Jumala

Määritelmä: Korkein Olento, jonka erisnimi on Jehova. Heprean kieli käyttää ”Jumalasta” sanoja, jotka välittävät ajatuksen voimasta ja myös majesteettiudesta, arvokkuudesta ja ylhäisyydestä. Tosi Jumalan vastakohtana on vääriä jumalia. Jotkut niistä ovat itse asettuneet jumaliksi; toisista ovat niiden palvelijat tehneet palvonnan kohteita.

Onko olemassa järkeviä syitä Jumalaan uskomiselle?

Ps. 19:1: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja taivaanlaajuus kertoo hänen kättensä työstä.”

Ps. 104:24: ”Miten monet ovatkaan tekosi, oi Jehova! Kaikki ne olet viisaasti tehnyt. Maa on täynnä tuotteitasi.”

Room. 1:20: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty.”

New Scientist -aikakauslehti sanoi: ”Maallikot uskovat sinnikkäästi, että tiedemiehet ovat ’kumonneet’ uskonnon. Yleinen käsitys on, että tiedemiehet eivät usko Jumalaan, että Darwin löi viimeiset naulat Jumalan ruumisarkkuun ja että sen jälkeen lisääntynyt tieteellinen ja tekninen tietämys on tehnyt hänen henkiin heräämisensä mahdottomaksi. Tällainen käsitys on kertakaikkisen väärä.” (26.5.1977, s. 478.)

Eräs Ranskan tiedeakatemian jäsen sanoi: ”Luonnossa ilmenevää järjestystä ei keksinyt ihmismieli, eikä mikään nerokas kyky muodostanut sitä. – – Järjestyksellisyys edellyttää järjestystä aikaansaavan älyn olemassaoloa. Sellainen äly voi kuulua vain Jumalalle.” (Christian Chabanis, Dieu existe? Oui, Pariisi 1979, s. 94, Pierre-Paul Grassén sanat.)

Tiedemiehet ovat tunnistaneet yli 100 kemiallista alkuainetta. Niiden atomirakenteesta käy ilmi, että alkuaineilla on keskinäinen monimutkainen, matemaattinen suhde. Niiden jaksoittainen järjestelmä viittaa selvästi suunnitteluun. Sellainen hämmästyttävä suunnittelu ei ole mitenkään voinut johtua vahingosta, sattumasta.

Kuvaus: Kun näemme kameran, radion tai tietokoneen, ymmärrämme heti, että sen täytyy olla älykkään suunnittelijan valmistama. Olisiko sitten järkevää sanoa, että niitä paljon monimutkaisemmat silmä, korva ja ihmisaivot eivät ole lähtöisin älykkäästä Suunnittelijasta?

Ks. myös pääaihetta ”Luominen”, s. 215–217.

Todistaako pahuuden ja kärsimysten olemassaolo, ettei Jumalaa ole olemassa?

Harkitse esimerkkejä: Todistaako se, että puukkoja on käytetty murhaamiseen, ettei kukaan suunnitellut niitä? Osoittaako suihkulentokoneiden käyttö pommien pudottamiseen sota-aikana, ettei niillä ollut suunnittelijaa? Vai aiheuttaako pikemminkin niiden käyttötapa murhetta ihmiskunnalle?

Eikö ole totta, että monet sairaudet johtuvat ihmisen itsensä huonoista elintavoista ja siitä, että hän turmelee elinympäristön itseltään ja muilta? Eivätkö ihmisten käymät sodat ole yksi ihmisten kärsimysten suuri syy? Eikö ole myös totta, että vaikka miljoonat ihmiset kärsivät ravinnonpuutteen vuoksi, toisissa maissa on enemmän kuin kylliksi ravintoa, joten yksi perimmäisistä ongelmista on ihmisen ahneus? Tämä kaikki todistaa, että ihmiset ovat surullisessa määrin käyttäneet väärin Jumalan heille antamia kykyjä ja itse maata, ei sitä, ettei olisi olemassa Jumalaa.

Välittääkö Jumala tosiaan siitä, mitä meille ihmisille tapahtuu?

