Hyvät tavat – jumalisten ihmisten ominaispiirre
1 Hyvät tavat ovat nykyään harvinaisia. Miksi? Ihmiset ovat niin kiireisiä, etteivät he juuri ehdi ajatella edes peruskohteliaisuuksia, kuten ”ole hyvä”, ”kiitos” tai ”anteeksi”. Jumalan sanassa ennustettiin, että hyvät tavat kävisivät harvinaisiksi viimeisinä päivinä, jolloin ihmiset tulisivat olemaan ’itserakkaita, suuriluuloisia, pöyhkeitä, kiittämättömiä, vailla luonnollista kiintymystä, vailla itsehillintää, vailla hyvyyden rakkautta ja uppiniskaisia’ (2. Tim. 3:1–4). Kaikki nämä piirteet edistävät huonoja tapoja. Jumalisina ihmisinä kristittyjen täytyy varoa omaksumasta tämän maailman epäkunnioittavaa asennetta toisia kohtaan.
2 Mitä hyvillä tavoilla tarkoitetaan? Hyvien tapojen voidaan sanoa olevan toisten tunteiden herkkää huomioimista, kykyä elää rauhassa toisten kanssa. Hyvät tavat ilmenevät hienotunteisuutena, kohteliaisuutena, ystävällisyytenä, tahdikkuutena ja huomaavaisuutena. Näiden ominaisuuksien perusta on rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan (Luuk. 10:27). Ne eivät maksa mitään mutta ovat korvaamattoman arvokkaita, kun olemme tekemisissä toisten kanssa.
3 Jeesus Kristus antoi täydellisen esimerkin. Hän noudatti aina kultaista sääntöä ”niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samalla tavoin heille” (Luuk. 6:31). Emme voi kuin ihmetellä Jeesuksen huomaavaista ja rakkaudellista tapaa kohdella opetuslapsiaan (Matt. 11:28–30). Hänen hyvät tapansa eivät perustuneet käytösoppaiden ohjeisiin. Ne saivat alkunsa vilpittömästä ja avarasta sydämestä. Meidän täytyy yrittää jäljitellä hänen hyvää esimerkkiään.
4 Milloin kristittyjen on tarpeellista noudattaa hyviä tapoja? Vain erikoistilanteissako, silloin kun haluaa antaa hyvän kuvan itsestään? Vai vain silloin, kun yritämme vaikuttaa toisiin? Ei suinkaan! Meidän pitää noudattaa hyviä tapoja kaikkina aikoina. Mihin nimenomaisiin osa-alueisiin meidän tulee kiinnittää huomiota, kun olemme tekemisissä toisten seurakuntaan kuuluvien kanssa?
5 Valtakunnansalissa. Valtakunnansali on palvontapaikkamme. Tulemme sinne Jehova Jumalan kutsumina. Tässä mielessä olemme vieraita (Ps. 15:1). Olemmeko esimerkillisiä vieraita, kun tulemme valtakunnansaliin? Kiinnitämmekö asianmukaista huomiota ulkoasuumme? Haluamme varmasti välttää antamasta huoletonta tai äärimmäisyyksiin menevää vaikutelmaa. Jehovan kansaan kuuluvat – ovatpa he konventissa tai viikoittaisissa kokouksissaan – tunnetaan soveliaasta ulkoasusta, joka sopii niille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa (1. Tim. 2:9, 10). Osoitamme näin asianmukaista huomaavaisuutta ja kunnioitusta sekä taivaallista Isäntäämme kohtaan että muita paikalle kutsuttuja vieraita kohtaan.
6 Toinen tapa noudattaa hyviä tapoja kokousten yhteydessä on tulla ajoissa paikalle. On myönnettävä, ettei tämä ole aina helppoa. Joillakuilla voi olla melkoisen pitkä kokousmatka tai iso perhe, joka täytyy panna lähtökuntoon. Joissakin seurakunnissa on kuitenkin pantu merkille, että jopa 25 prosenttia julistajista saapuu aina kokouksiin alkulaulun ja rukouksen jälkeen. Tämä on vakava ongelma. On syytä muistaa, että hyviin tapoihin liittyy toisten tunteiden huomioiminen. Jehova, rakastettava Isäntämme, on järjestänyt nämä hengelliset juhlat meidän hyödyksemme. Olemalla täsmällisiä osoitamme, että pidämme hänen tunteitaan arvossa ja haluamme ottaa ne huomioon. Lisäksi myöhästyminen häiritsee toisia ja osoittaa epäkunnioitusta niitä kohtaan, jotka jo istuvat paikoillaan.
7 Huomioimmeko uudet, jotka ovat tulleet kokoukseen? Heidän toivottamisensa tervetulleiksi kuuluu hyviin tapoihin (Matt. 5:47; Room. 15:7). Sydämellinen tervehdys, lämmin kädenpuristus ja ystävällinen hymy ovat kaikki pieniä asioita, mutta niillä on osansa siinä, että meidät tunnistetaan tosi kristityiksi (Joh. 13:35). Eräs mies, joka tuli valtakunnansaliin ensimmäistä kertaa, sanoi: ”Tapasin yhtenä päivänä enemmän aidosti rakastavia ihmisiä, täysin vieraita, kuin olin koskaan tavannut siinä kirkossa, jonka yhteydessä minut kasvatettiin. Oli ilmiselvää, että olin löytänyt totuuden.” Seurauksena oli, että hän muutti elämäntapansa, ja seitsemän kuukautta myöhemmin hän meni kasteelle. Hyvillä tavoilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset!
