Onko ”kerran pelastettu, aina pelastettu” raamatullinen opetus?
Raamattu vastaa
Ei. ”Kerran pelastettu, aina pelastettu” ei ole raamatullinen opetus. Se joka on saanut pelastuksen uskomalla Jeesukseen Kristukseen, voi menettää uskon ja siitä koituvan pelastuksen. Raamatun mukaan uskon säilyttäminen vaatii ponnistelua, ”ankaraa taistelua” (Juudaksen kirje 3, 5). Vaikka varhaiskristityt olivat jo ottaneet vastaan Kristuksen, heitä kehotettiin: ”Työskennelkää jatkuvasti omaksi pelastukseksenne peläten ja vavisten.” (Filippiläisille 2:12.)
Raamatunjakeita, jotka kumoavat opetuksen ”kerran pelastettu, aina pelastettu”
Raamattu varoittaa vakavista synneistä, jotka estävät ihmistä pääsemästä Jumalan valtakuntaan (1. Korinttilaisille 6:9–11; Galatalaisille 5:19–21). Tällaisilla varoituksilla ei olisi merkitystä, jos pelastusta ei voisi menettää. Raamattu osoittaa, että pelastuksen saanut voi luopua uskostaan ja alkaa jälleen tehdä vakavia syntejä. Esimerkiksi Heprealaiskirjeen 10:26:ssa sanotaan: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä.” (Heprealaisille 6:4–6; 2. Pietarin kirje 2:20–22.)
Jeesus korosti erään vertauksen avulla sitä, miten tärkeää on säilyttää usko. Hän rinnasti itsensä viiniköynnökseen ja seuraajansa sen oksiin. Jotkut hänen opetuslapsistaan osoittaisivat ensin uskonsa häneen teoillaan eli ”kantamalla hedelmää” mutta myöhemmin lakkaisivat tekemästä niin. Siksi heidät ”heitettäisiin pois kuin [hedelmätön] oksa” eli he menettäisivät pelastuksen. (Johannes 15:1–6.) Apostoli Paavali käytti samankaltaista vertausta. Hänen sanojensa mukaan ne kristityt, jotka eivät säilytä uskoaan, ”hakataan pois”. (Roomalaisille 11:17–22.)
Kristittyjä kehotetaan pysymään valveilla (Matteus 24:42; 25:13). Ne jotka vaipuvat hengelliseen uneen joko tekemällä ”pimeyteen kuuluvia tekoja” tai laiminlyömällä sitä, mitä Jeesus käski tekemään, menettävät pelastuksensa (Roomalaisille 13:11–13; Ilmestys 3:1–3).
Monet raamatunjakeet osoittavat, että pelastuksen saaneiden täytyy kestää uskollisesti loppuun saakka (Matteus 24:13; Heprealaisille 10:36; 12:2, 3; Ilmestys 2:10). Ensimmäisen vuosisadan kristityt iloitsivat kuultuaan, että heidän veljensä pysyivät uskollisina (1. Tessalonikalaisille 1:2, 3; 3. Johanneksen kirje 3, 4). Miksi Raamattu painottaa uskollisen kestävyyden tärkeyttä, jos ne, jotka eivät pysy uskollisina, pelastuisivat joka tapauksessa?
Paavali oli varma pelastuksestaan vasta, kun hän tiesi kuolemansa olevan lähellä (2. Timoteukselle 4:6–8). Aikaisemmin elämässään hän oli tajunnut voivansa menettää pelastuksen, jos hän antaisi myöten väärille haluille. Hän kirjoitti: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” (1. Korinttilaisille 9:27; Filippiläisille 3:12–14.)