Kyllä hän välittää! Ajattele todisteita: Raamattu kertoo, että Jumala antoi ihmiselle täydellisen alun (1. Moos. 1:27, 31; 5. Moos. 32:4). Se että ihminen olisi voinut jatkuvasti nauttia Jumalan suosiosta, riippui kuitenkin tottelevaisuudesta hänen Tekijäänsä kohtaan (1. Moos. 2:16, 17). Jos ihminen olisi ollut tottelevainen, hän olisi voinut jatkuvasti nauttia täydellisestä ihmiselämästä – vailla sairauksia, kärsimyksiä ja kuolemaa. Luoja olisi antanut ihmiselle tarvittavaa ohjausta ja käyttänyt voimaansa ihmiskunnan suojelemiseksi onnettomuuksilta. Mutta ihminen hylkäsi Jumalan ohjauksen; hän valitsi itsehallinnon tien. Yrittäessään tehdä sellaista, mihin häntä ei ollut koskaan suunniteltu, hän on aiheuttanut onnettomuutta itselleen (Jer. 10:23; Saarn. 8:9; Room. 5:12). Jumala on kuitenkin vuosisatojen mittaan kärsivällisesti etsinyt niitä, jotka rakkaudesta häntä ja hänen teitään kohtaan ovat halunneet palvella häntä. Hän asettaa heidän eteensä tilaisuuden nauttia kaikista siunauksista, jotka ihmisen epätäydellisyydet ja huono hallinto ovat riistäneet heiltä (Ilm. 21:3–5). Jumalan Poikansa välityksellä tekemä järjestely ihmisten lunastamiseksi synnistä ja kuolemasta on suurenmoinen osoitus Jumalan suuresta rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan (Joh. 3:16). Jumala on myös määrännyt ajan, jolloin hän tuhoaa ne, jotka turmelevat maata, ja järjestää niin, että vanhurskautta rakastavat saavat nauttia elämästä sopusoinnussa hänen oman alkuperäisen tarkoituksensa kanssa (Ilm. 11:18; Ps. 37:10, 11). (Ks. myös pääaiheita ”Kärsimykset” ja ”Pahuus”.)

Onko Jumala todellinen persoona?

Hepr. 9:24: ”Kristus – – [meni] itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme.”

Joh. 4:24: ”Jumala on Henki.”

Joh. 7:28: ”Hän, joka on lähettänyt minut, on todellinen”, sanoi Jeesus.

1. Kor. 15:44: ”Jos on aineellinen ruumis, on myös hengellinen.”

Onko Jumalalla sellaisia tunteita, jotka me yhdistämme eläviin ihmisiin?

Joh. 16:27: ”Isä itse on kiintynyt teihin, koska te olette olleet kiintyneitä minuun ja olette uskoneet minun tulleen Isän edustajana.”

Jes. 63:9: ”Koko heidän ahdinkonsa ajan oli ahdistavaa hänelläkin. – – Rakkaudessaan ja säälissään hän heidät lunasti.”

1. Tim. 1:11: ”Onnellinen Jumala.”

Oliko Jumalalla alku?

Ps. 90:2: ”Ennen kuin vuoret syntyivät tai sinä ryhdyit ikään kuin synnytyspoltoin tuomaan esiin maata ja sen tuottoisaa osaa, niin, ajan hämärästä ajan hämärään asti sinä olet Jumala.”

Onko se järkevää? Mielemme ei voi täysin käsittää sitä. Mutta se ei ole riittävä syy tämän ajatuksen hylkäämiseen. Harkitse esimerkkejä: 1) Aika. Kukaan ei voi sanoa, milloin aika olisi alkanut. Ja tosiasia on, että vaikka elämämme päättyy, aika ei pääty. Me emme hylkää aikakäsitettä siksi, ettemme täysin ymmärrä kaikkia siihen liittyviä piirteitä. Sen sijaan me sovitamme elämämme sen mukaan. 2) Avaruus. Tähtitieteilijät eivät löydä avaruudelle alkua eivätkä loppua. Mitä kauemmaksi kaikkeuteen he tunkeutuvat, sitä enemmän sitä riittää. He eivät hylkää ajatusta siitä, mikä on tosiasioiden mukaista; monet sanovat kaikkeutta äärettömäksi. Sama periaate soveltuu Jumalan olemassaoloon.

