Complutensis-polyglottiraamattu – historiallinen kääntämisen apuväline

VUODEN 1455 tienoilla tapahtui vallankumous Raamattujen julkaisemisen alalla. Johannes Gutenberg valmisti painokoneella ensimmäisen Raamatun, jonka painamisessa käytettiin irtokirjakkeita. Vihdoin Raamattu ei enää ollut sidoksissa harvoihin käsin kirjoitettuihin jäljennöksiin. Raamattuja voitaisiin vastedes tuottaa suuria määriä ja suhteellisen pienin kustannuksin. Ennen pitkää Raamatusta tulisi maailman levinnein kirja.

Gutenbergin Raamattu oli latinankielinen. Eurooppalaiset oppineet tajusivat kuitenkin pian tarvitsevansa luotettavia alkukielisiä, heprealaisia ja kreikkalaisia, Raamatun tekstejä. Katolinen kirkko piti latinalaista Vulgataa ainoana hyväksyttävänä raamatunkäännöksenä, mutta asiassa oli kaksi merkittävää epäkohtaa. Useimmat ihmiset eivät ymmärtäneet 1500-luvulla latinaa, ja lisäksi Vulgataan oli yli tuhannen vuoden aikana kertynyt melkoinen määrä jäljentäjien virheitä.

Sekä kääntäjät että tutkijat tarvitsivat alkukielistä Raamattua sekä parannettua latinalaista käännöstä. Vuonna 1502 kardinaali Jiménez de Cisneros, Espanjan kuningattaren Isabella I:n poliittinen ja hengellinen neuvonantaja, päätti täyttää tuon tarpeen yhdellä teoksella. Tämä historiallinen kääntämisen apuväline tuli tunnetuksi nimellä Biblia complutensis. Cisneros halusi tuottaa polyglottiraamatun eli monikielisen raamattulaitoksen, jossa olisi paras mahdollinen teksti hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi sekä joitakin osuuksia arameaksi. Kirjapainotaito oli vielä lapsenkengissä, joten tällainen saavutus olisi virstanpylväs myös painamisen historiassa.

Cisneros aloitti tämän suunnattoman työn ostamalla hyvin vanhoja heprealaisia käsikirjoituksia, joita oli Espanjassa paljon. Hän keräsi myös erilaisia kreikkalaisia ja latinalaisia käsikirjoituksia. Nämä toimisivat polyglottiraamatun tekstin pohjana. Varsinaisen kokoamistyön Cisneros uskoi oppineiden ryhmälle, jonka hän muodosti Espanjaan vastikään perustettuun Alcalá de Henaresin yliopistoon. Mukaan pyydettiin myös tunnettua kielitieteilijää Erasmus Rotterdamilaista, mutta hän kieltäytyi kutsusta.

Oppineilta kului valtavan teoksensa kokoamiseen kymmenen vuotta, minkä jälkeen painaminen vei vielä neljä vuotta. Teknisiä vaikeuksia oli riittämiin, sillä espanjalaisilla painajilla ei ollut heprealaisia, kreikkalaisia eikä aramealaisia kirjakkeita. Niinpä Cisneros palkkasi mestaripainaja Arnaldo Guillermo Brocarion valmistamaan kirjakkeet näitä kieliä varten. Painaminen aloitettiin viimein vuonna 1514. Complutensiksen kuusi osaa saatiin valmiiksi 10. heinäkuuta 1517, vain neljä kuukautta ennen kardinaalin kuolemaa. Koko teosta painettiin noin 600 kappaletta – hämmästyttävää kyllä juuri silloin, kun Espanjan inkvisitio oli valtansa huipulla.a

Teoksen ulkoasu

Complutensiksen jokainen sivu oli täynnä tietoa. Niissä neljässä osassa, jotka sisälsivät Raamatun heprealaiset kirjoitukset, kunkin sivun keskimmäisellä palstalla oli Vulgatan teksti, uloimmalla palstalla heprealainen teksti ja sisimmällä kreikkalainen teksti sekä rivienvälinen käännös latinaksi. Marginaalissa mainittiin monien heprealaisten sanojen kantasanoja. Lisäksi Pentateukin käsittävässä osuudessa jokaisen sivun alalaidassa kulki mukana Onkeloksen targum (aramealainen mukaelma Raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta) ja sen latinalainen käännös.

