Kolmas Mooseksen kirja kannustaa Jehovan pyhään palvontaan

JEHOVAN palvojien täytyy olla pyhiä. Tätä korostetaan yhä uudelleen Raamatun 3. Mooseksen kirjassa. Siinä sanotaan esimerkiksi: ”Minä olen Herra, teidän Jumalanne; pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” – 3. Mooseksen kirja 11:44; 19:2; 20:7, 26.

Profeetta Mooses kirjoitti 3. Mooseksen kirjan Siinain erämaassa ilmeisesti vuonna 1512 eaa. Kirja käsittää vain yhden kuukauden ajan: israelilaisten Egyptin orjuudesta vapautumisen toisen vuoden ensimmäisen kuukauden ensimmäisestä päivästä, jolloin tabernaakkeli pystytettiin, siihen saakka, kun Jehova käski Moosesta laskemaan kansan ”toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, toisena vuotena siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta”. (4. Mooseksen kirja 1:1–3; 2. Mooseksen kirja 40:17) Kirjan sisällössä on viitteitä leirielämään, mikä osoittaa, että se kirjoitettiin erämaassa. – 3. Mooseksen kirja 4:21; 10:4, 5; 14:8; 17:1–5.

Jehovan todistajat eivät ole nykyään Jumalan Mooseksen kautta antaman lain alaisuudessa, sillä Jeesuksen Kristuksen kuolema merkitsi tuon lain lakkauttamista. (Roomalaisille 6:14; Efesolaisille 2:11–16) Voivatko 3. Mooseksen kirjan säädökset siis hyödyttää kristittyjä? Jos voivat, niin millä tavalla? Mitä me voimme oppia Jehovan palvonnastamme tämän kirjan avulla?

Sisältö korostaa pyhyyttä

3. Mooseksen kirjan luvut 1–7 käsittelevät erilaisia uhreja. Vapaaehtoinen polttouhri esitettiin Jumalalle kokonaisuudessaan, niin kuin myös Jeesus Kristus antoi itsensä kokonaan. Vapaaehtoisesta yhteysuhrista annettiin osa Jumalalle hänen alttarilleen, kun taas yhden osan söi pappi ja vielä yhden osan uhraaja. Vastaavasti Kristuksen kuoleman muistonvietto on voidelluille kristityille yhteysateria. – 3. Mooseksen kirja 1:1–17; 3:1–17; 7:11–36; 1. Korinttolaisille 10:16–22.

Syntiuhrit ja vikauhrit olivat pakollisia. Syntiuhri oli tarkoitettu sovittamaan erehdyksessä tai tahtomatta tehdyt synnit, kun taas vikauhri ilmeisesti oli Jumalalle hyvitys loukatusta oikeudesta, tai se ennallisti joitakin oikeuksia katuvalle väärintekijälle. (3. Mooseksen kirja 4:1–35; 5:1–6:7; 6:24–30; 7:1–7) On merkittävää, että israelilaisia muistutettiin useasti siitä, että he eivät saa syödä verta. (3. Mooseksen kirja 3:17; 7:26, 27) Oli myös verettömiä viljauhreja, joita esitettiin tunnustukseksi Jehovan anteliaisuudesta. (3. Mooseksen kirja 2:1–16; 6:14–23; 7:9, 10) Nykyajan kristityt ovat hyvin kiinnostuneita tarkastelemaan näitä asioita, sillä kaikki lakiliittoon kuuluneet uhrit viittasivat Jeesukseen Kristukseen ja hänen uhriinsa tai siitä koituvaan hyötyyn. – Heprealaisille 8:3–6; 9:9–14; 10:5–10.

Seuraavaksi esitetään pappeja koskevia säännöksiä. Mooses suoritti Jumalan käskyn mukaisesti ylimmäisen papin Aaronin ja hänen neljän alipappeina palvelevan poikansa vihkimiseen kuuluvat muotomenot. Pappeus astui silloin voimaan. – 3. Mooseksen kirja 8:1–10:20.

