Vaeltakaa edelleen valon lapsina
”Te olitte kerran pimeys, mutta nyt te olette valo Herran yhteydessä. Vaeltakaa edelleen valon lapsina.” – Ef. 5:8.
1, 2. a) Miksi miehen on esitetyssä kuvauksessa tärkeää kävellä vastatuuleen? b) Miksi kristityn täytyy ponnistella, jottei hän vaeltaisi niin kuin kansojen ihmiset?
MIES kamppaili rajua tuulta vastaan. Pinnistäen joka askeleella kaikki voimansa hän käveli sinnikkäästi eteenpäin. Mistä tällainen ponnistelu johtui? Miksei hän kääntynyt ympäri ja kävellyt tuulen mukana? Koska lyhyen matkan päässä hänen takanaan väijyi syvä pimeä rotko. Hänellä ei ollut valinnan varaa, jos hän halusi elää. Ei ihme, että hän koetti epätoivoisesti kävellä vastatuuleen.
2 Nykyään Saatanan valvonnassa oleva ”maailman henki” pyrkii rajun tuulen tavoin viemään koko ihmiskuntaa suuntaan, joka väistämättömästi johtaa tuhon ”rotkoon” Jumalan vihan ilmetessä. (1. Kor. 2:12; Ef. 5:6) Sellaisen vihan välttäminen vaatii kristittyä ikään kuin ’kävelemään vastatuuleen’. Hänen täytyy ponnistella, jos hän aikoo vaeltaa ’valon lapsena’ eikä niin kuin ’kansojen ihmiset vaeltavat’ eli käyttäytyvät. – Ef. 4:17; 5:8.
TARVITAAN SISÄISTÄ VOIMAA
3. a) Mihin suuntaan meidän täytyy Efesolaiskirjeen 3:16:n mukaan kohdistaa ponnistelumme, jotta välttyisimme vaeltamasta kansojen ihmisten tavalla? b) Miten vahvistamme ’sisäistä ihmistämme’?
3 Mihin suuntaan meidän täytyy kohdistaa ponnistelumme voittaaksemme tässä kamppailussa? Paavali vastaa kannustamalla meitä ’tulemaan sisäiseltä ihmiseltämme väkeviksi Jumalan hengen välittämällä voimalla’. Tässä on ala, jolla meidän täytyy työskennellä, nimittäin ”sisäinen ihminen”, se mitä olemme sisäisesti, ”sydämen salaiselta ihmiseltä”. Tätä täytyy vahvistaa. Miten? Avain on seuraavassa jakeessa: ’Jotta Kristus asuisi uskonne välityksellä teidän sydämessänne rakkaudessa.’ – Ef. 3:16, 17; 1. Piet. 3:4.
4. a) Mitä liittyy siihen, että annamme ’Kristuksen asua sydämessämme’? b) Mitä paljastavia kysymyksiä meidän pitäisi yksilöinä harkita?
4 Jotta ’Kristus asuisi sydämessämme’, maailman henki täytyy ensin ajaa pois. Kuinka Kristuksen henki voisi kyllästää ”sisäisen ihmisen”, jos Saatana, ”se henki, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa”, edelleen vaikuttaa meissä tai alkaa hiipiä takaisin elämäämme? (Ef. 2:2) Kysy siksi itseltäsi: ”Nautinko edelleen sydämessäni nykyisen järjestelmän saatanallisesta hengestä? Onko ajanvietteeni sellaista, mikä heijastaa sen täydellistä moraalitajun puuttumista?” Me voimme helposti näyttää ulospäin toista mitä todellisuudessa olemme sisäisesti. Kristus asuu sydämessämme antamalla esimerkkinsä ja opetustensa vaikuttaa tunteisiimme ja tekoihimme. Jeesus sanoi esimerkiksi, ettei hänen seuraajiensa pitäisi katsella vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaa tuntien intohimoa tätä kohtaan. Tottelemmeko me ajatuksissamme näitä sanoja? Kartammeko vilpittömästi kaikkea, mikä voisi herättää sellaisia tunteita? Harkitse: Olisiko Jeesus mukana sellaisen huvittelumuodon hengessä, jota me harrastamme? Onko meillä sama henki kuin hänellä, joka ei ainoastaan ’rakastanut vanhurskautta, vaan vihasi laittomuutta’? Jos on, niin me sallimme Kristuksen hengen täyttää sisimpämme, niin että meillä on ”sama mielenlaatu” kuin Kristuksella. – Matt. 5:27, 28; Hepr. 1:9; 1. Piet. 4:1.
