NUORET KYSYVÄT

Miksi viiltelen itseäni?

Mitä viiltely on?

Viiltelyllä tarkoitetaan itsensä pakonomaista vahingoittamista jollain terävällä esineellä. Se on vain yksi itsensä vahingoittamisen muoto. Muita ovat muun muassa itsensä lyöminen, ihon polttaminen ja ruhjeiden aiheuttaminen. Tässä artikkelissa käsitellään viiltelyä, mutta periaatteet soveltuvat kaikenlaiseen itsensä vahingoittamiseen.

Testaa tietosi: oikein vai väärin?

Vain tytöt viiltelevät itseään.
Viiltely rikkoo Raamatussa 3. Mooseksen kirjan 19:28:ssa olevaa käskyä: ”Ette saa – – tehdä viiltoja lihaanne.”

Vastaukset:

Väärin. Vaikka ongelma näyttää olevan yleisempi tytöillä, jotkut pojatkin vahingoittavat itseään viiltelemällä tai muilla tavoin.
Väärin. 3. Mooseksen kirjan 19:28:ssa viitataan muinaiseen pakanalliseen rituaaliin, ei pakonomaiseen itsensä vahingoittamiseen. On kuitenkin järkevää päätellä, että rakastava Luoja ei halua meidän vahingoittavan itseämme (1. Korinttilaisille 6:12; 2. Korinttilaisille 7:1; 1. Johanneksen kirje 4:8).

Miksi jotkut viiltelevät itseään?

Testaa tietosi: kumpi seuraavista vastaa mielestäsi parhaiten todellisuutta?

Ihmiset viiltelevät itseään...

koska he yrittävät lievittää tunneperäistä tuskaansa.
koska he yrittävät tappaa itsensä.

Oikea vastaus: A. Useimmat viiltelijät eivät halua kuolla, vaan he tahtovat päästä henkisestä tuskastaan.

Mitä jotkut itseään viillelleet nuoret sanovat?

Celia: ”Se helpotti oloa.”

Tamara: ”Se avasi jonkinlaisen pakotien. Fyysinen kipu oli siedettävämpää kuin tunneperäinen tuska.”

Carrie: ”Tuntui kurjalta olla surullinen. Viiltelyn aiheuttama fyysinen kipu vei huomion pois surun tunteesta.”

Jerrine: ”Aina kun viiltelin itseäni, unohdin ulkomaailman lähes kokonaan ja pääsin pakenemaan ongelmiani. Helpotuksen tunne oli tervetullut.”

Miten päästä tästä ongelmasta eroon?

Jehova Jumalan rukoileminen on tärkeä askel kohti toipumista. Raamatussa kehotetaan: ”[Heittäkää] kaikki huolenne hänelle, sillä hän huolehtii teistä.” (1. Pietarin kirje 5:7.)

Ehdotus: Esitä aluksi lyhyitä rukouksia. Voit esimerkiksi sanoa Jehovalle vain, että tarvitset apua. Ajan mittaan sinun voi olla helpompi avautua hänelle ja vuodattaa tunteesi ”kaiken lohdutuksen Jumalalle” (2. Korinttilaisille 1:3, 4).

Rukous ei ole henkinen kainalosauva. Se on todellista viestintää taivaallisen Isän kanssa, joka on luvannut: ”Olen todella auttava sinua. Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.” (Jesaja 41:10.)

Monet ovat saaneet lohtua myös puhuttuaan asiasta isälle tai äidille tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle. Seuraavassa kolmen näin tehneen nuoren ajatuksia.

Haastattelu

Diana, 21
Kathy, 15
Lorena, 17

Minkä ikäisenä aloit viillellä itseäsi?

Lorena: Olin noin 14-vuotias.

Diana: Olin 18-vuotias. Viiltelyn määrä vaihteli; välillä viiltelin viikon parin ajan joka päivä, ja toisinaan oli kuukaudenkin tauko.

Kathy: Aloitin viiltelyn 14-vuotiaana. Sorrun toisinaan vieläkin.

Miksi halusit vahingoittaa itseäsi?

Kathy: Tunsin voimakasta itseinhoa. Minusta tuntui, että kukaan ei voisi haluta minua ystäväkseen.

Diana: Välillä surumielisyys muuttui turhautuneisuudeksi ja turhautuneisuus epätoivoksi. Lopulta epätoivo kasvoi sietämättömäksi. Aivan kuin sisälläni olisi ollut suunnaton peto, joka täytyi ajaa ulos viiltelemällä.

Lorena: Saatoin olla hyvin masentunut tai vihainen tai vain tuntea itseni huonoksi. Tunsin olevani kuonaa ja halusin päästä eroon kaikesta tuosta hirveästä henkisestä jätteestä. Joskus minusta tuntui, että olin ansainnut kaiken sen fyysisen tuskan.

Helpottiko viiltely oloasi?

Diana: Helpotti. Jälkeenpäin olo oli kevyempi, aivan kuin taakka olisi nostettu harteiltani.

Kathy: Viiltely on melkein kuin itkemistä. Sen jälkeen olo oli parempi, aivan niin kuin joillakin on parempi olo kunnon itkun jälkeen.

Lorena: Oli kuin sisälläni olisi ollut kielteisten tunteiden täyttämä ilmapallo. Itseäni vahingoittamalla ikään kuin tein palloon pienen reiän. Pallo ei poksahtanut vaan vuoti hiljaa ja päästi vähitellen ulos kaiken kielteisen.

