Kysymyspalsta

● Onko sopivaa, että kuulijakunta taputtaa käsiään jokaiselle ohjelmanosalle palveluskoulussa tai -kokouksessa?

Jehovan kansasta muodostuvat kuulijakunnat ovat todella arvostavia. On erinomaista, että he haluavat osoittaa arvostustaan veljiensä ponnistelujen ja heidän puhujalavalta käsittelemänsä aineiston johdosta. Joissakin maapallon osissa sellainen arvostus ilmaistaan nykyään kättentaputuksella. Sen pitäisi kuitenkin olla luonnollista, spontaanista, sydämestä itsestään alkavaa. Tavallisesti se on myös ilmaus arvostuksesta jotakin tavallisuudesta poikkeavaa kohtaan. Suurissa konventeissa sekä kierroskonventeissakin, joihin oli järjestetty erikoisohjelmia, joiden hyväksi veljemme ovat omistaneet runsaasti aikaa ja ponnistelua, havaitsemme kuulijoiden taputtavan käsiään ei ainoastaan puheen lopussa vaan joskus sen aikanakin.

Mutta pitäisikö meidän menetellä näin valtakunnansaleissamme? Sitä vastaan ei varmastikaan ole mitään sääntöä, jos se tapahtuu vapaaehtoisesti ja sydämen täyttävän arvostuksen vuoksi. Tavallisesti näille ohjelmanosille ei kuitenkaan taputeta, ja yksi syy siihen on se, että taputtaminen tapahtuisi pian vain muodon vuoksi ja menettäisi todellisen merkityksensä.

On kuitenkin jotakin, mitä me kaikki voimme tehdä valtakunnansaleissamme. Voimme osoittaa arvostavamme aidosti puhujan ponnisteluja pysymällä valppaina koko puheen ajan, katsomalla puhujaa ja osoittamalla ilmeillämme, että seuraamme hänen esittämiään ajatuksia ja saamme niistä hyötyä. Usein havaitsemme mahdolliseksi tavata puhujan henkilökohtaisesti kokouksen päätyttyä ilmaistaksemme iloinneemme hänen esityksestään.