Seuraavaksi annetaan puhdasta ja epäpuhdasta koskevia lakeja. Säännökset, jotka koskevat puhtaiden tai epäpuhtaiden eläinten käyttämistä ravinnoksi, suojasivat israelilaisia saamasta itseensä vahingollisia eliöitä, ja ne myös korostivat sitä, että heidän tuli erottautua heitä ympäröivien kansojen ihmisistä. Muut säännökset koskivat kuolleisiin eläimiin koskemisesta johtuvaa epäpuhtautta, synnyttäneen naisen puhdistautumista, lepraan liittyviä menettelyjä sekä miehen ja naisen sukupuolielimistä tapahtuvista vuodoista johtuvaa epäpuhtautta. Sellaisten lakien tarkastelemisen tulisi painaa mieleemme, kuinka tarpeellista on säilyttää pyhyys Jehovan palvojina. – 3. Mooseksen kirja 11:1–15:33.

Tärkeimmät syntejä koskevat uhrit uhrattiin vuotuisena sovituspäivänä. Silloin uhrattiin muun muassa sonni pappien ja muiden Leevin sukukuntaan kuuluvien puolesta. Israelin ei-papillisten sukukuntien puolesta uhrattiin yksi vuohi, ja kansan synnit sälytettiin sanoin toisen elävän vuohen ylle, joka lähetettiin pois erämaahan. Molempia vuohia pidettiin yhtenä syntiuhrina (16:5), ne siis muodostivat yhdessä yhden kuvaannollisen kokonaisuuden. Samoin Jeesusta Kristustakaan ei ainoastaan uhrattu vaan hän myös kantaa pois niiden synnit, joiden puolesta hän kuoli uhrina. – 3. Mooseksen kirja 16:1–34.

Seuraavaksi esitetään lihan syömistä ja uhreja koskevia säännöksiä. Erityisen huomattava oli veren syömistä koskeva Jumalan kielto. Veren karttamista koskeva vaatimus soveltuu edelleen niihin, jotka palvovat Jehovaa pyhyydessä. – 3. Mooseksen kirja 17:1–16; Apostolien teot 15:28, 29.

Sitten esitetään oikeudenpäätöksiä, jotka koskevat sukurutsausta, seksuaalisia luonnottomuuksia ja erilaisia inhottavia tapoja, kuten epäjumalanpalvelusta, spiritismiä, panettelua ja niin edelleen. Näitä asioita koskevien oikeudenpäätösten tulisi painaa mieleemme, kuinka tarpeellista on palvoa Jehovaa pyhyydessä. Oli sopivaa, että pappien oli säilytettävä itsensä pyhinä. Niinpä esitettiin muun muassa säännöksiä, jotka koskivat pappien avioitumista, epäpuhtautta ja sellaisen syömistä, joka oli pyhää. – 3. Mooseksen kirja 18:1–22:33.

Sen jälkeen mainitaan kolme vuotuista juhlaa: varhaiskevään pääsiäinen, myöhäiskevään helluntai sekä syksyllä vietettävä lehtimajanjuhla eli korjuujuhla. Tämän jälkeen on säännöksiä, jotka koskevat Jehovan pyhän nimen väärinkäyttöä, (viikoittain, kuukausittain ja joka seitsemäs vuosi vietettäviä) sapatteja sekä riemuvuotta ja myös köyhien israelilaisten ja orjien kohtelua. – 3. Mooseksen kirja 23:1–25:55.

Jumalan tottelemisesta koituvat siunaukset asetetaan seuraavaksi niiden kirousten vastakohdaksi, jotka johtuvat tottelemattomuudesta. Myös lupausuhreista ja arviohinnoista, eläinten esikoisista ja kaikkien kymmenysten antamisesta ”pyhänä lahjana Herralle” esitetään säännöksiä. Näihin asioihin päättyvät ”ne käskyt, jotka Herra Siinain vuorella antoi Moosekselle käskyiksi israelilaisia varten”. – 3. Mooseksen kirja 26:1–27:34.