5, 6. a) Miksi henkilökohtainen tutkiminen ja miettiminen ovat tärkeitä ”sisäisen ihmisen” vahvistamiseksi? b) Onko älyllinen tieto täysin tyydyttävä ratkaisu; ellei, niin mitä muuta tarvitaan?
5 On sen tähden tärkeätä tutkia henkilökohtaisesti Raamattua ja miettiä sitä, jotta olisimme ’juurtuneita ja perustukselle laskettuja kyetäksemme perusteellisesti käsittämään kaikkien pyhien kanssa, mikä on leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys’ Jumalan sanan totuuden suhteen ja erikoisesti sikäli kuin se liittyy Jeesuksen Kristuksen elämällään ja opetuksillaan antamaan rakkauden esimerkkiin. Syvään juurtunutta ei voi helposti nyhtää irti; lujalle perustukselle laskettua ei voi helposti siirtää pois. Meidän täytyy siis pitää hengellinen ’juuremme ja perustuksemme’ vahvana antamalla Kristuksen tuntemuksen vajota syvälle ’sisäiseen ihmiseemme’. – Ef. 3:17, 18.
6 Älä kuitenkaan koskaan ajattele, että Kristuksen asuminen sydämessä merkitsisi vain monien raamatullisten tosiasioitten ahkeraa kartuttamista. Apostoli Paavali tunsi erittäin hyvin vaaran, joka piilee yksinomaan älylliseen tietoon perustuvassa uskossa, joten hän jatkaa: ”Ja tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka ylittää tiedon, jotta olisitte kaiken Jumalan antaman täyteyden täyttämät.” Tarvitaan enemmän kuin vain ’pään tietoa’. Mitä enemmän olet jonkun seurassa, sitä paremmin ymmärrät hänen ajatuksensa. Mutta vasta sitten kun alat jäljitellä tapaa, jolla hän kohtelee toisia, tai hänen elämänvaellustaan, voit aidosti arvostaa hänen tunteitaan. Samoin kukaan ei voi myöskään pelkästään kirjoja lukemalla käsittää Kristuksen rakkautta, mutta kun hän tulee Kristuksen kaltaiseksi, niin hän voi myötäelämisen avulla oppia tuntemaan sen, mikä ”ylittää tiedon”. – Ef. 3:19.
7. Oikein vai väärin: Koska Kristus oli täydellinen, niin on liikaa odottaa meidän olevan hänen kaltaisiaan. Mikä on raamatullinen peruste vastaukseesi?
7 Mikä ylevä tavoite! Mikä erinomainen esimerkki tavoiteltavaksi! Se tosin saattaa tuntua suunnattomalta urakalta, mutta Jumalan avulla se voidaan toteuttaa epätäydellisistä kyvyistämme huolimatta, sillä Paavali sanoo, että Jumala voi ”tehdä enemmän kuin yltäkylläisesti yli kaiken sen, mitä pyydämme tai mielessämme kuvittelemme”. Kysymys on vain siitä, teemmekö me osamme. – Ef. 3:20; ks. myös 1. Piet. 2:21 ja 1. Kor. 11:1.
