Apokryfiset evankeliumit – kätkettyjä totuuksia Jeesuksesta?

”TÄMÄ on iso juttu, joka tulee järkyttämään monia.” ”Tämä muuttaa käsityksemme alkukristillisyydestä.” Näin dramaattisin sanoin tutkijat tervehtivät vasta löytynyttä ”Juudaksen evankeliumia”, jonka yli 1 600 vuoden ajan ajateltiin olevan kadoksissa (kuva yllä).

Apokryfiset evankeliumit herättävät jälleen kiinnostusta. Jotkut väittävät, että ne paljastavat kauan kätkössä olleita tärkeitä Jeesuksen opetuksia ja merkittäviä tapauksia hänen elämästään, mutta onko näin? Millaisia tekstejä ne oikeastaan ovat? Voivatko ne tosiaan opettaa Jeesuksesta ja kristillisyydestä jotain sellaista, mitä ei ole Raamatussa?

Kanoniset ja apokryfiset evankeliumit

Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kirjoittivat vuosina 41–98 muistiin ”Jeesuksen Kristuksen – – historian” (Matteus 1:1). Näitä kertomuksia kutsutaan toisinaan nimellä ”evankeliumi”, joka tarkoittaa Jeesusta Kristusta koskevaa ”hyvää uutista” (Markus 1:1).

Vaikka Jeesuksesta saattoi olla muitakin suullisia tai kirjallisia kertomuksia, ainoastaan noita neljää evankeliumia pidettiin Jumalan henkeyttäminä teksteinä, jotka sisällytettiin Pyhään Raamattuun. Juuri ne kertoivat Jeesuksen opetuksista ja maanpäällisestä elämästä varmasti ja luotettavasti. (Luukas 1:1–4; Apostolien teot 1:1, 2; 2. Timoteukselle 3:16, 17.) Ne mainitaan kaikissa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten vanhoissa luetteloissa, eikä niiden kanonisuutta eli asemaa Jumalan henkeytetyn sanan osana voida aiheellisesti kyseenalaistaa.

Myöhemmin alkoi kuitenkin ilmestyä muitakin kirjoituksia, joita sanottiin evankeliumeiksi. Nämä evankeliumit ovat apokryfisiä.a

100-luvun lopulla lyonilainen Irenaeus kirjoitti, että kristillisyydestä luopuneilla oli ”valtavasti apokryfisiä ja epäaitoja kirjoituksia, joita he itse olivat sepittäneet typerien eksyttämiseksi”. Niiden joukossa olivat myös apokryfiset evankeliumit, joita lopulta pidettiin vaarallisina paitsi lukea myös pitää hallussa.

Keskiajan munkit ja jäljentäjät pitivät nuo kirjoitukset kuitenkin elossa. 1800-luvulla niistä kiinnostuttiin uudelleen, ja päivänvaloon tuli monia tekstikokoelmia ja tekstikriittisiä laitoksia. Nykyään apokryfisiä kirjoituksia on julkaistu monilla maailman pääkielillä.

Apokryfiset evankeliumit mielikuvituksellisia tarinoita Jeesuksesta

Apokryfiset evankeliumit keskittyvät usein henkilöihin, joista puhutaan vähän tai ei lainkaan kanonisissa evankeliumeissa. Niiden aiheena voi myös olla Jeesuksen lapsuus.

◼ ”Jaakobin protoevankeliumissa” eli ”Marian syntymässä” kuvaillaan Marian syntymää ja lapsuutta sekä hänen avioliittoaan Joosefin kanssa. Sitä on syystäkin sanottu legendaksi ja uskonnolliseksi fiktioksi eli mielikuvitukseen perustuvaksi tarinaksi. Se pitää yllä ajatusta Marian ikuisesta neitsyydestä ja on selvästikin kirjoitettu hänen ylistyksekseen (Matteus 1:24, 25; 13:55, 56).

◼ ”Tuomaan lapsuusevankeliumi” keskittyy Jeesuksen lapsuuteen hänen ollessaan 5–12-vuotias ja kuvailee mielikuvituksellisia ihmeitä, joita hän olisi muka tehnyt (ks. Johannes 2:11). Hänet esitetään ilkeänä, herkästi suuttuvana ja kostonhaluisena lapsena, joka hyödyntää yliluonnollisia kykyjään kostaakseen opettajille, naapureille ja toisille lapsille ja tekee jotkut heistä sokeiksi tai rammoiksi tai jopa tappaa heidät.

