Miten löytää vieraskielisiä ihmisiä?

1. Miksi seurakuntien alueet on jaettu kielittäin alueilla, joilla asuu erikielisiä ihmisiä?

¹ Sen jälkeen kun Jeesuksen opetuslapset olivat saaneet pyhää henkeä vuoden 33 helluntaina, he ”rupesivat puhumaan eri kielillä” kaukaa saapuneille ihmisille (Apt. 2:4). Tämän johdosta noin kolmetuhatta kastettiin. Ilmeisesti useimmat heistä kuitenkin puhuivat myös jotain yleiskieltä, luultavasti hepreaa tai kreikkaa. Silti Jehova halusi heidän kuulevan Valtakunnan sanoman äidinkielellään. Yksi syy tähän oli epäilemättä se, että ihmiset osoittavat usein auliimmin vastakaikua hyvälle uutiselle silloin kun he kuulevat siitä omalla äidinkielellään. Siksi alueilla, joilla asuu erikielisiä ihmisiä, seurakuntien alueet on nykyään jaettu kielittäin (Järjestetyt-kirja s. 107 kpl:t 2–3). Vieraskielisillä ryhmillä ei ole omaa aluemääräystä, vaan ne saarnaavat vieraskielisille sen seurakunnan alueella, jonka yhteydessä ne toimivat, samoin kuin muiden lähiseurakuntien alueella.

2. a) Millaista etsintätyötä joillakin alueilla on tehtävä? b) Miten seurakunnat voivat auttaa toisiaan monikielisillä alueilla? c) Mitä meidän tulisi tehdä, jos tapaamme jonkun vieraskielisen, joka osoittaa kiinnostusta?

² Alueilla, joilla kaikki puhuvat samaa kieltä, voidaan yksinkertaisesti saarnata talosta taloon. Tilanne voi kuitenkin olla toinen kaupungeissa, joissa asuu paljon erikielisiä ihmisiä. Tällöin samalla seudulla saattaa saarnata myös vieraskielisten seurakuntien julistajia. Vaikka muut seurakunnat voivat antaa vieraskieliselle seurakunnalle tai ryhmälle kyseistä kieltä puhuvien ihmisten osoitteita, se on pääasiassa itse vastuussa näiden ihmisten etsimisestä (ks. tekstiruutu ”Yhteistyötä”). Vieraskielisten löytäminen voikin vaatia melkoista etsintätyötä. Miten tätä etsintätyötä voidaan tehdä?

3. Mikä ratkaisee, missä ja kuinka paljon seurakunta tekee etsintätyötä?

³ Etsintätyön organisointi. Se, missä määrin etsintätyöhön kuluu aikaa, riippuu olosuhteista. Kuinka paljon jotain nimenomaista kieltä puhuvia alueella asuu? Kuinka paljon siellä on julistajia? Minkä verran seurakunnalla tai ryhmällä on jo vieraskielisten osoitteita? Seurakunnan ei odoteta käyvän alueensa kaikkia asutuskeskuksia läpi yhtä tarkasti, vaan se voi päättää keskittyä tiheästi asuttuihin ja kohtuullisen matkan päässä sijaitseviin alueisiin. On kuitenkin tärkeää organisoida etsintätyö hyvin, jotta mahdollisimman monet saisivat tilaisuuden ”huutaa avukseen Jehovan nimeä” (Room. 10:13, 14).

4. a) Miten etsintätyö tulisi organisoida? b) Millä tavoin vieraskielisiä voidaan etsiä?