8 Jos käyttäydymme hyvin ventovieraita kohtaan, joita tapaamme, eikö meidän tulisi toimia samoin ”varsinkin – – [niitä kohtaan], jotka ovat meille sukua uskossa” (Gal. 6:10). Seuraava periaate on voimassa: ”Sinun on otettava vanhus huomioon.” (3. Moos. 19:32.) Meidän ei tule koskaan jättää heitä huomiotta kokouksissamme.
9 Kuuntele tarkkaavaisesti. Jumalan kristityt sananpalvelijat puhuvat seurakunnan kokouksissa voidakseen antaa jonkin hengellisen lahjan rakennukseksemme (Room. 1:11). Olisi totisesti epäkohteliasta torkahdella, pureskella äänekkäästi purukumia, kuiskailla toistuvasti vierustoverillemme, käydä tarpeettomasti vessassa, lueskella asiaan kuulumatonta aineistoa tai tehdä jotakin muuta vastaavaa kokousten aikana. Vanhinten tulee olla tässä esimerkillisiä. Hyvät kristilliset tavat saavat meidät osoittamaan sopivaa kunnioitusta puhujaa ja hänen raamatullista sanomaansa kohtaan siten, ettemme anna minkään ohjata huomiotamme toisaalle.
10 Lisäksi, koska haluamme olla huomaavaisia sekä puhujaa että kuulijoita kohtaan, emme saa antaa hakulaitteiden tai matkapuhelinten häiritä kokouksia.
11 Hyvät tavat ja lapset. Vanhempien tulee olla aina valppaita sen suhteen, miten heidän lapsensa käyttäytyvät. Jos lapsi alkaa itkeä tai tulee levottomaksi kokouksen aikana ja se häiritsee toisia, on hyvä viedä lapsi mahdollisimman pian pois salin puolelta ja rauhoittaa häntä. Tämä voi olla joskus epämieluisaa, mutta muista, että se osoittaa sinun ottavan toisten tunteet huomioon. Usein vanhemmat, joiden lapset todennäköisesti tulevat rauhattomiksi, valitsevatkin istuinpaikkansa salin takaosasta, jotta he aiheuttaisivat mahdollisimman vähän häiriötä, jos heidän pitää poistua paikaltaan kokouksen aikana. Muut läsnäolijat voivat tietysti osoittaa sopivaa huomaavaisuutta lapsiperheitä kohtaan jättämällä takimmaiset penkkirivit vapaiksi heitä varten, jos sitä pidetään toivottavana.
12 Vanhempien tulee valvoa lastensa käytöstä myös ennen ja jälkeen kokousten. Lasten ei tule antaa juosta salissa, koska se voi johtaa tapaturmiin. Juoksentelu valtakunnansalin ulkopuolella voi sekin olla vaarallista, varsinkin iltapimeällä, jolloin näkyvyys on rajallista. Äänekäs jutustelu ulkosalla voi häiritä naapureita ja herättää kielteisiä ajatuksia palvonnastamme. Vanhemmat, jotka tunnollisesti pyrkivät valvomaan lapsiaan sekä valtakunnansalin sisä- että ulkopuolella, ansaitsevat kiitoksen, koska se tekee yhdessäolostamme miellyttävämpää (Ps. 133:1).
13 Kirjantutkistelussa. Arvostamme niiden veljiemme vieraanvaraisuutta, jotka tarjoavat kotinsa kokouskäyttöön. Ollessamme heidän kodissaan meidän täytyy kunnioittaa heidän omaisuuttaan. Kun menemme sisälle, meidän tulee huolehtia siitä, ettemme tuo lattioille tai matoille likaa. Vanhempien tulee valvoa lapsiaan ja katsoa, että nämä pysyvät kirjantutkistelulle varatuissa tiloissa. Vaikka ryhmä saattaa olla pieni ja ilmapiiri melko vapaa, meidän ei tule ottaa vapauksia toisten kodissa. Pienten lasten vanhempien tulee olla lastensa mukana, jos näiden täytyy käydä vessassa. Lisäksi, koska kirjantutkistelu on seurakunnan kokous, meidän tulee pukeutua samoin kuin menisimme valtakunnansaliin.
14 Hyvät tavat ovat tärkeitä. Kristillisten tapojen noudattaminen ei ainoastaan heijastu myönteisesti palvelukseemme, vaan myös parantaa suhteitamme toisiin (2. Kor. 6:3, 4, 6). Hymyilemisen, yhteistoiminnan ja pienten ystävällisten tekojen tekemisen toisten iloksi pitäisi olla meille helppoa, sillä palvommehan iloista Jumalaa. Tällainen hyvä käytös kaunistaa elämäämme jumalisina ihmisinä.