takia, voivat saada ylösnousemuksen. (Heprealaisille 12:2; Apostolien teot 24:15.)

Jos joudumme kärsimään vääryyttä, voimme olla kiitollisia siitä, että monissa oikeusjärjestelmissä on laillisia kanavia, joiden kautta voimme ehkä korjata tilanteen. Kristityt voivat käyttää näitä kanavia. He kuitenkin pitävät mielessään tämän tosiasian: Epätäydelliset oikeusjärjestelmät heijastavat yhteiskuntaa, joka on suuren uudelleenorganisoinnin tarpeessa. Sen on määrä tapahtua pian – Jumalan ohjauksessa.

Jehova poistaa kohta tämän epäoikeudenmukaisen asiainjärjestelmän ja korvaa sen uudella järjestelmällä, jossa ”vanhurskaus asuu”. Voimme luottaa ehdottomasti siihen, että Luojamme jakaa silloin oikeutta messiaanisen Kuninkaansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Tosi oikeus, josta jokainen saa nauttia, on lähellä! Tästä tulevaisuudennäkymästä saamme olla hyvin kiitollisia. (2. Pietarin kirje 3:13.)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 27]

Epätäydelliset oikeusjärjestelmät – samoin kuin turmeltunut hallinto, rappeutunut uskonto ja periaatteeton liikemaailma – heijastavat yhteiskuntaa, joka on suuren uudelleenorganisoinnin tarpeessa

[Tekstiruutu s. 28]

Lohdutusta Pyhästä Raamatusta

Marraskuussa 1952 Derek Bentley ja Christopher Craig murtautuivat varastoon Croydonissa lähellä Lontoota. Bentley oli 19-vuotias ja Craig 16-vuotias. Poliisi hälytettiin paikalle, ja Craig ampui yhden poliiseista. Hän istui yhdeksän vuotta vankilassa, kun taas Bentley hirtettiin murhaajana tammikuussa 1953.

Bentleyn sisar Iris kampanjoi 40 vuotta puhdistaakseen veljensä nimen murhasta, jota tämä ei ollut tehnyt. Kruunu esitti vuonna 1993 anteeksipyynnön tuomion johdosta ja myönsi, että Derek Bentleya ei olisi koskaan pitänyt hirttää. Iris Bentley kirjoitti tapauksesta kirjassa nimeltä Let Him Have Justice:

”Noin vuosi ennen ampumista hän tapasi erään Jehovan todistajan kadulla – –. Sisar Lane asui lähistöllä Fairview Roadilla ja kutsui Derekin luokseen kuuntelemaan Raamatun kertomuksia. – – Onneksi sisar Lanella oli nuo Raamatun kertomukset äänilevyilläkin, joita hän lainasi Derekille [koska tämä ei ollut innokas lukemaan]. – – Kotiin palattuaan hän kertoi minulle aina, mitä tuo sisar oli kertonut hänelle, esimerkiksi että me kaikki tulemme vielä takaisin kuoltuamme.”

Iris Bentley kävi katsomassa veljeään kuolemaantuomittujen osastolla ennen hänen teloitustaan. Millaisissa tunnelmissa tämä oli? ”Sisar Lanen kertomat asiat auttoivat häntä kestämään jäljellä olevat muutamat päivät.” (Kursivointi meidän.)

Jos sinä joudut kärsimään oikeuserehdyksen vuoksi, sinun olisi hyvä lukea ja mietiskellä Raamatun totuuksia. Ne voivat lohduttaa suuresti, sillä Jehova Jumala on ”hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4).

[Kuva s. 29]

Tapahtui hirvittävä vääryys, kun Kristus teloitettiin