Evankeliumit – historiaa vai myyttejä?

KERTOMUS Jeesus Nasaretilaisesta, nuoresta miehestä joka antoi historialle uuden suunnan, on punoutunut osaksi yhteiskuntaa ympäri maailman. Se kuuluu niin koulu- kuin yleissivistykseenkin. Monet pitävät evankeliumeja ajattomien totuuksien ja sananparsien lähteenä, sellaisten kuin ”Merkitköön – – teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’” (Matteus 5:37). Jopa vanhempiesi opetukset ovat voineet perustua evankeliumien kertomuksiin, olivatpa he kristittyjä tai eivät.

Miljoonille vilpittömille Kristuksen seuraajille evankeliumit ovat esittäneet kuvauksen miehestä, jonka vuoksi he ovat olleet valmiita kärsimään ja kuolemaan. Ne ovat antaneet myös perusteen rohkeudelle, kestävyydelle, uskolle ja toivolle. Eikö näiden kertomusten hylkääminen pelkkinä mielikuvituksen tuotteina vaatisikin siksi vastaansanomattomia todisteita? Kun otetaan huomioon, miten valtava vaikutus näillä kertomuksilla on ollut ihmisten ajatteluun ja toimintaan, niin eikö niiden todenperäisyyden epäilemiselle pitäisikin voida esittää todella vakuuttavia perusteita?

Kehotamme sinua tarkastelemaan muutamia ajatuksia herättäviä kysymyksiä evankeliumeista. Katso itse, mitä eräät evankeliumien tutkijat ajattelevat näistä asioista, vaikka jotkut heistä eivät edes pidä itseään kristittyinä. Silloin voit tehdä omat päätelmäsi hankkimiesi tietojen perusteella.

HARKITTAVIA KYSYMYKSIÄ

◆ Voisivatko evankeliumit olla mestarillisia sepitelmiä?

Jeesus-seminaarin alullepanija Robert Funk sanoo: ”Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ’markkinoivat Messiasta’ saadakseen mukautettua hänet kristinoppiin, joka kehittyi Jeesuksen kuoleman jälkeen.” Evankeliumien kirjoittamisen aikaan oli kuitenkin elossa monia niistä, jotka olivat kuulleet Jeesuksen puheita, tarkkailleet hänen toimintaansa ja nähneet hänet hänen ylösnousemuksensa jälkeen, eivätkä he syyttäneet kirjoittajia minkäänlaisesta petoksesta.

Ajatellaanpa Jeesuksen Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Luotettavia tietoja näistä tapahtumista on paitsi evankeliumeissa myös apostoli Paavalin ensimmäisessä kanonisessa kirjeessä muinaisen Korintin kristityille. Hän kirjoitti: ”Välitin näet teille ensimmäisten asioiden joukossa sen, minkä minäkin sain, että Kristus kuoli meidän syntiemme edestä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hänet haudattiin ja että hänet on herätetty kolmantena päivänä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhdellä kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat vielä nytkin elossa, mutta jotkut ovat nukahtaneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille, mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, ikään kuin ennenaikaisesti syntyneelle.” (1. Korinttilaisille 15:3–8.) Jeesuksen elämää koskevien historiallisten tietojen paikkansapitävyydestä vastasivat tällaiset silminnäkijät.

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ei ole keksittyjä osuuksia, vaikka nykykriitikot niin väittävätkin. Sen sijaan niitä ilmenee toisella vuosisadalla kirjoitetuissa teksteissä. Kristuksesta sepitettiin siis eräitä epäraamatullisia kertomuksia, kun apostolisesta seurakunnasta vieraantuneissa yhteisöissä alkoi vaikuttaa luopumus tosi kristillisyydestä (Apostolien teot 20:28–30).

◆ Voisivatko evankeliumit olla legendoja?

Kirjailija ja kriitikko C. S. Lewisin on vaikea pitää evankeliumeja pelkkinä legendoina. ”Kirjallisuushistorian tutkijana olen täysin vakuuttunut siitä, että mitä ikinä evankeliumit sitten ovatkin, ne eivät ole legendoja”, hän kirjoitti. ”Ne eivät ole tarpeeksi korkealentoisia ollakseen legendoja. – – Suuri osa Jeesuksen elämästä on hämärän peitossa, eivätkä legendan keksijät sallisi sellaista.” Kiinnostavaa on myös se, että vaikka huomattava historioitsija H. G. Wells ei tunnustautunutkaan kristityksi, hän myönsi evankeliumeista: ”Kaikki neljä esittävät meille kuvan sangen – – [selväpiirteisestä] henkilöstä; niissä on – – todellisuuden tuntu.”

