Kaikille antautuneille Jehovan palvelijoille

8. syyskuuta 1974

Rakkaat Veljet

Viime viikolla meillä oli ajatuksia herättävä erikoiskokous vasta yhteyteemme tulleille, eikö ollutkin? Ne, jotka ovat ilmaisseet kiinnostusta Jehovaa ja hänen suurenmoisia tarkoituksiaan kohtaan, saivat varmasti rohkaisua ajatella vakavasti ja rukoillen asemaansa Luojan edessä. Heille tähdennettiin aikojen kiireellisyyttä ja sen tärkeyttä, että he antavat rakkautensa Jehovaan panna heidät asennoitumaan hänen puolelleen ennen kuin ”suuri ahdistus” iskee.

Ajan huomioon ottaen meidänkin on tarpeellista ajatella vakavasti ja rukoillen suhdettamme Jehova Jumalaan. Ei riitä, että vain odotamme innokkaasti ”suurta ahdistusta” ja elämää Jumalan uudessa järjestyksessä. Meiltä vaaditaan jatkuvaa ponnistelua, jotta osoittautuisimme Jehovan antautuneiksi palvelijoiksi. Apostoli Pietari kehotti: ”Pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa.” – 2. Piet. 3:14.

Kansana me noudatamme apostolin henkeytettyä neuvoa ja olemme myös tietoisia tarpeesta edistyä jatkuvasti kristillisessä elämässä. Mutta niin ei ole välttämättä asianlaita jokaisen yksilön kohdalla, joka tunnustautuu Jeesuksen Kristuksen kastetuksi opetuslapseksi. Siksi meidän kaikkien on hyvä yksilöinä ajatella vakavasti ja rukoillen, mitä teemme elämällämme ”viimeisten päivien” loppuosassa. Jos ”suuri ahdistus” alkaisi huomenna, niin millainen olisi asemamme Jehovan edessä?

VASTUUMME TÄYTTÄMINEN IHMISMAAILMAA KOHTAAN

Ajattele, mitä teet täyttääksesi vastuusi niitä kohtaan, jotka eivät vielä ole Jehovan hyväksyttyjä palvelijoita. Heidän elämänsä on vakavassa vaarassa nopeasti lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”. Ilmaisetko vastakaikua heidän kiireisen tärkeälle avun tarpeelleen? Ovatko olosuhteesi sellaiset, että voisit tehdä jokapäiväiseen elämääsi muutoksia, joiden ansiosta voisit osallistua suuremmassa määrin elintärkeään varoitus- ja pelastustyöhön, joka loppuu pian?

Tämä ei merkitse sitä, että ottaisit itsestäsi kaiken irti, käyttämättä lainkaan aikaa rentoutumiseen. Jeesus Kristuskin huolehti siitä, että hänen opetuslapsensa saivat tarvittavan levon ja virkistyksen. (Mark. 6:31, 32) Mutta sen miten käytät aikasi tulisi paljastaa, että sydämesi vallitsevana haluna on osoittautua Jehova Jumalan uskolliseksi ’työtoveriksi’, että asetut hänen käytettäväkseen täysin määrin lähimmäistesi sydämen avaamiseksi ottamaan vastaan totuuden. – 1. Kor. 3:9; Apt. 16:14.

Voisivatko keskustelut perhepiirissä joissakin tapauksissa johtaa siihen, että joku perheen jäsen voisi osallistua täydemmässä määrin tähän saarnaamistyön viimeiseen jaksoon? Jos perhe yhdistäisi varansa ja ponnistuksensa, niin ehkä joku perheen jäsenistä voisi palvella vakituisena tienraivaajana tai tilapäisenä tienraivaajana. Vaikka se ei perhevastuitten vuoksi olisikaan mahdollista, niin voisivatko sellaiset yhteiset ponnistelut johtaa saarnaamisen ja opettamisen lisäämiseen perheenä? Eikö tämä ”viimeisten päivien” loppuosa olisi sopiva aika voimaperäiselle toiminnalle?

