Kaikki tosi kristityt ovat evankelistoja

”Laulakaa Jehovalle, siunatkaa hänen nimeään. Kertokaa päivästä päivään hyvää uutista häneltä saatavasta pelastuksesta.” (PSALMIT 96:2)

1. Mikä hyvä uutinen ihmisten on tarpeen kuulla, ja miten Jehovan todistajat ovat levittäneet tätä hyvää uutista esimerkillisellä tavalla?

MAAILMASSA tapahtuu suuria onnettomuuksia päivittäin, ja siksi on lohdullista tietää, että sodat, rikollisuus, nälkä ja sorto loppuvat Raamatun mukaan pian (Psalmit 46:9; 72:3, 7, 8, 12, 16). Eikö tämä olekin hyvä uutinen, joka kaikkien on tarpeen kuulla? Jehovan todistajat ovat tätä mieltä. Heidät tunnetaan kaikkialla ihmisinä, jotka saarnaavat ”hyvää uutista jostakin paremmasta” (Jesaja 52:7). Monet todistajat ovat tosin saaneet osakseen vainoa siksi, että he ovat kertoneet hyvää uutista päättäväisesti. He ajattelevat kuitenkin ihmisten parasta. Ja millaisesta innosta ja hellittämättömyydestä todistajien historia kertookaan!

2. Mikä on yksi syy Jehovan todistajien intoon?

² Jehovan todistajien nykyään osoittama into on verrattavissa ensimmäisen vuosisadan kristittyjen intoon. Eräs roomalaiskatolinen sanomalehti sanoi heistä paikkansapitävästi: ”Ensimmäiset kristityt katsoivat heti kasteensa jälkeen velvollisuudekseen levittää evankeliumia. Orjat välittivät evankeliumia edelleen suusanallisesti.” (L’Osservatore Romano.) Miksi Jehovan todistajat ovat noiden varhaiskristittyjen tavoin hyvin innokkaita? Ensinnäkin siksi, että heidän julistamansa hyvä uutinen tulee itse Jehova Jumalalta. Voisiko heidän intoonsa olla parempaa syytä? Saarnaamalla he osoittavat vastakaikua psalmistan sanoille: ”Laulakaa Jehovalle, siunatkaa hänen nimeään. Kertokaa päivästä päivään hyvää uutista häneltä saatavasta pelastuksesta.” (Psalmit 96:2.)

3. a) Mikä on toinen syy Jehovan todistajien intoon? b) Mitä sisältyy Jumalalta saatavaan ”pelastukseen”?

³ Psalmistan sanat muistuttavat meitä toisesta syystä, jonka vuoksi Jehovan todistajat ovat innokkaita. Heidän sanomansa kertoo pelastuksesta. Jotkut ihmiset tekevät työtä esimerkiksi lääketieteen saralla tai pyrkivät korjaamaan yhteiskunnallisia tai taloudellisia epäkohtia parantaakseen lähimmäistensä osaa, ja tällaiset ponnistelut ovat kiitettäviä. Mutta ihminen pystyy tekemään toisten hyväksi kovin vähän Jumalalta saatavaan ”pelastukseen” verrattuna. Jeesuksen Kristuksen välityksellä Jehova pelastaa sävyisät ihmiset synnistä, sairaudesta ja kuolemasta. Näitä siunauksia saavia odottaa ikuinen elämä! (Johannes 3:16, 36; Ilmestys 21:3, 4.) Pelastus kuuluu nykyään niihin ”ihmeellisiin tekoihin”, joista kristityt kertovat noudattaessaan kehotusta: ”Julistakaa kansakuntien keskuudessa hänen [Jumalan] kunniaansa, kaikkien kansojen keskuudessa hänen ihmeellisiä tekojaan. Sillä Jehova on suuri ja sangen ylistettävä. Hän on pelkoa herättävä yli kaikkien muiden jumalien.” (Psalmit 96:3, 4.)

Mestarin esimerkki

4–6. a) Mikä on kolmas syy Jehovan todistajien intoon? b) Miten Jeesus osoitti intoa hyvän uutisen saarnaamiseen?

