”Ei ollut minun aikani kuolla”
Suuren jäteauton kuljettaja menetti ajoneuvonsa hallinnan. Auto syöksyi reunakiveyksen yli ja osui erääseen pariskuntaan ja 23-vuotiaaseen mieheen, jotka kävelivät jalkakäytävällä. Muuan New Yorkissa ilmestyvä sanomalehti raportoi, että pariskunta kuoli heti ja nuori mies meni saamastaan iskusta tajuttomaksi. Kun hän toinnuttuaan ymmärsi, mitä oli tapahtunut, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli: ”Ei voi olla totta! Jumala, auta minua!” Sitten hän sanoi: ”Ei ollut minun aikani kuolla.”
OLET todennäköisesti kuullut vastaavanlaisista tapauksista. Kun joku selviää täpärästi onnettomuudesta, ihmiset saattavat sanoa, ettei ollut vielä hänen aikansa. Kun taas joku kuolee poikkeuksellisessa turmassa, he ehkä päättelevät, että hänen aikansa oli tullut tai että tapahtui Jumalan tahto. Monet ajattelevat pohjimmiltaan samalla tavoin, ohjasipa heidän mielestään tapahtumien kulkua kohtalo, onni tai Jumala. He uskovat, että heidän elämänsä tapahtumat seurauksineen on määrätty ennalta eikä niitä voi muuksi muuttaa. Tällainen suhtautuminen ei suinkaan rajoitu onnettomuuksiin ja kuolemantapauksiin. Se ei myöskään ole uusi ilmiö.
Esimerkiksi muinaiset babylonialaiset uskoivat tähtien ja niiden liikkeiden vaikuttavan ihmisten elämään. Siksi he tähyilivät taivaalle nähdäkseen merkkejä ja enteitä, jotka voisivat opastaa heitä. Kreikkalaiset ja roomalaiset palvoivat kohtalon jumalattaria, joiden valta jakaa suotuisia ja epäsuotuisia kohtaloja näytti välillä olevan heidän pääjumaliensa Zeuksen ja Juppiterin tahtoakin voimakkaampi.
Itämailla hindut ja buddhalaiset uskovat, että ihmisen nykyiset kokemukset määräytyvät sen perusteella, mitä hän on tehnyt edellisessä elämässä, ja että hänen tekonsa tässä elämässä vaikuttavat siihen, millainen seuraavasta elämästä tulee. Kohtalouskoa esiintyy niin ikään monissa kristikunnan kirkoissa ja muissa uskonnoissa, koska niissä kannatetaan predestinaatio- eli ennaltamääräysoppia.
Ei siksi ole yllättävää, että vaikka nykyään vannotaan tiedon ja valistuksen nimeen, monet yhä uskovat kohtalon määräävän, millainen on heidän osansa elämässä, miten he onnistuvat päivittäisissä askareissaan ja miten heidän lopulta käy, heidän voimatta paljoakaan vaikuttaa asiaan. Ajatteletko sinä tällä tavalla? Onko ihmisen elämänkulku – onnistumiset ja epäonnistumiset, jopa syntymä ja kuolema – tosiaan määrätty ennalta? Ohjaako kohtalo elämääsi? Katsotaanpa, miten Raamattu auttaa vastaamaan näihin kysymyksiin.
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
Ken Murray/New York Daily News