◼ ”Pietarin evankeliumi” ja jotkin muut apokryfiset evankeliumit kuvailevat seikkaperäisesti Jeesuksen oikeudenkäyntiä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Muun muassa ”Nikodeemuksen evankeliumiin” kuuluvissa ”Pilatuksen teoissa” puolestaan ovat pääosassa noihin tapahtumiin liittyvät henkilöt. Yksityiskohdat, jotka eivät pidä paikkaansa, ja henkilöt, joita ei ole ollut olemassakaan, vievät niiltä uskottavuuden täysin. ”Pietarin evankeliumi” pyrkii puhdistamaan Pontius Pilatuksen maineen ja kuvailee Jeesuksen ylösnousemusta mielikuvituksellisella tavalla.

Apokryfiset evankeliumit ja luopumus kristillisyydestä

Joulukuussa 1945 eräät paikalliset maanviljelijät löysivät Nag Hammadin lähistöltä Ylä-Egyptistä 13 papyruskäsikirjoitusta, jotka sisälsivät 52 tekstiä. Ne olivat peräisin 300-luvulta, ja niiden laatijoina pidetään gnostilaisuuden kannattajia. Tämä uskonnollinen ja filosofinen liike sekoitti mystiikan, pakanuuden, kreikkalaisen filosofian, juutalaisuuden ja kristillisyyden aineksia, ja se turmeli joidenkin kristityksi tunnustautuvien uskon (1. Timoteukselle 6:20, 21).

”Tuomaan evankeliumi”, ”Filippuksen evankeliumi” ja ”Totuuden evankeliumi”, jotka kaikki sisältyvät Nag Hammadin kokoelmaan, esittävät jotkin mystiset gnostilaisajatukset Jeesuksen opetuksina. Hiljattain löytynyt ”Juudaksen evankeliumi” luetaan sekin gnostilaisiin evankeliumeihin. Juudas esitetään siinä myönteisessä valossa ainoana apostolina, joka olisi todella ymmärtänyt, kuka Jeesus oli. Erään tuohon tekstiin perehtyneen asiantuntijan mukaan Jeesus kuvaillaan siinä ”opettajaksi ja viisauden ja tiedon paljastajaksi, mutta ei pelastajaksi, joka olisi kuollut maailman syntien puolesta”. Henkeytetyt evankeliumit sitä vastoin opettavat, että Jeesus kuoli uhrina maailman syntien puolesta (Matteus 20:28; 26:28; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Gnostilaisten evankeliumien tarkoituksena ei selvästikään ole vahvistaa uskoa Raamattuun vaan jäytää sitä (Apostolien teot 20:30).

Kanonisten evankeliumien ylivertaisuus

Apokryfisten evankeliumien lähempi tarkastelu paljastaa ne siksi, mitä ne todellisuudessa ovat. Kun niitä verrataan kanonisiin evankeliumeihin, on selvää, etteivät ne ole Jumalan henkeyttämiä (2. Timoteukselle 1:13). Niiden kirjoittajat eivät tunteneet Jeesusta tai hänen apostolejaan, joten ne eivät voi paljastaa kätkettyjä totuuksia hänestä eivätkä kristillisyydestä. Päinvastoin ne ovat virheellisiä, keksittyjä, mielikuvituksellisia tarinoita, jotka eivät auta tuntemaan Jeesusta ja hänen opetuksiaan (1. Timoteukselle 4:1, 2).

Toisaalta Matteus ja Johannes kuuluivat Jeesuksen 12 apostolin joukkoon, ja Markus oli apostoli Pietarin läheinen ystävä, Luukas puolestaan apostoli Paavalin. He kirjoittivat evankeliuminsa Jumalan pyhän hengen ohjauksessa (2. Timoteukselle 3:14–17). Tämän vuoksi nämä neljä evankeliumia sisältävät kaiken tarvittavan, jotta voi uskoa, että ”Jeesus on Kristus, Jumalan Poika” (Johannes 20:31).

[Alaviite]

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Kenneth Garrett/National Geographic Stock