Miten valtakunnan työtä tuetaan paikallisesti ja maailmanlaajuisesti?

VIIMEISIÄ päiviä koskevan Jeesuksen ennustuksen täyttymykseksi Jehovan todistajat ovat vieneet hyvää uutista ”maan ääriin asti” (Apt. 1:8; Matt. 24:14). He ovat käyttäneet halukkaasti aikaansa ja voimiaan tähän työhön. He luottavat siihen, että Jehova huolehtii työtovereistaan, ja siksi he pitävät jatkuvasti Jumalan valtakunnan ensi sijalla elämässään (Matt. 6:25–34; 1. Kor. 3:5–9). Tulokset ovat selvä todiste Jehovan hyväksynnästä ja siunauksesta.

VALTAKUNNAN TYÖTÄ TEHDÄÄN MAAILMANLAAJUISESTI

² Kun ihmiset huomaavat, että levitämme Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta maksutta, he saattavat miettiä, miten se on mahdollista. On totta, että Raamattujen ja raamatullisen kirjallisuuden painaminen ja tuottaminen maksaa. Kustannuksia koituu myös siitä, että rakennetaan ja ylläpidetään Betel-koteja, joissa tuota kirjallisuutta painetaan ja joissa valvotaan saarnaamistyötä ja edistetään muilla tavoin hyvän uutisen leviämistä. Lisäksi kierrosvalvojia, lähetystyöntekijöitä, erikoistienraivaajia ja muita kokoaikaisessa erikoispalveluksessa olevia tuetaan taloudellisesti, jotta he voivat jatkaa työtään. Saarnaamistyön toteuttaminen vaatii siis paljon rahaa, sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Mistä kaikki tämä raha tulee?

³ Monet, jotka arvostavat Jehovan todistajien maailmanlaajuista raamatullista opetustyötä, antavat mielellään lahjoituksia sitä varten. Tätä työtä tukevat kuitenkin pääasiassa Jehovan todistajat itse. Jotkut heistä lähettävät lahjoituksia suoraan paikallisiin haaratoimistoihin. He osoittavat samanlaista henkeä kuin Jehovan muinaiset palvelijat, jotka tukivat anteliaasti palvontapaikkojen rakentamista (2. Moos. 35:20–29; 1. Aik. 29:9). Joitakin lahjoituksia saadaan testamenttien välityksellä. Osa lahjoituksista taas tulee yksittäisiltä ihmisiltä, seurakunnilta ja kierroksilta, ja yleensä summat ovat melko pieniä. Kaikki nämä lahjoitukset yhdessä riittävät pitämään työn käynnissä.

⁴ Jehovan todistajat pitävät etuoikeutena sitä, että he voivat käyttää rahaa ja muita resurssejaan saarnaamistyön tukemiseen. Jeesuksella ja hänen opetuslapsillaan oli rahalipas, johon kertyneillä varoilla huolehdittiin kuluista (Joh. 13:29). Raamattu kertoo naisista, jotka palvelivat Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan (Mark. 15:40, 41; Luuk. 8:3). Apostoli Paavali otti kiitollisena vastaan aineellista apua niiltä, jotka olivat kiinnostuneita hyvän uutisen leviämisestä ja halusivat tukea hänen palvelustaan (Fil. 4:14–16; 1. Tess. 2:9). Jehovan todistajat jäljittelevät näitä muinaisia esimerkkejä innokkuudesta ja anteliaisuudesta. Tämän ansiosta vilpittömille ihmisille voidaan antaa kaikkialla ”elämän vettä ilmaiseksi” (Ilm. 22:17).

PAIKALLISEN SEURAKUNNAN TARPEET

⁵ Myös paikallisen seurakunnan kulut peitetään vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Kolehtia ei kerätä, eikä mitään suositusta esitetä siitä, miten paljon kunkin pitäisi lahjoittaa. Kokouspaikoissa on lahjalaatikot, jotta kukin voi antaa, mitä ”hän on sydämessään päättänyt” (2. Kor. 9:7).

