Hänen kokemuksensa kosketti monia

KATHY ROBERSON kuoli marraskuun 19. päivänä 1994 ollessaan 26-vuotias. Hän kävi uskollisesti kristillisissä kokouksissa aivan siihen viikkoon asti, jona hän kuoli. Hänen yhdeksänvuotiaasta asti käymästään taistelusta syöpää vastaan oli kerrottu Herätkää!-lehdessä 22.8.1994 otsikon ”Kun elämä ei ole helppoa” alla. Luettuaan tämän kirjoituksen monet eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset lähettivät kirjeitä, joissa he kertoivat, miten Kathyn rohkea esimerkki kosketti heitä syvästi.

Rohkaisi nuoria palvelemaan Jumalaa

Espanjalainen Loida kirjoitti: ”Olen 16-vuotias, ja itkin lukiessani kokemusta Kathyn kestävyydestä. Ennen pelkäsin kuolemaa, mutta tämä kirjoitus auttoi minua ymmärtämään – niin kuin hän sanoi – että ’todella tärkeää on se, saammeko Jehova Jumalan siunauksen, ei se, elämmekö vai kuolemmeko nyt; Hän on se, joka voi antaa meille ikuisen elämän’.”

Japanilainen Mari kirjoitti: ”Koska olen lähes samanikäinen kuin Kathy ja kävin kasteella samana päivänä, hänen kokemuksensa lukeminen tuntui siltä, kuin olisi lukenut läheiseltä ystävältä tullutta rohkaisevaa kirjettä. Hänen toivomuksensa oli, että hänen kertomuksensa saisi monet hyödyntämään terveyttään viisaasti Jehovan palveluksessa, ei turhanpäiväisissä pyrkimyksissä, ja se sai sydämeni palamaan, koska olen juuri aloittamassa vakituisen tienraivauksen [kokoaikaisen sananpalveluksen].”

Italialainen Noemi kirjoitti samalla tavalla ja sanoi, että Kathyn toivomus siitä, että nuoret hyödyntäisivät terveyttään viisaasti Jehovan palveluksessa, ei turhanpäiväisissä pyrkimyksissä ”on kannustin tuhansille nuorille, myös minulle”. Noemi lisäsi: ”En malta odottaa sitä aikaa, kun näen hänet uudessa maailmassa, jossa kaikki tämä on ohi. Aion heti koulun loputtua aloittaa tienraivauksen.”

”Olen 18-vuotias”, kirjoitti Rachelle Floridasta Yhdysvalloista, ”ja olen nyt jo jonkin aikaa harkinnut tienraivausta. Kun luin kirjoituksen ’Kun elämä ei ole helppoa’, minusta oli hyvin rohkaisevaa nähdä jonkun minun kaltaiseni nuoren kestävän sellaisia vaikeuksia. Kathy on saanut minut käyttämään terveyttäni, kuten hän sanoi, ’viisaasti Jehovan palveluksessa, ei turhanpäiväisissä pyrkimyksissä’.”

Eräät lähetystyöntekijät, jotka toimivat Chuukin saaressa Mikronesiassa, kirjoittivat: ”Meidän tienraivaajamme ovat aineellisesti hyvin köyhiä. Sisar Robersonin kokemus auttoi kuitenkin heitä arvostamaan sitä, mitä heillä on. He tajusivat, että vaikka he ovat aineellisesti köyhiä, heitä on siunattu vahvalla ruumiilla, minkä ansiosta he voivat palvella Jehovaa koko ajallaan. Se oli heille hyvä muistutus siitä, että heidän tulisi olla kiitollisia siitä, mitä heillä on, ja käyttää voimiaan Jehovan palveluksessa.”

Kuudentoista oppilaan ryhmä, joka oli tienraivaajien koulussa Ranskassa, halusi lähettää Kathylle liljoista otetun valokuvan sekä seuraavat rohkaisun sanat: ”Emme unohda kehotustasi käyttää aikamme suuren Luojamme palveluksessa.”

Eräs ranskalaisnuori kirjoitti: ”Koska olemme nuoria ja Saatanan pääasiallisia maalitauluja, meistä tuntuu joskus vaikealta pysyä uskollisina Jehovalle. Mutta kun luemme tällaisia kauniita ja liikuttavia kertomuksia, saamme uutta voimaa ja intoa siitä tiedosta, että toiset nuoret, kuten Kathy, säilyttävät nuhteettomuutensa kärsimyksistä huolimatta. Miten erinomainen esimerkki!”