3. Mooseksen kirjan huolellinen lukeminen tekee epäilemättä syvän vaikutuksen siinä, miten se korostaa Jehovan pyhää palvontaa. Eteesi voi tulla myös joitakin kysymyksiä. Siksi seuraavat kysymykset ja vastaukset voivat olla kiinnostavia.

Pyhät uhrit ja pappispalvelus

• 2:11 – Miksi Jehova ei hyväksynyt hunajaa uhriksi?

Tässä mainittu hunaja ei ollut ilmeisesti mehiläisten valmistamaa vaan hedelmistä saatua siirappia. Muutoin sitä ei olisi sisällytetty ”ensi hedelmiin”. (3. Mooseksen kirja 2:12, UM; 2. Aikakirja 31:5) Koska hedelmistä saatu hunaja voisi käydä, sitä ei hyväksytty uhriksi alttarille.

• 3:17 – Miksi rasvan syöminen kiellettiin?

Rasvaa pidettiin parhaimpana tai runsaimpana osana, mikä käy ilmi sellaisista kuvaannollisista ilmauksista kuin ”maan lihavuus”, kirj. ”maan rasva”. (1. Mooseksen kirja 45:18) Niinpä rasvan syömistä koskeva kielto ilmeisesti korosti israelilaisille sitä, että parhaat osat kuuluvat Jehovalle. Vaikka kristityt eivät ole tämän lakiin kuuluneen rajoituksen alaisia, se saattaa sopivasti muistuttaa Jehovan nykyisiä palvelijoita siitä, että heidän pitäisi aina antaa parhaansa hänelle. – Sananlaskut 3:9, 10; Kolossalaisille 3:23, 24.

• 10:1, 2 – Mitä tähän syntiin on saattanut sisältyä?

Kun Naadab ja Abihu omaksuivat nämä heille kuulumattomat vapaudet, he ovat ehkä olleet alkoholin vaikutuksen alaisina. Tämä on todennäköistä, sillä pian tämän jälkeen Jehova kielsi pappeja käyttämästä viiniä tai päihdyttävää väkijuomaa palvellessaan tabernaakkelissa. Todellinen syy Naadabin ja Abihun kuolemaan oli kuitenkin se, että he toivat ”vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä”. (3. Mooseksen kirja 10:1–11) Tämä tapaus osoittaa, että Jehovan nykyisten vastuullisten palvelijoitten täytyy mukautua hänen jumalisiin vaatimuksiinsa ja että he eivät voi huolehtia oikealla tavalla Jumalan heille antamista tehtävistä ollessaan alkoholijuomien vaikutuksen alaisina.

Pyhä palvonta vaatii puhtautta

• 11:40 – Miten tämä säännös voidaan saada sopusointuun 5. Mooseksen kirjan 14:21:n kanssa, jossa sanotaan: ”Älkää syökö mitään itsestään kuollutta”?

Näiden raamatunkohtien välillä ei ole todellisuudessa mitään ristiriitaa. 5. Mooseksen kirjan 14:21 kielsi syömästä eläintä, joka oli kuollut itsestään tai löydettiin kuolleena. Mutta 3. Mooseksen kirjan 11:40 esitti yksityiskohtaisesti, mitä oli tarpeen tehdä, jos joku israelilainen rikkoi tätä kieltoa. Samoin Laki tuomitsi esimerkiksi varastamisen, mutta jotkut ihmiset kuitenkin varastivat. Väärintekijöille langetetut rangaistukset korostivat Lain kieltojen noudattamisen tärkeyttä.

• 12:2, 5 – Miksi lapsen synnyttäminen teki naisen ”saastaiseksi”?