⁴ Jehovan todistajien intoon on kolmaskin syy. He noudattavat Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä (1. Pietarin kirje 2:21). Tuo täydellinen mies otti koko sydämestään vastaan tehtävän kertoa ”hyvää uutista sävyisille” (Jesaja 61:1; Luukas 4:17–21). Näin hänestä tuli evankelista, hyvän uutisen kertoja. Hän matkusti pitkin ja poikin Galilean ja Juudean aluetta ja ”saarnasi valtakunnan hyvää uutista” (Matteus 4:23). Ja koska hän tiesi, että tuo hyvä uutinen herättäisi monissa vastakaikua, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” (Matteus 9:37, 38.)

⁵ Oman rukouksensa mukaisesti Jeesus valmensi toisia evankelistoiksi. Aikanaan hän lähetti apostolinsa työskentelemään omin neuvoin ja sanoi heille: ”Kun menette, saarnatkaa sanoen: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’” Olisiko heidän ollut käytännöllisempää luoda ohjelmia tuon ajan yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseksi? Tai olisiko heidän pitänyt taistella silloin vallinnutta turmelusta vastaan politiikan keinoin? Ei. Jeesus asetti sen sijaan kaikille kristityille evankelistoille normin, kun hän sanoi seuraajilleen: ”Kun menette, saarnatkaa.” (Matteus 10:5–7.)

⁶ Jeesus lähetti myöhemmin erään toisen opetuslasten ryhmän julistamaan: ”Jumalan valtakunta on tullut – – lähelle.” Kun he palasivat kertomaan evankelioimismatkansa onnistumisesta, Jeesus oli valtavan iloinen. Hän sanoi rukouksessa: ”Minä ylistän sinua julkisesti, Isä, taivaan ja maan Herra, koska olet huolellisesti kätkenyt nämä viisailta ja älykkäiltä ja olet ilmaissut ne lapsille.” (Luukas 10:1, 8, 9, 21.) Jeesuksen opetuslapset, jotka olivat aiemmin olleet työteliäitä kalastajia, maanviljelijöitä ja niin edelleen, olivat kuin lapsia kansan korkeasti koulutettuihin uskonnollisiin johtajiin verrattuina. Opetuslapset valmennettiin kuitenkin julistamaan kaikkein parasta hyvää uutista.

7. Keille Jeesuksen seuraajat saarnasivat hyvää uutista ensin, kun Jeesus oli noussut taivaaseen?

⁷ Kun Jeesus oli noussut taivaaseen, hänen seuraajansa jatkoivat pelastuksen hyvän uutisen levittämistä (Apostolien teot 2:21, 38–40). Keille he saarnasivat ensin? Menivätkö he sellaisten kansojen pariin, jotka eivät tunteneet Jumalaa? Eivät, vaan heidän kenttäalueenaan oli ensin Israel, kansa, joka oli tuntenut Jehovan yli 1500 vuoden ajan. Oliko heillä oikeus saarnata maassa, jossa Jehovaa jo palvottiin? Oli. Jeesus oli sanonut heille: ”Te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apostolien teot 1:8.) Israelin oli yhtä tarpeellista kuulla hyvä uutinen kuin minkä muun kansan tahansa.

8. Miten Jehovan todistajat jäljittelevät nykyään niitä, jotka seurasivat Jeesusta ensimmäisellä vuosisadalla?

⁸ Samoin Jehovan todistajat saarnaavat nykyään kaikkialla maailmassa. He ovat yhteistoiminnassa Johanneksen näkemän enkelin kanssa, jolla ”oli julistettavana ikuinen hyvä uutinen iloisena sanomana maan päällä asuville ja jokaiselle kansakunnalle ja heimolle ja kielelle ja kansalle” (Ilmestys 14:6). Vuonna 2001 he toimivat 235 maassa ja territoriossa, myös alueilla, joita pidetään yleensä kristittyinä. Onko Jehovan todistajien väärin saarnata paikoissa, joissa kristikunnalla on jo kirkkojaan? Jotkut ovat sitä mieltä ja saattavat jopa pitää tällaista evankelioimista ”lampaiden varastamisena”. Jehovan todistajat muistavat kuitenkin, mitä Jeesus ajatteli oman aikansa nöyristä juutalaisista. Vaikka heillä jo oli papisto, Jeesus ei epäröinyt kertoa heille hyvää uutista. Hän ”tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Matteus 9:36). Kun Jehovan todistajat tapaavat nöyriä ihmisiä, jotka eivät tiedä mitään Jehovasta ja hänen Valtakunnastaan, pitäisikö heidän pidättyä kertomasta hyvää uutista näille siksi, että jokin uskonto väittää näiden olevan omassa valtapiirissään? Jeesuksen apostolien esimerkin mukaisesti vastaamme kieltävästi. Hyvää uutista täytyy saarnata ”kaikissa kansakunnissa” poikkeuksetta (Markus 13:10).