Mietihän, mitä tapahtui, kun kuolleista herätetty Jeesus ilmestyi apostoleilleen. Hyvä legendojen sepittäjä olisi todennäköisesti pannut Jeesuksen järjestämään sensaatiomaisen paluun, pitämään merkittävän puheen tai paistattelemaan maineessa ja kunniassa. Sen sijaan evankeliumien kirjoittajat kertovat yksinkertaisesti, että Jeesus seisoi opetuslastensa edessä ja kysyi sitten: ”Lapsukaiset, eikö teillä ole mitään syötävää?” (Johannes 21:5.) Tutkija Gregg Easterbrook päättelee: ”Nämä ovat sentyyppisiä yksityiskohtia, jotka puhuvat todenmukaisen kertomuksen eivätkä myyttien keksimisen puolesta.”

Syytös evankeliumien myyttisyydestä kaatuu myös siihen, millaista vaativaa rabbiinista opetusmenetelmää niiden kirjoittamisen aikaan suosittiin. Tuossa menetelmässä pidettiin tiukasti kiinni ulkoa opettelemisesta, muistamisesta toistamisen avulla. Tämä puoltaa sitä, että Jeesuksen sanat ja teot merkittiin muistiin täsmällisesti sen sijaan, että niistä olisi luotu väritetty mukaelma.

◆ Jos evankeliumit olisivat legendoja, olisiko ne voitu koota niin nopeasti Jeesuksen kuoleman jälkeen?

Käytettävissä olevien todisteiden perusteella evankeliumit kirjoitettiin vuosien 41 ja 98 välisenä aikana. Jeesus kuoli vuonna 33. Tämä merkitsee sitä, että kertomukset hänen elämästään koottiin suhteellisen lyhyen ajan kuluessa sen jälkeen kun hän oli päättänyt palveluksensa. Tämä vaikeuttaa suuresti sen perustelemista, että evankeliumien kertomukset ovat pelkkiä legendoja. Legendojen kehittymiseen tarvitaan aikaa. Ajattelehan esimerkiksi muinaisen kreikkalaisen runoilijan Homeroksen Iliasta ja Odysseiaa. Joidenkin lähteiden mukaan näiden kahden eeppisen legendan sisällön kehittyminen ja vakiintuminen vei satoja vuosia. Miten on evankeliumien laita?

Historioitsija Will Durant kirjoittaa kirjassaan Caesar and Christ (Keisari ja Kristus): ”Se että muutamat tavalliset ihmiset olisivat – – keksineet niin vaikuttavan ja vetoavan persoonallisuuden, niin ylevän etiikan ja niin innoittavan näkemyksen ihmisten veljeydestä, olisi ollut paljon uskomattomampi ihme kuin mikään niistä, jotka on kirjoitettu evankeliumeihin. Historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen oltua vallalla kahden vuosisadan ajan Kristuksen elämän, luonteen ja opetuksen pääpiirteet ovat edelleenkin kohtuullisen selvät ja muodostavat länsimaisen ihmishistorian kiehtovimman osan.”

◆ Muunnettiinko evankeliumeja myöhemmin vastaamaan varhaiskristillisen seurakunnan tarpeita?

Jotkut kriitikot väittävät, että varhaiskristillisen yhteisön toimintatavat saivat evankeliumien kirjoittajat muuntamaan Jeesuksen tarinaa tai lisäämään siihen aineksia. Evankeliumien lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, ettei tällaista peukalointia tapahtunut. Jos Jeesusta koskevia evankeliumien kertomuksia olisi muutettu ensimmäisen vuosisadan kristittyjen juonittelun takia, niin miksi tekstissä esiintyy edelleen kielteisiä ajatuksia sekä juutalaisista että ei-juutalaisista?