Me emme halua saada päällemme verivelkaa siksi, että olisimme olleet välinpitämättömiä alueemme ihmisten kriittisen tilanteen suhteen. (Vrt. Hes. 3:17–19.) Ja näin ei tule olemaan meidän laitamme joukkona. Aito rakkaus ja huoli lähimmäisestä ei salli meidän tyytyä vain nimelliseen palvelukseen.

Nyt ei varmasti ole aika kääntää ajatuksiaan muualle siksi, että haluaa saada mukavan aseman maailmassa tai on asiattomasti huolissaan toimeentulon hankkimisesta. (Matt. 13:22; Luuk. 21:34, 35; 1. Tim. 6:9, 10; 1. Joh. 2:15–17) Koska tosi kristityt ovat saaneet tehtäväkseen saarnata ja tehdä opetuslapsia, heidän on aina täytynyt panna maalliset tavoitteet toisarvoiseen asemaan omistaen saarnaamiseen ja opettamiseen aikaa ja ponnisteluja, jotka he muutoin olisivat aivan oikein voineet käyttää aineellisten etujen edistämiseen. (Matt. 28:19, 20) Eikö näin pitäisi olla asianlaita varsinkin tässä ”lopun ajan” loppuosassa?

Se, että pidämme maallisen työn oikealla paikallaan, keinona pitää yllä itseämme ja perhettämme Jumalan palveluksessa ja auttaa toisia aineellisten välttämättömyyksien saamiseksi, suojelee meitä vaikeina aikoina, jotka epäilemättä kohtaamme lähitulevaisuudessa. (Ef. 4:28; 1. Tim. 6:6–8, 17–19) Meitä voidaan pyytää jakamaan se vähä, mitä meillä on, veljien kanssa, jotka saattavat olla suuremmassa tarpeessa. Olemmeko innokkaita ja halukkaita tekemään sen?

Meillä ei ole myöskään mitään takeita siitä, että mitkään aineelliset omaisuutemme säilyvät ”suuressa ahdistuksessa”. Muista Lootia. Hän menetti talonsa ja muut aineelliset omaisuutensa, ja sen jälkeen hänen täytyi kestää epämukavaa elämää luolassa kahden tyttärensä kanssa. (1. Moos. 19:2, 16, 24, 25, 30) Mekin voimme havaita elämän hyvin epämukavaksi jonkin aikaa tämän jumalattoman järjestelmän tuhon aikana ja jälkeen. Saattaisiko aineellisten omaisuuksien pitäminen liian tärkeinä nyt aiheuttaa sen, että silloin valitamme ja teemme olot epämiellyttävämmiksi itsellemme ja toisille? (Vrt. 4. Moos. 11:4–6, 10; 20:3–5.) Vielä suurempi murhenäytelmä olisi se, että liiallinen huolemme aineellisista omaisuuksista nyt sammuttaisi sydämestämme arvostuksen Jehovaan omaamaamme suhdetta kohtaan ja koituisi meille elämän menetykseksi, kuten kävi Lootin vaimolle. – 1. Moos. 19:26.

HYVÄN KÄYTÖKSEN SÄILYTTÄMINEN

Tahrattomina ja nuhteettomina säilyminen ei rajoitu siihen, että käytämme viisaasti aikamme ja mahdollisuutemme täyttäen vastuumme saarnata. (Apt. 20:26, 27) Kysymyksessä on myös henkilökohtainen käytöksemme. (Matt. 5:14–16) Pyrimmekö apostoli Paavalin tavoin pitämään syntiset taipumukset kurissa? (1. Kor. 9:27) Edistymmekö Jumalan hengen hedelmän kehittämisessä? (Gal. 5:16–18, 22–24) Ymmärrämmekö, että viha, riidat, jakaumat ja kateus ovat Jehovan silmissä aivan yhtä pahoja kuin haureus, juoppous ja epäjumalanpalvelus? – Gal. 5:19–21.

Ylivoimaisen suuri enemmistö Jehova Jumalalle antautuneista säilyttää hyvän kristillisen käytöksen maailmassa, joka tulee nopeasti rappeutuneemmaksi. Me olemme myös hyvin tietoisia heikkouksistamme ja pyydämme päivittäin Jehovalta anteeksi syntejämme ja pyrimme kovasti edistymään. – 1. Joh. 1:8–10.

