”Puolalaisveljet” – miksi heitä vainottiin?

Vuonna 1638 Puolan parlamentti aiheutti kovan iskun eräälle pienelle uskonnolliselle ryhmälle, joka tunnettiin nimellä puolalaisveljet. Sille kuuluva kirkko ja kirjapaino tuhottiin. Rakówin yliopisto suljettiin ja siellä opettaneet professorit karkotettiin maanpakoon.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin parlamentti meni askelta pitemmälle. Se määräsi kaikki ryhmän jäsenet, joita oli mahdollisesti 10000 tai enemmän, lähtemään maasta. Miten tilanne muuttui niin kriittiseksi maassa, jota pidettiin tuolloin yhtenä Euroopan suvaitsevimmista? Mitä sellaista puolalaisveljet olivat tehneet, minkä perusteella he ansaitsisivat näin ankaran kohtelun?

KAIKKI alkoi siitä, kun Puolan kalvinistinen kirkko ajautui vakaviin sisäisiin ristiriitoihin. Pääasiallinen kiistanaihe oli kolminaisuusoppi. Kirkon edistyksellisen suunnan johtajat hylkäsivät sen, koska he pitivät sitä epäraamatullisena. Tämä suututti kirkon johdon ja johti siihen, että edistyksellinen siipi irtaantui kirkosta.

Kalvinistit sanoivat tähän uuteen ryhmään kuuluvia toisinajattelijoita areiolaisiksi,a mutta nämä itse kutsuivat itseään mieluummin kristityiksi tai puolalaisveljiksi. Heitä nimitetään myös sociniolaisiksi Servetiltä vaikutteita saaneen italialaisen Lelio Sozzinin (Laelius Socinuksen) mukaan, jonka veljenpoika Fausto Sozzini (Faustus Socinus)

asettui asumaan Puolaan ja nousi liikkeessä huomattavaan asemaan.

Noihin aikoihin puolalainen aatelismies Jan Sienieński halusi tarjota uudelle kirkolle ”hiljaisen, syrjäisen paikan”, jossa se voisi kasvaa. Käyttäen Puolan kuninkaan myöntämää erioikeutta hän perusti Rakówin kaupungin, josta tuli myöhemmin Puolan sociniolaisuuden keskus. Sienieński antoi Rakówin asukkaille lukuisia oikeuksia, muun muassa uskonnonvapauden.

Uusi kaupunki veti puoleensa käsityöläisiä, lääkäreitä, apteekkareita, kaupunkilaisia ja kaikenlaisia säätyläisiä. Lisäksi sinne kerääntyi saarnamiehiä Liettuasta, Transilvaniasta, Ranskasta ja jopa Englannista. Kaikilla uusilla tulokkailla ei kuitenkaan ollut samanlaisia uskonkäsityksiä kuin sociniolaisilla, minkä vuoksi Rakówissa käytiin kolmen seuraavan vuoden ajan, vuosina 1569–72, loputtomia teologisia väittelyjä. Mitä siitä seurasi?

Jakautunut talo

Sociniolaisuuskin jakautui kahteen leiriin, radikaaleihin ja maltillisiin. Erimielisyyksistä huolimatta sociniolaisilla oli myös heille tunnusomaisia yhteisiä uskonkäsityksiä. He hylkäsivät kolminaisuuden; he torjuivat lapsikasteen; he eivät yleensä kantaneet asetta eivätkä useinkaan toimineet julkisissa viroissa.b He eivät myöskään uskoneet, että helvetti olisi kidutuspaikka. Kaikessa tässä he toimivat vastoin yleisiä uskonnollisia perinteitä.

Sekä kalvinilaiset että katoliset papit lietsoivat ankaraa vainoa sociniolaisia vastaan, mutta näiden saarnaajat opettivat ajatuksiaan käyttäen hyväkseen uskonnollisen suvaitsevaisuuden ilmapiiriä, jota Puolan kuninkaista muun muassa Sigismund II August ja Stefan Báthory edistivät.

Budnyn uraauurtava työ

Laajalti käytössä ollut kalvinilainen raamatunkäännös ei vastannut monien lukijoiden tarpeita. Sitä ei ollut käännetty alkukielistä vaan latinalaisesta Vulgatasta ja eräästä senaikaisesta ranskalaisesta käännöksestä. ”Uskollisuus ja ajatuksen täsmällisyys katosivat kaunopuheista tyyliä tavoiteltaessa”, sanotaan yhdessä asiaa käsittelevässä teoksessa. Tekstiin oli pujahtanut paljon virheitä. Siksi tunnettu oppinut nimeltä Szymon Budny kutsuttiin korjaamaan käännöstä. Hän tuli siihen tulokseen, että olisi helpompaa tehdä kokonaan uusi käännös kuin korjata vanhaa. Hän ryhtyi työhön suunnilleen vuonna 1567.

Kääntäessään Budny eritteli perusteellisesti jokaista sanaa ja sen eri muunnelmia tavalla, jollaista ei Puolassa ollut aiemmin nähty. Kun heprealaisen tekstin kääntäminen aiheutti vaikeuksia, hän merkitsi sanatarkan käännöksen reunahuomautuksiin. Hän pyrki käyttämään oman aikansa yksinkertaista, tavallista kieltä ja muodosti tarvittaessa uusia sanoja. Hänen tavoitteenaan oli tarjota lukijalle uskollinen ja tarkka raamatunkäännös.

