He etsivät kapeaa tietä

LÄHES 550 vuotta sitten eräät kristityiksi tunnustautuvat ihmiset Prahassa, Chelčicessä, Vilémovissa, Klatovyssa ja joissakin muissa kaupungeissa nykyisen Tšekin tasavallan alueella jättivät kotipaikkansa ja muuttivat Kunwaldin kylän lähellä sijaitsevaan laaksoon Koillis-Böömiin. Siellä he rakensivat itselleen mökit, viljelivät maata, lukivat Raamattua ja antoivat itselleen nimen Veljien yhteys, latinaksi unitas fratrum.

Muuttajat olivat taustaltaan erilaisia – heidän joukossaan oli talonpoikia, aatelisia, opiskelijoita, rikkaita ja köyhiä, miehiä ja naisia, leskiä ja orpoja – mutta heitä yhdisti sama harras halu. ”Käännyimme itse Jumalan puoleen rukouksessa”, he kirjoittivat, ”ja anoimme häntä paljastamaan meille armollisen tahtonsa kaikessa. Halusimme vaeltaa hänen teitään.” Veljeskunta, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä böömiläiset veljet, etsi tosiaan ’elämään vievää kapeaa tietä’ (Matteus 7:13, 14). Mitä Raamatun totuuksia he löysivät? Miten heidän uskonkäsityksensä erosivat sen ajan yleisesti hyväksytyistä käsityksistä, ja mitä voimme oppia heistä?

Ei väkivaltaa eikä kompromisseja

Veljeskunnan syntyyn vaikuttivat useat uskonnolliset liikkeet 1400-luvun puolivälissä. Yksi tällainen ryhmä olivat valdolaiset, joita oli ollut 1100-luvulta lähtien. He olivat alun perin irrottautuneet roomalaiskatolilaisuudesta, Keski-Euroopan valtionuskonnosta, mutta myöhemmin he omaksuivat uudelleen sen oppeja. Toinen ryhmä olivat hussilaiset, Jan Husin seuraajat. He edustivat tšekkien enemmistön uskontoa mutta olivat kaikkea muuta kuin yhtenäisiä. Yksi siipi kävi yhteiskunnallista taistelua, toinen taas käytti uskontoa poliittisena aseena. Veljeskuntaan vaikuttivat myös kiliastit sekä paikalliset ja ulkomaalaiset raamatunoppineet.

Tšekkiläinen raamatunoppinut ja uskonpuhdistaja Petr Chelčický (n. 1390–1460) oli perehtynyt valdolaisten ja hussilaisten oppeihin. Hän hylkäsi hussilaiset näiden otettua käyttöön voimakeinot, ja valdolaisista hän etääntyi näiden tekemien kompromissien takia. Hän piti sodankäyntiä epäkristillisenä. Hänen mielestään kristityn tuli noudattaa ”Kristuksen lakia” kaikessa seurauksista riippumatta. (Galatalaisille 6:2; Matteus 22:37–39.) Vuonna 1440 hän esitti näkemyksensä kirjassaan Sít Víry (Uskon verkko).

Chelčickýn opetukset tekivät samaan aikaan eläneeseen nuoreen Yrjö Prahalaiseen niin suuren vaikutuksen, että hän lähti hussilaisten riveistä. Vuonna 1458 hän sai eräät eri puolilla maata asuvat pienet ryhmät entisiä hussilaisia jättämään kotipaikkansa. He olivat niiden joukossa, jotka seurasivat Yrjöä Kunwaldin kylään, jonne he perustivat uuden uskonnollisen yhdyskunnan. Myöhemmin heihin liittyi tšekkiläisiä ja saksalaisia valdolaisia.

Ikkuna menneisyyteen

Vuosina 1464–67 tämä nuori mutta kasvava ryhmä piti useita synodeja Kunwaldin alueella ja hyväksyi joukon päätöksiä, jotka määrittelivät tuon uuden uskonnollisen liikkeen linjat. Kaikki päätökset kirjoitettiin huolellisesti muistiin ja koottiin kirjasarjaksi, joka nykyään tunnetaan nimellä Acta unitatis fratrum (Veljien yhteyden teot). Se tarjoaa menneisyyteen avautuvan ikkunan, jonka välityksellä saa elävän kuvan veljeskunnan uskonkäsityksistä. Kirjoissa on kirjeitä, puheita ja jopa katkelmia sen piirissä käydyistä väittelyistä.

