Isovanhemmuuden iloja ja haasteita

”Minusta on upeaa olla isoisä! Saan nauttia lastenlapsista tuntematta olevani heistä vastuussa. Näen, että minulla on vaikutusta heidän elämäänsä, mutta viimeinen sana ei kuulu minulle, vaan heidän vanhemmilleen.” (Gene, isoisä)

MIKÄ isovanhemmuudessa oikein herättää näin suurta innostusta? Tutkijat sanovat, että ne normaalit vaatimukset, joita vanhemmat luonnostaan asettavat lapsilleen, voivat luoda paljon jännitettä. Isovanhempien ei tavallisesti tarvitse esittää sellaisia vaatimuksia, ja siksi heillä on paljon rennompi suhde lastenlapsiinsa. Lääkäri Arthur Kornhaberin sanoin he voivat vapaasti rakastaa lastenlapsiaan yksinkertaisesti ”siksi, että nämä hengittävät”. Isoäiti nimeltä Esther sanoo: ”Olin omien lasteni kanssa päivittäin niin kiinni kaikessa siinä, mitä he tekivät. Isoäitinä voin vain nauttia lastenlapsistani ja rakastaa heitä.”

Ikä tuo mukanaan myös viisautta ja taitoa (Job 12:12). Isovanhemmat eivät ole enää nuoria ja kokemattomia – heillä on takanaan vuosikausien kokemus vanhempina. He ovat oppineet virheistään ja osaavat ehkä siksi käsitellä lapsia taitavammin kuin nuorempana.

Kornhaber tekeekin seuraavan johtopäätöksen: ”Terve ja rakkaudellinen side isovanhempien ja lastenlasten välillä on välttämätön kaikkien kolmen sukupolven tunne-elämän terveydelle ja onnellisuudelle. Lapsilla on synnynnäinen oikeus tähän siteeseen, – – se on vanhemmilta saatu perintö, josta hyötyy koko perhe.” Aikakauslehdessä Family Relations todetaan samaten: ”Hyvinvoinnin ja moraalisuuden tunne vahvistuvat isovanhemmilla, jotka toimivat aktiivisesti osassaan ja tuntevat sen omakseen.”

Isovanhempien rooli

Isovanhemmilla on monta arvokasta roolia. ”He voivat tukea naimisissa olevia lapsiaan”, sanoo Gene. ”Näin he uskoakseni voivat olla vastapainona joillekin niille koville olosuhteille, joissa nuoret vanhemmat ovat.” Isovanhemmat voivat tukea itse lastenlapsiakin monella tapaa. Usein juuri isoäiti tai -isä välittää lapselle ne kertomukset, jotka saavat lapsen tuntemaan, että hänellä on juuret. Isovanhemmat ovat monesti ratkaisevassa osassa suvun uskonnollisen perinnön välittämisessä uudelle polvelle.

Monissa perheissä isovanhemmat ovat luotettuja neuvonantajia. ”Lapset kertovat meille ehkä sellaisia asioita, joista he arkailevat puhua vanhempiensa kanssa”, sanoo johdantokirjoituksessa mainittu Jane. Yleensä tällainen lisäapu on vanhempien mielestä tervetullutta. Erään tutkimuksen mukaan ”yli 80 prosenttia murrosikäisistä piti isovanhempiaan uskottuinaan. – – Suuri osa aikuisista lastenlapsista pitää säännöllisesti yhteyttä läheisimpiin isovanhempiinsa.”

Rakastava isoäiti tai -isä voi olla tärkeä etenkin sellaiselle lapselle, josta ei pidetä hyvää huolta kotona. ”Isoäiti oli minulle varhaislapsuuteni tärkein ihminen”, kirjoittaa Selma Wassermann. ”Juuri hän otti ohjat käsiinsä ja täytti maailmani huolenpidolla. Hänen sylinsä oli suurempi kuin Miami Beach, ja kun hän otti minut siihen, tiesin olevani turvassa. – – Isoäidiltä opin tärkeimmät asiat itsestäni: minua rakastettiin ja olin siksi rakastettava.” (The Long Distance Grandmother.)

Perheen sisäisiä jännitteitä

Isovanhemmuuteen voi kuitenkin liittyä jännitteitä ja ongelmia. Esimerkiksi eräs äiti muistaa katkeran kiistan oman äitinsä kanssa siitä, mikä on oikea tapa röyhtäyttää lasta. ”Se aiheutti väleihimme särön sellaisessa vaiheessa, jolloin olin hyvin haavoittuva.” On ymmärrettävää, että nuoret vanhemmat haluavat vanhempiensa hyväksyvän heidän lastenkasvatusmenetelmänsä. Hyvää tarkoittavat neuvot voivat siksi kuulostaa musertavalta arvostelulta.

