He arvostavat apuasi
1 Jehova Jumala rakastaa lapsia. Heillä on osa hänen suuressa tarkoituksessaan, ja läpi ihmisen historian he ovat tuoneet iloa ja täyteyttä perhejärjestelyyn. (Ps. 68:6; 127:3–5; 128:3–6) Isäänsä jäljitellen Kristus Jeesus osoitti lämmintä kiintymystä nuoriin. Käyttäessään eräässä tilaisuudessa nuoria esimerkkinä ”hän otti lapsen . . . syliinsä”. Hän ei pitänyt sellaista ystävällisyyden osoittamista epämiehekkäänä. Myöhemmin Jeesus varasi aikaa lasten ottamiseen syliinsä ja heidän siunaamiseensa. Hän iloitsi heistä ja heidän auttamisensa oli osa hänen palveluksestaan. – Mark. 9:36; 10:13–16.
2 Kun meillä on sama näkemys kuin Jehova Jumalalla ja hänen Pojallaan, olemme mielissämme siitä, että meillä on lapsia seurakunnassa. Haluamme nähdä heidän kasvavan rakkaudessa Jehovaan ja vanhurskauteen. Seurakunta on kiinnostunut näkemään nuorten edistyvän totuudessa, niin että ’heidän edistymisensä on kaikkien nähtävissä’. (1. Tim. 4:15) Miten onnellinen seurakunta onkaan, kun tällaiset nuoret kasvavat palvellen erilaisissa kokoajanpalveluksen piirteissä, kuten Beetelissä, tienraivaajina ja lähetystyössä, tai kun he antavat hyvän esimerkin muilla tavoin seurakunnassa.
3 Vanhemmilla on tietystikin ensisijainen vastuu auttaa lapsiaan miellyttämään Jehovaa. Sen mielessä pitäminen, että heidän lapsensa ovat syntyneet ilman uskoa Jumalaan, vaikkakin varustettuna kyvyllä siihen, auttaa heitä. Hyvä esimerkki auttaa myös. Kuten epäuskoinen aviomies voidaan voittaa ”vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin”, niin myös lapsista voi tulla uskovia, kun he ovat vanhempiensa jumalisen käytöksen silminnäkijöitä. – 1. Piet. 3:1, 2.
4 Vanhemmilta vaaditaan aloitekykyä ja kaukonäköisyyttä, jos he aikovat valvoa lastensa hengellisiä etuja. Esimerkiksi vanhemmat, jotka ymmärtävät tämän ja tietävät lastensa tarvitsevan seuraa, tekevät enemmän kuin vain varoittavat heitä huonon seuran huonoista vaikutuksista. He itse varaavat aikaa ollakseen lastensa kanssa ja järjestävät heidän seurakseen lapsia, jotka myös rakastavat Jehovaa.
5 Lasten kasvattaminen ei ole nykyään helppoa. Vanhemmat ovatkin siksi tavallisesti hyvin iloisia, jos seurakunta kokonaisuudessaan osoittaa aitoa kiinnostusta nuoriin. He arvostavat mitä tahansa apua, jota annetaan. Jopa tunnustuksen sana siitäkin, että lasten tuominen kokouksiin ja heidän viemisensä kenttäpalvelukseen vaatii aikaa ja ponnistuksia, on rohkaisevaa. Samoin myös lapsille on rohkaisevaa, kun vanhimmat varaavat hetken puhuakseen heille ja antaakseen heidän tietää, miten onnellinen seurakunta on, kun he ovat mukana. Kun on ponnisteltu ja edistystä on tapahtunut, tämä voidaan mainita. Se voi liittyä kenttäpalvelukseen, harjoituspuheeseen, selityksen esittämiseen kokouksessa, Raamatusta seuraamiseen tai siihen, että on oltu hiljaa koko kokouksen aika.
6 Vanhempien hyväksynnällä vanhimmat voivat osoittaa nuorille, että he ovat osa seurakunnasta, sisällyttämällä heitä sen toimintoihin milloin vain mahdollista. Joillekuille voidaan antaa tehtäviä, jotka liittyvät valtakunnansaliin. Nämä voivat liittyä puhdistukseen, tuolirivien suoristamiseen, Valtakunnan Palvelusten tai palveluskoulun määräysten jakamiseen tai muihin sopiviin tehtäviin heidän ikänsä ja kykyjensä mukaan. Heitä voidaan käyttää puhujalavalla esittämään puheita palveluskoulussa, osallistumaan näytteisiin tai kertomaan kokemuksia.
7 Jumalan kansa on kuin suuri perhe. Me kaikki olemme kiinnostuneita toisistamme, nuoret mukaan luettuina. Vanhemmat voivat arvostaa apua lapsista huolehtimisessa kokousten aikana ja avun antamista kenttäpalveluksessa. Antakaa lasten tietää, että heitä on kaivattu, jos he ovat olleet poissa valtakunnansalista. Kertokaa heille, miten uudet valtakunnansaliin tulijat antavat arvoa heidän hyvälle esimerkilleen. Kun järjestät seuranpitotilaisuuksia, kutsu mukaan perheitä, joihin kuuluu lapsia. Erityisesti jos isä ei ole totuudessa, meidän tulisi olla valppaita auttamaan nuoria. Me olemme kaikki kiinnostuneita sen tekemisestä, mikä auttaa nuoria kypsymään ja kantamaan vastuunsa Jehovan järjestössä.