Auta lastasi selviytymään surusta

TURHAUTUNUT äiti huudahti myyjälle asiakkaita täynnä olevassa kirjakaupassa: ”Kauppanne on pullollaan kirjoja, mutta teillä ei ole mitään, mikä auttaisi lastani!” Tuo äiti etsi opastusta voidakseen auttaa poikaansa selviytymään perheenjäsenen äkillisestä kuolemasta.

Äiti oli syystäkin huolissaan. Lapsen on hyvin ahdistavaa kohdata kuoleman todellisuus. Lapsi kukoistaa perheessä, jossa hänestä huolehditaan, mutta kuolema voi korjata jonkun, johon hänelle on muodostunut läheinen suhde. Miten sinä vanhempana voit auttaa lasta, kun tällainen menetys on lähellä tai on jo tapahtunut?

Läheisen menetyksen vuoksi voit tietenkin joutua painiskelemaan omien tunteittesi kanssa. Saatat olla ahdistunut ja ajatuksissasi. Älä kuitenkaan unohda, että lapsesi tarvitsee sinun tukeasi. ”Lapset kuulevat osia keskusteluista, ja omin neuvoin he usein tulkitsevat asioita väärin”, sanotaan erään yhdysvaltalaisen saattokodin levittämässä julkaisussa. Siinä jatketaan: ”Lasten on saatava tietää tosiasiat.” Voi siksi olla viisasta selittää lapsille tosiasiat sen mukaan kuin he kykenevät ymmärtämään. Tämä on haastavaa, sillä lapsilla saattaa olla kovin erilaiset valmiudet käsitellä sitä, mitä parhaillaan tapahtuu. (1. Korinttilaisille 13:11.)

Kuoleman selittäminen

Jotkut tutkijat sanovat, että kun vanhemmat puhuvat lapsilleen kuolemasta, heidän tulisi käyttää varoen esimerkiksi sellaisia ilmauksia kuin ”nukkua” ja ”mennä pois”. Ne voivat hämmentää lasta, jos niitä käytetään mitenkään selittämättä tai määrittelemättä. Jeesus kyllä vertasi kuolemaa uneen, ja tuo vertaus oli varsin sopiva. Muista kuitenkin, ettei hän puhunut lapsille. Lisäksi hän selitti vertauksensa. Hän sanoi seuraajilleen: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen.” Vaikka opetuslapset olivat aikuisia, he luulivat Jeesuksen ”puhuneen unessa nukkumisesta”. Siksi Jeesus selvensi asiaa sanomalla: ”Lasarus on kuollut.” (Johannes 11:11–14.) Jos selväsanaiset selitykset ovat tarpeen aikuisille, niin kuinka paljon ennemmin lapsille.

”Vanhempi voi yrittää pehmentää sanojaan selittäessään kuolemaa lapselle”, kirjoittavat Mary Ann ja James P. Emswiler, ”mutta siten hän saattaa istuttaa tämän mieleen ajatuksia, joita siellä ei ennestään ole ollut ja jotka voivat olla pelottavia tai vahingollisia.” Jos lapselle esimerkiksi kerrotaan kuolleen läheisen vain nukkuvan, lapsi voi alkaa pelätä, että jos hän nukahtaa illalla, hänkään ei enää herää. Jos lapselle sanotaan vain, että läheinen on ”mennyt pois”, hän saattaa tuntea itsensä hylätyksi.

Yrittäessään selittää kuolemaa monet vanhemmat ovat havainneet, että lasten on helpompi ymmärtää yksinkertaisia ja selviä sanoja kuin abstrakteja käsitteitä tai kiertoilmauksia (1. Korinttilaisille 14:9). Tutkijat suosittelevat, että vanhemmat kannustaisivat lasta esittämään kysymyksiä ja puhumaan huolenaiheistaan. Toistuvat keskustelut voivat auttaa korjaamaan väärinkäsityksiä ja havaitsemaan muita tapoja tukea lasta.

Luotettava opas

Kun lapsi suree, hän odottaa sinulta ohjausta, tukea ja vastauksia. Mistä sitten voit saada luotettavaa tietoa kuolemasta? Monet ovat todenneet, että Raamattu on luotettava lohdutuksen ja toivon lähde. Siitä saa totuudenmukaista tietoa kuoleman alkuperästä, kuolleiden tilasta ja heillä olevasta toivosta. Se selvä totuus, että ”kuolleet eivät tiedä yhtään mitään”, voi auttaa lastasi ymmärtämään, ettei kuollut läheinen joudu kärsimään (Saarnaaja 9:5). Raamatun sivuilla Jumala tarjoaa lisäksi toivon siitä, että voimme nähdä kuolleet rakkaamme uudelleen paratiisissa maan päällä (Johannes 5:28, 29).

Kääntymällä Raamatun puoleen voit opettaa lapsellesi, että siitä saa luotettavaa opastusta ja lohtua kaikissa ahdistavissa tilanteissa. Samalla lapsesi huomaa, että sinäkin etsit Jumalan sanasta ohjausta elämän tärkeisiin kysymyksiin. (Sananlaskut 22:6; 2. Timoteukselle 3:15.)