’RIISU POIS VANHA PERSOONALLISUUS PETOLLISINE HALUINEEN’
8. a) Millaiset halut voivat viipyä ”vanhassa persoonallisuudessa” Paavalin sanojen mukaan? b) Miten jotkut ovat puolustaneet turmelevien ajanvietemuotojen valitsemistaan, ja onko sellainen järkeily raamatullisesti perusteltua?
8 Näin kehotti apostoli Paavali Efesolaiskirjeen 4:22:ssa. Älä paikkaa vanhaa persoonallisuutta, vaan ’riisu se pois’, hylkää se. (Kol. 3:9) Miksi? Koska sen ”petolliset halut”, jotka viipyvät ”petollisessa” sydämessämme, voivat ’turmella’ eli saada vanhan persoonallisuuden vain huonontumaan. (Jer. 17:9) Puolustaakseen ilmeisen turmeltuneen ajanvietteen suosimistaan jotkut kristityt ovat järkeilleet: ’Mitä väärää siinä on, kun se ei vaivaa omaatuntoani?’ Voisiko olla niin, että heidän omatuntonsa on väärässä ja että heidän sydämensä halut pettävät heitä? Pelkästään se, että omatuntomme ei vaivaa meitä, ei itsessään ole tae siitä, että menettelemme oikein. Apostoli Paavalikin myönsi: ”En näet ole tietoinen mistään, mikä olisi minua vastaan. Tämä ei kuitenkaan todista minua vanhurskaaksi, vaan se, joka tutkii minut, on Jehova.” (1. Kor. 4:4) Korinton varhaiskristillisessä seurakunnassa monien omatunto oli tullut niin tunnottomaksi, että he suvaitsivat moraalittomuutta keskuudessaan ja jopa kerskasivat siitä. Kuinka harhaanjohdettu omatunto heillä olikaan! – 1. Kor. 5:1, 2, 6; Tiit. 1:15; 1. Tim. 4:2.
9. Mikä levottomuutta herättävä raportti osoittaa, miten omatunto voi vähitellen muuttua?
9 On helppoa sallia omantuntomme vähitellen saastua ”petollisista haluista”. Jehovan todistajien erään Euroopan maan haaratoimistosta on saatu seuraava hälyttävä tieto:
”On varmaa, että kymmenkunta vuotta sitten veljemme eivät olisi katselleet useimpia nykyään esitettävistä filmeistä, koska heidän soveliaisuudentajunsa on muuttunut. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämän maailman suuntaukset ovat jossain määrin vaikuttaneet joihinkuihin veljiimme.”
10. a) Miten gladiaattoritaistelujen hyväksyminen vaikutti ovelasti ensimmäisellä vuosisadalla? b) Mitä siitä voidaan oppia?
10 Saatana yrittää vähä vähältä saada turmeltuneet mittapuunsa hyväksytyiksi. Kun gladiaattoritaistelut otettiin käyttöön Palestiinassa, ihmiset, jotka eivät olleet ”tottuneet sellaisten näkemiseen”, aluksi ’kauhistelivat’ niitä ensimmäisellä vuosisadalla eläneen historioitsijan Liviuksen mukaan, joka lisää:
”Sitten tiheiden toistojen avulla, sallimalla joskus taistelijoiden vain haavoittaa toisiaan . . . hän sai näkymän tutuksi ja jopa miellyttäväksi, ja hän herätti monissa nuorissa miehissä taisteluriemun.”
Vähä vähältä heidän kauhuntunteensa heikkenivät. Aikanaan he eivät enää olleet järkyttyneitä, vaan heistä tuli iloitsevia osanottajia. Saatanan menettelytavat harvoin muuttuvat; ole siksi varuillasi, ettei kristillinen ’soveliaisuudentajusi’ hitaasti muuttuisi. Pysähdy ajattelemaan: Kuinka pitkälle omatuntosi on sallinut sinun mennä? Liian pitkällekö? Eroaako menettelytapasi ajanvietteen alalla vain vähän niiden ihmisten menettelystä, jotka ovat ’menettäneet kaiken moraalitajunsa’?
