Kysymyspalsta

◼ Millaista varovaisuutta tulee noudattaa, kun todistetaan vangeille?

Ympäri maailman vankiloissa on ainakin kahdeksan miljoonaa vankia, ja jotkut heistä ovat kiinnostuneita hyvästä uutisesta (1. Tim. 2:4). Eräs haaratoimisto saa vangeilta ja heidän perheenjäseniltään joka kuukausi noin 1400 kirjettä, joissa pyydetään kirjallisuutta tai henkilökohtaista käyntiä. Monet vangit ovat vilpittömästi kiinnostuneita totuudesta, mutta kokemus on osoittanut, että jotkut vain teeskentelevät olevansa kiinnostuneita ja pyrkivät itsekkäästi käyttämään hyväkseen Jumalan kansaan kuuluvia. Tämän vuoksi kaikkien tulisi noudattaa seuraavia varoituksia, jotka koskevat todistamista vangeille.

Usein vangeille todistetaan kirjeitse. Voimakas suositus on, että sisaret eivät kirjoita miesvangeille, vaikka heidän tavoitteenaan olisi hengellisen avun antaminen. Tämä vastuu tulisi antaa ainoastaan päteville veljille. Päteviä sisaria voidaan pyytää olemaan kirjeenvaihdossa sellaisten naisvankien kanssa, jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita Raamatun totuudesta. Vangeille ei tule lähettää rahaa tai henkilökohtaisia lahjoja, vaikka he pyytäisivät niitä.

Kun joku vankilassa oleva ilmaisee kiinnostusta, hänen nimensä ja osoitteensa tulee toimittaa sille seurakunnalle, jonka alueella vankila sijaitsee. Tuon seurakunnan pätevät veljet yleensä tietävät, miten käsitellä erilaisia tilanteita, joita saattaa syntyä. Jos seurakuntaa ei tiedetä, tiedot vangista tulee lähettää haaratoimistoon.

Ei ole väärin, että tehtävään määrätyt veljet pitävät vangeille kokouksia, niin että useat heistä voivat tutkia samanaikaisesti. Vankiloissa ei kuitenkaan tule järjestää erikoistilaisuuksia, joissa julistajat ovat vapaasti kanssakäymisissä vankien kanssa. Julistajien ei ole myöskään viisasta vierailla vankien luona umpimähkään tai olla läheisessä kanssakäymisessä heidän kanssaan.

Olkaamme ”varovaisia kuin käärmeet ja silti viattomia kuin kyyhkyset” kertoessamme hyvää uutista vangeille (Matt. 10:16).