Hyvä esimerkki tästä on Matteuksen 6:5–7, missä Jeesus sanoi: ”Silloinkaan kun rukoilette, ette saa olla niin kuin ulkokullatut, koska he rukoilevat mielellään seisten synagogissa ja valtakatujen kulmissa ollakseen ihmisten nähtävillä. Totisesti minä sanon teille: heillä on jo palkkansa täysimääräisenä.” Tässä selvästikin tuomittiin juutalaiset uskonnolliset johtajat. Jeesus sanoi edelleen: ”Rukoillessanne älkää kuitenkaan hokeko samoja asioita niin kuin kansakuntien ihmiset [ei-juutalaiset], sillä he kuvittelevat, että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja.” Lainatessaan Jeesuksen sanoja tällä tavoin evankeliumien kirjoittajat eivät yrittäneet kosiskella yleisöä saadakseen käännynnäisiä. He yksinkertaisesti merkitsivät muistiin, mitä Jeesus Kristus todella oli sanonut.

Kiinnostavia ovat myös evankeliumien kertomukset naisista, jotka kävivät Jeesuksen haudalla ja näkivät sen olevan tyhjä (Markus 16:1–8). Gregg Easterbrookin mukaan ”muinaisen Lähi-idän sosiologiassa naisten todistajanlausuntoja pidettiin luonnostaan epäluotettavina: esimerkiksi naisen tuomitsemiseen aviorikoksesta riitti kaksi miespuolista todistajaa, kun taas naisen todistuksen perusteella ei voitu tuomita miestä”. Edes Jeesuksen omat opetuslapset eivät uskoneet hänen haudallaan käyneitä naisia! (Luukas 24:11.) On siksi erittäin epätodennäköistä, että tällainen kertomus olisi keksitty tarkoituksellisesti.

Se että epistoloissa (Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjeissä) ja Apostolien teoissa ei ole vertauksia, on voimakas todiste siitä, että evankeliumeissa olevat vertaukset eivät ole varhaiskristittyjen omaa keksintöä vaan nimenomaan Jeesuksen esittämiä. Lisäksi evankeliumien ja epistoloiden huolellinen vertailu paljastaa, ettei sen enempää Paavalin kuin muidenkaan kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajien sanoja ole salakavalasti muutettu ja väitetty Jeesuksen esittämiksi. Jos varhaiskristillisessä yhteisössä olisi tehty jotakin sellaista, olettaisimme löytävämme evankeliumien kertomuksista edes jonkin verran epistoloiden aineistoa. Koska tällaista aineistoa ei löydy, voimme varmasti päätellä, että evankeliumien sisältö on aitoa ja alkuperäistä.

◆ Entä evankeliumien näennäiset ristiriitaisuudet?

Kriitikot ovat väittäneet pitkään, että evankeliumit ovat täynnä ristiriitaisuuksia. Historioitsija Durant pyrki tarkastelemaan evankeliumien kertomuksia puhtaasti objektiivisesta näkökulmasta, historiallisina asiakirjoina. Vaikka hän sanookin, että niissä on näennäisiä ristiriitaisuuksia, hän toteaa: ”Ristiriitaisuudet koskevat pikkuseikkoja, eivät pääasioita; olennaisilta osiltaan synoptiset evankeliumit ovat huomattavan sopusointuisia ja muodostavat johdonmukaisen kuvan Kristuksesta.”

Evankeliumien näennäiset ristiriitaisuudet voidaan usein selvittää helposti. Seuraava esimerkki valaisee asiaa. Matteuksen 8:5:ssä sanotaan, että Jeesuksen luokse ”tuli – – upseeri, joka esitti hänelle hartaan pyynnön”, että Jeesus parantaisi hänen miespalvelijansa. Luukkaan 7:3:ssa kerrotaan, että upseeri ”lähetti juutalaisten vanhimpia hänen luokseen pyytämään, että hän tulisi ja pelastaisi hänen orjansa”. Upseeri lähetti vanhimmat, jotka toimivat hänen edustajinaan. Matteus sanoo upseerin esittäneen itse hartaan pyyntönsä Jeesukselle, koska hän esitti sen vanhinten välityksellä. Tämä on vain yksi esimerkki, josta käy ilmi, että evankeliumien väitetyt ristiriitaisuudet ovat selitettävissä.

Mitä voidaan sanoa niiden historiallis-kriittisen koulukunnan tutkijoiden väitteistä, joiden mukaan evankeliumit eivät täytä historiallisen totuuden vaatimuksia? Durant jatkaa: ”Löydöistään innostuneina raamatunkriitikot ovat Uuden testamentin todenperäisyyttä tutkiessaan käyttäneet niin ankaria menetelmiä, että samoja menetelmiä käyttämällä sata muinaista suurmiestä – esim. Hammurabi, Daavid, Sokrates – haalistuisi pelkäksi legendaksi. Ennakkoluuloistaan ja teologisista ennakkokäsityksistään huolimatta evankeliumien kirjoittajat kertovat monista tapauksista, jotka pelkät sepittäjät olisivat salanneet: siitä miten apostolit kilpailivat korkeista paikoista Valtakunnassa, miten he pakenivat Jeesuksen pidätyksen jälkeen, miten Pietari kielsi Jeesuksen – –. Kukaan, joka lukee näistä tilanteista, ei voi epäillä niiden taustalla olevan henkilön todellisuutta.”

