Lukijat kysyvät

Miksi Jehovan todistajat eivät osallistu sotiin?

Asuinpaikastaan riippumatta Jehovan todistajat ovat jo kauan kieltäytyneet taistelemasta valtioiden välisissä ja kansojen sisäisissä sodissa. ”Jehovan todistajat säilyttävät tinkimättömän puolueettomuuden sodan aikana”, todettiin Australian Encyclopædia -tietosanakirjassa puoli vuosisataa sitten.

Yksi tärkeä syy, jonka vuoksi todistajat eivät osallistu sotiin, on se, että sotiminen olisi vastoin heidän kristillistä omaatuntoaan. Heidän omaatuntoaan ovat muovanneet Herran Jeesuksen Kristuksen käskyt ja hänen esimerkkinsä. Hän kehotti seuraajiaan rakastamaan lähimmäistään. Hän käski myös: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne, tehkää alati hyvää teitä vihaaville.” (Luukas 6:27; Matteus 22:39.) Kun yksi Jeesuksen opetuslapsista yritti puolustaa häntä miekalla, hän sanoi: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:52.) Jeesus osoitti siis selvästi sanoillaan ja omalla esimerkillään, että hänen seuraajiensa ei tule tarttua sota-aseisiin.

Toiseksi Jehovan todistajat eivät osallistu sotiin, koska he kuuluvat maailmanlaajuiseen uskovien yhteisöön. Sodassa veli nousisi veljeä vastaan, ja se olisi vastoin Jeesuksen käskyä, jonka mukaan uskovien tuli säilyttää ”rakkaus keskuudessaan” (Johannes 13:35).

Nämä rakkautta koskevat periaatteet eivät ole Jehovan todistajille pelkkää teoriaa. Ajatellaanpa heidän toimintaansa esimerkiksi toisen maailmansodan aikana vuosina 1939–45. Yhdysvalloissa yli 4300 Jehovan todistajaa joutui liittovaltion vankiloihin sotapalveluksesta kieltäytymisen vuoksi. Britanniassa heitä vangittiin runsaat 1500, mukaan lukien yli 300 naista, koska he eivät suostuneet tukemaan sotatoimia. Natsi-Saksassa määrättiin yli 270 todistajaa teloitettavaksi heidän kieltäydyttyään tarttumasta aseisiin. Natsihallinnon alaisuudessa enemmän kuin 10000 todistajaa suljettiin vankiloihin ja keskitysleireihin. Jehovan todistajat kärsivät kovasti myös Japanissa. Ne jotka ovat menettäneet läheisiään toisen maailmansodan taistelukentillä – tai jossakin muussa sodassa sen jälkeen – voivat olla varmoja, ettei kukaan Jehovan todistaja ole vastuussa näiden kuolemasta.

Jehovan todistajien näkemys sodasta ilmenee vaikuttavalla tavalla Wolfgang Kusserowin viimeisistä sanoista. Natsit mestasivat tämän 20-vuotiaan saksalaisen vuonna 1942, koska hän kieltäytyi lähtemästä sotaan (Jesaja 2:4). Hän sanoi sotaoikeuden edessä: ”Minut kasvatettiin Pyhässä Raamatussa olevan Jumalan sanan mukaisesti Jehovan todistajaksi. Suurin ja pyhin hänen ihmiskunnalle antamistaan laeista on tämä: ’Sinun on rakastettava Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Toisissa käskyissä sanotaan: ’Älä tapa.’ Puitako varten Luojamme kirjoitutti kaiken tämän?” (Markus 12:29–31; 2. Mooseksen kirja 20:13.)

Jehovan todistajat uskovat, että vain Jehova, Kaikkivaltias Jumala, saa aikaan pysyvän rauhan maan päälle. He luottavat siihen, että hän täyttää lupauksensa ”lopettaa sodat maan ääreen saakka” (Psalmit 46:9).