”Olen melkein sinun ikäisesi, ja minulla on erinomainen terveys”, kirjoitti Ohiossa Yhdysvalloissa asuva Nadine. ”Monta kertaa annan joidenkin vähäpätöisten asioiden häiritä Jehovalle suorittamaani palvelusta. Kertomuksesi lukeminen sai minut tarkastelemaan vakavissani elämääni, ja tajusin, miten paljon arvokasta aikaa olen tuhlannut. Olet ollut innostava esimerkki minulle.”

Eräs nuori brasilialainen nainen sanoi: ”Hän puhui suoraan sydämeeni ja kasvatti haluani palvella Jumalaamme täydemmin.”

Muuan kanadalaisnuori kirjoitti: ”Olen 15-vuotias. Kaksi vuotta sitten sain tietää sairastavani autoimmuunihepatiittia. Kathy Robersonin kokemus sai minut tajuamaan, että terveydentilastani huolimatta minäkin voin palvella Jehovaa uskollisesti niin kauan kuin siihen on vielä aikaa, ja että minun täytyy kärsivällisesti odottaa Jumalan lupaamaa uutta järjestelmää toipuakseni täysin.”

Jennette kirjoitti New Jerseystä Yhdysvalloista: ”Kaikki ne esteet, jotka hän läpäisi, ja se usko, jota hän osoitti, auttavat kaikkia meitä pysymään päätöksessämme yrittää tehdä enemmän Jehovan palveluksessa kaikista niistä vaikeuksista huolimatta, joita meillä saattaa olla. Aion kertoa hänen kokemuksensa joillekin, joiden kanssa tutkin Raamattua, innostaakseni heitä asettamaan tavoitteekseen aloittaa tienraivauspalvelus koulun jälkeen.”

Rohkaisi iäkkäitäkin

Muuan nainen kirjoitti Kaliforniasta Yhdysvalloista: ”Sinä olet todellakin karsinut elämästämme kaikki vähämerkityksiset asiat ja saanut meidät keskittymään siihen, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä – suhteeseemme Jehovaan.” Hän lisäsi: ”Vaikka nuoruus on minulta kaukana takanapäin, kokemuksesi ja näkemyksesi tulevaisuudesta liikuttivat syvästi ja innostivat minua. Se on auttanut minua arvioimaan uudelleen asioiden tärkeysjärjestystä.”

Eräässä toisessa Kaliforniasta tulleessa kirjeessä sanottiin: ”Se mitä sinä olet käynyt läpi, on täysin rinnastettavissa niihin koetuksiin, joihin veljet ja sisaret ovat joutuneet Saksassa tai Malawissa tai missä tahansa muussa paikassa, josta olen lukenut. Koska olen nyt 68-vuotias, olen nähnyt kaikenlaista ja kuullut ja lukenut monia kokemuksia. Kertomuksesi tulee olemaan siunaus yhtä hyvin nuorille kuin iäkkäillekin.”

Muuan Etelä-Carolinassa Yhdysvalloissa asuva nainen myönsi: ”En ole enää mikään lapsi. Olen lähes 70-vuotias.” Hän kirjoitti arvostavasti: ”Sinä olet uusi Job. Toivon, että kaikki nuoret ja vanhat panevat merkille sinun kestävyytesi.”

Eräässä kirjeessä sanottiin: ”Kathyn usko ja päättäväisyys koskettivat sydäntäni. Olen melkein 57 vuotta vanha, ja eräs tavoitteistani on ollut eläkkeelle päästyäni käyttää enemmän aikaa Jehovan palvelemiseen, mutta vähän aikaa sitten minulla todettiin syöpä. Minua tosiaan kaduttaa se, etten silloin, kun olin nuori ja terve, käyttänyt enemmän aikaa Jehovan työssä. Kukaan meistä ei voi ennustaa, milloin jokin vakava sairaus vie tämän mahdollisuuden.”

Muuan kristitty vanhin kirjoitti: ”Aion säilyttää tätä kirjoitusta erityisessä arkistossa, jotta voin lukea sitä, kun elämässä tulee vastaan joitain yllättäviä käänteitä, jotka voisivat koetella uskoani. Lisäksi aion arkistoida tämän kirjoituksen paimennustyötä koskevien papereitteni joukkoon, jotta voin käyttää sitä rohkaistessani rakkaita ystäviä, jotka kohtaavat vaikeuksia tämän järjestelmän lähetessä loppuaan.”

Tosiaankin, kaikkien maailmanlaajuiseen veljesseuraamme kuuluvien usko ja rohkeus vahvistavat meitä (1. Pietarin kirje 5:9). Me kaikki odotamme Kathyn tavoin sitä, että täyttyy Raamatun lupaus ajasta, jolloin ei ”kuolemaa ole enää oleva” (Ilmestys 21:3, 4). Miten suurenmoista aikaa se tuleekaan olemaan, kun ”yksikään siellä asuva ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24, UM.)

[Kuva s. 20]

Kathy Roberson