VARMISTAUDU SIITÄ MIKÄ ON OTOLLISTA HERRALLE
11, 12. a) Miksi Efesolaiskirjeen 5:10 ja 17:ssä oleva neuvo on niin tärkeä nykyään, ja kuinka sitä voidaan soveltaa? b) Tekeekö se seikka, että turmeltuneessa ajanvietteessä saattaa olla joitakin hyödyllisiä piirteitä, siitä sellaisen, että kristitty voi sen hyväksyä?
11 Suuri osa moraalisesta mädännäisyydestä esitetään meille ikään kuin se olisi täysin hyvää. Sen tähden meidän täytyy ’varmistautua jatkuvasti siitä, mikä on otollista Herralle’. ”Älkää sen vuoksi [koska päivät ovat pahat] enää tulko mielettömiksi, vaan tajutkaa jatkuvasti, mikä Jehovan tahto on.” – Ef. 5:10, 17.
12 Kun on kysymys maailman tarjoamasta ajanvietteestä, niin valikoivuus on avain. On valaisevaa, mitä eräs henkilö sanoi: ”Suurin osa elokuvasta on melko hyvää, mutta monissa on aina seksikohtauksia, ja jos haluaa nähdä elokuvan muun osan, niin on katseltava myös seksikohtaukset.” Mutta onko suurin osa ”melko hyvästä” elokuvasta sen mahdollisen moraalisen vahingon arvoinen, joka saattaa olla seurauksena filmin ”seksikohtausten” katselemisesta? Sellaista kuvailevat tapahtumat, mitä tehdään salassa, väläytetään nyt katsojien silmien eteen. Jos Paavali sanoi, että ”mitä heillä [kansojen ihmisillä] salassa tapahtuu, sitä on häpeä kertoakin”, niin miten meidän pitäisi suhtautua sellaisen ajanvietteen minkä tahansa osan katselemiseen? (Ef. 5:12) Sen sijaan että kristitty etsisi neuvoa juutalaisen Talmudin sääntökokoelmasta, hänen täytyy käyttää omaa ’havaintokykyään’ ja lakata ’tulemasta mielettömäksi [kreikaksi: ”järjettömäksi, sellaiseksi jolta puuttuu moraalinen äly”]’. (Hepr. 5:14) Se saattaa merkitä sitä, että meidän on kartettava tyystin joitakin elokuvia ja televisioesityksiä, joissa muutoin voisi olla hyvin miellyttäviä piirteitä. Eräs toisella vuosisadalla elänyt kristityksi tunnustautunut kirjailija esitti erinomaisen näkökohdan kirjoitelmassaan ”Julkisista näytännöistä”:
”Oletetaan, että siellä [näytännöissä] on sellaista mikä on mukavaa, sellaista mikä on sekä miellyttävää että viatonta sinänsä, jopa sellaistakin mikä on erinomaista. Kukaan ei miedonna myrkkyä sapella [karvaan makuisella aineella] . . . kirottu aine pannaan hyvin maustettuihin ja mitä parhaimman makuisiin höysteisiin.” – Tertullianus.
13. Miten joku voi auttaa henkilöä, joka ”tyhjillä sanoilla” vähättelee Raamatun neuvoa?
13 Kuinka hyvä onkaan, kun yksilöinä voimme kannustaa toisiamme vaeltamaan niin, että se on ”otollista Herralle”! Erään nuorukaisen ajatuksenilmaisu on todella kiitettävää: ”Luulen, että hengellisesti kypsät teini-ikäiset ponnistelevat suunnattomasti yrittäessään pysyä poissa moraalittomista elokuvista ja kannustaakseen myös toisia pysymään poissa niistä.” Mutta Paavali varoitti seurakuntaa, että jotkut vähättelisivät Raamatun selkeää neuvoa, kun hän sanoi: ”Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä sanoilla, sillä edellä mainittujen seikkojen [haureuden, epäpuhtauden, rivon puheen jne.] vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomuuden lapsia.” (Ef. 5:6) ’Tyhjän puhujilla’ voisi olla huono vaikutus toisiin. Kun on kysymys ihmisistä, jotka itsepintaisesti vaeltavat häiritsevästi, apostoli Paavali suosittelee:
”Mutta jos joku ei tottele . . . sanaa, niin pitäkää häntä merkittynä ja lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä.” – 2. Tess. 3:14, 15.