⁴ Jotta etsintätyötä tehtäessä vältyttäisiin tarpeettomilta päällekkäisyyksiltä, vanhimmiston – erityisesti palvelusvalvojan – tulee organisoida työ ja valvoa sitä (1. Kor. 9:26). Vieraskielisissä ryhmissä työtä valvomaan valitaan pätevä veli, mieluiten vanhin tai avustava palvelija; valinnan tekee sen seurakunnan vanhimmisto, jonka yhteydessä ryhmä toimii. Monet seurakunnat ja ryhmät tekevät järjestelmällisesti alustavaa tutkimustyötä etsimällä esimerkiksi puhelinluettelosta tai internetistä nimiä, jotka ovat tyypillisiä tietynkielisille ihmisille. Sen jälkeen ne selvittävät puhelimitse tai henkilökohtaisin käynnein, tulisiko osoitteet sisällyttää niiden alueeseen. Ryhmästä huolehtivan seurakunnan vanhimmisto voi järjestää niin, että koko seurakunta osallistuu silloin tällöin etsintätyöhön, jos se on käytännöllistä. (Ks. tekstiruutu ”Miten löytää jotain tiettyä kieltä puhuvia?”)

5. a) Mitä etsintätyöhön osallistuvien tulisi muistaa? b) Mitä voisimme sanoa etsintätyössä tapaamillemme ihmisille?

⁵ Julistajilla on oltava mielessään selvä tavoite, kun he etsivät vieraskielisiä. Koska etsintätyö on osa sananpalvelusta, siihen osallistuvien tulisi tavallisesti pukeutua samalla tavoin kuin kenttäpalvelukseen yleensäkin. Monet ovat havainneet, että esitysten harjoitteleminen ja vieraan kielen puhuminen etsintätyön aikana auttaa heitä säilyttämään intonsa ja hiomaan kielitaitoaan. Etsintätyöhön käytettävä aika voidaan raportoida mutta karttojen ja luettelojen laatimiseen käytettävää aikaa ei. Kun joku vieraskielinen tavataan, hänelle tulisi pyrkiä kertomaan hyvää uutista, minkä jälkeen asiasta ilmoitetaan pikimmiten palvelusvalvojalle tai jollekin hänen valtuuttamalleen veljelle, niin että alueen tiedot pysyvät ajan tasalla. Näin toimitaan riippumatta siitä, onko puhuteltava osoittanut kiinnostusta vai ei. Vaikka etsintätyö on tärkeää, julistajien tulisi säilyttää tasapaino ja osallistua kaikkiin palveluksen piirteisiin. (Ks. tekstiruutu ”Mitä sanoa etsintätyössä?”)

6. Mitä haasteita liittyy kuurojen etsimiseen?

⁶ Kuurojen etsiminen. Kuurojen etsimisessä on omat haasteensa, ja se vaatii vaivannäköä. Heitä ei voida tunnistaa nimen, fyysisten ominaispiirteiden tai vaatetuksen perusteella. Lisäksi perheenjäsenet ja ystävät saattavat haluta suojella heitä ja siksi epäröidä antaa julistajille heitä koskevia tietoja. Seuraavassa on ehdotuksia siitä, miten etsiä viittomakieltä käyttäviä kuuroja. Ehdotukset voivat kuitenkin olla hyödyksi myös muiden vieraskielisten etsinnässä.

7. a) Miten kuuroja voidaan etsiä asuinalueilta? b) Miten voimme hälventää puhuteltavan epäluuloja?

⁷ Viittomakieliset seurakunnat ja ryhmät ovat saaneet hyviä tuloksia etsiessään kuuroja asuinalueilta. Joku puhuteltava saattaa tietää viittomakieltä käyttävän naapurin tai työ- tai koulutoverin. Jollakulla voi olla kuuro sukulainen. On hyvä muistaa, että jotkut saattavat suhtautua tällaisiin tiedusteluihin epäluuloisesti. Aito ystävällisyys, kunnioittava lähestymistapa sekä lyhyt ja rehellinen selitys voivat rauhoittaa puhuteltavaa. Jotkut ovat saaneet hyviä tuloksia esittelemällä samalla jotain viittomakielistä julkaisua kannettavalla DVD-soittimella ja sanomalla, että he haluaisivat kertoa kuuroille Raamatun toivosta. Mikäli puhuteltava epäröi antaa tietoja, voit ehkä jättää yhteystietosi tai kokouskutsun annettavaksi kuurolle sukulaiselle tai ystävälle.