Kaikki varhaiskristityt olivat evankelistoja

9. Ketkä osallistuivat saarnaamistyöhön ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa?

⁹ Ketkä osallistuivat saarnaamistyöhön ensimmäisellä vuosisadalla? Tosiasiat osoittavat, että kaikki kristityt olivat evankelistoja. W. S. Williams huomauttaa: ”Todisteet puhuvat yleisesti sen puolesta, että alkukirkossa kaikki kristityt – – saarnasivat evankeliumia.” Raamatussa sanotaan vuoden 33 helluntaipäivän tapahtumista: ”He kaikki [miehet ja naiset] täyttyivät pyhällä hengellä ja rupesivat puhumaan eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.” Evankelistojen joukkoon kuului miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, orjia ja vapaita. (Apostolien teot 1:14; 2:1, 4, 17, 18; Joel 2:28, 29; Galatalaisille 3:28.) Kun vaino pakotti monet kristityt pakenemaan Jerusalemista, ”ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat – – halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista” (Apostolien teot 8:4). Evankeliumia eivät levittäneet vain jotkut harvat, jotka oli nimitetty tuohon työhön, vaan kaikki ”ne, jotka olivat hajaantuneet”.

10. Mikä kaksiosainen tehtävä toteutettiin ennen juutalaisen järjestelmän tuhoa?

¹⁰ Tämä osoittautui todeksi läpi noiden varhaisvuosien. Jeesus ennusti: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14.) Nuo sanat täyttyivät ensimmäisellä vuosisadalla siten, että hyvää uutista tosiaan saarnattiin laajalti, ennen kuin Rooman armeija tuhosi juutalaisten uskonnollisen ja poliittisen järjestelmän (Kolossalaisille 1:23). Sen lisäksi kaikki Jeesuksen seuraajat noudattivat hänen käskyään: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.) Varhaiskristityt eivät vain kehottaneet sävyisiä ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja sitten jättäneet heitä oman onnensa nojaan, kuten jotkut nykyajan saarnaajat tekevät. Sen sijaan he opettivat näitä tulemaan Jeesuksen opetuslapsiksi, järjestivät heidät seurakunniksi ja valmensivat heitä, niin että he saattoivat vuorostaan saarnata hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Apostolien teot 14:21–23). Jehovan todistajat noudattavat nykyään samaa mallia.

11. Ketkä julistavat nykyään ihmiskunnalle parasta hyvää uutista?

¹¹ Monet Jehovan todistajat ovat menneet lähetystyöntekijöiksi ulkomaille sen esimerkin mukaisesti, jonka Paavali, Barnabas ja muut antoivat ensimmäisellä vuosisadalla. Heidän työstään on koitunut todellista hyötyä, sillä he eivät ole sekaantuneet politiikkaan eivätkä ole muilla tavoin poikenneet syrjään tehtävästään saarnata hyvää uutista. He ovat yksinkertaisesti totelleet Jeesuksen käskyä: ”Kun menette, saarnatkaa.” Useimmat Jehovan todistajat eivät kuitenkaan ole ulkomailla toimivia lähetystyöntekijöitä. Monet heistä hankkivat elatuksensa maallisella työllä ja toiset ovat vielä koulussa. Jotkut kasvattavat lapsia. Kaikki todistajat kertovat kuitenkin toisille hyvää uutista, jonka he ovat oppineet. Niin nuoret kuin vanhatkin, miehet ja naiset, noudattavat iloiten Raamatun kehotusta: ”Saarnaa sanaa, pysy siinä hellittämättä suotuisaan aikaan, tukalaan aikaan.” (2. Timoteukselle 4:2.) Ensimmäisellä vuosisadalla toimineiden edelläkävijöittensä tavoin he jatkavat ”herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta” (Apostolien teot 5:42). He julistavat ihmiskunnalle parasta hyvää uutista.