Lisääntymiselinten tarkoitus oli välittää täydellinen ihmiselämä. Perityn synnin vaikutusten vuoksi jälkeläiset saivat kuitenkin epätäydellisen ja synnin vaikutusten alaisen elämän. Tilapäiset ’saastaisuuden’ ajat, jotka liittyivät lapsen synnyttämiseen, kuukautisiin ja siemenvuotoihin, muistuttivat tästä peritystä syntisyydestä. (3. Mooseksen kirja 15:16–24; Psalmit 51:7; Roomalaisille 5:12) Tämä piti paikkansa varsinkin lapsen synnyttämisestä, sillä sen yhteydessä vaadittiin uhraamaan syntiuhri. On kiinnostavaa, että Jehova tässä tapauksessa huomaavaisesti salli köyhien uhrata lintuja niitä kalliimman lampaan sijasta. (3. Mooseksen kirja 12:8) Sellaiset puhdistussäännökset auttaisivat israelilaisia ymmärtämään, että ihmisten syntisyyden peittämiseksi ja inhimillisen täydellisyyden ennallistamiseksi tarvittaisiin lunastusuhria. Heidän uhraamansa eläinuhrit eivät tietenkään voineet saada tätä aikaan. Lain oli siksi määrä johtaa heidät Kristuksen luo ja auttaa heitä ymmärtämään, että vain hänen uhrinsa voisi saada aikaan todellisen anteeksiannon ja lopulta sen, että ihmiset ennallistetaan täydellisyyteen. – Galatalaisille 3:24; Heprealaisille 9:13, 14; 10:3, 4.

Pyhyyttä täytyy pitää yllä

• 16:29 – Mitä tarkoitettiin ’itsensä kurittamisella’?

Tässä mainittu ’itsensä kurittaminen’ viittaa paastoamiseen. Sovituspäivänä uhrattiin muun muassa eläinuhreja leeviläisten ja muiden kansaan kuuluvien syntien vuoksi. Kun ylimmäinen pappi oli tunnustanut edellistä vuotta koskevat kansan synnit ja sälyttänyt ne elävän vuohen päälle, se lähetettiin kulkemaan pois erämaahan heidän syntejään kantaen. Sovituspäivänä noudatetun menettelyn valossa tuon ajan paasto liittyi ilmeisesti siksi syntien tunnustamiseen. – 3. Mooseksen kirja 16:5–10, 15, 20–22.

• 20:9 – Miksi kenelle tahansa vanhempiaan ’kironneelle’ määrättiin kuolemantuomio?

Sellaisella, joka kirosi vanhempiaan ja halusi heidän joutuvan johonkin hirveään onnettomuuteen, oli vihamielinen, murhanhimoinen asenne. Vaikka hän ei käyttänytkään asetta surmatakseen heidät, sydämessään hän halusi heidän kuolemaansa. Koska sellainen pahansuopa asenne on Jehovan näkökannalta katsottuna murha, laki määräsi vanhempiaan siten herjaavalle saman rangaistuksen kuin heidän varsinaisesta murhaamisestaan. Tämän tulisi saada kristityn osoittamaan rakkautta, ei vihaa, uskontovereitaan kohtaan. – 1. Johannes 3:14, 15.

• 25:35–37 – Onko aina väärin ottaa veljeltä korkoa?

Jos veli lainaa toiselle veljelle rahaa liiketarkoituksia varten, lainanantaja voi odottaa saavansa lainaamastaan pääomasta tuloa, ja hän voi myös ottaa siitä korkoa. Lainaaja käyttää rahaa omaksi hyödykseen, ansaitakseen enemmän. Lainanantajalla on siksi oikeus saada osa rahalla hankitusta tuotosta ottamalla sopivaa korkoa. (Vrt. Matteus 25:27.) Laki kielsi kuitenkin ottamasta korkoa lainasta, joka oli annettu köyhien auttamiseksi. Lainanantaja saattoi odottaa saavansa takaisin pääoman, mutta hätää kärsivän lähimmäisen vastoinkäymisistä hyötymistä pidettiin vääränä. – 2. Mooseksen kirja 22:25.

• 26:26 – Mitä tarkoitetaan maininnalla ’kymmenestä vaimosta, jotka paistavat leipää yhdessä uunissa’?

