Voiko ykseys pelastaa kirkot?
YHTEISHENKEÄ on pidetty sangen haluttavana. Varsinkin perheen piirissä tällaista ykseyden tilaa on pidetty hyödyllisenä. Raamattukin sanoo yhteisen hengellisen taustan omaavien keskuudessa vallitsevasta sopusoinnusta: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa [ykseydessä, UM] asuvat!” – Ps. 133:1.
Eikö siksi olisi hyvä edistää uskontojen ykseyttä? Monet ajattelevat niin. Esimerkiksi paavi Paavali VI pyysi 20. tammikuuta 1974 esittämään rukouksia sen puolesta, että kaikki ”kristilliset” uskontokunnat yhtyisivät roomalaiskatoliseen kirkkoon, ja tästä sovinnosta tuli päättyneen katolilaisten ”pyhän vuoden” teema. Myös vuoden 1975 Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksen piti kohdistaa huomio sillan rakentamiseen eri maiden ja uskontokuntien välille. Vuoden 1975 helmikuussa roomalaiskatolinen St. Patrick’s Cathedral -seurakunta ja reformoitujen juutalaisten Temple Emanu-El -seurakunta New Yorkin kaupungissa ilmoittivat suunnitelmista keskustella vuoden ajan pulmista, jotka aiheuttavat kitkaa näiden uskontokuntien jäsenten välillä. Niinpä juutalainen rabbiini puhui ensimmäistä kertaa tuon katolisen katedraalin korkeasta saarnastuolista.
Useimmat ihmiset tietävät, että monia uskonnollisia järjestöjä vaivaavat nyt jäsenmäärän hupeneminen ja taloudelliset vaikeudet. Kenties näitä pulmia ei ole omassa uskontokunnassasi, mutta ne ovat yleisiä muualla. Tämän vuoksi monet pappismiehet pyrkivät edistämään uskontojen ykseyttä, koska heistä epäilemättä tuntuu siltä, että siitä koituisi etua heidänkin uskontokunnilleen. Mutta onko Raamatun mukaan sopivaa yhdistää erilaisia uskontoja? Jos sellainen ykseys saavutettaisiin, pelastaisiko se kirkot?
Onko opilla mitään väliä?
Opillisiin sovitteluratkaisuihin pääseminen olisi epäilemättä avuksi uskontojen ykseyden edistämisessä. Mitä ihmiset ajattelevat siitä? Milwaukee Journal -lehti teki 28.10.1974 yhteenvedon eräällä Yhdysvaltain suurkaupunkialueella toteutetusta tutkimuksesta otsikoimalla selostuksen: ”Ajatus ’yhdestä oikeasta uskosta’ menettää otettaan.” Haastatelluista 1323 henkilöstä lähes kahdeksan kymmenestä suosi ekumeenisia liikkeitä. Eräs katolinen mies oli sitä mieltä, että ”ei ole niin tärkeää miten uskoo, vaan että uskoo johonkin”. Eräs luterilainen nainen huomautti: ”Me uskomme kaikki pohjimmaltaan samoihin asioihin. En usko, että opin selittäminen on niin tärkeää.”
Sillä, että yritetään saavuttaa uskonnollinen ykseys sovittelemalla opissa, ei ole kuitenkaan suotuisaa mainetta Raamatussa. Kun profeetta Mooses oli Siinainvuoren huipulla saamassa ohjeita Jumalalta, israelilaiset yrittivät yhdistää Jehova Jumalan palvontaan egyptiläisiä uskonnollisia tapoja. Aaron teki kultaisen vasikan, josta sanottiin: ”Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” Lisäksi Aaron rakensi vasikalle alttarin ja sitten kuulutti: ”Huomenna on Herran [Jehovan, UM] juhla.” Seuraavana päivänä uhrattiin polttouhreja ja yhteysuhreja, minkä jälkeen kansa söi ja joi ja nousi sitten ”iloa pitämään”. Miten Jehova Jumala suhtautui tähän? Hän oli erittäin tyytymätön. Se, että yritettiin sekoittaa väärää uskontoa tosi palvontaan, ei totisesti saanut Jumalan hyväksymystä. – 2. Moos. 31:18–32:10.