Käännyttäjiä vai evankelistoja?

12. Mitä on proselytismi, ja miten siihen on alettu suhtautua?

¹² Kreikan kielessä on sana pro·sēʹly·tos, joka merkitsee proselyyttiä eli ’käännynnäistä’. Tästä tulee sana ”proselytismi”, joka pohjimmiltaan merkitsee ’käännyttämistä’. Nykyään jotkut sanovat proselytismin olevan vahingollista. Eräässä Kirkkojen maailmanneuvoston julkaisemassa dokumentissa puhutaan jopa ”proselytismin synnistä”. Mistä tämä johtuu? Eräässä katolisessa lehdessä sanotaan: ”Ortodoksien valitusten katkeamattoman virran vuoksi ’proselytismiin’ on alettu yhdistää ajatus pakkokäännytyksestä.” (Catholic World Report.)

13. Mainitse joitakin esimerkkejä vahingollisesta proselytismistä.

¹³ Onko proselytismi vahingollista? Se voi olla. Jeesus sanoi, että kirjanoppineiden ja fariseusten käännytystyö oli vahingollista heidän käännynnäisilleen (Matteus 23:15). ”Pakkokäännytys” on varmasti väärin. Historioitsija Josefus kertoo, miten esimerkiksi makkabilainen Johannes Hyrkanos alisti idumealaiset ja ”salli heidän jäädä omaan maahansa sillä ehdolla, että he ympärileikkauttaisivat itsensä ja suostuisivat noudattamaan juutalaisten lakeja”. Jos idumealaiset halusivat elää juutalaisten hallinnon alaisuudessa, heidän piti harjoittaa juutalaista uskontoa. Historioitsijat kertovat, että Kaarle Suuri sai 700-luvulla voiton Pohjois-Euroopan pakanallisista sakseista ja pakotti heidät julmasti kääntymään.a Mutta miten aitoja olivat saksien ja idumealaisten kääntymykset? Miten vilpittömästi esimerkiksi idumealainen kuningas Herodes, joka yritti tapattaa Jeesus-lapsen, oli kiintynyt Jumalan henkeyttämään Mooseksen lakiin? (Matteus 2:1–18.)

14. Miten jotkut kristikunnan lähetystyöntekijät painostavat ihmisiä kääntymään?

¹⁴ Käännytetäänkö ihmisiä väkisin nykyään? Jossain mielessä näin joskus tapahtuu. Joidenkuiden kristikunnan lähetyssaarnaajien kerrotaan tarjoavan mahdollisille käännynnäisille apurahoja opiskeluun ulkomailla. Tai he voivat vaatia nälkään nääntymäisillään olevaa pakolaista kuuntelemaan saarnan, ennen kuin hän saa ruoka-annoksen. Erään ortodoksien piispainkokouksen vuonna 1992 antaman julkilausuman mukaan ”proselytismissä käytetään joskus aineellisia houkutuksia ja joskus jonkinlaista väkivaltaa”.