⁶ Lahjoitetut varat käytetään ensisijaisesti valtakunnansalin käyttö- ja ylläpitokustannusten peittämiseen. Vanhimmisto voi myös tulla siihen tulokseen, että osa rahoista voitaisiin lähettää Jehovan todistajien paikalliseen haaratoimistoon maailmanlaajuisen työn hyväksi. Tällöin päätös asiasta esitetään seurakunnan hyväksyttäväksi. Monet seurakunnat lahjoittavatkin säännöllisesti varoja maailmanlaajuiseen työhön. Kun kaikki pitävät mielessään, mitä kuluja seurakunnalla on, lahjoittamista koskevia ilmoituksia ei pitäisi olla tarpeen tehdä usein.

LAHJOITUSTEN KÄSITTELY

⁷ Kaksi veljeä kerää jokaisen kokouksen jälkeen lahjalaatikoihin kertyneet rahat ja kirjaa summan (2. Kun. 12:9, 10; 2. Kor. 8:20). Vanhimmisto huolehtii siitä, että varat ovat hyvässä tallessa siihen saakka kun ne lähetetään haaratoimistoon tai käytetään seurakunnan tarpeisiin. Tileistä huolehtiva veli laatii kuukausittain seurakunnan tiedoksi tiliraportin, ja vanhimmiston koordinaattori järjestää joka kolmas kuukausi tilintarkastuksen.

KIERROKSEN KULUT

⁸ Kierroskonventtien kulut ja muut kierroksen kulut peitetään lahjoituksilla, joita kuhunkin kierrokseen kuuluvat todistajat antavat. Konventtipaikoissa on lahjalaatikoita, jotta kierrokselle voidaan tehdä lahjoituksia. Seurakunnat voivat tehdä lahjoituksia muinakin aikoina juoksevien kulujen peittämiseksi.

⁹ Ihannetilanne on se, että kierros pystyy peittämään kaikki kulunsa. Mahdollinen ylijäämä lahjoitetaan maailmanlaajuiseen työhön. Jos konventista aiheutuneita kuluja tai seuraavan konventin alustavia kuluja, kuten vuokraennakkoa, ei voida maksaa kierroksen tililtä, kierrosvalvoja voi pyytää, että seurakunnille kerrotaan mahdollisuudesta tehdä lahjoitus kierroksen hyväksi. Kunkin seurakunnan vanhimmisto keskustelee asiasta ja päättää, kuinka paljon seurakunta voi lahjoittaa kierrokselle. Sen jälkeen päätös hyväksytetään seurakunnalla.

¹⁰ Jos herää jokin raha-asioita koskeva kysymys, joka kierroksen vanhinten täytyy käsitellä, he pitävät asiasta kokouksen kierroskonventtipäivänä. Kaikki päätökset – paitsi jotkin tavanomaisia kierroksen kuluja koskevat päätökset – tulee hyväksyttää vanhimmilla. Päätökset tulee tehdä täsmällisistä summista ja kirjata muistiin, ja ne täytyy hyväksyttää joka kerta, kun kierroksen varoja käytetään.

¹¹ Kierroksen tilit tarkastetaan tietyin väliajoin.

VÄHÄVARAISISTA HUOLEHTIMINEN

¹² Yksi syy siihen, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa pitivät rahalipasta, oli köyhien auttaminen (Mark. 14:3–5; Joh. 13:29). Tämä on edelleen kristittyjen velvollisuus. Jeesushan sanoi: ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne.” (Mark. 14:7.) Miten Jehovan todistajat huolehtivat tästä velvollisuudesta nykyään?

¹³ Jotkut seurakuntaan kuuluvat uskolliset veljet ja sisaret voivat toisinaan tarvita aineellista tukea korkean iän, heikon terveyden tai jonkin heitä kohdanneen ylivoimaisen vastoinkäymisen vuoksi. Kun perheenjäsenet, sukulaiset ja muut saavat tietää tällaisesta tarpeesta, he voivat haluta auttaa. Tämä on sopusoinnussa seuraavien apostoli Johanneksen sanojen kanssa: ”Jos jollain on riittävästi aineellista ja hän näkee veljensä kärsivän puutetta mutta kieltäytyy osoittamasta hänelle myötätuntoa, miten rakkaus Jumalaan pysyy hänessä? Rakkaat lapset, meidän ei tule rakastaa sanoin ja puheessa vaan teoin ja totuudessa.” (1. Joh. 3:17, 18; 2. Tess. 3:6–12.) Puhtaaseen palvontaan kuuluu se, että aineellista tukea tarvitsevista uskollisista Jehovan palvelijoista huolehditaan (Jaak. 1:27; 2:14–17).