Toisia esimerkkejä: 1) Tähtitieteilijät sanovat, että auringon lämpötila on sen keskustassa 15 miljoonaa astetta. Hylkäämmekö tämän ajatuksen, koska emme voi täysin käsittää sellaista kovaa kuumuutta? 2) He kertovat, että linnunratamme koko on niin suuri, että 300000 kilometriä sekunnissa kulkevalta valonsäteeltä kuluisi 100000 vuotta sen läpi kulkemiseen. Tajuammeko todella, kuinka suuresta etäisyydestä on kyse? Siitä huolimatta me hyväksymme sen, koska tieteelliset todisteet tukevat sitä.

Kumpi on järkevämpää: että kaikkeus on elävän, älyllisen Luojan tuote vai että sen on täytynyt tulla olemassaoloon yksinkertaisesti sattumalta elottomasta lähteestä ilman älyllistä ohjausta? Jotkut omaksuvat viimeksi mainitun näkemyksen, koska uskominen muuhun vaatisi heitä tunnustamaan, että on olemassa Luoja, jonka ominaisuuksia he eivät voi täysin käsittää. On kuitenkin hyvin tunnettua, että tiedemiehet eivät ymmärrä täysin niiden geenien toimintaa, jotka ovat elävissä soluissa ja vaikuttavat niiden kasvuun. He eivät myöskään ymmärrä täysin ihmisen aivojen toimintaa. Kuka kuitenkaan kieltäisi, että ne ovat olemassa? Tulisiko meidän todellisuudessa odottaakaan ymmärtävämme kaikkea Persoonasta, joka on niin suuri, että hän on saattanut tuoda olemassaoloon kaikkeuden, joka on suunnittelultaan niin monimutkainen ja kooltaan niin suunnaton?

Onko tärkeää käyttää Jumalan nimeä?

Room. 10:13: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu.”

Hes. 39:6: ”Ihmisten on tultava tietämään, että minä olen Jehova.”

Jeesus sanoi Isälleen: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille [tosi seuraajilleen] tunnetuksi ja olen tekevä sen tunnetuksi.” (Joh. 17:26.)

Ks. myös pääaihetta ”Jehova”, s. 103, 104.

Onko sillä merkitystä, mitä Jumalaa palvelemme, kunhan kuulumme johonkin uskontoon?

1. Kor. 10:20: ”Mitä kansakunnat uhraavat, sen ne uhraavat demoneille eivätkä Jumalalle.”

2. Kor. 4:4: ”Tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut ei-uskovien mielet, jotta Kristusta koskevan loistoisan hyvän uutisen valaistus ei säteilisi läpi, häntä joka on Jumalan kuva.” (Saatanaa kutsutaan tässä ”jumalaksi”. Ks. 1. Joh. 5:19; Ilm. 12:9.)

Matt. 7:22, 23: ”Monet sanovat minulle [Jeesukselle Kristukselle] sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Ei edes se, että tunnustamme olevamme kristittyjä, takaa, että palvelemme hyväksyttävällä tavalla tosi Jumalaa.)

Ks. myös pääaihetta ”Uskonto”, s. 379.

Jos Jehova on ”ainoa tosi Jumala”, niin millainen ”Jumala” Jeesus on?

Jeesus itse sanoi Isäänsä ”ainoaksi tosi Jumalaksi” (Joh. 17:3). Jehova itse sanoi: ”Eikä minun lisäkseni ole ketään Jumalaa.” (Jes. 44:6.) Apostoli Paavali kirjoitti, että tosi kristityillä ”on – – yksi Jumala, Isä” (1. Kor. 8:5, 6). Jehova on siis ainutlaatuinen; kenelläkään muulla ei ole samanlaista asemaa kuin hänellä. Jehova on täydellinen vastakohta kaikille sellaisille palvonnan kohteille kuin epäjumalille, jumalina pidetyille ihmisille ja Saatanalle. Kaikki nämä ovat vääriä jumalia.

Jeesusta sanotaan Raamatussa ”jumalaksi”, jopa ”Väkeväksi Jumalaksi” (Joh. 1:1; Jes. 9:6). Mutta missään hänen ei sanota olevan Kaikkivaltias, kuten Jehova on (1. Moos. 17:1). Jeesuksen sanotaan olevan ”[Jumalan] kirkkauden heijastuma”, mutta Isä on tuon kirkkauden Lähde (Hepr. 1:3). Jeesus ei mitenkään tavoittele Isänsä asemaa. Hän sanoi: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun on palvottava, ja yksin hänelle sinun on suoritettava pyhää palvelusta.” (Luuk. 4:8.) Hän on ”olemassa Jumalan muodossa”, ja Isä on käskenyt, että ”Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi”, mutta kaikki tämä tehdään ”Jumalan, Isän, kunniaksi” (Fil. 2:5–11). (Ks. myös s. 89–93.)