15. Harjoittavatko Jehovan todistajat proselytismiä tuon sanan nykyisessä merkityksessä? Selitä.

¹⁵ On väärin painostaa ihmisiä muuttamaan uskontonsa. Jehovan todistajat eivät totisesti menettele niin.b He eivät siis harjoita proselytismiä tuon sanan nykyisessä merkityksessä. Sen sijaan he ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavoin saarnaavat hyvää uutista kaikille. Niitä, jotka osoittavat vastakaikua, kehotetaan hankkimaan lisää tietoa raamatuntutkistelun välityksellä. Nämä kiinnostuneet oppivat kehittämään vankan, Raamatun täsmälliseen tuntemukseen perustuvan uskon Jumalaan ja hänen tarkoituksiinsa. Se johtaa siihen, että he huutavat avukseen Jumalan nimeä Jehova voidakseen pelastua (Roomalaisille 10:13, 14, 17). He päättävät itse, ottavatko he hyvän uutisen vastaan vai eivät. Heitä ei painosteta. Jos heidän kääntymisensä tapahtuisi pakosta, sillä ei olisi merkitystä. Jotta palvonta olisi otollista Jumalalle, sen täytyy tulla sydämestä (5. Mooseksen kirja 6:4, 5; 10:12).

Evankelioimista nykyään

16. Miten Jehovan todistajien evankelioimistyö on lisääntynyt nykyään?

¹⁶ Jehovan todistajat ovat nykyään saarnanneet Valtakunnan hyvää uutista Matteuksen 24:14:n suuremmassa täyttymyksessä. Vartiotorni-lehti on ollut tärkeä väline heidän evankelioimistyössään.c Vuonna 1879, kun ensimmäiset Vartiotornin numerot julkaistiin, sen levikki oli noin 6000 kappaletta yhdellä kielellä. Vuonna 2001, yli 122 vuotta myöhemmin, sen levikki oli noussut 23042000 kappaleeseen 141 kielellä. Vastaavasti on lisääntynyt myös Jehovan todistajien evankelioimistoiminta. Kun 1800-luvulla käytettiin evankelioimiseen vuosittain vain muutamia tuhansia tunteja, niin vuonna 2001 saarnaamistyöhön omistettiin 1169082225 tuntia. Ajattelehan, että samana vuonna joka kuukausi johdettiin keskimäärin 4921702:ta ilmaista raamatuntutkistelua. Miten paljon tehtiinkään erinomaista työtä! Ja sitä oli tekemässä 6117666 aktiivista Valtakunnan saarnaajaa.

17. a) Millaisia vääriä jumalia palvotaan nykyään? b) Mitä jokaisen kielestään, kansallisuudestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta täytyy saada tietää?

¹⁷ Psalmista sanoo: ”Kaikki kansojen jumalat ovat arvottomia jumalia, mutta Jehova on tehnyt taivaat.” (Psalmit 96:5.) Nykyajan maallistuneessa yhteiskunnassa kansallismielisyys, kansalliset vertauskuvat, huomattavat ihmiset, tavarat ja jopa rikkaus on asetettu palvonnan kohteiksi (Matteus 6:24; Efesolaisille 5:5; Kolossalaisille 3:5). Mohandas Gandhi sanoi kerran: ”Olen vakaasti sitä mieltä, että – – Eurooppa on nykyään kristillinen vain nimellisesti. Todellisuudessa se palvoo mammonaa [rikkauksia].” Hyvä uutinen on kerrottava kaikkialla. Jokaisen täytyy kielestään, kansallisuudestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta saada tietää Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan. Osoittaisivatpa kaikki vastakaikua psalmistan sanoille: ”Antakaa Jehovalle kunnia ja voima. Antakaa Jehovalle hänen nimelleen kuuluva kunnia.” (Psalmit 96:7, 8.) Jehovan todistajat auttavat toisia saamaan tietoa Jehovasta, jotta he voisivat antaa hänelle asianmukaisesti kunnian. Ja vastaanottavaiset ihmiset hyötyvät siitä suuresti. Mitä hyötyä he saavat? Sitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

• Miksi Jehovan todistajat ovat innokkaita evankelistoja?

• Miksi Jehovan todistajat saarnaavat sielläkin, mihin kristikunta on perustanut kirkkoja?

• Miksi Jehovan todistajat eivät sanan nykyisessä merkityksessä käännytä ihmisiä?

• Miten Jehovan todistajien evankelioimistyö on laajentunut nykyään?

[Kuva s. 9]

Jeesus oli innokas evankelista, ja hän valmensi toisia tekemään samaa työtä

[Kuva s. 10]

Ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa kaikki osallistuivat evankelioimiseen

[Kuva s. 11]

On väärin pakottaa ihmisiä muuttamaan uskontonsa