◆ Edustaako nykykristillisyys evankeliumien Jeesusta?

Jeesus-seminaari on ilmoittanut, että sen evankeliumientutkimusta ”eivät sido kirkolliskokousten määräykset”. Mutta historioitsija Wells huomasikin, että evankeliumeissa esitettyjen Jeesuksen opetusten ja kristikunnan opetusten välillä on suunnaton ero. Hän kirjoitti: ”Ei ole mitään todisteita siitä, että Jeesuksen apostolit olisivat konsanaan kuulleet – – kolminaisuudesta, eivät ainakaan häneltä. – – Äitinsä Marian palvomisesta jonkinlaisena Isiksenä, taivaan kuningattarena, hän ei liioin sanonut sanaakaan. Kaikesta, mikä on jumalanpalveluksessa ja yleisissä tavoissa luonteenomaisen kristillistä, hän oli tietämätön.” Evankeliumien arvoa ei voida näin ollen määritellä kristikunnan opetusten perusteella.

MIKÄ ON SINUN MIELIPITEESI?

Mitä sinä ajattelet tarkasteltuasi edellä mainittuja seikkoja? Onko olemassa todellisia, vakuuttavia todisteita siitä, että evankeliumit ovat pelkkiä myyttejä? Monet ovat tulleet siihen tulokseen, ettei evankeliumien todenperäisyydestä herätetyille kysymyksille ja epäilyksille ole kunnollisia perusteita. Voidaksesi muodostaa oman mielipiteesi sinun täytyy lukea evankeliumeja ennakkoluulottomasti (Apostolien teot 17:11). Kun otat huomioon, miten yhdenmukaisen, rehellisen ja tarkan kuvan evankeliumit antavat Jeesuksen persoonallisuudesta, tajuat, että niiden sisältämät kertomukset eivät varmasti ole taruja.a

Jos tarkastelet Raamattua huolellisesti ja noudatat sen neuvoja, huomaat, että se voi muuttaa elämäsi paremmaksi (Johannes 6:68). Tämä pätee erityisesti Jeesuksen sanoihin, jotka on merkitty muistiin evankeliumeihin. Lisäksi voit niiden avulla oppia siitä suurenmoisesta tulevaisuudesta, joka odottaa tottelevaista ihmiskuntaa (Johannes 3:16; 17:3, 17).

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 7]

Todisteita todenperäisestä kerronnasta

JOITAKIN vuosia sitten eräs australialainen käsikirjoittaja ja entinen raamatunkriitikko tunnusti: ”Ensimmäistä kertaa eläessäni tein sen, mikä on tavallisesti toimittajan ensimmäinen velvollisuus: tarkistin tietoni. – – Ja olin tyrmistynyt, koska se mitä luin [evankeliumeista] ei ollut legendaa eikä naturalistista proosaa. Se oli selostusta. Silminnäkijöiden esittämiä tai hankittuihin tietoihin perustuvia kertomuksia poikkeuksellisista tapahtumista. – – Selostuksissa on oma leimansa, ja evankeliumeissa on tämä leima.”

Samaan tapaan Aucklandin yliopiston klassisen kirjallisuuden professori E. M. Blaiklock vakuutti: ”Väitän olevani historioitsija. Tarkastelen klassista kirjallisuutta historian kannalta. Sen vain sanon, että todisteet Kristuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta on vahvistettu paremmin kuin useimmat muinaishistoriaa koskevat tiedot.”

[Kartta/Kuvat s. 8, 9]

(Ks. painettu julkaisu)

FOINIKIA

GALILEA

Jordan

JUUDEA

[Kuvat]

”Todisteet Kristuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta on vahvistettu paremmin kuin useimmat muinaishistoriaa koskevat tiedot.” – PROFESSORI E. M. BLAIKLOCK

[Lähdemerkintä]

Taustan kartta: Pictorial Archive (Near Eastern History) Est. and Survey of Israel.