Älä siis kohtele häntä ”vihollisena”, mutta lakkaa seurustelemasta hänen kanssaan hänen ehdoillaan. Ehkä hän ymmärtää, että hänen tarvitsee muuttaa ajatteluaan.
VAIHTOEHTOJA VALON LAPSILLE
14, 15. a) Mitä monet kansojen ihmiset tekivät ensimmäisellä vuosisadalla hankkiakseen jotakin piristystä elämäänsä? b) Mitkä vaihtoehdot mainitaan kristityille Efesolaiskirjeen 5:18, 19:ssä, ja miten kansojen ihmiset suhtautuivat niihin?
14 Kaikki ihmiset, nuoret ja vanhat, kaipaavat jotakin piristystä, jotakin virkistystä, tahdin muutosta, kohottamaan mielialaa jokapäiväisen elämänmenon yläpuolelle. Ensimmäisellä vuosisadalla oli maailmallisten ihmisten keskuudessa yleistä saada piristystä tai ”virkistystä” juopumisesta. Heidän seuranpitotilaisuuksistaan tuli usein pelkkiä juominkeja. Kuinka erilainen tilanne vallitsikaan kristittyjen keskuudessa! Heillä oli erinomainen virkistyksen lähde. Mikä se oli? Apostoli Paavali kertoo sen meille: ”Älkää myöskään juopuko viinistä, missä on irstailua, vaan täyttykää alati hengellä.” Jumalan hengen vaikutus tuotti suurinta mielihyvää kristityille. Niinpä heidän seuranpitotilaisuuksissaan ei ilmennyt epäuskoisten ”irstailua” tai ”riehakasta menoa” (Beckin käännös). Koska Jumalan pyhä henki täytti heidän sydämensä, niin heidän puheensa oli varsin erilaista kuin niiden, jotka olivat ’täyttyneet’ viinillä. Sen sijaan että kristityt olisivat ryhtyneet laulamaan rivoja lauluja, joita usein seurasi säädytön tanssiminen, mistä kansojen ihmiset olivat tunnettuja, he noudattivat Paavalin terveellistä neuvoa: ’Puhukaa toisillenne psalmein ja Jumalan-ylistyksin sekä hengellisin lauluin, laulakaa ja soittakaa sydämessänne Jehovalle.’ Näin menettelevät virkistyisivät sisäisesti. – Ef. 5:18, 19; 1. Piet. 4:3.
15 Kuinka ikävystyttävältä tämä kaikki näyttikään kansojen ihmisistä! Mutta silloiset ”valon lapset” iloitsivat, koska heillä tosiaan oli erilainen henki. He toimivat yhtenä lämminhenkisenä perheenä, ”Jumalan huonekuntana”, ja jokainen käytti ’lahjaansa’ seurakuntaperheen rakennukseksi. – Ef. 2:19; 4:7.
16. a) Mikä vaikutus lämpimällä ”perhehengellä” on seurakuntaan, ja miksi Jaakobin 1:27:ssä oleva neuvo tulisi muistaa? b) Mainitse yksi mahdollinen vaara, jota tulisi välttää joissakin seuranpitotilaisuuksissa. c) Minkä tulisi olla tunnusomaista virkistäytymistoiminnoille, joihin ryhdytään kristillisissä seuranpitotilaisuuksissa?