Kornhaber kertoo kirjassaan kahdesta vanhemmasta, jotka kärsivät eräästä toisesta yleisestä ongelmasta. Toinen heistä kertoo: ”Vanhempani juoksevat meillä joka päivä ja suuttuvat, ellen ole paikalla. – – He eivät ajattele minua – minun tunteitani ja yksityisyyttäni.” Toinen valittaa: ”Vanhempani haluavat omistaa pikku tyttäreni. Söivätpä he tai nukkuivat, heillä on Susie mielessään kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. – – Olemme harkinneet muuttoa muualle.” (Between Parents and Grandparents.)

Toisinaan isovanhempia syytetään siitäkin, että he hemmottelevat lastenlapsensa pilalle hukuttamalla heidät lahjoihin. Anteliaisuus on tietysti isovanhemmille yhtä luonnollista kuin hengittäminen, mutta jotkut kyllä näyttävät menevän tässä liiallisuuksiin. Joskus vanhempien valitukset saattavat tosin juontaa juurensa mustasukkaisuudesta (Sananlaskut 14:30). ”Vanhempani olivat minulle tiukkoja ja ankaria”, kertoo Mildred. ”Minun lapsilleni he ovat anteliaita ja – – [sallivia]. Olen mustasukkainen siksi, että he eivät ole yhtään muuttaneet suhtautumistaan minuun.” Olivatpa vaikuttimet tai syyt mitkä tahansa, lahjojen antaminen voi tuottaa ongelmia, jos isovanhemmat eivät kunnioita vanhempien toivomuksia.

Isovanhempien on siksi viisasta olla anteliaisuudessaan arvostelukykyisiä. Raamattu osoittaa, että hyväkin voi liiallisena olla pahasta (Sananlaskut 25:27). Ellet ole varma, millaiset lahjat olisivat sopivia, kysy vanhemmilta. Silloin ’osaat antaa hyviä lahjoja’ (Luukas 11:13).

Rakkaus ja kunnioitus – kaksi avainta

Ikävä kyllä jotkut isovanhemmat joutuvat toteamaan, että heidän työtään huolenpitäjinä ja lapsenkaitsijoina pidetään itsestään selvänä. Toisista taas tuntuu, etteivät he saa nähdä lastenlapsiaan tarpeeksi. Vielä jotkut sanovat, että heidän aikuiset lapsensa ovat vältelleet heitä selittämättä edes syytä siihen. Tällaiset kipeät ongelmat voidaan usein torjua, jos perheenjäsenet osoittavat toisiaan kohtaan rakkautta ja kunnioitusta. Raamatussa sanotaan: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se – – ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. – – Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää.” (1. Korinttilaisille 13:4, 5, 7.)

Oletetaanpa, että olet nuori äiti ja mummi esittää hyvää tarkoittavan mutta ärsyttävän ehdotuksen tai havainnon. Onko sinulla varsinaisesti syytä ’ärsyyntyä’? Osoittaahan Raamattukin, että iäkkäämpien kristittyjen naisten tehtävänä on opettaa ”nuoria naisia – – rakastamaan miestään, rakastamaan lapsiaan, olemaan tervemielisiä, siveellisesti puhtaita, kodissa työskenteleviä” (Titukselle 2:3–5). Ja ettekö te jokainen, sinä ja isovanhemmat, toivo samaa asiaa – lasten parasta? Koska rakkaus ”ei etsi omia etujaan”, on ehkä parasta keskittyä lapsen tarpeisiin, ei niinkään omiin tunteisiin. Tällöin on helpompi välttää ’pakottamasta toista ratkaisevaan otteluun’ aina kun vähänkin ärsyyntyy (Galatalaisille 5:26, engl. viitelaitoksen alav.).

Voit tietysti pelätä, että liika anteliaisuus pilaa lapsesi. Tavallisesti isovanhemmilla ei kuitenkaan ole huonoja vaikuttimia lahjoja antaessaan. Useimmat kasvatusalan ammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että sinun kasvatuksesi ja kurisi vaikuttaa lapseesi paljon enemmän kuin isovanhempien satunnainen puuttuminen asiaan. Eräs tohtori neuvoo: ”Huumorintaju auttaa.”

Jos sinulla on todellista aihetta huolestua jostakin lastenhoitoon liittyvästä kysymyksestä, älä estä vanhempiasi tai appivanhempiasi olemasta yhteydessä lapsiin. Raamatussa sanotaan: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta.” (Sananlaskut 15:22.) Keskustele asiasta vakavasti ”oikeaan aikaan” ja kerro huolenaiheistasi (Sananlaskut 15:23). Tilanteeseen löytyy useimmiten ratkaisuja.

