Olemme velkaa toisille
1 Apostoli Paavali tunsi saarnaamisen velvollisuudekseen. Hän tiesi, että Jehova oli Poikansa kallisarvoisen veren perusteella suonut kaikenlaisille ihmisille mahdollisuuden pelastua (1. Tim. 2:3–6). Siksi Paavali sanoi: ”Olen velkaa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että ymmärtämättömille.” Innokkaasti ja väsymättä hän pyrki maksamaan velkaansa toisille kertomalla heille hyvää uutista. (Room. 1:14, 15.)
2 Nykyajan kristityt pyrkivät Paavalin tavoin kertomaan hyvää uutista lähimmäisilleen aina tilaisuuden tullen. ”Suuri ahdistus” lähestyy nopeasti, joten vilpitönsydämisten ihmisten etsimisellä on kiire. Aidon rakkauden ihmisiä kohtaan tulisi saada meidät tekemään uutterasti tätä elämää pelastavaa työtä (Matt. 24:21; Hes. 33:8).
3 Maksamme velkaa. Pyrimme tavoittamaan ihmisiä etupäässä saarnaamalla ovelta ovelle. Alueilla, joilla ihmisten tavoittaminen kotoa on vaikeaa, on hyvä tehdä täsmälliset muistiinpanot ja käydä ovilla eri aikoina (1. Kor. 10:33). Voimme tavoittaa ihmisiä myös liikealueilla, kaduilla, puistoissa, pysäköintialueilla ja puhelimitse. Voisimme kysyä itseltämme, hyödynnämmekö parhaamme mukaan kaikkia saarnaamismuotoja, jotta voisimme kertoa toisille elämän sanomaa. (Matt. 10:11.)
4 Muuan tienraivaajasisar pyrki vastuuntuntoisesti tavoittamaan kaikki alueensa ihmiset. Eräässä talossa kaihtimet olivat aina kiinni eikä ketään ollut kotona. Mutta kerran kun sisar ei ollut palveluksessa, hän näki samaisen talon edessä auton. Sisar ei halunnut päästää tilaisuutta käsistään, joten hän soitti ovikelloa. Oven avasi mies, ja käydyn keskustelun johdosta sisar sai myöhemmin tehdä miehensä kanssa hänen luokseen useita uusintakäyntejä. Aikanaan mies alkoi tutkia Raamattua, ja tätä nykyä hän on kastettu veli. Hän on kiitollinen siitä, että sisar tunsi velvollisuudekseen saarnata toisille.
5 Jäljellä oleva aika hupenee äkkiä. Nyt on siis aika maksaa velkaamme lähimmäisillemme ponnistelemalla tarmokkaasti saarnaamistyössä. (2. Kor. 6:1, 2.)