8. Miten seurakunta voi auttaa viittomakielistä ryhmää?

⁸ Viittomakielinen ryhmä voi yhtenä tai kahtena päivänä vuodessa pyytää muita seurakuntaan kuuluvia auttamaan kuurojen etsinnässä laajaan alueeseensa kuuluvissa kaupungeissa. Tällöin viittomakielinen ryhmä järjestää kenttäpalveluskokouksen, jossa voidaan antaa palvelusta koskevia ohjeita ja esittää näyte. Kussakin autokunnassa voisi olla ainakin yksi julistaja viittomakielisestä ryhmästä. Jokaiselle autokunnalle annetaan kartta alueesta, jolta sen on määrä etsiä kuuroja.

9. Mistä muualta kuuroja voidaan etsiä?

⁹ Etsintätyötä voidaan tehdä myös esimerkiksi kauppakeskuksissa ja rautatie- ja linja-autoasemilla. Julistajien tulee pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla. Jos puhuteltava osoittaa vastakaikua, hänen kanssaan voidaan ehkä vaihtaa yhteystietoja.

10. Miten etsintätyötä voidaan tehdä paikallisissa liikeyrityksissä ja laitoksissa?

¹⁰ Yksi vaihtoehto on tehdä karttoja, joihin on merkitty paikalliset liikeyritykset ja laitokset, ja käydä niissä jonain sopivana aikana. Yhteen karttaan voisi merkitä huoltoasemat, johonkin toiseen taas esimerkiksi pesulat, ravintolat ja hotellit. Jos kussakin kartassa on samantyyppisiä liikeyrityksiä ja laitoksia, julistajat voivat käyttää kaikissa samaa esitystä ja hioa siten taitojaan. Voisimme kysyä esimerkiksi hotelleissa, kirjastoissa, sairaaloissa ja hautaustoimistoissa, saammeko jättää kuuroja asiakkaita varten paketteja, joissa on viittomakielinen DVD-levy ja kokouskutsu. Joissakin liikeyrityksissä voidaan yksinkertaisesti kysyä, onko heillä viittomakielisiä työntekijöitä tai kanta-asiakkaita. Mikäli alueella on kuurojen koulu, sen kirjastoon voidaan tarjota viittomakielisiä julkaisujamme.

11. Miksi etsintätyö on tärkeä osa sananpalvelusta?

¹¹ Tärkeää työtä. Vieraskielisten etsiminen voi kysyä sinnikkyyttä. Joillakin alueilla muuttoliike on vilkasta, minkä vuoksi alueita koskevien tietojen pitäminen ajan tasalla saattaa olla haastavaa. Yhä useammilla alueilla etsintätyö on kuitenkin tärkeä osa sananpalvelusta. Jehova, joka on antanut meille saarnaamistehtävän, ei ole puolueellinen (Apt. 10:34). Hän haluaa, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:3, 4). Olkaamme yhteistoiminnassa Jehovan ja toistemme kanssa, jotta löytäisimme kaikista kieliryhmistä niitä, joilla on ”vilpitön ja hyvä sydän” (Luuk. 8:15).

[Tekstiruutu s. 5]