Joku voi sanoa:

”En usko Jumalaan”

Voisit vastata: ”Oletteko aina ajatellut siten? .... Löysittekö ennen tuon johtopäätöksen tekemistä joitakin todisteita, jotka olivat mielestänne vakuuttavia?” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Tämä aihe kiinnostaa minua suuresti, ja olen ajatellut sitä melkoisesti. Mielestäni on erittäin hyödyllistä harkita seuraavia seikkoja...” (Ks. sivulta 116 väliotsikkoa ”Onko olemassa järkeviä syitä Jumalaan uskomiselle?” ja myös pääaihetta ”Luominen”, s. 215–217.)

Tai voisit sanoa: ”Tarkoitatteko, ettette usko, että on olemassa Luoja, vai sitä, että olette nähnyt niin paljon ulkokultaisuutta kirkoissa, ettette usko siihen, mitä ne opettavat?” Jos kysymys on jälkimmäisestä, voisit lisätä: ”Kristikunnan kirkkojen ja tosi kristillisyyden välillä on suuri ero. On totta, että kristikunta on sortanut ihmisiä, mutta tosi kristityt eivät ole. Kristikunta on käynyt sotia, mutta tosi kristityt eivät ole. Kristikunta ei ole antanut oikeaa moraalista ohjausta, mutta kristillisyys on. Jumalan sana, Raamattu, ei tue kristikuntaa. Päinvastoin se tuomitsee sen.”

Toinen mahdollisuus: ”Olen käynyt kiinnostavia keskusteluja toisten sellaisten kanssa, jotka ovat ajatelleet samoin kuin te. Jotkut heistä ovat sanoneet, etteivät he voi henkilökohtaisesti uskoa Jumalaan, kun he ajattelevat, miten paljon maailmassa on kärsimystä ja pahuutta. Ajatteletteko tekin ehkä niin?” (Jos hän ajattelee, niin käytä aineistoa väliotsikosta ”Todistaako pahuuden ja kärsimysten olemassaolo, ettei Jumalaa ole olemassa?” s. 117, 118.)

”Uskon vain siihen, minkä voin nähdä, enkä ole koskaan nähnyt Jumalaa”

Voisit vastata: ”Sellainen näkemys on nykyään hyvin yleinen. Ja siihen on syynsä. Nykyinen yhteiskunta korostaa kaikkea aineellista. Mutta tehän olette ihminen, joka haluaa olla realistinen, vai kuinka?” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Onko olemassa sellaista, mitä emme voi nähdä silmillämme, mutta minkä uskomme olevan olemassa, koska siihen uskomiseen on järkevät syyt? Mitä on sanottava ilmasta, jota hengitämme? Me voimme tuntea sen, kun tuulee. Me tiedämme, että se täyttää keuhkomme, vaikka emme näekään sitä. Mutta koska näemme sen vaikutukset, on järkevää uskoa siihen, vai kuinka?” 2) ”Ja me emme voi nähdä painovoimaa. Mutta kun pudotamme jotakin, näemme todisteet, että painovoima vaikuttaa. Me emme näe myöskään tuoksuja, mutta nenämme havaitsee ne. Me emme voi nähdä ääniaaltoja, mutta korvamme havaitsevat ne. Me uskomme siis sellaiseen, mitä emme voi nähdä, jos siihen uskomiseen on hyvät syyt, eikö niin?” 3) ”Onko siis olemassa todisteita siitä, että näkymätön Jumala on todella olemassa?” (Käytä aineistoa väliotsikosta ”Onko olemassa järkeviä syitä Jumalaan uskomiselle?” s. 116.)

”Minulla on oma käsitykseni Jumalasta”

Voisit vastata: ”On mukava kuulla, että olette jonkin verran ajatellut tätä asiaa ja että uskotte Jumalaan. Saanko kysyä, millainen käsitys teillä on Jumalasta?” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Varmaan ymmärrätte, että on tärkeää varmistautua siitä, että uskomuksemme on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jumala itse sanoo. Ehkä saan esittää teille Raamatusta yhden tätä koskevan ajatuksen? (Ps. 83:18.)”