16 Seurakunnassa, jossa vallitsee tällainen lämmin ”perhehenki”, ilmenee nykyäänkin luonnostaan halukkuutta tulla yhteen kokouksiin sekä seuranpitoon keskinäiseksi rohkaisuksi. Aito rakkaus saa aikaan oma-aloitteista huolenpitoa kaikkia, nuoria ja vanhoja, kohtaan ja varsinkin ”orpoja ja leskiä” kohtaan. (Jaak. 1:27) Mutta seuranpitotilaisuuksien tason ei pitäisi antaa laskea, kuten kävi seuraavassa tapauksessa:
”Oli pidetty miellyttävä vihkiäistilaisuus, jossa vihkiäispuheen esittänyt evankelista antoi hyviä raamatullisia neuvoja. Sitten hääpari ja useat sadat vieraat menivät jatkamaan hääjuhlaa lähellä sijaitsevaan saliin. Mutta kuinka erilainen ilmapiiri siellä olikaan! Ammattilaisyhtye soitti koko ajan riehakasta, aistillista musiikkia niin äänekkäästi, että useiden vieraiden täytyi lähteä pois. Päihdyttäviä juomia käytettiin liian runsaasti. Tanssiminen heijasti rajun hillittömyyden henkeä. Monet vieraista kysyivät: miksi pilata onnellinen teokraattinen hääjuhla antamalla maailman kietoa sen verhoonsa?”
Mitä voidaan tehdä tilaisuuksissa, joissa kristityt rentoutuvat tai virkistäytyvät? Monenlaista rakentavaa! Joitakin toimintoja, jotka toiset ovat todenneet todella virkistäviksi ajanvietteiksi, mainitaan seuraavassa kirjoituksessa. Ydin on siinä, että sen, mitä tehdään, pitäisi ilmaista meidän olevan ”valon lapsia” ja Jumalan hengen eikä ”maailman hengen” vaikutuksen alaisuudessa. – 1. Kor. 2:12.
VAIKUTTAKAAMME KAIKKI HYVÄÄN SUUNTAAN
17. Miten vanhimmat ja muut, joilla on ”hengellisiä edellytyksiä”, voivat auttaa niitä, jotka saattavat olla ottamassa ’harha-askeleita’ ajanvietteen alalla?
17 Maailman painostuksen lisääntyessä tarvitaan valppautta sen hengen torjumiseksi seurakunnasta. Vanhinten vaikutuksen pitäisi edistää Jumalan hengen virtaamista. Joskus tämä voi vaatia tasapainottomiksi tulevien ajattelun ’palauttamista kohdalleen’. Huolestuneena maailmallisuuden suotautumisesta seurakuntaan eräs vanhin kirjoitti: ”Vanhimpina meidän täytyy olla osasyyllisiä, koska jotkut meistä ovat osoittautuneet heikoiksi neuvojen antamisessa, kun niitä on tarvittu, emmekä me ole puolustaneet sitä, mikä on oikein.” Mutta ei ainoastaan vanhinten, vaan kaikkien ”joilla on hengellisiä edellytyksiä” [”hengellisten”, Kingdom Interlinear Translation] pitäisi olla halukkaita ’palauttamaan kohdalleen sellainen ihminen [joka ottaa ”harha-askeleen”] lempeyden hengessä’. Sellainen ’lempeä’ neuvonta voisi ehkä estää ”harha-askelta” muuttumasta tuhoon johtavaksi jatkuvaksi tottelemattomaksi menettelyksi. – Ef. 4:11–14; Gal. 6:1.
18. Miksi tarvitaan tasapainoa?
18 Kaikkien pitäisi ymmärtää, että ajanvietteen valinnan suhteen esiintyy erilaisia makuja. Älä ole äärimmäisen kriittinen ehkäpä läheten ”kovin vanhurskasta”, vaan kannusta siihen, mikä on toivottavaa. Käytä Raamatussa asetettuja mittapuita. Anna Jumalan sanan voiman koskettaa niiden sydäntä, jotka ottavat ’harha-askeleita’. – Saarn. 7:17.