Onko sinulla lastenlapsia? Silloin on olennaista kunnioittaa heidän vanhempiaan. Tunnet tietenkin velvollisuudeksesi puhua, jos lapsenlapsesi näyttää sinusta olevan vaarassa. Mutta vaikka on luonnollista rakastaa ja helliä lastenlapsia, vastuu lasten kasvattamisesta kuuluu vanhemmille, ei isovanhemmille (Efesolaisille 6:4). Raamattu käskee lastenlapsia kunnioittamaan ja tottelemaan vanhempiaan (Efesolaisille 6:1, 2; Heprealaisille 12:9). Yritä siis olla pommittamatta vanhempia neuvoilla, joita ei ole pyydetty, tai jäytämättä heidän arvovaltaansa (vrt. 1. Tessalonikalaisille 4:11).

Se että pysyy sivussa, pidättelee sanojaan – ja joskus henkeään – ja antaa lastensa hoitaa osansa vanhempina, ei tosin aina ole helppoa. Mutta kuten Gene sanoo, ”elleivät he pyydä neuvoa, meidän on mukauduttava siihen, mikä heidän mielestään on parasta heidän lapsilleen”. Jane kertoo: ”Pidän tarkasti vaarin siitä, etten sano: ’Katsos näin se pitää tehdä!’ Asiat voi hoitaa monella tavalla, ja jos itsellä on voimakkaat mielipiteet, voi syntyä ongelmia.”

Mitä isovanhemmat voivat antaa

Raamattu sanoo lastenlapsia siunaukseksi Jumalalta (Psalmit 128:3–6). Osoittamalla kiinnostusta heitä kohtaan voitte vaikuttaa voimakkaasti heidän elämäänsä ja auttaa heitä kehittämään jumalisia ominaisuuksia (vrt. 5. Mooseksen kirja 32:7). Raamatun aikoina oli naisella nimeltä Loois merkittävä osa lapsenlapsensa Timoteuksen kasvattamisessa huomattavaksi Jumalan palvelijaksi (2. Timoteukselle 1:5). Tekin voitte kokea iloa, kun jumalinen kasvatus kantaa hedelmää omissa lastenlapsissanne.

Voitte antaa myös kaivattua rakkautta ja kiintymystä. Saattaa tosin olla, ettette ole hellyyttä pursuavaa tyyppiä, mutta jumalista rakkautta voi osoittaa myös olemalla vilpittömästi ja epäitsekkäästi kiinnostunut lastenlapsista. Selma Wassermann kirjoittaa: ”Kiinnostus sitä kohtaan, mitä lapsi puhuu sinulle – – kertoo varmasti, että välität hänestä. Kun olet hyvä kuuntelija, joka ei keskeytä eikä arvostele, kaikki viestii kunnioituksesta, kiintymyksestä ja arvostamisesta.” Tällainen rakkaudellinen huomio voi olla parhaita lahjoja, mitä isovanhemmat voivat lapsenlapselleen antaa.

Olemme tähän asti keskittyneet tarkastelemaan isovanhempien perinnäisiä rooleja. Monet tämän ajan isovanhemmat joutuvat kuitenkin kantamaan paljon raskaampaa kuormaa.

[Huomioteksti s. 6]

”Isoäidiltä opin tärkeimmät asiat itsestäni: minua rakastettiin ja olin siksi rakastettava”

[Tekstiruutu s. 6]

Ideoita kaukana asuville isovanhemmille

• Pyydä vanhempia lähettämään videoita tai valokuvia lastenlapsista.

• Lähetä lastenlapsille äänikirjeitä. Pikkulapsille voi lukea Raamatun kertomuksia tai laulaa kehtolauluja.

• Lähetä lastenlapsille kortteja ja kirjeitä. Aloita heidän kanssaan säännöllinen kirjeenvaihto, mikäli mahdollista.

• Pidä lastenlapsiin yhteyttä puhelimitse, jos varasi sen sallivat. Aloita keskustelu pienten lasten kanssa esittämällä yksinkertaisia kysymyksiä, kuten ”mitä sinä söit aamupalalla?”

• Tee lastenlasten luo säännöllisesti lyhyitä vierailuja, mikäli mahdollista.

• Sovi vanhempien kanssa lastenlasten tulosta sinun luoksesi. Suunnittele mukavaa ohjelmaa; voitte vaikkapa käydä eläintarhassa, museoissa ja puistoissa.

[Kuva s. 5]

Monet isovanhemmat auttavat lastenlastensa hoidossa

[Kuva s. 7]

Lastenkasvatusmenetelmät voivat synnyttää jännitteitä

[Kuva s. 7]

Isovanhemmilla on usein osansa suvun historian välittämisessä uudelle polvelle