Tuleeko koskaan aikaa jolloin on vain yksi uskonto?

MAAILMAN väestöstä kolme neljäsosaa kuuluu ei-kristillisiin uskontoihin tai ei tunnustaudu minkään uskonnon kannattajaksi. Neljäsosa sanoo olevansa kristittyjä. Yksittäisistä uskonnoista syntyisi hämmentävän pitkä luettelo. Encyclopedia of American Religions -teoksen mukaan yksistään Yhdysvalloissa toimii 1187 huomattavaa uskontokuntaa!

Useimmat uskonnot ovat yhtä mieltä eräästä asiasta, minkä myös historioitsija Arnold Toynbee on todennut: ”Ne kaikki uskovat, että ihminen ei ole maailmankaikkeuden korkein henkinen olemisen muoto.”

Oletko sinäkin samaa mieltä siitä, että on olemassa jokin ylin Henkipersoona joka valvoo sinua? Jos olet, niin tyydyttääkö sinua se, että sekä kristityiksi tunnustautuvat että ei-kristityt palvovat häntä niin monin tavoin? Ja mikä vielä tärkeämpää: onko tämä ylin Henkipersoona tyytyväinen näin moniin palvontamuotoihin? Miksei voi olla vain yksi uskonto?

Ennen kuin uskontojen välillä voi syntyä ykseyttä, meidän pitäisi nähdä ykseyttä niiden sisällä. The Christian Century -lehdessä julkaistussa erikoisraportissa Yhdistyneen presbyteerikirkon entinen esimies Howard Rice sanoi: ”’Jos kirkon ulkopuolelle jäävä maailma tarkastelisi meitä todella kriittisesti’, . . . se huudahtaisi: ’Katsokaa näitä kristittyjä, miten he taistelevat keskenään.’” Hän sanoi, että kirkon sisällä ”seurakunnat ovat murentuneet toinen toisensa jälkeen . . . seurakuntia on hajoamassa”.

Katolisessa kirkossa on yhä enemmän toisinajattelevia. ”Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, ettei suuri enemmistö hyväksy kirkon kielteistä kantaa syntyvyyden säännöstelyyn, sitä että se kieltää eronneita avioitumasta uudelleen, sen väitettä paavin erehtymättömyydestä hänen puhuessaan uskoon ja moraaliin liittyvistä asioista ja sen kantaa monissa muissa kysymyksissä.

Lujittumisen asemesta on tapahtumassa pirstoutumista siten, että emäkirkoista työntyneet versot ovat irtautumassa omiksi lahkoikseen. Filosofian professori Robert C. Whittemore Tulanen yliopistosta kertoo, että viime aikoina Yhdysvalloissa ”on syntynyt kautta maan yli 35 uutta lahkolaisryhmää. ’Uudet uskonnolliset tavat . . . ja asenteet asettavat nykyään entistä enemmän haasteita kristillisyydelle.’”

Voivatko ei-kristilliset uskonnot tarjota paremman esimerkin? Otsikon ”Arabit – aina yhdistymässä yhdistymättä silti koskaan” alla The Economist -lehti sanoo: ”Arabien välillä olisi niin monia yhdistäviä tekijöitä, että on ihme, että arabien rivit ovat hajalla, ja niin monia eripuraisuuden aiheuttajia, että on vielä suurempi ihme, etteivät he aina sodi keskenään.”

On kysymys muustakin kuin vain uskontojen ykseyden puutteesta

Maailman uskontoja jakavat syvästi myös niiden kansallismieliset ja poliittiset uskollisuussuhteet, jotka voittavat jopa Jumalalle osoitettavan uskollisuuden. Kansallismielisyys itsessään on tietylle alueelle rajoittuvan kollektiivisen ihmismahdin palvontaa. Kansallismielisyys jakaa ihmiset, jopa samaan uskontoon kuuluvat, eri leireihin!

