Suhtautuminen seuranpitotilaisuuksiin
1 Jehovan kansa tuntee iloa yhteen kokoontumisesta. Tämä pitää paikkansa pienemmistä ryhmistä, kuten perheestä, samoin kuin suurista konventeista. Raamattu kehottaa meitä kokoontumaan mielessämme toistemme kannustaminen rakkauteen ja hyviin tekoihin. – Hepr. 10:24, 25.
2 Me emme iloitse yhteen kokoontumisesta vain seurakunnan kokouksissa. Silloin tällöin kaksi tai useampiakin perheitä tulee yhteen lukeakseen Raamattua tai valmistautuakseen viikoittaista Vartiotornin tutkistelua varten. Tilaisuuden tullen he voivat myös järjestää mahdollisuuden olla yhdessä, ei ensi sijassa Raamatun tutkimista varten, vaan rentoutuakseen ja pitääkseen hauskaa. Tämä voi myös olla rakentavaa. Mutta kun suunnittelet sellaista kokoontumista, ei tietystikään ole viisasta tehdä siitä laajempaa kuin voit sopivasti valvoa.
3 Toisinaan kuulemme, että veljet ja sisaret ovat joissakin maissa vuokranneet tiloja tanssimista, luistelemista tai muita veljien kanssa tapahtuvan seurustelun muotoja varten. Seura on saanut lukuisia kirjeitä veljiltä, joiden mielenrauhaa on häirinnyt se, mitä he ovat kuulleet tai havainneet järjestettävän. Ovatko sellaiset järjestelyt sopivia?
4 Seuran tai seurakunnan vanhinten asia ei ole tehdä sääntöjä sen suhteen, mitä yksityiset henkilöt voivat tai eivät voi järjestää seuranpitotilaisuuksien suhteen, vaikka vanhinten antamia rakkaudellisia neuvoja varmasti arvostetaankin.
5 Kristittyjen on ehdottomasti sopivaa osoittaa vieraanvaraisuutta. (Room. 12:13) Mutta kun järjestetään huvituksia toisille, tilaisuuden laajuus on yksi harkittava seikka. Kokemus on osoittanut, että suurissa seuranpitotilaisuuksissa voi piillä salahautoja ja ongelmia. Sillä, joka toimii isäntänä, on vakava vastuu. Hän on vastuussa siitä, mitä tapahtuu hänen valvonnassaan olevassa tilaisuudessa. Kokoonnuttaessa jonkun omaan kotiin ei tavallisesti ole vaikeata päättää, kuka tulee olemaan läsnä ja mitä harrastetaan. Mutta ongelmat näissä suhteissa voivat lisääntyä, jos koolla on suuri joukko vuokratuissa tiloissa.
6 On viisasta tietää, keitä toivotat tervetulleeksi läheiseen seuraan. Opetuslapsi Juudas kirjoitti, että olisi joitakuita, jotka tunnustautuvat kristityiksi, mutta jotka kääntävät ”Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden puolusteluksi irstaudelle”. Hän varoitti lihallisen mielen omaavista henkilöistä, jotka olisivat, kuten hän sanoi, kuin ”veden alle kätkeytyneitä kareja teidän rakkausaterioillanne juhliessaan kanssanne, . . . rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat pintaan omia häpeän aiheitaan”. (Juud. 4, 12, 13, Um) On siis hyvä olla varuillaan.
7 Tietystikään meidän ei pitäisi huolehtia vain siitä, mitä toiset voivat tehdä. Meidän oma käytöksemme ja kaikki ne toiminnat, joihin saatamme kutsua toisia osallistumaan, ansaitsevat samoin vakavaa huomiota. Apostoli Paavali esitti 1. Kor. 10:31:ssä periaatteen, jonka tulisi ohjata meitä: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” Jos teemme siten, niin siinä, mitä me syömme tai juomme tai miten me teemme sen, ei ole mitään sellaista, mikä voisi kompastuttaa toisia. Meidän asumme tulee olla säädyllinen, kuten sopii kristityille. Meidän keskustelumme tulee olla tervettä – jyrkkänä vastakohtana maailman typerälle puheelle ja rivolle leikinlaskulle. Ja jos tanssia on mukana, me emme varmastikaan tekisi sitä tavalla, joka voisi herättää epäpuhtaita haluja. Pitääkö tämä kaikki todella paikkansa seuranpitotilaisuuksistanne? – Room. 14:13, 21; 1. Tim. 2:9, 10; Ef. 5:3, 4.
8 Yksilöinä meidän tarpeemme rentoutumisen suhteen saattavat vaihdella. Mutta onko viisasta antaa sille niin tärkeää sijaa, että joku matkustaa pitkiä matkoja ja käyttää melkoisesti rahaa ollakseen mukana kaikissa seuranpitotilaisuuksissa? Ja vaikka tilaisuudet olisivat lähellä kotiakin, niin jos läsnä olevat palaavat kotiinsa vasta myöhään, miten monet tuntevat virkistyneensä fyysisesti tai piristyneensä hengellisesti seuraavana aamuna olevia seurakunnan kokouksia tai kenttäpalvelusta varten?
9 Toisinaan seurakunnat suunnittelevat ryhmämatkan Seuran haaratoimistoon tai johonkin konventtiin, ja mahdollisesti matkan varrella pysähdytään syömään eväitä tai katselemaan nähtävyyksiä. Mutta mitä tulee puhtaasti rentoutumismielessä järjestettyihin toimintoihin, seurakunnat yleensä katsovat parhaaksi jättää sellaisten järjestämisen yksityisille henkilöille.
10 Ajan käyttämisellä rentoutumiseen on sopiva sijansa, ja se voi tuottaa iloa ja hyötyä. Mutta meidän pääasiallinen kiinnostuksen kohteemme on veljiemme vahvistaminen hengellisesti ja kiireisen saarnaamistyön ja opetuslasten tekemisen suorittaminen täysin loppuun. Sen tähden meidän on tarpeellista kiinnittää vakavaa huomiota aikamme käyttämiseen viisaasti.