Teoksen viides osa sisälsi Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset, jotka oli painettu kahdelle palstalle. Toisella palstalla oli kreikkalainen teksti ja toisella Vulgatan vastaava latinalainen teksti. Lukija löysi tekstien toisiaan vastaavat kohdat sanoihin liitettyjen pienten kirjainten avulla. Complutensiksen tämä osa oli ensimmäinen koskaan painettu Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten laitos eli ”Uusi testamentti”. Pian sen jälkeen painettiin Erasmuksen valmistama laitos.

Oppineet tarkistivat viidennen osan tekstin niin tarkkaan, että siihen jäi vain 50 painovirhettä. Tällaisen äärimmäisen tarkan työn vuoksi nykykriitikot pitävät sitä jopa parempana kuin Erasmuksen kuuluisaa kreikkalaista tekstiä. Hienostuneet kreikkalaiset kirjaimet vetivät vertoja vanhemmissa käsikirjoituksissa käytetylle yksinkertaisen kauniille unsiaalikirjoitukselle. Robert Proctor kirjoittikin painamisen historiaa käsittelevässä teoksessaan: ”Espanjalle kuuluu kunnia siitä, että ensimmäiset siellä valmistetut kreikkalaiset kirjakkeet ovat epäilemättä hienoimmat, mitä milloinkaan on valmistettu.” (The Printing of Greek in the Fifteenth Century.)

Kuudennessa osassa oli useita apuvälineitä Raamatun tutkimista varten: heprean ja aramean sanakirja sekä siihen liittyvä latinankielinen hakemisto, kreikkalaisten, heprealaisten ja aramealaisten nimien selitykset ja heprean kielioppi. Ei ihme, että Complutensista on ylistetty ”kirjapainotaidon ja raamatuntutkimuksen merkkiteokseksi”.

Cisneros halusi Complutensiksen välityksellä ”elvyttää tähän asti uinuneen raamatuntutkimuksen”, mutta hänen tarkoituksensa ei ollut saattaa Raamattua suuren yleisön saataville. Hän ajatteli, että ”Jumalan sanan täytyi olla verhottuna hienovaraisiin salaisuuksiin kaukana tavallisen kansan ulottuvilta”. Hän uskoi myös, että ”Raamattu tuli pitää vain niillä kolmella muinaisella kielellä, joita Jumala salli käytettävän ristiinnaulitun Poikansa pään yläpuolella olevassa kirjoituksessa”.b Tästä syystä Complutensiksessa ei ollut mukana espanjalaista käännöstä.

Vulgata ja alkukielet

Complutensiksen sisältö herätti joitakin erimielisyyksiä työhön osallistuneiden oppineiden kesken. Tunnettu espanjalainen oppinut Antonio de Nebrijac sai vastuulleen laitokseen tulevan Vulgatan tekstin tarkistamisen. Vaikka katolinen kirkko piti Hieronymuksen Vulgataa ainoana hyväksyttävänä käännöksenä, Nebrija katsoi tarpeelliseksi verrata sitä alkuperäisiin heprealaisiin, aramealaisiin ja kreikkalaisiin teksteihin. Hän halusi korjata ne ilmiselvät virheet, jotka olivat pujahtaneet Vulgatan olemassa oleviin jäljennöksiin.

Jotta Vulgatan ja alkukielisten tekstien väliset mahdolliset erot voitaisiin selvittää, Nebrija vetosi Cisnerosiin: ”Sytyttäkää uudelleen nuo kaksi uskontomme sammunutta soihtua, jotka ovat heprean ja kreikan kieli. Palkitkaa ne, jotka omistautuvat tähän tehtävään.” Hän teki myös seuraavan ehdotuksen: ”Aina kun Uuden testamentin latinalaisten käsikirjoitusten välillä ilmenee eroavuuksia, meidän tulee palata kreikkalaisten käsikirjoitusten pariin. Aina kun Vanhan testamentin eri latinalaisten käsikirjoitusten välillä tai latinalaisten ja kreikkalaisten käsikirjoitusten välillä on ristiriita, meidän tulee etsiä oikeaa tulkintaa luotettavasta heprealaisesta lähteestä.”