Kaukana siitä, että Jumala olisi kannustanut uskonnolliseen ykseyteen toisten kanssa, hän sanoi muinaiselle kansalleen Mooseksen välityksellä: ”Älä tee liittoa heidän äläkä heidän jumaliensa kanssa.” ”Joka uhraa muille jumalille kuin Herralle [Jehovalle, UM], ainoalle, olkoon vihitty tuhon omaksi.” (2. Moos. 23:32; 22:20) Myöskään Jumalan Poika Jeesus Kristus ei sovitellut koskaan niiden kanssa, jotka pitivät kiinni vääristä uskonnollisista näkemyksistä. Kristus julisti esimerkiksi: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te suljette taivasten valtakunnan ihmisten edessä, sillä itse te ette mene sisään ettekä salli sisälle menevien mennä sisään!” – Matt. 23:13.
Mitä Jumala vaatii?
Ilmeisestikään Jumala ei hyväksy uskonnollista ykseyttä ’mihin hintaan tahansa’. Mitä Jumala sitten vaatii ihmisiltä, jotka haluavat hänen hyväksyvän heidät? ”Häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa”, ilmoitti Jeesus Kristus. (Joh. 4:24) On selvää, että Jehova Jumala ei hyväksy uskonnollista ykseyttä, joka jättää ottamatta huomioon Raamatun totuuden.
Toinen välttämätön tosi palvonnan piirre on Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen hyväksyminen. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Vaikka kristikunnan jakautuneet lahkot saavuttaisivat näennäisen ykseyden Kristuksen nimessä, ei voitaisi kuitenkaan olettaa, että se miellyttäisi koskaan Jehova Jumalaa tai Jeesusta. Miksi ei? Kristus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” – Matt. 7:21–23.
Yksi ajattelemisen arvoinen seikka on se, että kristikunnan samoin kuin muut uskonnot ovat tehneet itsestään osan tästä maailmasta. Esimerkiksi eräs katolinen pappi kannattaa ekumeenisuutta, joka ulottuu jopa ”yhteisymmärrykseen ja toimintaan sellaisissa elämän kysymyksissä kuin sota ja rauha, kansallisuus ja kansallismielisyys, vähemmistöjen oikeudet, ihmisten kehittäminen ja köyhyys”. Mutta tulisiko kristillisyyden sekaantua sodan ja kansallismielisyyden kaltaisiin maailmallisiin asioihin? Ei sen perustajan Jeesuksen Kristuksen mukaan. Hän sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” – Joh. 17:16; vrt. Jaak. 1:27; 4:4.
Maallisen elämänsä loppupuolella Jeesus Kristus saattoi sanoa Jumalalle rukouksessa: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi . . . tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi.” (Joh. 17:26) Jeesus käytti vapaasti Jumalan nimeä Jehova, mutta nykypäivien nimikristityt yleensä kieltäytyvät käyttämästä sitä raamatunkäännöksissään tai muutoinkaan. Toisaalta tosi kristityt suhtautuvat vakavasti seuraaviin sanoihin: ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra [Jehova, UM], ja minä olen Jumala.” (Jes. 43:12) On Jehova Jumalan tahto, että hänen nimeään julistetaan kaikkialla maailmassa, ja Jehovan todistajat ovat ainoita, jotka tekevät tätä työtä samoin kuin Jeesus teki Isänsä nimeä tunnetuksi. – 2. Moos. 9:16.