19. Miten vanhemmat voivat käyttää vaikutusvaltaansa lastensa hyväksi?
19 Erikoisesti vanhemmilla on hyvä mahdollisuus auttaa lapsiaan. Apostoli sanoo isille: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” Siihen kreikkalaiseen sanaan, joka on käännetty ”kasvattakaa”, sisältyy ajatus lämmöstä lasta kohtaan, sillä sen juurisanaa voidaan soveltaa ”imettävään äitiin, joka vaalii” lapsiaan. – Ef. 6:4; 1. Tess. 2:7.
20. a) Miksi tarvitaan kuria? b) Mitä vanhempien pitäisi tehdä erään nuoren sisaren lausunnon perusteella, ja arvostavatko heidän lapsensa sitä myöhemmin?
20 Sellainen huolenpito estää vanhempia olemasta välinpitämättömiä sen suhteen, millaista ajanvietettä heidän lapsensa valitsee. Syvä rakkaus lasta kohtaan saisi isän tai äidin olemaan välistä luja, ’kasvattamaan lasta kurissa’. Varsinkin vertaistensa painostuksesta lapsi saattaa vastustaa joitakin isän tai äidin asettamia rajoituksia, kenties juuri ajanvietettä koskevia. Eräs 21-vuotias kokoajansaarnaaja, jonka jumaliset vanhemmat kasvattivat, muistelee teinivuosiaan ja sanoo:
”Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että saamani valmennus koitui hyödykseni, vaikka ajattelinkin silloin, että menetin jotain. Vanhemmat saattavat ajatella menettävänsä lapsensa olemalla lujia. He eivät menetä häntä. Heidän on oltava kaukokatseisia. Vanhemmat varmasti säikähtävät, kun heidän lapsensa sanoo: ’Voi, äiti, saahan Susannakin tehdä sitä, vaikka hän on totuudessa; mikä saa sinut ajattelemaan, että minä jäisin pois totuudesta?’ Vanhempien on varmaan hyvin vaikea sanoa: ’Ei.’ Mutta vasta monia vuosia myöhemmin, kun olet vanhempi ja ajattelet mennyttä, voit sanoa: ’Kiitos, Jehova, että vanhemmillani oli rohkeutta toimia päättäväisesti.’”
21. Mikä arvokas suhde vanhempien pitäisi auttaa lastansa rakentamaan? Miksi?
21 Mutta ulkoinen voima eli kuri ei ole koko ratkaisu. Apostoli Paavali puhui ”Jehovan . . . mielenohjauksesta”. Alkuperäiset sanat merkitsevät kirjaimellisesti Jehovan mielen panemista sisään valvovaksi eli sääteleväksi voimaksi. Työskentele auttaaksesi lastasi rakentamaan suhteen Jumalaan, niin että hän hylkää turmelevat ajanvietemuodot ja kaiken väärän käytöksen. Nuorukainen, joka kehitti sellaisen suhteen, sanoi: ”Ei ole niinkään paljon kysymys minusta ja vanhemmistani, vaan minusta ja Jehovasta.”
22. Mikä toivo meillä voi olla, kun vaellamme edelleen valon lapsina?
22 Kaikista meistä pitää paikkansa, että on kysymys meistä ja Jehovasta. Älkööt siis ketkään Jehovan kansaan kuuluvat unohtako, että he ovat ”valon lapsia”. Vaeltakaa edelleen valaisijoina nauttien onnellisesta ja tyydyttävästä elämästä ja olkoon teillä ikuisen onnellisuuden odote pian todeksi tulevassa virkistävän moraalisessa uudessa järjestelmässä.
[Kuva s. 11]
Jotta ’Kristus asuisi sydämessämme’, meidän täytyy ensin ajaa maailman henki sieltä pois.