Yhteistyötä

Koska Suomessa monilla paikkakunnilla maahanmuuttajat asuvat eri puolilla aluetta, julistajamäärältään pienet vieraskieliset seurakunnat ja ryhmät yleensä toivovat apua etsintätyössä. Kun jokin uusi vieraskielinen seurakunta tai ryhmä haluaa apua etsintätyöhön, palvelusvalvoja voi ottaa yhteyttä muunkielisten lähiseurakuntien vanhimpiin. Voi olla parasta olla yhteydessä vain sellaisiin seurakuntiin, jotka sijaitsevat kohtuullisen lähellä tai joiden alueella asuu paljon kyseistä kieltä puhuvia. Seurakunnissa, joiden lähellä toimii vieraskielinen seurakunta tai ryhmä, julistajille voidaan ilmoittaa, että jos he löytävät jonkun tätä kieltä puhuvan, heidän tulisi kirjoittaa muistiin osoite ja antaa se palvelusvalvojalle, joka välittää sen kyseiselle seurakunnalle tai ryhmälle. Aluekortin yhteydessä tulee pitää luetteloa näistä nimistä ja osoitteista, jotka eivät kuulu suomenkieliseen alueeseen vaan ovat vieraskielisten seurakuntien tai ryhmien aluetta. Kaikilla Suomen monikielisillä alueilla on hyvä toimia tällä tavoin ja ohjata kiinnostuneet sopivaan seurakuntaan tai ryhmään. Erikielisten seurakuntien palvelusvalvojat voivat sopia yhdessä yksityiskohdista.

Jos julistaja tapaa jonkun vieraskielisen, joka osoittaa kiinnostusta (tai jonkun kuuron), hänen tulee täyttää viipymättä lomake Käy tämän henkilön luona (S-43) ja antaa se seurakunnan sihteerille. Tällä tavoin hengellistä apua voidaan antaa nopeasti. (Ks. km 5/11 s. 3.)

[Tekstiruutu s. 6]

Miten löytää jotain tiettyä kieltä puhuvia?

• Kysy muilta, esimerkiksi raamatuntutkisteluoppilailta, sukulaisilta ja työtovereilta, tuntevatko he tuota kieltä puhuvia.

• Etsi puhelinluettelosta tai internetin henkilöhakupalvelusta nimiä, jotka ovat tyypillisiä tuota kieltä puhuville.

• Tee hienotunteisesti etsintätyötä paikoissa, joissa on tarjolla julkisia palveluja, kuten kirjastoissa ja virastoissa, samoin kuin yliopistojen läheisyydessä.

• Etsi sanomalehdistä ilmoituksia tuota kieltä puhuvien järjestämistä julkisista tilaisuuksista.

• Käy paikallisissa kaupoissa ja liikeyrityksissä, joissa tuota kieltä puhuvat asioivat.

• Pyydä lupa pystyttää pieni kirjallisuuspiste lähelle sellaista liikeyritystä, opiskelijakeskusta tai rautatie- tai linja-autoasemaa, jossa asioi tai liikkuu paljon tuota kieltä puhuvia.

• Jos laki sallii, osta jokin kaupallinen osoitehakemisto tai hanki tietokoneohjelma, joka tekee hakuja internetin julkisilla sivustoilla.

[Tekstiruutu s. 7]

Mitä sanoa etsintätyössä?

Ystävällinen, vilpitön ja suora lähestymistapa hälventää epäluuloja. Usein on hyödyllistä näyttää ensin jotain vieraskielistä julkaisua.

Tervehdittyäsi voisit sanoa: ”Etsimme ․․․․․ kielisiä ihmisiä, jotta voisimme kertoa heille Raamatun toivosta. Tiedättekö ketään, joka puhuu tuota kieltä?”

Etsiessäsi kuuroja voisit sanoa: ”Hei. Saanko näyttää sinulle jotain? [Näytä kannettavalla laitteella raamatunjae jostain viittomakielisestä julkaisusta.] Tässä on viittomakielellä esitetty raamatunkohta. Meillä on monia maksuttomia DVD-levyjä, joiden avulla kuurot voivat saada tietoa Raamatusta. Tiedättekö ketään kuuroa tai huonokuuloista, joka käyttää viittomakieltä?” Jos puhuteltava ei muista ketään viittomakieltä käyttävää, usein on hyvä vielä kysyä, muistaako hän tavanneensa heitä esimerkiksi työpaikalla, koulussa tai naapurustossa.