Mutta jotkut ovat antaneet vihan kehittyä sydämessään. He voivat kieltäytyä puhumasta joillekuille veljille ja sisarille, elättää kaunaa vähäisten, todellisten tai kuviteltujen, rikkomusten vuoksi. He voivat kuvitella uskovilla tovereillaan olevan huonoja vaikuttimia ja tuomita heidät väärin. He voivat jopa harrastaa panettelevaa puhetta. – Gal. 5:13–15, 25, 26; Jaak. 3:5–16; 4:11, 12.

Vielä toiset voivat yrittää mennä niin lähelle maailmallisia tapoja kuin mahdollista. He haluavat näyttää maailmallisille, että meilläkin voi olla ”hauskaa”. Sellainen toiminta voi ilmetä säädyttömässä tanssimisessa, ylenmääräisessä alkoholin käytössä ja muussa sellaisessa. – 1. Piet. 4:1–5.

Mitä käytöksesi tutkiminen osoittaa? Jos voit nähdä aloja, joilla voit edistyä ja haluat todella edistyä, niin sinulla on syytä olla onnellinen. Miksi? Koska se osoittaa, että sydämesi ilmaisee oikeaa vastakaikua ja antaa sinulle vaikuttimen oikeaan suuntaan. Toisaalta voit tajuta, että sydämesi on kiintynyt muihin kuin hengellisiin harrastuksiin. Tai sinun on ehkä vaikea, tulla rauhaisasti toimeen toisten kanssa. Jos näin on, niin haluat työskennellä ankarasti korjataksesi ajattelusi niin, että tilanteesi ei pahene eikä ”suuri ahdistus” tavoita sinua tahraisena ja syyllisenä ja ristiriidassa Jehova Jumalan ja hänen kansansa kanssa.

Se, mitä meillä on Jehovan palvelijoina, on liian kallisarvoista uhrattavaksi nyt, kun olemme niin lähellä toivomme toteutumista – elämää Jumalan vanhurskaassa uudessa järjestyksessä. Eikö olisi typerää sallia itsemme langeta kiusaukseen ja tulla synnin harjoittajiksi? Eikö olisi murheellista menettää elämä siksi, että tavoittelee ajallisia aineellisia rikkauksia, sovittelee maailman paineessa tai kehittää välinpitämättömän asenteen elämän pelastavaa saarnaamista ja opetuslasten tekemistä kohtaan?

Jo nyt me saamme runsaan palkan Jehovan palvelemisesta. Meillä on tosi ystäviä, jotka todella välittävät meistä. Vaikka meillä on yhä ongelmia, tilanteemme on paljon parempi kuin se oli ennen kuin tulimme tuntemaan totuuden. Raamattuun sisältyvä viisaus on auttanut meitä selviytymään paljon paremmin elämän ongelmista. Tottelevaisuus Jumalan sanalle on auttanut meitä tulemaan paremmin toimeen perheessä ja jokapäiväisissä yhteyksissämme toisiin. Eikö tämä ole tehnyt elämän miellyttävämmäksi meille? Mikä olisikaan parempi tapa elää kuin olla Jehova Jumalan antautunut palvelija? Tämä itsessään on sellaista, mitä kannattaa tarkoin varjella sen lisäksi, että meillä on odote ikuisesta elämästä nopeasti lähestyvässä uudessa järjestyksessä. – Mark. 10:29, 30.

Päätä vakavasti tehdä äärimmäisesi, jotta Jehova Jumala havaitsisi sinut ’tahrattomaksi ja nuhteettomaksi rauhassa’. Ponnistele toisten auttamisessa saamaan pelastus, kun on vielä aikaa. Todistakoon koko elämänkulkusi, että olet vakuuttunut siitä, että suhteesi Jehovaan on elämäsi tärkein asia. Elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi. Jos teet niin, voit olla varma siitä, että iskeepä ”suuri ahdistus” milloin tahansa, niin sinua ei yllätetä valmistautumattomana, etkä lankea vaan seisot jatkuvasti Jehovan hyväksyttynä palvelijana. – Ilm. 7:14–17.

Palvelijatoverinne,

VARTIOTORNIN RAAMATTU JA TRAKTAATTI SEURA R.Y.