Veljeskunnan uskonkäsityksiä kuvaillaan Actassa seuraavasti: ”Olemme päättäneet, että toimintamme perustuu yksinomaan sananluentaan sekä Herramme ja pyhien apostolien esimerkkeihin hiljaisuudessa, nöyryydessä ja pitkämielisyydessä, niin että rakastamme vihollisiamme, teemme ja toivomme heille hyvää ja rukoilemme heidän puolestaan.” Kirjoituksista käy ilmi myös se, että alun perin veljeskunnan jäsenet saarnasivat toisillekin. He matkustivat pareittain, ja naiset menestyivät paikallisessa lähetystyössä. He kieltäytyivät poliittisista viroista, eivät vannoneet valoja, eivät osallistuneet sotilaalliseen toimintaan eivätkä tarttuneet aseisiin.

Ykseydestä erimielisyyksiin

Muutaman vuosikymmenen kuluttua veljeskunta ei kuitenkaan enää onnistunut elämään nimensä hengessä yksimielisesti. Jäsenten kesken syntyi erimielisyyksiä siitä, kuinka kirjaimellisesti uskonkäsityksiä tuli noudattaa, ja rivit hajaantuivat. Vuonna 1494 liike jakautui kahtia suureen ja pieneen puolueeseen. Suuri puolue vesitti alkuperäisiä näkemyksiä, pieni puolue taas saarnasi, että veljien tuli pitää lujasti kiinni kannastaan politiikan ja maailman suhteen. (Ks. tekstiruutua ”Suuren puolueen myöhempiä vaiheita”.)

Eräs pienen puolueen jäsen esimerkiksi kirjoitti: ”Kahta tietä kulkevilla ihmisillä ei ole takeita siitä, että he pysyvät Jumalan yhteydessä, sillä he ovat valmiita uhrautumaan ja alistumaan hänen tahtoonsa vain harvoin ja vähäisissä asioissa, kun taas suurissa kysymyksissä he kulkevat omaa tietään. – – Me haluamme hartaasti lukeutua niihin, joilla on järkkymätön mieli ja puhdas omatunto – jotka päivittäin seuraavat Herraa Kristusta kapealla tiellä kantaen ristiään.”

Pieni puolue piti pyhää henkeä Jumalan vaikuttavana voimana, hänen ”sormenaan”. He ymmärsivät Jeesuksen lunnaat siten, että täydellinen ihminen Jeesus maksoi ihmiselämällään sen, minkä synnintekijä Aadam menetti. He eivät palvoneet Mariaa, Jeesuksen äitiä. He tunnustivat varhaisen opin, jonka mukaan kaikki uskovat ovat pappeja eikä näiden tarvitse antaa selibaattilupausta. Kaikkia seurakunnan jäseniä kannustettiin saarnaamaan julkisesti, ja katumattomat synnintekijät erotettiin. Jäsenet pysyivät täysin erossa sotilaallisesta ja poliittisesta toiminnasta. (Ks. tekstiruutua ”Pienen puolueen uskonkäsityksiä”.) He pitivät kiinni Actan päätöksistä ja katsoivat sen perusteella olevansa alkuperäisen veljeskunnan todellisia manttelinperijöitä.

Suorasukaisia ja vainottuja

Pieni puolue arvosteli suorasukaisesti suurta puoluetta ja muita uskontokuntia. ”Te opetatte kastamaan pikkulapsia, joilla ei ole omaa uskoa”, he kirjoittivat, ”ja näin te seuraatte piispa Dionysiosta, joka epäviisaiden ihmisten yllyttämänä korosti lapsikastetta – –. Samoin toimivat lähes kaikki opettajat ja teologit – Luther, Melanchton, Bucer, Korvín, Jiles̆, Bullinger, – – suuri puolue. Kaikki kallistuvat samaan suuntaan.”

Pieni puolue joutui tietysti vainon kohteeksi. Vuonna 1524 sen johtajiin kuulunut Jan Kalenec ruoskittiin ja korvennettiin tulessa. Myöhemmin kolme muuta jäsentä poltettiin roviolla. Puolue näyttää hävinneen vuoden 1550 paikkeilla viimeisen johtajansa kuoleman jälkeen.

Tästä huolimatta pieni puolue jätti jälkensä keskiajan Euroopan uskonnolliseen elämään. ”Tosi tieto” ei vielä tuolloin ollut tullut runsaaksi, ja siksi he eivät tietenkään pystyneet hälventämään pitkään jatkunutta hengellistä pimeyttä (Daniel 12:4). Silti heidän harras halunsa etsiä kapeaa tietä ja kulkea sitä vastustuksesta huolimatta on jotain sellaista, mitä nykypäivän kristittyjen on syytä panna merkille.