Jumalan nimeen liittyy läheisesti Jehovan tarkoitus hänen valtakuntansa yhteydessä. Maan päällä ollessaan Jeesus Kristus meni paikasta toiseen saarnaten Valtakunnan sanomaa ja hän sanoi eräässä tilaisuudessa: ”Minun täytyy julistaa muillekin kaupungeille Jumalan valtakunnan hyvää uutista, koska sitä varten minut on lähetetty.” (Luuk. 4:43; 8:1) Samaten nykyään ainoastaan Jehovan todistajat julistavat Jumalan perustettua valtakuntaa, jossa Kuningas Jeesus Kristus hallitsee taivaalliselta valtaistuimelta. Ainoastaan heissä täyttyy Jeesuksen ennustus: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.
Mikään muu uskonnollinen järjestö paitsi Jehovan todistajat ei julista Jumalan nimeä eikä anna todistusta hänen perustetusta taivaallisesta valtakunnastaan. Näin ollen pelkästään tämän vuoksi Jehovan todistajilla ei ole mitään yhteistä muiden uskonnollisten ryhmien kanssa eivätkä he voi koskaan pyrkiä liittymään niihin. Nuo järjestöt eivät tosiaan kannata samoja asioita, joita Jehovan todistajat kannattavat.
Mitä on odotettavissa lähitulevaisuudessa
Mutta on olemassa toinenkin tärkeä syy kieltäytyä ykseydestä näiden muiden uskontokuntien kanssa. Raamattu osoittaa, että näille samoille uskonnoille tulee tapahtumaan juuri tämän sukupolven aikana jotakin hyvin dramaattista ja täysin peruuttamatonta. Uskontojen ykseys ei voi pelastaa kirkkoja tuholta. Harkitsehan seuraavaa:
Raamatun Ilmestyskirja mainitsee vertauskuvallisen naisen, Suuren Babylonin, ”jonka kanssa maan kuninkaat [tämän maailman poliittiset ainekset] syyllistyivät haureuteen”. (Ilm. 17:1, 2, 5) Ilmestys viittaa poliittisiin aineksiin myös puhuessaan kuvaannollisesta ”pedosta” ja kuvaannollisista ”kymmenestä sarvesta”: ”Nämä tulevat vihaamaan porttoa [Suurta Babylonia] ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet kokonaan tulella.” (Ilm. 17:12, 16) Myös kaupalliset ainekset esiintyvät ennustuksessa, sillä ”maan matkustavien kauppiaitten” kuvaillaan ’itkevän ja surevan’ Suuren Babylonin tuhon vuoksi. (Ilm. 18:11) Koska sekä kaupalliset että poliittiset ainekset ovat helposti tunnistettavissa tästä ennustuksesta, käy varsin ilmeiseksi, että Suuri Babylon edustaa väärän uskonnon maailmanmahtia.
Mitä tämä sitten merkitsee? Sitä, että väärän uskonnon maailmanmahti tullaan tuhoamaan. Raamatun ennustukset osoittavat sen tapahtuvan meidän päivinämme. (Matt. 24:34) Siksi ihmiset, jotka uskovat Raamattuun, eivät ole kiinnostuneet ekumeenisista liikkeistä, kirkkojen yhtymisistä ja eri uskontojen ykseydestä. Sellaisesta huolehtiminen olisi tosiaan turhaa.
Vilpitönsydämiset ihmiset ilmaisevat sen sijaan vastakaikua toimimalla taivaasta kuuluvan käskevän äänen mukaan. Se sanoo tuomitusta Suuresta Babylonista: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” – Ilm. 18:4.
Kasvava välinpitämättömyys uskontoa kohtaan tekee helpoksi sen ymmärtämisen, että monet ihmiset eivät tule olemaan erityisemmin huolissaan, kun väärän uskonnon maailmanmahti tuhotaan. Tuo Suuren Babylonin tuho on varmasti väistämätön, ”koska Jehova Jumala, joka on hänet tuominnut, on voimakas”. (Ilm. 18:8) Siksi uskonnollinen ykseys ei voi pelastaa kirkkoja. Mutta me kannustamme sinua harjoittamaan tosi palvontaa ja nauttimaan siitä, että sinut hyväksyy Jehova, ”pelastustekojen Jumala”. – Ps. 68:21, UM.