Miksi monet epäilevät ettei uskonto kykene yhdistämään ihmiskuntaa?

”SINUN on rakastettava lähimmäistäsi.” (Matteus 22:39.) Tätä käyttäytymissääntöä pidetään tärkeänä monien uskontojen piirissä. Lähimmäisenrakkauden aktiivisella opettamisella olisi varmasti yhdistävä vaikutus niiden kannattajiin. Mutta oletko nähnyt, että tällaista tapahtuisi? Ovatko uskonnot yhdistävä voima? Saksassa tehtiin hiljattain tutkimus, jossa kysyttiin: ”Yhdistävätkö uskonnot ihmisiä, vai onko todennäköisempää, että ne jakavat heitä?” Vastanneista 22 prosenttia sanoi, että uskonnot yhdistävät, kun taas 52 prosenttia oli sitä mieltä, että ne jakavat. Ehkä ihmiset ajattelevat samaan tapaan sinunkin kotimaassasi.

Miksi harva uskoo, että uskonto voisi yhdistää ihmiskunnan? Yhtenä syynä voi olla se, mitä tiedetään historian perusteella. Uskonto ei useinkaan ole lähentänyt ihmisiä, vaan pikemminkin etäännyttänyt heitä toisistaan. Joskus uskontoa on käytetty verukkeena, jonka varjolla on syyllistytty pöyristyttäviin julmuuksiin. Seuraavassa joitakin esimerkkejä ainoastaan sadan viime vuoden ajalta.

Uskonnon vaikutuksesta

Roomalaiskatoliset kroaatit ja ortodoksiset serbit taistelivat toisiaan vastaan toisessa maailmansodassa. Molemmat väittivät seuraavansa Jeesusta, joka opetti seuraajiaan rakastamaan lähimmäistään. Heidän ristiriitansa johtivat kuitenkin ”yhteen historian hirvittävimmistä siviilien joukkoteurastuksista”, kuten eräs tutkija asian ilmaisi. Maailma oli tyrmistynyt kuullessaan yli 500000 miehen, naisen ja lapsen kuolemasta.

Etu-Intian niemimaalla asui vuonna 1947 noin 400 miljoonaa ihmistä eli noin viidennes koko maapallon väestöstä. Enemmistö oli hinduja, muslimeja ja sikhejä. Kun Intia jaettiin, syntyi Pakistanin muslimivaltio. Tuolloin satojatuhansia pakolaisia sekä Intiasta että Pakistanista poltettiin elävältä, pahoinpideltiin, kidutettiin ja ammuttiin uskonnollisissa verilöylyissä.

Tällaiset esimerkit ovat järkyttäviä, mutta vuosituhannen vaihde nosti etualalle lisäksi terrorismin uhkan. Terrorismi on saanut nyt koko maailman varpailleen, ja monet terroristiryhmät väittävät, että niillä on uskonnollisia yhteyksiä. Uskontoa ei pidetä yhdistävänä tekijänä. Sitä vastoin se liitetään usein väkivaltaan ja erimielisyyksiin. Ei siis ihme, että suurimpia maailmanuskontoja – buddhalaisuutta, hindulaisuutta, islamia, juutalaisuutta, kristinuskoa, kungfutselaisuutta ja taolaisuutta – verrattiin saksalaisessa FOCUS-lehdessä ruutiin.

Sisäisiä ristiriitoja

Samalla kun jotkin uskonnot käyvät sotaa toisiaan vastaan, toisia repivät sisäiset ristiriidat. Esimerkiksi viime vuosina kristikunnan kirkkoja ovat jakaneet jatkuvat väittelyt opillisista kysymyksistä. Niin papit kuin maallikotkin kysyvät: Onko raskauden ehkäiseminen sallittua? Entä abortti? Tulisiko naisia vihkiä papeiksi? Miten kirkon pitäisi suhtautua homoseksuaalisuuteen? Tulisiko sen antaa hyväksymyksensä sodalle? Tällainen erimielisyys saa monet pohtimaan, miten jokin uskonto voisi yhdistää ihmiskunnan, jos se ei kykene yhdistämään edes omia kannattajiaan.

Uskonto ei selvästikään ole onnistunut yhdistämään ihmisiä. Mutta onko eripura ominaista kaikille uskonnoille? Onko olemassa uskontoa, joka olisi erilainen – joka voisi yhdistää ihmiskunnan?

[Kuva s. 3]

Intian uskonnollisissa selkkauksissa vuonna 1947 haavoittuneita poliiseja

[Lähdemerkintä]

Keystone/Getty Images