[Huomioteksti s. 13]

Veljeskunta painoi tiettävästi 50 niistä 60 böömiläisestä kirjasta, jotka painettiin vuosina 1500–1510

[Tekstiruutu s. 11]

Suuren puolueen myöhempiä vaiheita

Mitä tapahtui suurelle puolueelle? Sen jälkeen kun pieni puolue katosi näyttämöltä, suuri puolue jatkoi uskonnollista toimintaansa böömiläisten veljien nimellä. Ajan myötä alkuperäisiä uskonkäsityksiä muutettiin. 1500-luvun lopulla liike yhdistyi paikallisiin utrakvisteihina, jotka olivat pohjimmiltaan luterilaisia. Veljeskunta jatkoi kuitenkin aktiivisesti Raamatun ja muiden uskonnollisten kirjojen kääntämistä ja julkaisemista. Mainitsemisen arvoinen yksityiskohta on se, että sen varhaisten julkaisujen nimiösivulla oli Tetragrammi, Jumalan nimen neljä heprealaista kirjainta.

Vuonna 1620 Böömin kuningaskunta pakotettiin takaisin roomalaiskatolisen kirkon vallan alle. Silloin monet suuren puolueen veljet lähtivät maasta ja jatkoivat toimintaansa ulkomailla. Ryhmä tuli myöhemmin tunnetuksi herrnhutilaisina, joita on vielä nykyäänkin.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 12]

Pienen puolueen uskonkäsityksiä

Seuraavat lainaukset 1400- ja 1500-luvulla kirjoitetusta Acta unitatis fratrumista osoittavat, millaisia uskonkäsityksiä pienellä puolueella oli. Teksti, joka on sen johtajien laatima, on suunnattu ensisijaisesti suurelle puolueelle.

Kolminaisuus: ”Jos silmäilette koko Raamatun läpi, siitä ei löydy perustetta sille, että Jumala olisi jakautunut jonkinlaiseksi kolminaisuudeksi, kolmeksi persoonaksi, joilla on nimi, kuten ihmiset ovat omasta päästään keksineet.”

Pyhä henki: ”Pyhä henki on Jumalan sormi ja Jumalan lahja eli lohduttaja, Jumalan voima, jota Isä antaa uskoville Kristuksen ansioiden perusteella. Emme löydä Raamatusta perustetta sille, että pyhää henkeä pitäisi kutsua Jumalaksi tai Persoonaksi, eikä tämä ole myöskään apostolien opetuksen mukaista.”

Papisto: ”Teille on perusteettomasti annettu arvonimi ’pappi’; ilman tonsuuria ja voitelua teillä ei ole mitään, mikä erottaisi teidät kaikkein tavallisimmasta maallikosta. Pyhä Pietari kehottaa kaikkia kristittyjä olemaan pappeja sanoessaan: Te olette pyhä papisto, joka uhraa hengellisiä uhreja. (1. Pietarin kirje 2.)”

Kaste: ”Herra Kristus käski apostoleitaan: Menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille, niille jotka uskovat. (Markus, luku 16.) Ja vasta tämän käskyn jälkeen sanotaan: jotka kastetaan, ne pelastuvat. Mutta te opetatte kastamaan pikkulapsia, joilla ei ole omaa uskoa.”

Puolueettomuus: ”Sitä mitä varhaiset veljenne pitivät pahana ja epäpuhtaana – armeijaan liittymistä ja tappamista tai teillä kulkemista ase mukana – te pidätte hyvänä – –. Siksi vaikuttaa siltä, että te ja muut opettajat näette vain toisella silmällänne profeetalliset sanat, jotka tähdentävät: Hän mursi jousen voiman, kilvet ja miekan ja taistelun. (Psalmi 75 [psalmi 76 suomalaisissa Raamatuissa].) Ja myös: Ei missään minun pyhällä vuorellani aiheuteta vahinkoa eikä tuhoa, sillä Herran maa tulee olemaan täynnä Jumalan tuntemusta, ja niin edelleen. (Jesaja, luku 11.)”

Saarnaaminen: ”Tiedämme hyvin, että naiset ovat alun perin saattaneet ihmisiä katumukseen enemmän kuin kaikki papit ja piispa yhdessä. Ja nyt papit ovat asettuneet taloihinsa ja pappiloihinsa. Miten suuri virhe! Menkää koko maailmaan. Saarnatkaa – – kaikille luoduille.”

[Kartat s. 10]

(Ks. painettu julkaisu)

SAKSA

PUOLA

TŠEKIN TASAVALTA

BÖÖMI

Elbe

PRAHA

Moldau

Klatovy

Chelčice

Kunwald

Vilémov

MÄÄRI

Tonava

[Kuvat s. 10, 11]

Vasemmalla: Petr Chelčický; alla: sivu ”Uskon verkosta”

[Kuva s. 11]

Yrjö Prahalainen

[Kuvien lähdemerkintä s. 13]

Kaikki kuvat: S laskavým svolením knihovny Národního muzea v Praze, Česko