Vastauksia kysymyksiisi

Kun autat lasta selviytymään läheisen kuolemasta, eteesi voi tulla pulmallisia tilanteita. Miten voisit toimia?a Tarkastellaanpa joitakin kysymyksiä, jotka nousevat usein esiin.

• Pitäisikö minun kätkeä suruni lapselta? On luonnollista haluta suojella lastaan. Mutta onko väärin, että lapsesi näkee sinun surevan? Monet vanhemmat ovat katsoneet parhaaksi ilmaista suruaan avoimesti ja siten näyttää lapselle, että sureminen on normaalia. Jotkut ovat keskustelleet lastensa kanssa Raamatun henkilöistä, jotka surivat avoimesti. Esimerkiksi Jeesus puhkesi kyyneliin, kun hänen rakas ystävänsä Lasarus oli kuollut. Jeesus ei kätkenyt tunteitaan. (Johannes 11:35.)

• Pitäisikö lapseni osallistua hautauskappelissa tai haudalla järjestettäviin toimituksiin tai olla läsnä muistotilaisuudessa? Jos lapsen on tarkoitus olla läsnä, olisi ehkä viisasta selittää hänelle etukäteen, mitä on odotettavissa ja miksi hautajaiset järjestetään. Joissakin tapauksissa vanhemmat voivat tietysti päättää, että heidän lastensa on parempi jäädä pois hautajaisista tai jostakin niiden osasta. Jehovan todistajien järjestämissä hautajaisissa lapset voivat hyötyä raamatullisesta puheesta. Lisäksi läsnäolijoiden osoittama ”hellä kiintymys” ja rakkaus voivat tehdä tilaisuudesta merkityksellisen ja lohduttavan kokemuksen myös lapselle (Roomalaisille 12:10, 15; Johannes 13:34, 35).

• Pitäisikö minun puhua lapselle kuolleesta läheisestä? Jotkut asiantuntijat sanovat, että jos kuolleesta ei puhuta lainkaan, lapsi saattaa luulla, että yrität salailla jotakin kuollutta koskevaa asiaa tai koetat pyyhkiä pois kaikki muistot hänestä. Julia Rathkey huomauttaa kirjassaan: ”Lasta on tärkeää opettaa elämään muistoineen ja olemaan pelkäämättä.” Se että kuolleesta puhutaan vapaasti ja hänen persoonallisuudestaan ja elämästään mainitaan myönteisiä piirteitä, voi auttaa surutyössä. Jehovan todistaja -vanhemmat lohduttavat lapsiaan sillä Raamattuun perustuvalla toivolla, että kuolleet herätetään paratiisimaahan, jossa sairautta ja kuolemaa ei enää ole (Ilmestys 21:4).

• Miten voin auttaa lastani, kun hän suree? Surutyön aikana lapsella voi ilmetä fyysisiä oireita ja hän saattaa jopa sairastua. Lapsi saattaa olla vihainen tai levoton, koska hän tuntee itsensä avuttomaksi ja turhautuneeksi. Älä ylläty, jos lapsesi tuntee syyllisyyttä, takertuu sinuun entistä tiukemmin tai hätääntyy, jos olet myöhässä tai sairastut. Mitä voit tehdä, kun lapsen tunne-elämä kuohuu? Lapsesi ei saisi koskaan epäillä, ettet huomaa, jos jokin on vialla. Ole siksi tarkkanäköinen ja seuraa tilannetta. Vältä aliarvioimasta kuolemantapauksen vaikutusta lapseesi. Rauhoita lasta usein ja kannusta häntä esittämään kysymyksiä ja puhumaan avoimesti. Voit lujittaa lapsesi toivoa, samoin kuin omaa toivoasi, ”Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla” (Roomalaisille 15:4).

• Miten pian perheen rutiineja ja muita toimia tulisi jatkaa niin kuin ennenkin? Asiantuntijat neuvovat pitämään kiinni mahdollisimman monista totunnaisista tavoista. Hyödyllisten rutiinien sanotaan olevan tehokas apukeino surutyössä. Monet Jehovan todistaja -vanhemmat ovat havainneet, että hyvien hengellisten tottumusten noudattaminen, kuten Raamatun tutkiminen säännöllisesti perheenä ja kristillisissä kokouksissa käyminen, voi vakauttaa ja voimistaa perhettä (5. Mooseksen kirja 6:4–9; Heprealaisille 10:24, 25).

Siihen saakka kun Jehova Jumala tekee lopun sairaudesta ja kuolemasta, kuolemantapaukset aiheuttavat lapsille toisinaan surua (Jesaja 25:8). Kun lapsia kuitenkin lohdutetaan ja tuetaan oikealla tavalla, he voivat selviytyä läheisen menetyksestä.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 19]

Kannusta lastasi kyselemään ja puhumaan huolenaiheistaan.

[Kuva s. 20]

Pitäkää kiinni totunnaisista tavoista, kuten Raamatun tutkimisesta perheenä.