Miten suhtaudut luottamuksellisiin asioihin?
1 On paljon hyviä asioita, joista me kristityt voimme keskustella, kuten Raamattuun sisältyvät asiat, kokemukset ja konventit. Kuitenkin Raamattu osoittaa, että me tarvitsemme itsehillintää sen suhteen, mistä puhumme. (Ps. 34:14; Sananl. 10:19) Me emme esimerkiksi halua levittää panettelevasti vahingollista puhetta emmekä arvostelukyvyttömästi kertoa kaikkea, mitä kuulemme. – Sananl. 20:19.
2 Me olemme avomielisiä ja rehellisiä, emme epäilystä herättävän vaiteliaita. Mutta on asioita, jotka ovat luottamuksellisia, eikä meidän tule puhua niistä ilman valtuutta. Se ei ole ehkä helppoa, sillä saatamme herkästi tuntea kiusausta kertoa ystävällemme jonkin luottamuksellisen asian, jonka olemme saaneet tietää. Tarvitsemme myös kuria, ettemme yritä urkkia luottamuksellisia tietoja toisilta. – Tuom. 16:15–17.
3 Millä aloilla mm. tilanne on tällainen? Perheessä: Perheen piirissä saat ehkä tietää jonkun perheenjäsenen heikkouksista tai yksityisistä suunnitelmista. Mutta aviomiehen, vaimon ja lasten ei pitäisi puhua julkisesti kaikesta, mitä perheessä tapahtuu tai suunnitellaan. (Ps. 50:20) Yksi perherakkauden puoli on, että perheenjäsenet ovat luotettavia. Tämän vanhemmat voivat auttaa lapsia oppimaan. Työasioissa: Jos paljastaisit työnantajasi liiketoiminnan yksityiskohtia tai suunnitelmia, niin se voisi aiheuttaa hänelle taloudellista vahinkoa. Seurakunnassa: Vanhimmat pitävät käsittelemänsä ongelmat luottamuksellisina, sillä jos joku uskoisi vanhimmalle hengellisen tai perheongelman ja tämä puhuisi siitä julkisesti, toiset voisivat epäröidä etsiä apua keneltäkään vanhimmalta. (Jaak. 5:13–16) Vaikka vanhimman vaimo tai lapsi uteliaisuudesta kysyisi, hänen ei tule paljastaa seurakunnan luottamuksellisia asioita. Siten hän ei pane perheensä kannettavaksi taakkaa pitää luottamuksellisina sellaisia seurakunnan asioita. (Vartiotorni, 15.8.1972, s. 382, 383)
4 Kun suhtaudumme tällä tavoin luottamuksellisiin asioihin, voimme keskittyä puhumaan sitä, mikä on rakentavaa ja hyödyllistä. – Sananl. 25:9; 16:13.