Tavallisesti kukin vaimo tarvitsi erillisen uunin kaikkia paistamisiaan varten. Mutta nämä sanat viittaavat sellaiseen ravintopulaan, että yksi uuni riittäisi kymmenen naisen kaikkiin leivonnaisiin. Tämä oli yksi ennustettu seuraus siitä, että ’vaeltaa Jehovaa vastustaen’ eikä säilytä pyhyyttä hänen palveluksessaan. – 3. Mooseksen kirja 26:23–25, UM.

Miten 3. Mooseksen kirja voi vaikuttaa palvontaamme

Nykyajan Jehovan todistajat eivät elä Lain alla. (Galatalaisille 3:23–25) Mutta koska se, mitä 3. Mooseksen kirjassa sanotaan, paljastaa meille Jehovan näkemyksen eri asioista, se voi vaikuttaa palvontaamme. Pane merkille muutamia seikkoja, joissa tämä pitää paikkansa.

Suvereeni Herra Jehova ansaitsee pyhän palvonnan. Hän ei suvaitse kilpailua, hän on pyhä ja vaatii pyhyyttä niiltä, jotka suorittavat pyhää palvelusta hänelle. (3. Mooseksen kirja 11:45; 19:2) Tämä vaatimus soveltuu myös kristittyjen suorittamaan palvontaan, kuten apostoli Pietari osoitti selvästi kirjoittaessaan: ”Tottelevaisina lapsina älkää enää muovautuko niiden halujen mukaan, jotka teillä ennen oli tietämättömyydessänne, vaan sen Pyhän mukaan, joka teidät kutsui, tulkaa tekin kaikessa käytöksessänne pyhiksi, koska on kirjoitettu: ’Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.’” – 1. Pietari 1:14–16.

Jehovan nimi täytyy pitää pyhänä. Muinaiset israelilaiset varoivat tuottamasta Jumalan nimelle häpeää, ja samoin myöskään Jehovan todistajat eivät rohkene tehdä siten. (3. Mooseksen kirja 22:32; 24:10–16, 23) Meidän täytyy Jehovan pyhään palvelukseen erotettuina eli pyhitettyinä hyvästä syystä ylistää hänen nimeään ja rukoilla sen pyhittämisen puolesta. – Psalmit 7:18; Matteus 6:9.

Jehova vaatii meitä vastustamaan päättäväisesti syntiä. Synnin anteeksi saaminen edellytti paitsi sovitusuhria myös synnin tunnustamista, katumista ja tilanteen korjaamista mahdollisuuksien mukaan. Jos tiedämme, että joku seurakuntaan kuuluva on syyllistynyt räikeään syntiin, mutta ei tunnusta sitä, meidän tulisi saattaa asia nimitettyjen vanhinten tietoon. (Vrt. 3. Mooseksen kirja 4:2; 5:1, 5, 6.) Joitakin syntejä ei tietenkään anneta anteeksi. (3. Mooseksen kirja 20:2, 10; Heprealaisille 6:4–6; 10:26–29) Mutta jos me vastustamme päättäväisesti syntiä ja pyrimme aina toimimaan taivaallisen Isämme esittämällä tavalla ja käytämme hyväksemme Jeesuksen Kristuksen lunastusuhria, meillä voi olla hyvä asema pyhän Jumalan, Jehovan, edessä. – 1. Johannes 2:1, 2.

3. Mooseksen kirjan tulisi selvästikin vaikuttaa palvontaamme Jehovan kristittyinä todistajina. Sen pitäisi osoittaa meille selvästi, että Jumalamme vaatii palvelijoitaan olemaan pyhiä. Meidän täytyy siksi säilyttää hänen nimensä pyhänä ja taistella jatkuvasti syntiä vastaan. Lisäksi tämän Raamatun kirjan tulisi saada meidät antamaan Korkeimmalle parhaamme säilyttäen aina puhtautemme ja pyhyytemme pyhässä palveluksessa pyhän Jumalamme Jehovan ylistykseksi.

[Kuva s. 28]

Lain alaisuudessa esitetyt uhrit viittaavat Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaan ja siitä koituvaan hyötyyn