Tämä tosiasia sai historioitsija Toynbeen esittämään seuraavan voimakkaan varoituksen kristityiksi tunnustautuville: ”Missä läntisen maailman osassa tahansa voidaan meidän päivinämme nähdä kansallista lippua – paikallisen valtion palvomisen symbolia – kannettavan kristilliseen kirkkoon, vieläpä joskus voidaan nähdä risti ja kansallislippu samassa juhlakulkueessa kirkkoon kannettavana. Milloin näen tämän tapahtuvan, pahat aavistukset täyttävät mieleni. On kysymyksessä kaksi kilpailevaa uskontoa: perinteellinen kristinusko ja uuspakanuus. Ne ovat yhteensoveltumattomat . . . Kumpi niistä on voittava varmassa tulevassa sodassa, joka on antava toiselle kuoliniskun? Tässä ovat niiden symbolit vierekkäin, korkealle korotettuina, ilmeisesti samalla tavalla kunnioitettuina, saman pyhitetyn paikan seinien sisällä. Kuinka kauan niiden rinnakkainolo voi jatkua?” – Kristinusko ja maailman uskonnot.

Onko Kirkkojen maailmanneuvostolla vastaus? Tämä neuvosto sanoo itsestään, että se ”ei ole mikään auktoriteetti, joka ohjaisi kaikkia kristittyjä sen suhteen, mihin heidän pitäisi uskoa ja mitä heidän pitäisi tehdä, vaan se muodostuu . . . lähes 300:sta hyvin erilaiset perinteet omaavasta kirkkokunnasta”. Vastineensa YK:n tavoin se toimii pelkästään foorumina, jossa erimielisyyksiä voidaan tuulettaa. Vaikka ne tekevätkin esityksiä maailmanlaajuisen kristittyjen ykseyden puolesta, ne pitävät lujasti kiinni omista erilaisista uskon- ja opinkäsityksistään. Sitä paitsi tämä neuvosto ei ota jäsenikseen ei-kristillisiä uskontoja.

Mutta onko kaiken tämän jälkeen aihetta vaipua epätoivoon? Onko Jumala riippuvainen uskontojen yhdistymisestä, ennen kuin hänen tarkoituksensa ihmiskunnan suhteen voi toteutua? Ei missään tapauksessa!

Onko olemassa vain yksi oikea uskonto?

Sen sijaan että odottaisimme uskontojen yhdistymistä, on viisasta etsiä sellainen uskonto, joka miellyttää Jumalaa. Koska uskontoja on niin paljon, ei ole järkevää päätellä, että se uskonto johon ihminen on vanhempiensa kautta syntymästään saakka kuulunut, olisi välttämättä oikea uskonto.

Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle, jolla oli oma uskontonsa: ”Te palvotte sitä, mitä ette tunne; . . . tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä.” – Johannes 4:22, 23.

Siksi kaikki palvonta ei ole oikeaa. ”Totuudessa” palvominen merkitsee Jumalan kirjoitetun sanan, Raamatun, ja kaiken sen hyväksymistä mitä se opettaa totuutena. Se merkitsee kaikkien sellaisten uskonnollisten ja ei-uskonnollisten ihmisten mielipiteitten ja perinteitten hylkäämistä, jotka ovat vastoin Raamattua. Yksi tosi uskonto ei voi sovitella ihmisten perinteitten ja poliittisten ideologioitten kanssa.

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Tiedämme, . . . ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka onkin niitä, joita sanotaan ’jumaliksi’, joko taivaassa tai maan päällä, niin kuin on monia ’jumalia’ ja monia ’herroja’, niin todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä.” (1. Korinttolaisille 8:4–6) Yhdellä totuuden Jumalalla on ollut ja voi olla vain yksi tosi uskonto.

Jumalan tarkoituksena on tosi palvonnan avulla yhdistää koko kaikkeus rakkauden ja ykseyden täydellisellä siteellä – ja aivan lähitulevaisuudessa.