Budnyn tekemä koko Raamatun käännös julkaistiin vuonna 1572. Sen julkaisijat olivat kuitenkin muuttaneet kreikkalaisten kirjoitusten käännöstä. Budny ei antanut periksi, vaan ryhtyi työstämään korjattua laitosta, joka valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Budnyn loistava kreikkalaisten kirjoitusten käännös oli ylivertainen aiempiin puolalaisiin käännöksiin verrattuna. Hän myös palautti moniin kohtiin Jumalan nimen Jehova.

Liikkeen keskuspaikasta Rakówista kasvoi 1500-luvun loppupuolen ja 1630-luvun välisenä aikana uskonnollisen ja henkisen elämän keskus. Puolalaisveljien johtohahmot ja kirjoittajat julkaisivat siellä traktaattinsa ja teoksensa.

He kannattivat koulutusta

Puolalaisveljien julkaisutoiminta alkoi voimistua vuoden 1600 tienoilla, kun Rakówiin perustettiin kirjapaino. Siinä pystyttiin painamaan sekä pieniä tutkielmia että suuria kirjoja useilla kielillä. Kohta se veti vertoja Euroopan parhaille kirjapainoille. Tuossa painossa uskotaan painetun 40 seuraavan vuoden aikana peräti 200 julkaisua. Lähistöllä sijaitseva paperitehdas, jonka puolalaisveljet omistivat, toimitti kirjallisuutta varten laadukasta paperia.

Puolalaisveljet tajusivat pian, että heidän oli tarpeen kouluttaa uskonveljiään samoin kuin muitakin. Tätä tarkoitusta varten perustettiin Rakówin yliopisto vuonna 1602. Siellä opiskeli paitsi puolalaisveljien myös katolilaisten ja protestanttien poikia. Vaikka se olikin teologinen oppilaitos, siellä ei opetettu ainoastaan uskontoa. Opetusohjelmaan kuului myös vieraita kieliä, etiikka, taloustiede, historia, laki, logiikka, luonnontieteitä, matematiikka, lääketiede ja liikunta. Yliopistolla oli suuri kirjasto, joka paikallisen kirjapainon ansiosta kasvoi jatkuvasti.

1600-luvun alussa näytti siltä, että puolalaisveljet menestyisivät edelleen. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Kirkko ja valtio vastustavat

Puolan tiedeakatemian jäsen Zbigniew Ogonowski selittää: ”Areiolaisten asema alkoi heiketä Puolassa nopeasti 1630-luvun lopussa.” Syynä oli katolisen papiston entistä uskaliaampi toiminta. Papit käyttivät kaikkia mahdollisia keinoja, myös panettelua ja herjausta, häpäistäkseen puolalaisveljet. Hyökkäyksen teki helpommaksi Puolan poliittisessa ilmapiirissä tapahtunut muutos. Puolan uusi kuningas Sigismund III Vaasa oli puolalaisveljien vihollinen. Myös hänen seuraajansa, etenkin Juhana II Kasimir Vaasa, tukivat katolisen kirkon ponnistuksia puolalaisveljien hävittämiseksi.

Tilanne kärjistyi, kun joidenkin rakówilaisten opiskelijoiden väitettiin syyllistyneen ristin tarkoitukselliseen häpäisemiseen. Tätä tapausta käytettiin tekosyynä, jonka varjolla puolalaisveljien keskus tuhottiin. Rakówin omistajaa syytettiin säätytuomioistuimen

edessä ’pahuuden levittämisestä’ Rakówin yliopiston ja kirjapainon avulla. Puolalaisveljiä syytettiin kumouksellisesta toiminnasta sekä orgioiden ja moraalittoman elämän viettämisestä. Parlamentti päätti, että Rakówin yliopisto suljettaisiin ja että puolalaisveljille kuuluva kirjapaino ja kirkko tuhottaisiin. Uskovat määrättiin lähtemään kaupungista. Yliopiston professorit karkotettiin maasta kuolemanrangaistuksen uhalla. Jotkut puolalaisveljet siirtyivät turvallisemmille alueille, kuten Sleesiaan ja Slovakiaan.

Vuonna 1658 parlamentti sääti, että puolalaisveljien tuli myydä omaisuutensa ja muuttaa ulkomaille kolmen vuoden kuluessa. Myöhemmin aika lyhennettiin kahdeksi vuodeksi. Jokainen, joka sen jälkeen pitäisi kiinni heidän uskonkäsityksistään, teloitettaisiin.

Jotkut sociniolaiset asettuivat Hollantiin, missä he jatkoivat painotoimintaansa. Transilvaniassa toimi seurakunta aina 1700-luvun alkuun saakka. Jopa kolmesti viikossa pitämissään kokouksissa he lauloivat psalmeja, kuuntelivat saarnoja ja lukivat katekismusta, jossa selitettiin heidän opetuksiaan. Jotta seurakunta olisi pysynyt puhtaana, uskonveljiä ojennettiin, varoitettiin ja tarpeen vaatiessa erotettiin.

Puolalaisveljet tutkivat Jumalan sanaa. He havaitsivat joitakin arvokkaita totuuksia ja kertoivat niistä empimättä muille. Lopulta he kuitenkin hajaantuivat ympäri Eurooppaa, jolloin yhtenäisyyden säilyttäminen kävi yhä vaikeammaksi. Aikanaan puolalaisveljet hävisivät olemassaolosta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Sociniolaiselle saarnaajalle kuulunut talo

[Kuvat s. 23]

Yllä: Raków nykyään; oikealla on luostari, joka perustettiin vuonna 1650 kaikkien ”areiolaisuuden” jälkien hävittämiseksi. Alla: tähän paikkaan katoliset papit pystyttivät ristin saadakseen aikaan konfliktin puolalaisveljien kanssa

[Kuvan lähdemerkintä s. 21]

Szymon Budnyn Biblia nieświeskan (1572) nimilehti