Pelkäsitkö kertoa tavastasi muille?

Lorena: Kyllä. Pelkäsin, että minua pidettäisiin outona. En myöskään halunnut paljastaa toisille yksityisasioitani.

Diana: Ihmiset sanoivat minua aina vahvaksi, ja halusin heidän elävän siinä uskossa. Minusta tuntui, että avun pyytäminen olisi merkinnyt tappiota.

Kathy: Pelkäsin, että ihmiset pitäisivät minua sekopäänä, mikä puolestaan tekisi oloni entistä kamalammaksi. Sitä paitsi minusta tuntui, että ansaitsin sen, mitä tein itselleni.

Mikä oli käännekohta?

Lorena: Kerroin asiasta äidille. Sain apua myös lääkäriltä, joka auttoi minua käsittelemään kielteisiä tunteitani. Muutaman kerran tuli takapakkia, mutta raamatuntutkimistottumuksien parantaminen auttoi. Olen lisäksi aktiivinen sananpalveluksessa. Joudun varmaan toistuvasti kamppailemaan arvottomuuden tunteita vastaan, mutta kun niitä herää, yritän pitää ne aisoissa.

Kathy: Eräs minua kymmenisen vuotta vanhempi kristitty sisar huomasi, että jotain oli vialla, ja lopulta uskouduin hänelle. Yllätyksekseni hänellä oli ollut sama ongelma. Hänelle oli helppo puhua, sillä hän oli käynyt läpi saman kuin minä. Sain apua myös lääkäriltä, joka auttoi minua ja vanhempiani ymmärtämään ongelmaani.

Diana: Olin yhtenä iltana erään minulle läheisen pariskunnan luona, ja mies huomasi, että kaikki ei ollut kunnossa. Hän kannusti minua ystävällisesti kertomaan, mikä oli vinossa. Hänen vaimonsa halasi ja tyynnytteli minua samalla tavalla kuin äiti oli tehnyt, kun olin pieni. Aloimme molemmat itkeä. Oli vaikea kertoa heille, mitä olin tehnyt itselleni, mutta olen iloinen, että puhuin asiasta.

Miten Raamattu on auttanut sinua?

Diana: Raamatun avulla olen tajunnut, etten onnistu taistelussani yksin. Tarvitsen Jehova Jumalan apua. (Sananlaskut 3:5, 6.)

Kathy: Raamatun lukeminen ja tieto siitä, että sen sanoma on Jumalalta, lohduttaa minua valtavasti! (2. Timoteukselle 3:16.)

Lorena: Kun jokin raamatunkohta koskettaa minua, kirjoitan sen muistikirjaan, niin että voin palata siihen myöhemmin (1. Timoteukselle 4:15).

Onko jokin raamatunkohta koskettanut sinua erityisesti?

Diana: Sananlaskujen 18:1:ssä sanotaan: ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” Joskus toisten seurassa oleminen on vaikeaa, mutta tämä raamatunkohta auttaa minua tajuamaan, että eristäytyminen on vaarallista.

Kathy: Matteuksen 10. luvun jakeet 29 ja 31 ovat suosikkejani. Jeesus sanoi niissä, ettei edes varpunen kuole Jehova Jumalan huomaamatta sitä. Sitten hän sanoi: ”Älkää siis pelätkö: te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.” Vieläkin nuo jakeet muistuttavat minulle, että olen Jehovalle tärkeä.

Lorena: Pidän kovasti Jesajan 41:9, 10:stä, jossa Jehova sanoo kansalleen: ”En ole hylännyt sinua. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. – – Olen vahvistava sinua.” Minulle tulee jonkin vahvistamisesta mieleen lujatekoinen, kivimuurien ympäröimä rakennus, johon on mahdotonta tunkeutua. Saan tästä raamatunkohdasta voimaa, sillä tiedän, että Jehova rakastaa minua ja tulee aina olemaan rinnallani.

Kysymyksiä mietittäväksi

Kun olet valmis pyytämään apua, kenen puoleen voisit kääntyä?
Mitä voit kertoa tilanteestasi rukouksessa Jehova Jumalalle?
Muun muassa millä kahdella tavalla (joihin ei liity itsesi vahingoittamista) voisit lievittää stressiä ja ahdistusta?

Raamatunkohtamuistio

Ehdotus: Kun jokin raamatunkohta saa sinut vakuuttumaan Jehovan rakkaudesta tai auttaa sinua kehittämään tasapainoista näkemystä itsestäsi ja puutteistasi, kirjoita se muistiin. Kuvaile lauseella tai parilla, miksi kohta on sinulle tärkeä. Seuraavassa on joitakin Dianan, Kathyn ja Lorenan valitsemia raamatunkohtia, jotka voivat auttaa sinua pääsemään alkuun.

Roomalaisille 8:38, 39

”Nämä jakeet osoittavat, että Jehova rakastaa minua silloinkin kun minusta tuntuu, että asiat eivät voisi olla enää huonommin.” (Diana)
Psalmit 73:23

”Tämänkaltaiset raamatunkohdat muistuttavat minua siitä, etten ole yksin. Jehova ikään kuin seisoo vierelläni.” (Kathy)
1. Pietarin kirje 5:10

”Olo ei välttämättä helpotu heti, vaan on ehkä kärsittävä ’hetkinen’. Jehova voi kuitenkin antaa meille riittävästi voimaa kestää mitä tahansa.” (Lorena)

Muita hyviä raamatunkohtia