¹⁴ Paavali selitti ensimmäisessä kirjeessään Timoteukselle, miten niitä, jotka ansaitsevat huolenpitomme, voidaan tukea aineellisesti. Hänen neuvonsa on 1. Timoteuksen kirjeen 5:3–21:ssä. Jokaisen kristityn tulee huolehtia lähiomaistensa tarpeista. Päävastuu iäkkäistä ja heikkokuntoisista on siis lapsilla, lastenlapsilla tai muilla lähisukulaisilla. Apua voi saada myös julkisista tai yksityisistä sosiaalipalveluista, ja sukulaiset tai muut voivat auttaa avuntarvitsijaa tällaisen tuen anomisessa. Joskus koko seurakunnan on syytä harkita jonkinlaisen avun antamista sellaisille veljille ja sisarille, joilla on takanaan pitkä uskollinen palvelus ja jotka ovat nyt avun tarpeessa. Ellei heillä ole perheenjäseniä tai muita sukulaisia, jotka voisivat auttaa, eivätkä he saa riittävästi apua sosiaalipalvelujen välityksellä, vanhimmisto voi suositella sopivan avun antamista. Kristityt auttavat mielellään niitä, jotka tarvitsevat apua.

¹⁵ Monet veljet ja sisaret saattavat joutua puutteeseen vainon, sodan, maanjäristyksen, tulvan, nälänhädän tai jonkin muun onnettomuuden vuoksi, jotka ovat yleisiä näinä kriittisinä aikoina (Matt. 24:7–9). Paikallisiin seurakuntiin kuuluvilla ei ehkä ole mitään, mitä he voisivat antaa toisilleen, ja siksi hallintoelin järjestää tarvittavan avun muualla asuvien veljien välityksellä. Vähän-Aasian kristityt järjestivät samalla tavoin ruokaa Juudean veljille erään nälänhädän aikana (1. Kor. 16:1–4; 2. Kor. 9:1–5). Noudattamalla heidän esimerkkiään lujitamme rakkauttamme veljiimme ja osoittaudumme Jeesuksen Kristuksen aidoiksi opetuslapsiksi (Joh. 13:35).

JULKAISUJEN LEVITYS

¹⁶ Raamatuilla ja raamatullisella kirjallisuudella on tärkeä osa valtakunnan sanoman levittämisessä. Vanhimmisto valitsee tavallisesti jonkun avustavan palvelijan huolehtimaan kirjallisuudesta. Veli, jolle tämä tehtävä on uskottu, suhtautuu siihen vakavasti. Hyvän kirjanpidon ansiosta hän voi huolehtia siitä, että julkaisuja on riittävästi seurakunnan tarpeisiin.

¹⁷ Vihkiytyneinä kristittyinä ymmärrämme, että aikamme, henkiset ja fyysiset kykymme, aineellinen omaisuutemme ja jopa elämämme ovat lahjoja Jumalalta ja että niitä on tarkoitus käyttää hänen palveluksessaan (Luuk. 17:10; 1. Kor. 4:7). Kun käytämme oikein resurssejamme, osoitamme, että rakastamme Jehovaa syvästi. Haluamme kunnioittaa Jehovaa kalleuksillamme ja tiedämme, että hän iloitsee lahjoista, jotka kertovat kokosieluisuudestamme. (Sananl. 3:9; Mark. 14:3–9; Luuk. 21:1–4; Kol. 3:23, 24.) Jeesus sanoi: ”Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” (Matt. 10:8.) Kun käytämme voimiamme ja annamme varojamme Jehovan palvelukseen, saamme paljon iloa (Apt. 20:35).