Miten Cisneros reagoi? Hän tekee mielipiteensä selväksi Complutensikseen kirjoittamassaan esipuheessa: ”Olemme asettaneet pyhän Hieronymuksen [latinalaisen] käännöksen heprealaisen tekstin ja [kreikkalaisen] Septuagintan väliin ikään kuin synagogan ja Idän kirkon väliin, jotka ovat kuin kaksi varasta, toinen Jeesuksen oikealla ja toinen vasemmalla puolella, ja Jeesus on Rooman kirkko.” Cisneros ei siis antanut Nebrijan korjata latinalaista Vulgataa alkukielten mukaiseksi. Lopulta Nebrija päätti mieluummin lähteä pois työryhmästä kuin antaa nimensä laitokseen, jota ei ollut korjattu riittävästi.

Comma Johanneum

Vaikka tämä Alcalá de Henaresin polyglottiraamattu merkitsikin valtavaa harppausta kohti parannettua alkukielistä Raamatun tekstiä, niin toisinaan perinteet menivät oppineisuuden edelle. Vulgataa pidettiin niin suuressa arvossa, että polyglottiraamatun tekijät katsoivat velvollisuudekseen muuttaa ”Uuden testamentin” kreikkalaista tekstiä useissa kohdissa, jotta se vastaisi latinalaista tekstiä, eikä toisin päin. Eräs esimerkki on kuuluisa väärennetty katkelma, joka tunnetaan comma Johanneumina.d Yksikään varhainen kreikkalainen käsikirjoitus ei sisältänyt tätä osuutta, joka lisättiin tekstiin ilmeisesti useita satoja vuosia sen jälkeen kun Johannes oli kirjoittanut kirjeensä. Sitä ei ollut myöskään Vulgatan vanhimmissa latinalaisissa käsikirjoituksissa. Tästä syystä Erasmus jätti sen pois kreikankielisestä ”Uudesta testamentistaan”.

Complutensiksen tekijät eivät hennoneet luopua osuudesta, joka oli kuulunut totuttuun Vulgataan vuosisatojen ajan. Niinpä he säilyttivät tämän väärennetyn kohdan latinalaisessa tekstissä ja päättivät myös lisätä sen kreikkalaiseen tekstiin, jotta palstat olisivat yhtäpitävät.

Pohja uusille raamatunkäännöksille

Complutensis ei ollut arvokas vain siksi, että se sisälsi sekä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten että Septuagintan ensimmäisen painetun laitoksen. Aivan niin kuin Erasmuksen kreikkalaisesta ”Uudesta testamentista” tuli Textus receptus (’hyväksytty teksti’), jonka pohjalta Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia käännettiin monille kielille, Complutensiksen heprealaisesta tekstistä saatiin pohjateksti heprealais-aramealaisia kirjoituksia varten.e Muun muassa William Tyndale käytti sitä heprealaisten kirjoitusten pohjana englantilaisessa raamatunkäännöksessään.

Näin ollen niiden oppineiden työ, jotka valmistivat Complutensis-polyglottiraamatun, edisti suuresti raamatuntutkimusta. Teos julkaistiin aikana, jolloin kasvava kiinnostus Raamattua kohtaan kaikkialla Euroopassa oli herättänyt halun Raamatun kääntämiseen kansankielille. Complutensiksesta tuli yksi uusi lenkki sellaisten hankkeiden ketjuun, jotka myötävaikuttivat kreikkalaisen ja heprealaisen tekstin puhtauteen ja säilymiseen. Kaikki tämä on sopusoinnussa sen Jehova Jumalan tarkoituksen kanssa, että hänen ”puhdistettu” sanansa pysyy ”ajan hämärään asti” (Psalmit 18:30; Jesaja 40:8; 1. Pietarin kirje 1:25).

[Alaviitteet]

[Kuva s. 29]

Kardinaali Jiménez de Cisneros

[Lähdemerkintä]

Biblioteca Histórica. Universidad Complutense de Madrid

[Kuva s. 30]

Antonio de Nebrija

[Lähdemerkintä]

Biblioteca Histórica. Universidad Complutense de Madrid

[Kuvan lähdemerkintä s. 28]

Biblioteca Histórica. Universidad Complutense de Madrid