Muistonvietto – kristillinen juhla
1 Jeesus pani alulle muistonvieton 14. nisan-kuuta vuonna 33 ja neuvoi apostoleitaan: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luuk. 22:19) Apostoli Paavali selitti, että niin tekemällä ”te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu”. (1. Kor. 11:26) On sopivaa muistella Jeesuksen kuolemaa kaiken sen vuoksi, mitä se merkitsee Jehovan tarkoituksen toteutumisessa. Lunastusuhri luo todellisen perustan uskollemme ja antaa meille toivon elämästä tulevaisuudessa.
2 Kristillisen seurakunnan alusta lähtien Jeesuksen opetuslapset ovat uskollisesti viettäneet hänen kuolemansa muistonviettoa. Nykyaikoina on raportteja niinkin varhaiselta ajalta kuin vuodelta 1912, että Suomessa muistonviettojuhlaan osallistui tuolloin 60 henkeä. Nyt, 78 vuotta myöhemmin, nisan-kuun 14. päivä osuu tiistaiksi huhtikuun 10. päiväksi auringonlaskun jälkeen, ja yli 27000 ihmisen odotetaan Suomessa tulevan tarkkailemaan tätä vuotuista juhlaa.
VANHIMMILTA ODOTETTAVIA VALMISTELUJA
3 Tämän tilaisuuden tärkeyden ja odotettavissa olevan suuren läsnäolijamäärän huomioon ottaen seurakunnat tekevät valmisteluja etukäteen. (1. Kor. 14:40) Rituaaleja ja jäykkää kaavamaisuutta ei tarvita, sillä Matteuksen 26:26–30:stä huomaamme, miten yksinkertaisella tavalla Jeesus pani alulle tämän erittäin tärkeän juhlan. (1. Kor. 11:23–26) Joihinkin tärkeisiin yksityiskohtiin täytyy kuitenkin kiinnittää huomiota, jotta muistonviettoa vietetään oikein. Mitä ne ovat?
4 Vanhimmat varmistavat muun muassa sen, että Herran illallista kohtaan osoitetaan kunnioitusta järjestämällä oikeanlaiset vertauskuvat. Happamatonta leipää, esimerkiksi maustamattomia juutalaisia matsoja, jotka on tehty vain vehnäjauhoista ja vedestä, voidaan käyttää. Samoin ainoastaan puhdasta punaviiniä, kuten chiantia, burgundia tai bordeaux’ta, tulisi käyttää. Kotitekoistakin punaviiniä voidaan käyttää, mikäli sitä ei ole makeutettu, maustettu eikä väkevöity.
5 Vanhimmat haluavat myös valita veljiä, jotka ovat esimerkillisiä ja päteviä, mieluiten vanhimpia tai avustavia palvelijoita, tarjoilemaan vertauskuvat. Heidät tulisi järjestää hyvin, ja kunkin tulisi ymmärtää tarkoin, mitä heidän tehtäväänsä kuuluu. Yleisönpalvelijoille tulisi antaa ohjeet heidän tehtävistään, kuten ihmisten opastamisesta saliin ja sieltä ulos sekä autoliikenteen ohjaamisesta. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun useat seurakunnat käyttävät samaa valtakunnansalia. Tulisi tehdä myös järjestelyjä sen varmistamiseksi, että puhuja tietää tarkoin juhlan ajan ja paikan. – Ks. lisämuistutuksia asioista, joista tulee huolehtia ennen muistonviettoa Vartiotornista 15.2.1985 s. 19 ja 15.2.1990 s. 16–18 sekä Valtakunnan Palveluksestamme, maaliskuu 1989 s. 2.
HENKILÖKOHTAINEN VALMISTAUTUMINEN
6 Meidän kaikkien tulisi pyrkiä saamaan täysi hyöty tästä erittäin pyhästä juhlasta. Voimme muun muassa valmistaa mieltämme noudattamalla tarkoin sitä huhtikuun 5. ja 10. päivän väliselle ajalle laadittua raamatunlukuohjelmaa, joka on esitetty vuoden 1990 Jehovan todistajien kalentereissa. Voisimme myös tehdä suunnitelmia kutsuaksemme ja auttaaksemme mahdollisimman monia pääsemään tähän erikoistilaisuuteen. Ja meidän tulisi saada läsnäolijat tuntemaan itsensä tervetulleiksi.
7 Valmistautumalla perusteellisesti etukäteen osoitamme, että pidämme muistonvietossa läsnäoloa etuna ja tilaisuutena ilmaista arvostuksemme Kristuksen uhria kohtaan. Osoittautukoon tämänvuotinen muistonvietto rakennuksen ja kannustuksen ajaksi kaikille Jehovan palvelijoille. Juurruttakoon se meihin kaikkiin sen luottamuksen hengen, jota Jeesus ilmaisi. Luottamuksemme Jehovaa kohtaan auttaa meitä voittamaan maailman ja saamaan meille kullekin kuuluvan palkinnon. – Joh. 16:33; 2. Piet. 1:10; Ilm. 7:9, 10, 14.