Kysymyspalsta

◼ Onko sopivaa antaa korvaus toisten tarjoamasta kyydistä?

Jotkut meistä ovat olosuhteiden pakosta riippuvaisia toisten antamasta avusta voidakseen käydä säännöllisesti kokouksissa ja osallistua kenttäpalvelukseen. Monet veljet ja sisaret näkevät huomaavaisesti paljon vaivaa hyväksemme ja käyttävät rakkaudellisesti aikaansa, ajoneuvojaan ja varojaan kyyditäkseen meitä. Vaikka heidän täytyy ehkä olla valmiita lähtemään liikkeelle aiemmin kuin he muuten lähtisivät ja he palaavat kotiin myöhemmin, he huolehtivat kuljetuksesta halukkaasti.

Galatalaiskirjeen 6:​5:ssä oleva periaate soveltuu tähän kuten muihinkin kristillisen palveluksemme piirteisiin: ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” Siitä syystä meidän tulee osoittaa arvostuksemme, jos joku kuljettaa meitä säännöllisesti, ei vain sanoin, vaan myös, mikäli mahdollista, antamalla sopiva korvaus, joka auttaa huolehtimaan aiheutuneista kuluista (Matt. 7:​12; 1. Kor. 10:​24).

Silloinkin kun ajoneuvoaan käyttävä ei pyydä taloudellista apua tai ei näytä olevan sellaisen tarpeessa, korvauksen vilpitöntä tarjoamista arvostetaan aina. Kuljettaja saattaa kieltäytyä ottamasta sitä vastaan, ja meidän tulee tietenkin antaa hänen tehdä oma päätöksensä. Sinun on kuitenkin oikein tarjota sitä. Jos et voi antaa mitään sillä hetkellä, voit pitää asian mielessä; ehkä voit tarjota vähän enemmän seuraavalla kerralla, kun saat kyydin (Luuk. 6:​38).

Ajoneuvon omistajien on hyvin rakkaudellista kyyditä niitä, jotka eivät ehkä muuten voisi olla läsnä kokouksessa tai osallistua kenttäpalvelukseen (Sananl. 3:​27). Samoin niiden, jotka hyötyvät tällaisesta huomaavaisuudesta, on rakkaudellista ilmaista kiitollisuutensa antamalla korvaus olosuhteittensa mukaan (Kol. 3:​15).